Olen niin sanotusti Matti Myöhäinen tämän Raivoa rakkautta-Pällin jutun - Eräältä nimeltään rutiinitoimenpide? (18.11) - suhteen, mutta kun aiheena on abortti - puolesta tai vastaan - unohduksestani/laiminlyönnnistäni ei tainnut koitua minulle mitään haittaa - päinvastoin.
Näin siksi, että jutun "superkommentaattori" Anonymous latasi sen verran pätevää soveltavan etiikan argumentaatiota kehiin, ettei minulla siihen - muka jonkinlaisena filosofian(kin) tuntijana - ole juuri lisäämistä tai vähentämistä.
Kiitos vain.
Rajaan siis aihettani nimenomaan Katriinan ja Pällin omaan kommenttiini kohdistuviin huomautuksiin.
Ensin itse kommentit.
Rauno Rasanen said...
Miksi Jumala ei ole antanut selvempiä ohjeita abortin suhteen? Hämäräperäinen ja arvoituksellinen tyyppi...
Nyt täytyy ihmispolon itse kehitellä kaiken maailman etiikoita sen määrittelemiseen, mistä hetkestä lähtien sikiö on elävä ("persoonallinen") olento tai milloin koomaaan vajonnutta voi pitää kuolleena.
Eikä yhteisymmärrystä näytä löytyvän...
Katriina said...
Nimittäin esim. psalmissa 139 todetaan: "Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme ja kiitän sinua siitä."(jakeet 13-14)
Kohta kertoo mielestäni aika selkeästi siitä, että ihminen on Jumalan teko ja sinällään arvokas aivan alusta asti.
Pälli said...
............
Rauno ja Katriina. :) Kyllä vain, Raamattu on tässä kohtaa ihan selkeä. Tuo ei ole ainut kohta, joka puoltaa sitä, että jo hedelmöitynyt munasolu on ihminen. Luukkaan evankeliumin alussa kerrotaan, että Johannes Kastaja täyttyi Pyhällä Hengellä jo äitinsä kohdussa.
Enpä ole kuullut, että eläimet olisivat saaneet Pyhän Hengen, saatika sitten esineet.
***
Katriina siis kirjoitti:
Raunolle: Oletko muuten tutustunut siihen, mitä Jumala on aiheesta sanonut? Eli oletko itse lukenut Raamattua, vai kommentoitko vain sitä mitä ihmiset sanovat?
RR
Olen lukenut Raamatun ymmärtääkseni/muistaakseni vain kerran läpi (joitain kirjoja olen lukenut jopa kolme kertaa). Sen jälkeen olen palannut Uuden ja Vanhan Testamentin pariin vain pätkittäin - opiskellessani ortodoksista ja luterilaista teologiaa - sekä yliopistossa että itseopiskeluna. Tein myös lyhyen katsauksen katoliseen perinteeseen.
Toisaalta - totta kai kommentoin myös sitä, mitä ihmiset kirjoittavat. Mitä tekemistä tällä voi olla sen kanssa, olenko vai enkö ole lukenut Raamattua?
Mutta se, mitä ihmettelen, on Katriina sinun, Pällin ja niin monen muun kristityn "kyky" tulkita Raamattua sellaisella varmuudella, ettei moiseen pysty kuin Pythagoras Kolmion suhteen tai (hieman? monimutkaisemmin) Immanuel Kant perustellessaan Kategorisen Imperatiivin (KI) pätevyyden ihmisjärjen autonomian ja kausaliteetin (välttämättömyyden) "intiimistä" suhteesta syntyneeksi "ihmeeksi".
(Huom. Määritelmän sanamuoto RR - ei Kant!
Tosin Kant kyllä tunnustaa itsekin, että myös hänen mielestään tuo em. "vapauden kausaliteetti", joka aikaansaa "automaattisen kyvyn" toimia noudattaen Kategorista Imperatiivia, on likimain järjellä käsittämätön asia.
(Nietzsche piruilee, että Kantille tämäkin on juuri käsittämättömyydessään järjellistä...(onhan nimenomaan järki sen käsittämättömyyden oivaltanut).
Mutta uskon kysymys KI ei Kantille kuitenkaan ole. Kantin mukaan Jumala pelkästään tukee järkeä sen epävarmuudessa - ei siis vaikuta itse argumentin proseduuriin...
Uskokoon tähän ken tahtoo. Schopenhauer (ensimmäisten joukossa) ei uskonut vaan totesi, että Kantin moraalifilosofia tarvitsee päteäkseen ehdottomasti teologisen/jumalallisen auktoriteetin tukea.
Nietzsche puolestaan kirjoitti, että KI:sta kaikuu itämaisten despoottien käskevä ääni.
*
Vielä kerran - mistä te - Katriina ja Pälli - olette saaneet kykynne tulkita ja selittää Raamattua jopa paremmin ja yksityiskohtaisemmin kuin itse Kant Moraalilakia?
Hieman kateellisena (joskin ironisesti) pohdin oletettua hermeneuttis-etymologista kompetenssianne.
Te luette Raamattua kuin tietosanakirjaa, vaikka se mitä ilmeisimmin on ainakin varhaisemman Vanhan Testamentin osalta myyttistä historiaa (filologi Erich Auerbachin mukaan niin sanotun figuraalisen (kirjallisen) esityksen (*) esikuva).
Uuden Testamentin evankeliumit ja Paavalin kirjeet puolestaan ovat eräänlaisia saarnoja, eivät historiallisia kertomuksia - ainakaan nykyisessä lähdehistoriaa painottavassa merkityksessä.
Evankeliumit ja etenkin Paavalin "palopuheet" ovat jossain määrin sukua antiikin aikoina suosituille diatribeille, kriittisiä elämänohjeita antaville kehotus-tai opetuskirjoituksille/-puheille, joiden luonne saattoi olla satiirinen ja loukkaavakin.
Tietysti on muistettava, että evankeliumi merkitsee ilosanomaa eikä siten jaa diatribin negatiivista luonnetta, mutta kuten Paavali vihjaa, evankeliumin julistama uskon sanoma on skandalon (skandaali) - ainakin järjen ja yleisen mielipiteen kannalta.
Tämän "skandaalin" pitää kuitenkin muuttua ihmisille (varsinkin pakanoille) uskon esteestä uskon läpimurroksi ja voitoksi.
(Ehkäpä UT juuri tässä merkityksessä on ainakin väljästi yhdistettävissä myös diatribeihin.)
Raamattu ei minun mielestäni ole moraalin tietosanakirja, jota selaamalla löytää nopeasti "ennakkotapauksen" kuhunkin esille tulevaan eettiseen ongelmaan.
Juutalaisten Talmud sen sijaan oli/on tällainen - kasuistiikkaan eli tapauskohtaisiin esimerkkeihin pohjautuva ja alunperin suullisen perimätiedon kautta levinnyt tulkinta-/selitysopas Raamatusta ja kymmenestä käskystä.
Mutta esimerkiksi Kant piti kasuistiikkaa moraalille tuhoisana, koska se lopultakin relativoi Moraalilain - ja näin oletan minäkin kristittyjen ajattelevan.
Kristinusko on universalismia siinä missä Kantin moraalirationalismikin (jonka lähtökohta löytyy mm. UT:n kultaisesta säännöstä), kun taas juutalaisten kasuistiikka on itse asiassa tarkoitettu toimimaan etnisen integriteetin ylläpitäjänä ja vakauttajana - juutalaisen heimon kulttuuriantropologisena (sosiaalisena) konstruktiona.
Siis: Oletteko te - Katriina ja Pälli - kasuisteja vai universalisteja? Onko Raamattu teille kasuistiikan periaatteiden mukaan moraalin sanakirja vai auerbachilaisittain pikemminkin figuraalinen esitys, jossa historian ja myytin universalistinen toisiinsa kietoutuminen täytyy - jos ei nyt aivan tunnustaa niin ainakin huomioida?
On syytä muistuttaa, että soveltaessani auerbachilaista figuraalisuutta moraalin universaalisuuteen en tietenkään samaista sitä Kantin ylen määrin kaavamaiseen, historiattomaan ja deontologiseen moraalirationalismiin vaan narratologiseen moraalin ja historiantulkintaan.
Huomatkaa myös, että en puhu sanaakaan Raamatun totuudenmukaisuudesta. Minua ei ylipäätään kiinnostaa enää (tieteellinen) totuus varsinkaan uskonkysymyksistä väiteltäessä!
*
(*) "Keskiajan alussa Auerbach korostaa myös uskonnolliseen ajatteluun perustuvan figuraalisen esityksen merkitystä: ajallisesti ja kausaalisesti hyvinkin kaukana olevat tapahtumat voitiin yhdistää toisiinsa, jolloin ihmishahmojen maalliset muodot ovat heijastumia, ns. figuuroja, pelastussuunnitelmassa."
(Erich Auerbach: MIMESIS - Todellisuudenkuvaus länsimaisessa kirjallisuudessa - H. K. Riikosen esittelyteksti - s. 14 - Granum :: Kirjantiedot)
Juutalaisuus-Juutalainen usko
Juutalaisuus A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z Å ...
THE MADNESS
James Alison on Paul's Corinthian Correspondence
Talmud (hepr. "opiskella") juutalaisen suullisen lain kirjoitettu perinne, jota alettiin koota 500-luvun alussa Babyloniassa; juutalaisuuden tärkein teksti Raamatun jälkeen.
2 comments:
Toisaalta - totta kai kommentoin myös sitä, mitä ihmiset kirjoittavat. Mitä tekemistä tällä voi olla sen kanssa, olenko vai enkö ole lukenut Raamattua?
Luulisin Katriinan viitanneen siihen, kun sanoit, että Jumala ei ole antanut selviä toimintaohjeita. Raamattuhan sisältää runsaasti kehoituksia ja ohjeita, ja kokonaisuutena kertoo paljon Jumalasta, hänen luonteestaan ja ajatuksistaan...
Niinpä esimerkiksi kysymykseen, milloin ihminen on ihminen, tai milloin ihminen syntyy (hedelmöityshetkellä vai vasta tullessaan ulos kohdusta tms) voi löytää Raamatun kokonaisuudesta vastauksen, johon verrattuna nuo yksittäiset jakeet ovat ehkä heikkoja, joskin paljon selkeämpiä.
Koska Jumala Raamatun mukaan on kaiken luoja, on selvä, että hänen aikomuksensa "solumöykyn" alulle saattamisessa on luoda uusi ihminen. Kun mitään ei tapahdu ilman Jumalan sallimusta taikka aktiivista osallisuutta asiaan, jo tämä solumöykky on Jumalan luomistyö, tässä tapauksessa ihminen. Ja tällöin häneen voidaan soveltaa selkeää käskyä "älä tapa". (Tämän käskyn luonne lienee selvä selittämättä ;)
***
Kysymys Raamatun luonteesta, olemuksesta ja arvovallasta on se, jonka varassa koko kristinusko seisoo tai kaatuu. Tartut siis olennaiseen kysymykseen. :)
Nuo kuvailemasi tavat suhtautua Raamattuun - joko tietosanakirjana taikka myyttinä - sisältävät kumpikin oletuksen, että se on pelkästään inhimillinen teos. Jopa teologiassa tunnustetaan, että se on 100% ihmisen tuotosta ja silti yhtä aikaa 100% Jumalan oma sana, hänen tahtonsa. Sehän on inhimillisesti katsoen mahdotonta. Niinpä, jos haluat löytää Raamatusta Jumalan tahdon, et voi lähestyä sitä pelkästään tieteellisesti - minkä jo itse totesit. Kuitenkin juuri esittämäsi erottelu on tieteellinen.
Jos haluat rautalangasta väännetyn vastauksen, niin ennemmin Raamattuun tulisi suhtautua kuin keittokirjaan tai tietosanakirjaan kuin myyttiin. Vaikka Raamatusta ei löydy yksityiskohtaisia ohjeita kaikkiin toimintatilanteisiin, sieltä on löydettävissä vahvat periaatteet (kts yllä perusteluni ihmisen syntymän ajankohdalle), joita voi seurata. Tämä toki vaatii laajaa perehtymistä Raamattuun, onhan siinä yli 3000 sivua tiuhaa tekstiä.
Ennen kaikkea Raamattua tulisi lukea rukoillen Pyhän Hengen ohjausta ymmärtämiseen. Paavali sanoo, että ihminen ei ota luonnostaan vastaan sitä, mikä on Jumalan Hengen, ja tähän toki sisältyy Jumalan Sana. Tämä "kuurous ja sokeus" johtuvat perisynnistä.
Toisin sanoen toisaalta Raamattua pitäisi lähestyä kuin mitä tahansa tekstiä, toisaalta sitä tulee pitää Jumalan sanana.
Viisaudessaan Jumala on tehnyt Raamatusta monisyisen teoksen. Siinä on sekä hyvin selkeitä elementtejä, joita lapsikin ymmärtää, ja toisaalta syviä filosofisia ajatuksia. Raamatun perusviesti - millainen on Jumala, millainen ihminen, miten ihminen voi päästä yhteyteen Jumalan kanssa ja pelastua - on kuitenkin selkeä. Jumala on joka tapauksessa tarkoittanut Raamatun aivan tavallisten ihmisten ymmärrettäväksi. Siis myös niiden, joilla ei ole filologista koulutusta.
Te luette Raamattua kuin tietosanakirjaa, vaikka se mitä ilmeisimmin on ainakin varhaisemman Vanhan Testamentin osalta myyttistä historiaa
Tuohon en voi sikäli sanoa mitään, kun en ole juuri myytteihin tutustunut. Eräs VT:n eksegeetikko Pirkko Valkama (pirkko.valkama@sekl.fi) kuitenkin sanoi, että ei voi ymmärtää tätä myytti-teesiä, koska VT:n teksteissä ei ole myyteille tyypillisiä piirteitä.
Koska en pitkienkään etsiskelyjen jälkeen löytänyt Pirkon opetusta verkosta, laitoin tuon osoitteen - se on myös löydettävissä sekl:n sivuilta, joten ei ole mikään yksityisyyden rikkomus. Jos haluat hänen näkökulmansa, niin laita postia. Uskon, että Pirkko vastaa mielellään :)
Millä perusteella sinä pidät VT:a myyttisenä tekstinä?
Kristinusko on universalismia siinä missä Kantin moraalirationalismikin (jonka lähtökohta löytyy mm. UT:n kultaisesta säännöstä)
Mitä tarkalleen ottaen tarkoitat universalismilla?
Kultainen sääntö tai KI ovat kovin heikkoja perustoja moraalille, sillä 'hyvä', jota moraalifilosofit eivät ole kyenneet määrittelemään, merkitsee niin eri asioita eri ihmisille. Ilman absoluuttia, Jumalaa, kultaiselle säännölle voidaan antaa lähes millainen sisältö tahansa.
Evankeliumit ja etenkin Paavalin "palopuheet" ovat jossain määrin sukua antiikin aikoina suosituille diatribeille
Olisipa ollut omituista, jos Paavali olisi kirjoittanut historiallisesta kontekstista irrallista tekstiä. Tekstin tyyli ei tee siitä kuitenkaan vähemmän normatiivista.
Tämän "skandaalin" pitää kuitenkin muuttua ihmisille (varsinkin pakanoille) uskon esteestä uskon läpimurroksi ja voitoksi.
Kylläkyllä. Mutta sen saa aikaan Jumala yksin, eivät ihmisjärjen perustelut, joille Jumalan ristinkuolema on joko hulluutta tai kauhistuttava murha.
***
Lopuksi haluaisin kovasti tietää, oliko tarkoituksesi piruilla käyttäen niin hienoja ilmauksia, että tavallinen tallaaja ei sitä ymmärrä?
Koska jos niin on, en halua jatkaa keskustelua. Voin olla tyhmän avoin, mutta en aio asettua kenenkään ovimatoksi.
Ennenkuin kirjoitan enempää, sanon, että sinä Pälli olet miltei rakastettavan miellyttävä ovimatto.
Post a Comment