Kun "rakkaus" ei riitä...

Mies-feministi Early feminist from Dublin-Ireland

Ruotsalainen feministi (alakuva)

Henkilökohtaisesti minua aika ajoin nyppii pahasti koko tämä feminismi-keskustelu.

Kun eri osapuolten välillä ei ole päästy tyydyttävään sopimukseen edes siitä, miten samoja määritelmiä käytetään, niin lienee mahdotonta odottaa edistymistä mihinkään suuntaan.
Väitellään asioista, joiden intressisidonnaisuus sekoitetaan (tai paremminkin "mystifioidaan") tasa-arvopyrkimyksiin.
Tasa-arvo kun ei voi olla kenenkään erityinen intressi.

Panu ON kyllä siinä mielessä oikeassa, että äärifeministit eivät argumentoi vaan harjoittavat strategista vallankäyttöä - eivät kommunikatiivista toimintaa a`la Habermas.
Mutta kuten Feministi toteaa - sitähän miehet ovat kabineiteissaan harjoittaneet ties kuinka kauan.

On kuitenkin ilo havaita, että laajaperspektiivisen Sediksen ja aina terveellä järjellä pohdiskelevan Hyvärisen kommentit asettavat nyt tuon Panun "kohkaamisen" asialliseen muottiin.

Itse yritin (tietoisen tyylittömästi) yhtä aikaa sekä kritisoida, olla samaa mieltä että parodioida Panua tämän omassa blogissa.
Nyt mulla on hiukan toinen ääni kellossa.

Panu kykenee tyylitaiturina perustelemaan ja virittämään keskustelua, mutta polemiikista on vielä pitkä(kin) askel kunnon argumentointiin ja keskustelussa käytetyn terminologian pätevään, aatteellis-poliittiseen selkiyttämiseen.

Eikä edes siihen vaiheeseen näytetä toistaiseksi päädytyn - pikemminkin jopa päinvastoin!

*
Jos vihreät nyt naisvaltaisen enemmistönsä johdolla valitsevat feminismin erääksi peruslinjakseen, voimme luultavasti sanoa hyvästit tälle liikkeelle vakavasti otettavana poliittisena ryhmänä/liikkeenä.
Se jatkanee eräänlaisena naisten "pehmoterroristisena äänitorvena", mutta koteloituu varmasti omaksi pikku klikikseen, jossa "kähmitään" vähintäin yhtä paljon kuin poliittisissa miesporukoissa...

Entä mitä edistyksellistä on siinä, että naiset valitsevat toimintatavoikseen juuri halveksimansa ja vastustamansa miehisen hegemonian käyttämän epätasa-arvo-proseduurin?
Silloin ei - argumentatiivisen rehellisyyden nimissä - totisesti pitäisi väittää edustavansa kommunikatiivisia (tasa-arvo-) pyrkimyksiä.

Ja jos sitten muut menettelytavat koetaan tehottomiksi - ei pitäisi edelleenkään väittää, että naisten käytössä niistä muka tulee jotenkin arvostettavampia kuin miesten porukoissa.

Sanottakoon vielä kerran.Tässä keskustelussa on mennyt käsitteellis-argumentatiiviset puurot ja vellit pahasti sekaisin.
Ovatko miehet ja naiset tosiaankin lopulta niin erilaisia, etteivät he nimenomaan biologisista (?!) syistä johtuen voi päästä yhteisymmärrykseen argumentoinnin ja käsitteiden yhteisestä sisällöstä?
Eihän tällaisen epäjohdonmukaisuuden vallitessa voi kehkeytyä muuta kuin juupas-eipä-tasolle jämähtänyt "perheriita."

*
Ja kun "rakkaus ei riitä", niin pitänee kutsua Ben Furman sovittelemaan...?

hugoboy.typepad.com/ hugo_schwyzer/2004/09/.
http://www.imagesaustralia.com/feminist.htm.
www.sol.luth.se/bo/.