December 24, 2005

Geeni ja pelastusoppi

Kirjoitettu alunperin kommentiksi Kemppisen 24.12 juttuun Mieleenmuisto.

Niinpä.

Kun taide irtautui lopullisesti uskonnosta viimeistään 1900-luvun aikana ja muuttui skitsofreniaksi ja toistoksi, se kadotti sisältönsä tai sanoisimmeko hienosti joskin samalla epämääräisesti substanssinsa.

(Substanssihan on jotain olioitten "alla" olevaa, niitä kannattelevaa, jotain jonka varassa koko universumi "lepää".)

Mutta kun esimerkiksi Richard Dawkins heittää uskonnon etuovesta pihalle, se tulee takaovesta sisälle, sillä kaikki mitä ihminen "palvoo" lopullisena totuutena on joko uskontoa tai uskonnon korviketta - siten myös taidetta.

Tämä ei kuitenkaan tapahdu Dawkinsilla ilman ratkaisevaa dialektista sekaannusta.
(Viittaan tällä mm. tietoteoreetikko Alvin Plantingan evolutionismi-kritiikkiin - Kts. niin & näin 3/2005 - myös Markus Lammenranta).

Dawkinsin reduktionistinen materialismi ja utilitarismi, jossa aisti-mielihyvä ja onni kategorisen virheellisesti sekoitetaan keskenään, antaakin aiheen toistaa Friedrich Nietzschen kuuluisa slogan: "Ei ihminen etsi onnea, vain englantilainen tekee niin."

Itse asiassa geeni ei "tiedä" onnesta mitään, joskin myös siinä mielessä geeni on Dawkinsille kuin Jumala eli Omnipotentti Hyvä - kaiken alku ja loppu.

Vain ihmisellä on jonkinlainen käsitys onnesta tai pikemminkin onnen eri ulottuvuuksista, ominaisuuksista ja etenkin sen paradoksaalisuudesta.

Mutta irtautuessaan uskonnosta onni - kuten taide - kadottaa päämääränsä.
Ja kun päämäärä on kadotettu, ei myöskään millään kausaalisella vaikutuksella - ei edes geenin - ole universaalia tai kosmista merkitystä.

Dawkins kuitenkin haluaa nähtävästi esiintyä jonkilaisena Välittäjänä (medium) geenin ("jumalan") ja onnen (päämäärän) välillä, mutta ei hänestä sentään Jumalan (tässä: Geenin) Pojaksi (Logokseksi) taida olla..?

Haluaisinkin tietää, miten Dawkins pelastaa meidät eli yhdistää toisiinsa geenin (muka) kausaalisen vaikutuksen ja aistillisen mielihyvän kokemuksen siten, että seurauksena on universaali Onni!

Odotan siis innolla kirjaa Geenin soteriologiasta (pelastusopista)...

1 comment:

ninni said...

kylla henkista..hengellista taidetta on paljon. mutta se on vahan liian rauhallista tyäläiselle.
kllä mie uskon että geeni on viisas ja tietaa onnen. itse asiassa vielakin viisaampi ja katsoo tuskan tuolle puolen. miksei
ettako onni kadottaisi paamaaransa. voihan sita aina etsia uudellen. mika siina vaarallista.