Seurauspäättelystä päättelyseurauksiin

Tämä on tikkataulu etiikan harjoittelua varten. Sinulla on neljä tikkaa, jotka pitää heittää nelikentän ennalta ilmoittamaasi osaan. Kukin tikka edustaa jotain omaa näkökulmaasi etiikkaan. Kaikki tikat voi heittää samaankin neliöön, mutta näkökulma ja nelikentän kohde on siis ilmoitettava aina ennen heittoa. Tätä lajia kutsutaan seurauseettiseksi tikanheitoksi [vain seuraus, ei periaate, ratkaisee]. Siinä voi kehittyä todella taitavaksi. Nyt vain tikkaa heittämään ja kehittymään eettisesti. Elokuussa olet jo mestaritasoa.
*
[Kielimafian lisäys ja tarkennus toiseksi viimeiseen kappaleesen - klo:11.15]
*
Pärekommentti Ironmistressille hänen edellisessä päreessäni olevaan kommenttiin.

1
Ironmistress kirjoitti: Ei se nyt ihan noinkaan mene. Naisilla on oikeus käyttäytyä täsämälleen miten haluavat - juuri presiis niin sikamaisesti kuin me lystäämme.

Höpö höpö. Täyttä uho-bullshittia. Lutkista hiukan myöhemmin 14.6 kirjoittamasi päre Lutkat ja hampuusit esittää aivan toisenlaisen näkökulman aiheeseen. - - Taisit vähän kuohahtaa aluksi. Niin käy yleensä myös minulle sinun tekstiesi suhteen [en ole ainut].

2
Ironmistress kirjoitti mm.: Aikuinen ihminen osaa arvioida tekonsa ja niiden seuraamukset ja toimia sen mukaisesti.

Peräti yksinkertaista mutta täysin yksipuolista psykologista päättelyä. Kaikki kokemus-evidenssi osoittaa, että ihmiset erehtyvät, riskeeraavat liikaa, eivät kykene ennakoimaan tilanteita, antavat himojensa sumentaa arvostelukykynsä, ovat lahjottavissa jne.

3
Vapaus ilman vastuuta johtaa anarkiaan, olivatpa lait mitä tahansa. Vastuu ilman vapautta on semanttisesti tyhjä määritelmä. Se ei siis merkitse mitään eikä viittaa mihinkään inhimilliseen asemaan tai asiaintilaan. Koneen kutsuminen vastuulliseksi taas paljastaa, ettei näin sanova ole ymmärtänyt lainkaan po. käsitteen [tai koneen] käytön sääntöjä.

4
Olen ortodoksi-kristitty ateisti, en mikään buddhalainen kaappifasisti/-rasisti.

5
Tietyn ihmiskäsityksen perustalta tehdyt valinnat ovat olennainen osa liberaali-kapitalistista päätöksentekoa ja ihmiskäsitys on aina ideologis-moraalinen asenne [rationaalinen yksilö on aina itsekäs; - mutta suhteessa mihin ja miten; mitä itsekkyys siis merkitsee missäkin kontekstissa?].

6
Ajattelutapasi johtaa anarkismiin, joka/mikä puolestaan synnyttää militäärisen valtion, joka voi alunperin olla myös muodollisesti parlamentaarinen demokratia [USA esimerkkinä Agambenin State of Exception-tilasta]. En siis oikein ymmärrä, miksi valitat fasismin olevan ovella. Sinä itsehän olet mielipiteiltäsi vähintäinkin kaappifasisti ja kaappirasististi.

7
Mistä luulet lakien saavan uskottavuutensa? - Uskottavuus on eri asia kuin legitimaatio. Lainsäätäjä-poliitikko [vallanpitäjä] legitimoi tietyn sanktion [lain] enemmän tai vähemmän uskottavin perustein - arvoin ja normein.

Toisin sanoen legitimointi perustuu uskottavuudelle, jonka tukena käytetään tietysti rangaistuksen uhkaa, mutta pelkkä rangaistuksen pelko lopulta vain vähentää lain kunnioitusta, vaikka lakia ei sen takia uskallettaisikaan rikkoa. Mutta heti kun suurin osa väestöstä lakkaa lopullisesti uskomasta laki-auktoriteettiin, se romahtaa, kuten kävi kommunismissa.

Esimerkkinä myös radikaali vastarinta tietyissä arabimaissa, mikä kuitenkin on aitoon vapaudentahtoon perustuvaa 'rikollisuutta' toisin kuin USA:n sääntelemätön liberalismi, jossa pluralistista anomiaa [normittomuutta] heijasteleva vapaus-anarkia saa lutkaliikkeen kaltaisia mainos-bisneksen muotoja [lutkaliike tosiaan on eräs kerjäämisen muoto - siis raadollisinta kapitalismia]. USA:ssa vapauden määrä on ilmeisesti ylittänyt sen kuuluisan saturaatiopisteen ;\]

Sitäpaitsi teknokapitalismi on jo niin limittäytynyt lakikonteksteihin, että on liki mahdotonta määritellä juridisesti, mitä voidaan pitää rikollisena ja mitä ei-rikollisena kauppana/omistuksena, joten oikeussalista tulee ainakin talousrikollisuuden osalta pelkkä teatteri [mitä oikeus kuten koko sosiaalinen elämämme tietysti lopulta aina on: kirottu roolinäytelmä, jota Diogenes ja minä niin syvästi vihaamme].

Jos lailta puuttuu arvo- ja normi-uskottavuus, kaikkea voi ilman omantunnontuskia tehdä vapaasti, kunhan ei jää kiinni ['oikeat' rikolliset eivät koe syyllisyyttä - esimerkkinä Björn Wahlroos ja terroristit]. Tällaisessa tilanteessa ihmiseltä puuttuu sisäinen kunnioitus lain edustamia arvoja kohtaan, koska niitä ei ole kuin ehkä pelkkinä seuraamuksina jai hyötylaskelmina.

Teknisesti kapitalismi on juuri tällaista seuraamuslaskelmointia kysynnän ja tarjonna pelissä, mutta mikä tämän pelin oikeuttaa? Siihen kysymykseen annettu vastaus on aina eettinen ja myös kapitalisti vastaa siihen teoillaan eli riistollaan.

8
Ärsyttää ja jopa säälittävästi huvittaa tuo jatkuva postmodernismin nälvimisesi. Etkö jo ole tajunnut, että Euroopan intellektuaalis-mentaalinen evoluutio on ihan oikeasti ollut nihilismin kehityshistoriaa - ja että kapitalistinen teknokratia on yksi tuon nihilismin tärkein vaikutin modernismista lähtien.

Ja jos kristinuskon tai humanismin taantuminen heijastelee kyseistä nihilismiä, niin sinäkö pelastaudut tilanteesta ryhtymällä buddhalaiseksi, vaikka juuri buddhalaisuus sanoo kapitalismille epäsuoraan mutta väkivallattomuutta eunukkimaisesti preferoiden - kyllä?!

Ja silti sinä kritisoit kapitalismia vahvasti ja vakuuttavasti. Päätä nyt jo, mitä mieltä oikein olet. Mutta et sinä voi. Olet kiinni maallisessa tavarassa, mikä sinänsä on täysin ymmärrettävää ja jopa puolusteltavaa perheen kannalta, mutta olet joka tapauksessa ajautunut ristiriitaan, joka ei näköjään ratkea kuin fasismi- ja katastrofi-utopioihin turvautumalla [en kiistä niiden mahdollista oikeellisuutta, kuten en eräitä perhekonservatiivisia mielipiteitäsikään; - olemme tietyissä asioissa (minun perspektiivistäni) 'vaarallisessa' määrin samoilla linjoilla ;\].

9
Haluan huomauttaa, että mahdollisten siirtojen määrä logiikassa on paljon rajatumpi kuin shakissa - puhumattakaan pörssipelistä. Ja mikä hankalinta - yksi siirto implikoi useita seurauksia, joista sinä et näytä kuitenkaan paljon piittaavan [ymmärtävän?] silloin, kun olet farisealaisesti päättänyt polemisoida ja moralisoida kapitalismin, kaappirasismin ja kaappifasimin puolesta.

Olet itse [mikä pahinta] farisealainen nihilisti, joka kyllä ymmärtää, että seuraukset ovat aina pelkästään laskelmoitujen riskien realisoitumia - eivät koskaan moraalisia valintoja, mutta joka yhä silti perustaa oman moraalinsa tämän käsitteellisen ristiriidan varaan.

Moraalia ei voi valita. Se vasta moraalitonta ja nihilististä olisikin. Jos emme jo alunperin ja lopulta intuitiivisesti ymmärrä, mitä universaali moraali todella on [kuten ymmärsi härski Diogenes, jolle kaikki ihmiset olivat samanarvoisia], niin silloin moraalia ei ole olemassakaan, sillä mikään analyyttinen laskelmointi/ohjelmointi ei voi sellaista vakaumusta 'tulostaa' - puhumattakaan siitä, että tuo 'printti' iskostuisi suoraan sieluumme eikä vain paperille, josta aina tarpeen vaatiessa tarkistamme kuin manuaalista, että miten sitä moraalia nyt taas pitikään käyttää [laki-ohje ei ole sama kuin moraali].

10
On kategorisesti eri asia olla tappamatta sen vuoksi, että ihmistä nyt ei vain saa tappaa [ja tämä kielto pätee pelkästään kieltona - ilman perusteluja - ex nihilo] kuin, että kuolemanrangaistus ei esim. hyödytä yhteisöä niin paljon kuin elinkautinen vankeus.

Jälkimmäinen - eksplisiittisesti seurauseettinen asenne tosin luetaan moraalin piiriin kuuluvaksi ja toki se sitä moraalifilosofisesti onkin, mutta itse pidän tätä hyöty-seuraus-mittarointia ehkä kuvottavimpana tapana ajatella 'moraalisesti' - ikäänkuin puhuttaisiin karjasta, esineistä tai ylipäätään abstraktista sijoituksesta - ei lainkaan tietoisista ja tuntevista ihmisistä.

Olet mielestäni perusteellisessa ristiriidassa itsesi kanssa hyväksymällä seurauseettisen 'moraalin', mutta vastustat kuolemanrangaistusta jonkinlaisesta ihmisen pyhyyden lähtökohdasta käsin.

Minulle ihminen ei ole pyhä, vaikka kaikki ihmiset ovatkin samanarvoisia. Mutta käsky on pyhä ja velvoittava. Älä tapa!

Jos nyt edellisiin väitteisiini vedoten sanot, ettei käskyllä ole mieltä, jos siltä puuttuu uskottavuus [ihminen ei ole pyhä], niin minä puolestani väitän, että käsky eli auktoriteetti itsessään on pyhä niin kauan kuin minä siihen uskon, ja että juuri tuosta omasta uskostani ja valinnastani [desisionismin dilemma jälleen] seuraa se, että minä sitä kunnioitan ja tottelen.

Vasta sekundaarina perusteluna totean, että jos en halua itse tulla tapetuksi/teloitetuksi, niin mikä voisi oikeuttaa sen, että tapan toisen, jos hän on eksistentiaalisesti [mikä on hiukan eri asia kuin psykologisesti yksilönä] samanarvoinen kanssani? Ainoastaan vahinko itsensä puolustamisessa hyökkääjää vastaan, jolloin kyseessä on kuolemantuottamus, ei tappo tai murha.

Onko tällainen egoismin myöntävä ja egoismista lähtevä mutta egoismin ylittämiseen pyrkivä paroni-von-münchausen-perustelu pelkästään naamioitu egoistinen umpikuja vai ei, sitä en kommentoi, mutta tuolla tavoin ajatteluni tässä asiassa kuitenkin kulkee.
*
http://actuspurunen.blogspot.com/2011/06/lutkaliike-ja-maailman-yo-joka-on.html#comments
http://takkirauta.blogspot.com/2011/06/lutkat-ja-hampuusit.html
http://www.jyu.fi/viesti/verkkotuotanto/yviperust/termikirjasto/velvollisuus_ja_seurausetiikka.html

Lutkaliike ja Maailman yö [joka on lähempänä naisen subjekti-luontoa reaalisena kuin miehen symbolista järjestystä lakina

Yrittäkääpä lutkat [te pikku bonobot ;\] paikkojanne näyttelemällä iskeä Schopenhauer ja Hegel - nuo riitapukarit, jotka eivät kuitenkaan Nietzschen mielestä loppujen lopuksi olleet ajatuksellisesti niin etäällä toisistaan kuin yleisesti oletetaan vaan riidoissa keskenään niinkuin veljekset riitelevät. - Nietzsche on osittain oikeassa ainakin siinä mielessä, että molempien ajattelun ytimenä toimii Energia - Schopenhauerilla Tahto, Hegelillä Henki. - - Ehkäpä lutka-bonobot ovat tuon energeettisen tahtohengen yksittäisiä ja villiintyneitä personifikaatioita - dionyysisen [siis nietzscheläisen] maailman feminiinisiä ilmiöitä [mainadeja?;\]. 
*
[Kielimafian lisäys osan II loppuun + korjauksia - 14.6]
*
I
Tämä päre on kommentti Ironmistressin kommenttiin päreessäni Onko naisilla oikeus käyttäytyä, miten he haluavat ilman vastuuta.
*
Ironmistress kirjoitti: Kyllä ja ei. Naisilla on kyllä oikeus käyttäytyä miten he haluavat. Mutta ei ilman vastuuta.
*
Jos naisilla on oikeus käyttäytyä, miten he haluavat, heillä ei tarvitse olla vastuuta tekemisistään. Jos heillä taas on vastuu tekemisistään, he eivät voi/saa käyttäytyä, miten haluavat.

Et voi erottaa ensimmäistä premissiä jälkimmäisestä ja liittää sitä takaisin ensimmäiseen mielesi mukaan - kun sinulle sopii. Silloin kyse ei ole vastuusta vaan edelleenkin jonkinlaisesta mielivallasta - [kyseinen käytäntö menee hyvin yksiin kapitalistisen 'moraalin' kanssa. Reilu kauppa kiinnostaa vain, jos sillä voi tehdä maksimaalisen voiton sosiaalisista vastuista piittaamatta (koska niitä ei ole), mutta tätä ei tietenkään sanota ääneen (paitsi Björn Wahlroos - tuo hirviökapitalismin rehellisin mies)].

Vapaus ja vastuu ovat toistensa edellytyksiä eli vasta yhdessä ne tekevät itsensä ja toisensa [eli tekojen moraalisuuden/moraaliset teot] mahdollisiksi käytännössä.

Tietenkin tämä on perin abstraktia puhetta, koska tosielämä sattumanvaraisuudessaan on aina paljon monimutkaisempaa kuin ajattelu, mutta pätee silti, kun ryhdytään puhumaan moraalista yleensä. On sitten toinen juttu, kenen arvojen, normien ja intressien mukaan vastuullinen käyttäytyminen määritellään.

Mutta näyttäisi olevan selvää, etteivät 'lutkat' ole ajatelleet tätä kysymystä loppuun asti - jos lainkaan. Nyt he joka tapauksessa käyttävät kaksoisviestintää, kuten naiset aina. Lutkille ei on kyllä ja kyllä on ei. Heillä on näköjään myös lupa kiristää tieten tahtoen kiimaiseksi kiihottamiaan miehiä niin paljon kuin sielu sietää [mutta juuri se on ihan oikeasti vaarallista - ennen, nyt ja aina].

Lutkien mielestä naiset ilmeisesti saavat kävellä vaikka pillu paljaana julkisissa tiloissa, mutta miehet eivät saa koskea heihin, vaikka juuri koskemista nämä naiset haluavat ja hävyttömästi [vai pitäisikö sanoa paremminkin hävyllisesti] pukeutumattomuudellaan provosoivat.

Lutkien puhe seksistä together-toimintana, eikä jonain, joka/jota tehdään toiselle, ovat pelkkää retoriikkaa, jolla peitetään lutka-ideologian hävytön itsekkyys. Juuri lutkat 'tekevät toisille jotain' saadakseen partnerin, jonka kanssa muhinoida together eli tarkoitus pyhittää keinot [oh fuck mitä tekopyhyyttä ja mikä kaksoissidos].

Jossain kuitenkin kulkee raja - toisin sanoen jossain tulee aina vastaan Laki, jota myös naisen on säädyllisyyden nimissä toteltava - niin maskuliinista repressiota kuin tuo laki muka edustaisikin. - - Tai sitten raiskaukset vain lisääntyvät [eikö tämä tosiasia mene viimeinkin lutkien kaaliin, sillä mies ei muutu - se nussii ainakin silloin, jos se kiihottuu/sitä kiihotetaan liikaa - - tai sitten se luultavasti jopa tappaa, jos sille ei anneta...]

II
Seksi ei ole sosiologisesta ja antropologisesta perspektiivistä katsottuna mikään leikin tai kiusaamisen asia vaan yhteisöllisyytemme integraation perimmäinen - sekä sitä vahvistava että sitä hajottava - voima, jota hallinnoimalla yhteisö integroituu sukulais- ja liittolaissitein [esim. insestisäännöt].

Mies hallitsee [väki]vallalla ja putkiaivoisella kaksiarvologiikalla [tosi-epätosi, joko-tai] - nainen hallitsee kaksoissidoksella eli käytännössä 'hysteerisellä syyntakeettomuudella' [sumealla logiikalla, sekä että], mikä merkitsee käytännössä, että nainen voi ilman perusteluja valita puolensa ad hoc omiin etuihinsa sopivalla tavalla.

Sekä miehen että naisen käyttäytymismallit voidaan johtaa heidän biologiaansa, joka toimii psykogeneettisesti erilaisen kehitystehtävän vaatimalla tavalla [PS.].

Zizek muistuttaa lacanilaisittain, että miehen ja naisen seksuaalisuus ja seksuaalisuuden kokeminen todella on erilaista. Mies yrittää samaistaa seksuaali-partnerissa halunsa fantasia-objektin ja halun todellisen objektin, mikä on psykologisesti väkivaltainen teko naista kohtaan [tässä, varsin oleellisessa asiassa Lacan ja Zizek (joita on syytetty fallosentrismistä ja sovinismista) mutatis mutandis ovat kuin ovatkin eräänlaisia feministejä!].

Nainen sen sijaan elää seksuaalisuuttaan ja seksuaalisuudessaankin enemmän narratiivisessa fantasiassa kuin todellisuudessa an sich - jota/mitä todellisuutta ei itse asiassa voi perimmältään edes kokea muuna kuin ahdistuksena, joka samalla sekä torjuu että ennakoi kognitiivisen ymmärryksen ylittävän kaoottisuuden: kokemuksen 'maailman yöstä' eli reaalisen kuilusta [esim. rakastetun/toisen silmien loputon syvyys: me emme tunne, kuka rakastettumme/toinen todella on - PPS.].

Tällainen kokemus on aina potentiaalisti läsnä, koska se on olemassaolomme perimmäisyys reaalisena ja siten subjektin skemaattinen 'syntyplasma'. Ahdistus toimii signaalina, varoituksena ja defenssinä reaalisen suhteen, koska reaalisen sisäistäminen johtaa mielen hajoamiseen [ks. myös PPS. - Zizek]. - Subjekti syntyy positiivisesti varautuneesta tyhjyydestä, joka on samalla sen integriteetin suurin uhka.

Mies siis rakentaa [yrittää hallita] todellisuutta yrittämällä yhdistää toden ja fantasian alistamalla kohteen/naisen mieleisekseen. Nainen sen sijaan elää narratiivissa, jonka 'syyntakeettomana' päähenkilönä hän fantasia-roolissaan näyttelee itseään - yrittäen samalla tälläkin tavoin suojautua miehen väkivaltaiselta pyrkimykseltä tehdä hänestä tosi fantasia - toisin sanoen esine, fetissi, nukke, jopa kauppatavara.

Jos nainen kääntää miehen saneleman em. asetelman vain tahtomattaankin päälaelleen, hän saattaa menettää tämän kunnioituksen - esim. Nukkekodin Nora. - Nukkekodissa Ibsen kuvaa universaalia sukupuolten välistä roolijakoa; tarvitsee vain hieman muuttaa dramaturgiaa modernimmaksi, niin näytelmä on myös ja juuri tätä päivää, vaikka se toki toimii pätevästi vanhallakin juonella. Oleellista on kuitenkin Ibsenin syvästi oivaltama ja dramatisoima miehen [maskulinisen rooli-identiteetin] ja vaimon [feminiinisen rooli-identiteetin] välinen valta- ja kunniatasapaino sekä sen järkkyminen - ja mikä ratkaisevinta - tuo järkkyminen [joka on modernisaation eräs vaikutus-seuraus] järkyttää enemmän miehen stereotyyppistä maailmaa ja itseymmärrystä kuin konsanaan naista, joka on osoittanut itsenäisyytensä päätöksentekijänä...

...mutta eivätkö juuri 'lutkat' uhkaa nykyään maskuliínista rooli-identiteettiä...?...

PS.
Tämä johtaminen ei kuitenkaan voi tapahtua ilman lingvistisiä ja representatiivis-strukturaalisia koodauksia [viittaan nyt lähinnä Levi-Straussiin] toisin kuin metodiuskovaiset ja semanttisesti naivit empiristit luulevat olettaessaan, että propositiot ilmaisevat todellisuuden [semantiikan] samanaikaisesti suoraan ja välittömästi [nyt sataa, lumi on valkoista], mutta jotka ovat silti yksittäisinä termeinä [sade, lumi, valkoinen] vain sattumanvaraisia ja semanttisesti tyhjiä välineitä [kuin matemaattisia merkkejä] todellisuuden kartoituksessa. Empiristi on siis pahimmillaan lähes sokea propositioitten pskykologis-historiallis-diskursiiviselle kontekstille - jopa alkaen siitä, mitä sataminen ja lumen valkoisuus merkitsevät eri konteksteissa ja perspektiiveissä. Empiristi jos kuka on näin argumentoiden tiedostamattoman ideologian vallassa ;\]

PPS.
1
Hegel, whose thought was of course influenced in no small measure by Hermetic mysticism, has this, of human subjectivity:

The human being is this night, this empty nothing, that contains everything in its simplicity—an unending wealth of many presentations, images, of which none happens to occur to him—or which are not present. This night, the inner of nature, that exists here— pure self—in phantasmagorical presentations, is night all around it, here shoots a bloody head—there another white shape, suddenly here before it, and just so disappears. One catches sight of this night when one looks human beings in the eye—into a night that becomes awful, it suspends the night of the world here in an opposition. In this night being has returned.
(From the Realphilosophie manuscript of 1805–06)

2
Slavoj Zizek reads Hegel's 'night of the world' in terms of the overwhelming excess or madness at the moment of Cartesian doubt that is at the origin of the self: 'there is no subjectivity without this gesture of withdrawal'; it is the 'undeniable component of the subject's most radical self-experience', located in the gap between natural and symbolic orders. On another topic (deep focus and lighting in the films of Orson Welles), he has this:

A further point to be made about the Wellesian use of the depth of field, is that it confers a kind of positive ontological density on darkness and shades: when, in an "expressionistic" shot, we perceive in the background an overilluminated object, surrounded on both sides by the impenetrable dark shades, this darkness is no longer simply the negative of the positively existing things, but in a way "more real than real objects themselves" -- it stands for the dimension of primordial density of matter, out of which definite objects (temporarily) emerge.
(Cogito and the Unconscious, 1998)
*
http://actuspurunen.blogspot.com/2011/06/onko-naisilla-oikeus-kayttaytya-miten.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Bonobo
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mainadit
http://fi.wikipedia.org/wiki/Henrik_Ibsen
http://whenhernameyouwriteyoublot.blogspot.com/2006/05/night-of-world.html
http://dostoevskiansmiles.blogspot.com/2010/05/marx-on-religion.html
http://www.tntmagazine.com/tnt-today/archive/2011/05/09/quot-slutwalk-quot-marches-after-policeman-s-advice.aspx

Saksa kierrättää EHEC-kurkkuja: luomuvihreä sodankäynti on ennennäkemättömän tehokasta

EHEC-kurkkua pelkää jopa 'jihadilainen' itsemurhapommittaja.
*
http://hampaankolosta.blogspot.com/ - ['Itsehoitoa maailmanmenon aiheuttamaan verenpaineen nousuun. Epäkorrektejakin ajatuksia saatavilla'].

Onko naisilla oikeus käyttäytyä, miten he haluavat ilman vastuuta?

[Kielimafian mittavia lisäyksiä alkutekstiin viimeksi klo: 18.00]
*
[1] Yläkuvan mielenosoitus-julisteeseen on kirjoitettu oikean suuntainen maksiimi, mutta 'lutkat' eivät tajua ajautuneensa ristiriitaan, koska vaativat itselleen oikeutta tehdä miehille väkisin sen, minkä samanaikaisesti kieltävät näiltä itsensä suhteen ['not something you do to someone else']. Sillä vaikka mauttoman huoramainen pukeutuminen julkisissa tiloissa ei olekaan fyysistä väkivaltaa, se on silti 'raiskaava ele' eli katsojien pakottamista seksuaalisen lutka-provokaation uhriksi. [2] Keskimmäiseen kuvaan ja tekstiin ei tarvitse lisätä muuta kuin: 'sitä saa, mitä tilaa'. [3] Alimman kuvan naisen logiikka selittynee evoluutiobiologialla siten, että seksuaalisuus on naisen paras ase paitsi miesten mielenkiinnon herättämiseksi myös heidän aloitteellisuutensa 'hallinnoimiseksi' - ei väliä, vaikka naisen viesti onkin ilmiselvä kaksoissidos eli sisältää kaksoisstandardin: herätän halusi julkeasti ja vaikka väkisin, mutta sinä et saa välttämättä toteuttaa sitä lainkaan minun suhteeni . Siten lutkat ovat myös kapitalismia kaikkein raadollisimmillaan. Kaikki on vapaasti [? - lutkahan suorastaan pakottaa miesten huomion itseensä] myytävänänä kysynnän ja tarjonnan markkinoilla, mutta tuotteen ostaja joutuu herkästi syytteeseen tuotteen varastamisesta, koska myyjä on pidättänyt itselleen oikeuden peruuttaa kauppa tai muuttaa hintoja [tai korkoja] milloin tahansa. Lutka siis pitää oikeutenaan muuttaa jatkuvasti flirttipelin sääntöjä, mikä on selkokielellä sanottuna rikollista toimintaa [eli/tai kapitalismia]. [4] Etenkin naisen seksuaalisuutta koskevien suhtautumistapojen toisessa päässä on lutkaliike ja toisessa burqat/ääri-islam. Varmaa kuitenkin lienee, että toteutuessaan lutkien provokatorisen avoin ja anarkistinen seksuaalisuus muuttaa liberaalista yhteiskuntaa [vastoin? lutkien intentiota] entistä arvovapaammaksi eli pornoisemmaksi. Ääri-islam sen sijaan ilmentää umpidogmaattisten machomiesten despotiaa [esim. Taliban], jossa kaikki muutokset perherakenteessa eli naisen asemassa koetaan miesten mielissä uhkaksi koko islamilaisen maailman sisäiselle integraatiolle ja identiteetille. - Jossain lutkien ja burqien välimaastossa kai kulkee miehen ja naisen välisen sodan demarkaatiolinja. Tarvittaisiinkohan tässäkin Martti Ahtisaarta - pakottamaan osapuolet ainakin välirauhaan [äh - tylsää ;\].

I
'Lutkaliike' leviää Pohjois-Amerikassa

Poliisin naisopiskelijoille antama kehotus välttää pukeutumista "kuin lutka" on nostattanut protesteja Yhdysvalloissa ja Kanadassa. "Lutkakävelyihin" on osallistunut tuhansia naisia eri kaupungeissa. - Bostonissa marssi lauantaina 2 000 naista. Marssin järjestäjä luonnehti marssia protestiksi liian sallivasti seksuaaliseen väkivaltaan suhtautuvaa kulttuuria kohtaan. - Liike lähti kanadalaispoliisin lipsautuksesta, jota hän on jo pyytänyt anteeksi. Naisopiskelijoille terveydestä Torontossa puhunut poliisi sanoi, ettei naisten kannattaisi pukeutua lutkien tapaan, etteivät he joutuisi uhreiksi. Kommentti nostatti protestin, ensimmäisen lutkakävelyn Torontossa huhtikuussa. Sen nettisivun mukaan tarkoitus oli muuttaa lutkasanan merkitystä: Oman seksielämän hallitseminen ei tarkoita sitä, että odotamme väkivaltaa, kun osallistumme seksiin huvin tai työn vuoksi. Osallistujia oli 3 000  -Toronton jälkeen lutkakävelyjä on pidetty jo kolmessa kaupungissa Yhdysvalloissa. Suunnitelmissa on viisi muuta kaupunkia. - Osallistumaan kutsutaan kaikkia, niin sinkkuja, pariskuntia, vanhempia, sisaruksia, lapsia ja ystäviä - [Hs.fi, 8.5].

II
Henry Laasanen kommentoi tätäkin 'naisasiaa' järkevästi ja realistisesti.

Lutkaliike

11.6.2011 Henry Laasanen

1. Lutka-sanaa ei voi valkopestä pois sen negatiivisesta merkityksestä. Yritys on yhtä todennäköinen onnistumaan kuin "naisettomien runkkarimiesten" yritys parantaa mainettaan marssimalla.

2. Tämä kuva [ks. alin kuva tai linkki] kertoo oleellisen lutkaliikkeen logiikasta.

3. Lutkittelun pääasiallinen motiivi on naisten välinen kilpailu seksikartellin ylläpitämiseksi. Esimerkiksi lause "what a slut!" sopii naisen suuhun silloin, kun kanamainen nainen yrittää flirttailla hänen miehensä kanssa.

4. Lutkaliikkeen taustalla kaksi feministien perusmotiivia: a) miesten käyttämän (kuvitellun) patriarkaalisen vallan vastustaminen ja b) vaatimus naisten oikeudesta käyttäytyä miten he haluavat ilman vastuuta.

5. Feminismin tavoitteena on naisten kaikenlaisen seksuaalisen vallan käytön legitimointi ja kaikkien miesten väärien reaktioiden sanktiointi. Naisen on saatava pukeutua kiihottavasti, mutta jos se johtaa miehen viipyvään katseeseen, on mies sika ja syyllinen.

6. Monissa maissa on voimakas jako lutkiin ja madonniin. Noissa maissa lutkaliikkeelle olisi sosiaalinen tilaus.

7. Lutkaliikkeen keskittyminen pukeutumisen vapauttamiseen Suomen kaltaisessa maassa kuulostaa vitsiltä, koska 80 % naisista pukeutuu lutkahtavasti ja se on täysin legitiimi pukeutumisen tapa. Monissa muissa maissa vastaavasta pukeutumisesta joutuisi vankilaan tai häväistyksi.

8. Lutkaliikkeessa on rasistinen ja suvaisematon pohjavire, joka pitää vieraita kulttuureja länsimaista kulttuuria huonompana.

9. Miehillä on vähemmän oikeuksia pukeutua lutkamaisesti kuin naisilla.

10. Dave Chappelle aiheeseen liittyen [ks. linkki].

II
Lutkaliikkeen marssilaulu: Miun Vittuun Ei Saa Koskea
http://www.youtube.com/watch?v=ozxN5zRPCt8&feature=related
Raili's People - Miun Vittuun Ei Saa Koskea (Remix)
*
http://henrylaasanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/75609-lutkaliike
http://henrylaasanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kayttaja/henrylaasanen
http://i.imgur.com/t3Ghs.png [kuvalinkki]
http://www.youtube.com/watch?v=2OBPaenkxdg [Dave Chappelle]
http://www.google.fi/search?sourceid=navclient&aq=0&oq=henry+laasanen&ie=UTF-8&rlz=1T4PCTA_enFI299FI299&q=henry+laasanen
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Lutkaliike+levi%C3%A4%C3%A4+Pohjois-Amerikassa/1135265981573
http://ylioppilaslehti.fi/2011/05/lutkamarssi/
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Lutkaliike+saapuu+Suomeen/1135266793193
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Lontoon+lutkamarssi+julisti+Paljas+pinta+ei+tarkoita+seksi%C3%A4+/1135266839191
http://feedthebutton.com/2011/02/16/more-reasons-to-dump-you-and-people-who-annoy-you
http://www.guardian.co.uk/lifeandstyle/2011/may/10/slutwalk-hollaback-sexual-assault

Syntyykö Suomeen pakkopäätöksellä avioerohallitus mallia sateenkaari-perhe? - Tästä uusperheestä tuskin löytyy keskinäistä rakkautta ja sen intohimotkin taitavat olla laadultaan väistämättä sadomasokistisia...

Yläkuvassa tulevan hallituksen Isä ja Äiti, jotka ehtivät sittemmin jo erota ovet paukkuen, mutta ovat nyt pakottavien järkisyiden [lasten eli kansan edun vai oman vallanhalun?] vuoksi palanneet takaisin avioruotu-uralle. - Alakuvassa tuo hullunkurinen sateenkaari-hallitusperhe on taas uudelleen koossa [haluaisin 'kiinalaisittain' nimittää sitä myös kuuden kuplaksi].
*
Perjantain infossa kuultiin kihlajais- ja parisuhdefraaseja kiusallisuuteen asti. Katainen kommentoi kihlajaisteemaa sanomalla "jos ei heilaa helluntaina, ei sitten koko kesänä". - Olemme vähän kuin vanha aviopari, joka on jo palauttanut erohakemuksen, mutta palaakin yhteen harkinta-ajan jälkeen", sanoi Urpilainen. Katainen kuulosti myöskin aviokriisiä setvivältä osapuolelta vakuuttelemalla kaiken nyt muuttuvan: "hallitusneuvotteluja jatkavat samat ihmiset, mutta eri porukka."
*
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011051313709160_uu.shtml
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Pakkoliitto+on+harvemmin+rakkausavioliitto/1135266812340
http://suomenkuvalehti.fi/blogit/polkomfi/hallitusneuvottelut-helluntain-hellut

Juristi-kapitalismi haluaa patentoida jopa geenit, koska ne täyttävät patenttilainsäädännön kriteerit keksinnöllisyydestä ja uutuudesta [näin USA:ssa]. Ovatko minun omat geenini siis kapitalistin omaisuutta? - - Nyt loppui kärsivällisyys lopullisesti. Tämän jälkeen päätöksiä tekevät aseet eli politiikka, eivät arvorasistiset mutta samalla talouden suhteen ultraliberaalit bisnes-juristit, jotka instrumentalisoivat paitsi ihmisarvon myös geenit.

Yläkuvan oikeisto-juntti pelkää, että sosialistit haluavat lähes kaiken mahdollisen julkiseksi - ehkä myös geeni-tutkimuksen. Näin ollen kokoomuslainen jää mieluummin pörssi-yliopiston tutkimus-suhdanteiden armoille kuin antaa geenitutkimuksen kaupallisesti riippumattoman instituution käyttöön. - Varautukoon siis pahimpaan [kapitalististen rasisti-tutkijoitten geeni-manipulaatioon].
*
Alakavuvassa yksityisen terveydenhuollon byrokraatit ovat kehittäneet kätevän tavan päästä konfiskoimaan mummon omaisuus 'murhaamalla' hänet hyvällä hoidolla [siis hoitolaskuilla].
*
[Kielimafian muutoksia 10.6]
I
Kun puhun juristi-kapitalismista, en tietenkään väitä kaikkien juristien olevan kapitalismin 'palveluksessa'. Vapaa markkinatalous on kuitenkin legitimoitu perustuslaissamme, joten kapitalismin bisnes-juristit saavat tästä syystä automaattisesti etulyöntiaseman yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa.

Esim. Kokoomuksen Ilkka Kanervan oletettujen jääviys-rikosten jahtaaminen on pelkkää kosmetiikkaa sen tosiasian rinnalla, että kapitalismi itsessään on rakenteellista epätasa-arvoa synnyttävä systeemi, jolla kuitenkin on lainvoima yhteiskunnassamme.

Itse asiassa Kanervan jääviys-syytökset jopa kääntävät katseemme pois kapitalismin perustavasta arvo- ja lainsäädännöllisestä ristiriidasta, joka tuon jääviydenkin lopulta mahdollistaa tai suoraan sanottuna aiheuttaa.

II
Johdannoksi Tietoyhteiskunnan sisäinen ristiriita-alaotsikon kaksi viimeistä kappaletta, koska ne tiivistävät aiheen perusongelman.
*
[Tekstin siirto pdf-tiedostosta blogiin ei onnistu ilman hankaluuksia. Sitäpaitsi kopiointi on kielletty, mutta silti alkuperäinen teksti löytyy linkistä, joka on kaikkien avattavissa milloin tahansa. - - Hmm...jokin tässä taas mättää, jos minun ymmärrykseltäni kysytään - tai sitten olen ilman mitään puolusteluja pelkkä lain kirjaimesta piittaamaton anarkisti - rikollinen, jonka oikea paikka on systeemin vankila-instituution sisäpuolella].
*
Jotkut tarkkailijat sanovat, että tarvitaan uudenlaista tietopolitiikkaa
(Jasanoff 2002; Stehr 2003). Tiedepolitiikka kohdistui uuden tieteellisen
tiedon synnyn turvaamiseen. Innovaatiopolitiikka korostaa tiedon
kaupallista hyödyntämistä. Geeni- ja ohjelmistotekniikoiden kaupallistaminen
on synnyttänyt uudenlaisia eettisiä ja tiedon käyttöön liittyviä
ongelmia, joita tieteen vertaisarviointijärjestelmät eivät pysty käsittelemään.
Ne ovat tietopolitiikan kohde. Esimerkiksi taudinaiheuttajageenien
ja väestötietoja sisältävien rekisterien tuleminen patenttien myötä yksityisomaisuudeksi on nähty uhaksi niin biolääketieteelliselle tutkimukselle
kuin kansanterveystyöllekin. Tiedon omistusoikeuden säätelystä
on tullut entistä tärkeämpi kulttuurikamppailun ja etujen sääntelyn
näyttämö.

Samalla on törmätty uudenlaisiin käsitteellisiin ja eettisiin ongelmiin.
Voidaanko elämää patentoida? Mikä on luontoa ja mikä ihmisen tekemää?
Onko ohjelmisto tekninen vai kirjallinen tuote? Voidaanko keksinnöllisyys
ja uutuus erottaa muunnoksesta tai aikaisemman uudenlaisesta
yhdistelmästä? Mitä oikeastaan tarkoittaa julkinen tai yhteisomistus
(public domain) 21. vuosisadalla? Voivatko tutkimusaineistot olla
ammattisalaisuuksia? (Esim. McSherry 2001; Launis 2003; Kauppinen
2004.) Näistä kysymyksistä ollaan eri mieltä. Yhdysvaltojen patenttiviranomaiset
ja oikeuslaitos katsoivat geenin, ts. määritellyn DNA-sekvenssin,
täyttävän patenttilainsäädännön edellyttämät keksinnöllisyyden
kriteerit. Englantilainen tutkijajärjestö sitä vastoin monien muiden
tavoin katsoi lausunnossaan, että geenin kuvaus on löydös, joka ei täytä
keksinnöllisyyden ja uutuuden vaatimuksia: ”Ihmisen luonnollinen geeni
on osa hänen ruumistaan eikä sen pitäisi olla patentoitavissa” (Parthasarathy
2004, 5).

III
Miettinen, R., Tuunainen, J., Knuuttila, T. & Mattila, E. (2006) Tieteestä tuotteeksi? Yliopistotutkimus muutosten ristipaineessa. Helsinki: Yliopistopaino.

Innovaatiopolitiikassa yliopistot nähdään sekä uusien keksintöjen lähteinä että elinkeinoelämän aktiivisina yhteistyökumppaneina. Perinteinen sivistysyliopisto on muuttumassa yritysyliopistoksi ja akateeminen tiede kaupalliseksi tutkimukseksi. Tässä teoksessa osoitetaan, että todellisuus on ristiriitaisempi. Kirja tarkastelee sitä, miten tieteen ja yhteiskunnan välistä suhdetta on käsitelty tiede- ja teknologiapolitiikassa, tieteen historiassa ja tiedon taloustieteessä. Teoksessa analysoidaan kolmen Helsingin yliopistossa toimivan tutkimusryhmän työtä. Erityisesti paneudutaan siihen, miten tutkimustulosten kaupallistaminen vaikutti tutkimuksen teon ja opetuksen edellytyksiin.

Tieteestä tuotteeksi? Yliopistotutkimus muutosten ristipaineessa on yliopistotutkimusta käsittelevä perusteos, joka soveltuu oppikirjaksi korkeakouluihin. Yliopiston kehitystä koskevana analyysinä se on tärkeä teos kaikille tieteestä ja yliopistoista kiinnostuneille

IV
TIETEESTÄ TUOTTEEKSI?

Yliopistotutkimus muutosten ristipaineessa
......
Tietoyhteiskunnan sisäinen ristiriita [s.103-108]

Sekä 1990-luvun innovaatiopolitiikan sekä yliopistotutkimuksen muutoksen
perustana olevaa yleisempää kehityskulkua on kutsuttu siirtymäksi
tietoyhteiskuntaan. Henry Etzkowitz (2003b) määrittelee sen
seuraavaan tapaan. Tietoyhteiskunnassa tiedosta on tullut olennainen
tuotannon tekijä ja innovaatiotoiminnasta talouden kehityksen avaintoiminto.
Siksi yliopistoa on tarkasteltava innovaatioiden tuottamisen
näkökulmasta. Tietoyhteiskuntaan siirtymisen ytimenä on tiedon muuttuminen
pääomaksi ja sen tuleminen yksityisen omistuksen piiriin (ibid.,
301-302). Siksi Etzkowitzin ja Websterin (1995, 481, 560) mukaan tiede-
ja teollisuuspolitiikka sulautuvat toisiinsa ja institutionaaliset erot
yliopistojen, yritysten ja julkisten organisaatioiden välillä katoavat.
Etzkowitzin ja Websterin mielestä tiedon pääomaksi tulemisen perustana
on insinööritiedon ja -taidon tieteellistyminen. Sen tuloksena tieto
muutetaan taloudellisesti hyödynnettäväksi tavaraksi (ibid., 482). He
pitävät tieteen muuttumista taloudelliseksi toiminnaksi ja pääomaksi
”perustavaa laatua olevana sosiaalisena innovaationa”. Tieteen muuttumisessa
pääomaksi on kolme vaihetta: 1) tiedon turvaaminen yksityisenä
omaisuutena, 2) arvon saaminen suojatusta tiedosta markkinoinnin
ja lisensoinnin avulla ja 3) tiedon ja sen arvon lisääminen, joka
tapahtuu esimerkiksi perustutkimuksen avulla. Etzkowitz ja Webster
pitävät tätä kehitystä väistämättömänä. Julkisen rahoituksen supistuessa
yliopistojen on yksinkertaisesti pakko tehdä rahaa. Yliopistosta tulee
yritysyliopisto.

Edellisen luvun historiallinen tarkastelu tuki tämän päättelyketjun
alkuosaa. Teknologia on tieteellistynyt samalla kun sen kehitys suuntaa
tieteellistä tutkimusta. Nopeasti kasvavat bio- ja informaatiotieteet
tuottavat uusia eliöitä ja ohjelmistoja. Nämä tulokset ovat soveltamiskelpoisia
ja muodostavat perustan uusille liiketoiminnan alueille. Yhdysvaltojen
patentti- ja yliopistolainsäädännön muutos 1980-luvulla
loi edellytykset eliöiden ja geenien patentoinnille ja tiedon laajenevalle
kaupalliselle hyväksikäytölle. Siitä ovat kiinnostuneita niin tutkijat, rahoittajat
kuin yrityksetkin. Yritykset ja rahoittajat ottavat suuria riskejä
investoidessaan bio- ja informaatioteknologiseen tutkimukseen ja
sen tulosten tuotteistamiseen. Yksityinen rahoitus biolääketieteelliseen
tutkimukseen kasvoi Yhdysvalloissa kahdesta miljardista dollarista

104
vuonna 1980 50 miljardiin dollariin vuonna 2000. Se kattoi tällöin
60 % alan kokonaisrahoituksesta. (Resnik 2004, 3.) Samaa kehitystä
ilmentää Yhdysvaltojen sadalle johtavalle yliopistolle myönnettyjen
patenttien lukumäärä. Se oli vuonna 1984 408, vuonna 1994 1 468 ja
vuonna 2000 jo 3 200 (Krimsky 2003, 81).

Etzkowitz ja Webster näkevät tiedon tavaraksi tulemisen ja yritysyliopiston
väistämättömänä ja tavoiteltavana kehityskulkuna. Jos ristiriitoja
yliopiston vanhojen sivistys- ja koulutustehtävien ja uusien, tiedon
kaupallistumiseen liittyvien tehtävien välillä onkin, ne ovat toissijaisia.
Joustavina organisaatioina yliopistot tulevat ratkaisemaan ne. Kun yritykset,
julkinen hallinto ja yliopisto omaksuvat toistensa tehtäviä, ne
pystyvät tekemään sen vahingoittamatta vanhoja perinteisiä tehtäviään.
(Etzkowitz 2003b, 317.) Periaate on ”mitä enemmän, sitä enemmän”:
mitä enemmän Yhdysvaltojen biolääketieteen edustajat julkaisevat, sitä
enemmän heillä on yhteistyötä teollisuuden kanssa (ibid.).33 Tieteellisen
kommunikaation tutkija Leah Lievrouw (2004, 160) näkee Etzkowitzin
ja Websterin tapaan tiedon tavaraksi muuttumisen uutena kulttuurisena
ilmiönä: ”1960-luvulta lähtien on toteutunut siirtymä, jossa yhä
usemman materiaalisen maailman aspektin (mukaan lukien geneettinen
aines) nähdään informaationa ja jossa informaatio nähdään sellaisena
hyödykkeenä, jota voidaan tuottaa ja omistaa ja jolla voidaan käydä
kauppaa niin kuin muillakin tavaroilla.” Lievrouw kuitenkin analysoi
tätä kehitystä uhkana tieteellisen tiedon esteettömälle kululle, toisin
kuin Etzkowitz ja Webster.

Useat tutkijat (Heller & Eisenberg 1998; Cassier 2002; Krimsky
2003) ovat arvioineet kaupallistumisen vaikutuksia biolääketieteelliseen
tutkimukseen ja tulleet toisenlaisiin johtopäätöksiin. Kaupallistuminen
voi johtaa myös tutkimuksen ja tiedon leviämisen rajoituksiin, tutkijoiden
välisen yhteistyön heikkenemiseen, tutkimuksen puolueettomuuden
horjumiseen, tieteen tulosten yhteiskunnallisen käytön rajoituksiin ja
innovaatiotoiminnan heikkenemiseen (Heller & Eisenberg 1998). So-
......
33 Toisaalta Etzkowitz ja Webster (1995, 501) toteavat osuvasti, että viime vuosikymmenien kehitystä
voidaan tulkita kahdella tavalla: kaupallistamisesta tulee vain lisä yliopistojen aikaisemmille
tehtäville tai yliopisto muuttuu kokonaan uudenlaiseksi akateemiseksi instituutioksi, ”joka [...]
paljon suoremmin kuin ennen on suuntautunut toimimaan taloudellisen kehityksen agenttina”.
He asettuvat jälkimmäiselle kannalle ja määrittelevät siitä käsin yliopiston ja yhteiskunnan välisen
uuden sopimussuhteen: ”Tämä sopimus säätää, että hallituksen laajamittainen taloudellinen tuki
akateemiselle tutkimukselle jatkuu ainoastaan siihen saakka, kun tutkimus säilyttää avainroolin
uudessa taloudessa” (ibid., 502).

105
siologi ja tieteentutkija Stephen Hilgartner (2002, 994) kuvaa tilannetta
seuraavasti:

Elämäntieteiden kaupallistamisen ja valistuksen tietoidean välillä
on pysyvä jännite. Jälkimmäinen pitää tiedettä julkisen tiedon
muotona, joka on avoin kriittiselle tarkastelulle ja on kaikkien
saatavilla. 1970-luvun loppuun mennessä teollistuneiden demokratioiden
poliitikot alkoivat nähdä ponnistelut intellektuaalisen
omistusoikeuden vahvistamiseksi keinona kansallisen kilpailukyvyn
vahvistamiseksi ja taloudellisen kasvun turvaamiseksi.
Vauhdittaakseen innovaatioita ja nopeuttaakseen tieteen tulosten
muuntamista kaupallisiksi tuotteiksi he ryhtyivät toimiin, joilla
helpotettiin tiedon tavaraksi muuttamista, rakennettiin yhteyksiä
akatemian ja teollisuuden välille ja laajennettiin intellektuaalisen
omistusoikeuden suojan aluetta.

1980-luvulta lähtien tiedon yksityisen omistusoikeuden piiriin eivät ole
tulleet pelkästään geenit, kudokset ja eliöt vaan myös liiketoimintamallit,
ohjelmistot, tavaramerkit ja tietokannat (Boyle 2003, 38). Kun
patenttilainsäädännön lähtökohtana olivat olleet keksinnöllisyys ja uutuusarvo,
omistusoikeudet ulotettiin tietokantoihin, tutkimustuloksiin
ja menetelmiin, joita aikaisemmin pidettiin ennen kaikkea jatkotutkimuksen
perustana ja välineenä.

Duken yliopiston oikeustieteen professori James Boyle (2003) luonnehtii
tätä kehityskulkua tiedon yksityisen alan laajentamiseksi julkisen
tiedon kustannuksella.34 Hän pelkää sen murentavan tiedon vapaaseen
saatavuuteen perustuvan jaetun luomisen perinnettä ja jopa estävän innovaatioiden
syntyä. Se on ristiriidassa paitsi perinteisen tietokäsityksen
myös länsimaisen oikeudellisen ajattelun kanssa. Monet 1700- ja
1800-luvun yhteiskuntateoreetikot sekä poliittiset ajattelijat (mm. Adam
Smith, Thomas Jefferson ja Thomas McCaulay) pitivät tiedon vapautta
ja julkisuutta tärkeänä periaatteena ja suhtautuivat kriittisesti tiedon
yksityisomistukseen. Ottaessaan kantaa Yhdysvaltain pantenttilainsäädäntöön
vuonna 1814 Thomas Jefferson piti tiedon väliaikaista yksityisomistusta
poikkeuksena luonnollisista oikeuksista ja epäili ideoita
koskevien monopolien aiheuttavan kielteisiä yhteiskunnallisia seurauk-
.......
34 Boyle rinnastaa viime vuosikymmenien tapahtumat 1400-luvun ”aitausliikkeeseen”: yksityiset
henkilöt alkoivat aidata maatalousyhteisöjen yhteismaata yksityiseksi omaisuudekseen.

106
sia (Boyle 2003, 53). Boyle (ibid., 38) lainaa tämän ajattelutavan kiteytyksenä
oikeusoppinutta vuodelta 1918: ”Lain yleinen järjestys on
ollut, että jaloimmat ihmisen tuotteista – tieto, todeksi osoitetut olettamukset,
käsitteet ja ideat – tulevat sen jälkeen kun niistä on vapaaehtoisesti
ilmoitettu muille, vapaasti yhteiseen käyttöön aivan kuten ilma,
jota hengitämme.”

Jos tiedon omistusoikeuden laajeneminen uhkaa tietoyhteiskunnan
tärkeimmän tuotantovoiman, tiedon kehitystä, voidaan puhua tietoyhteiskunnan
sisäisestä ristiriidasta. Gernot Böhmen (1997) mukaan
tietopääoman käsitteen ydin on sen ei-yksilöllisessä luonteessa: ”Symbolisaation
ja säännön muodostamisen kautta siitä tehdään pysyvästi
intersubjektiivisesti saatavilla olevaa.” Tieteellinen tulos perustuu aina
muiden saavutuksille. Se on enemmän tai vähemmän omaperäinen yhdistelmä
tai muunnelma jo olemassa olevasta tiedosta. Yksilöiden ja
ryhmien tiedon muodostuksen ja oppimisen perustana on osallisuus
yhteiseen kulttuuriseen pääomaan sekä sitä ylläpitävien ja luovien tieto-
ja käytäntöyhteisöjen toimintaan. Tämä ilmenee vaikeutena määritellä
keksijä ja keksinnöllisyys.35 Böhme (ibid., 461) näkeekin tiedon
yksityisomaisuudeksi ja tavaraksi muuttumisen olevan ristiriidassa sen
jaetun luonteen kanssa:

Tietoyhteiskunnassa vallitsee sisäinen ristiriita kulttuurista pääomaa
ja yhteistä omaisuutta olevan tiedon ja sen yksityistämiseen
perustuvan tiedon talouden välillä. Nykyisin tämä ristiriita määrittää
internetin käyttömahdollisuuksien kehitystä. Se on erityisen
näkyvä geneettisesti muunneltujen eliöiden patentoinnissa.
Myös tiedon taloustieteilijät näkevät tiedon omistusoikeuden ja julkisuuden
välisen suhteen tietoyhteiskunnan kehityksen suurena kysymyksenä.

Paul David ja Dominique Foray (2002, 18) ajattelevat, että
tieto kehittyy kiertäessään paikasta ja käytöstä toiseen. Siirtyessään se
.......
35 Tämä tulee toistuvasti esiin patenttioikeudenkäynneissä. Kun kehittämistyö on ollut yhteistoiminnallista,
eri osapuolten panosten määritteleminen voi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta (esim.
Miettinen 2000). Rajanveto uutuuden ja omaperäisyyden ja toisaalta kulttuurisen jatkuvuuden
välillä voi olla veteen piirretty viiva. Usein tiettyä ”keksintöä” voidaan tarkastella perustellusti sekä
omaperäisenä saavutuksesta että muunnoksena aiemmin tehdystä (esim. Cambrosio & Keating
1995, luku 5).

107
rikastuu, sitä kommentoidaan ja yhdistellään muihin tietoihin. Uudet
löydökset ovat vertauskuvallisesti ilmaistuna tuloksia ”suunnittelemattomasta
matkasta läpi tiedon avaruuden”. He toteavat: ”Jos tiedon
omistusoikeudet rajoittavat tätä avaruutta, matkasta tulee kallis (ellei
mahdoton) ja tietoperustan itsensä nähdään äkkiä kutistuvan” (ibid.,
19). Immateriaalioikeuksien tutkija Niklas Bruun (2003, 4) on ilmaissut
tämän huolen seuraavasti:

Tiedon omistaminen on tunkeutunut akateemiseen maailmaan
[...]. Yliopistojen patentoinnin lisääntyminen on ollut selvä suuntaus
erityisesti biotekniikan, lääkkeiden, lääketieteellisten laitteiden
ja ohjelmistojen osalta. Tämä liike alkoi Yhdysvalloissa ja
muu teollistunut maailma seuraa perässä. Viime aikoina on nostettu
esiin kysymys, estääkö tutkimuksen työkalujen (ts. lääkkeiden,
diagnostisten ja hoitomenetelmien rakennusaineisten) laajamittainen
patentointi tärkeää jatkotutkimusta ja innovaatioita.

Keskustelu tästä on vasta alkamassa.
Kaksi johtavaa yhdysvaltalaista innovaatioiden taloustieteilijää, Nathan
Rosenberg ja Richard Nelson, korostavat yliopistojen ja teollisuuden
suhteita koskevassa artikkelissaan paitsi yhteistyön myös erikoistumisen
ja työnjaon välttämättömyyttä. Heidän mukaansa yliopistoja ei
tulisi ”vetää syvälle siihen maailmaan, jossa päätökset tehdään taloudellisin
kriteerein. Ei ole mitään syytä olettaa, että yliopistot toimisivat
hyvin sellaisessa ympäristöissä. Sen sijaan on hyvät perusteet uskoa, että
sellainen ympäristö vahingoittaa yliopistojen hyvin perusteltuja tehtäviä.”
(Rosenberg & Nelson 1994, 347.) Nelson (2001) epäilee myös,
että yliopistotutkimuksen tulosten patentointi rajoittaa yritysten innovaatiotoimintaa
ja että patentoinnin ulottaminen perusteknologioihin
rajoittaa tiedon tuotantoa.

Julkisesti rahoitetun tutkimuksen taloudellisia vaikutuksia koskevassa
artikkelissaan Ammon Salter ja Ben Martin (2001) korostavat
perustutkimuksen ja opetuksen yhteyden merkitystä. Perustutkimuksen
”tärkein tapa tuottaa taloudellisia tuloksia on hyvin koulutettujen, tieteenalojensa
kehityksen eturintaman tuntevien asiantuntijoiden siirtyminen
elinkeinoelämän ja julkisen hallinnon organisaatioihin” (ibid.,

108
528). Siksi myös kysymys kaupallistamisen vaikutuksista tutkimuksen
ja opetuksen laatuun on entistä tärkeämpi.

Jotkut tarkkailijat sanovat, että tarvitaan uudenlaista tietopolitiikkaa
(Jasanoff 2002; Stehr 2003). Tiedepolitiikka kohdistui uuden tieteellisen
tiedon synnyn turvaamiseen. Innovaatiopolitiikka korostaa tiedon
kaupallista hyödyntämistä. Geeni- ja ohjelmistotekniikoiden kaupallistaminen
on synnyttänyt uudenlaisia eettisiä ja tiedon käyttöön liittyviä
ongelmia, joita tieteen vertaisarviointijärjestelmät eivät pysty käsittelemään.
Ne ovat tietopolitiikan kohde. Esimerkiksi taudinaiheuttajageenien
ja väestötietoja sisältävien rekisterien tuleminen patenttien myötä
yksityisomaisuudeksi on nähty uhaksi niin biolääketieteelliselle tutkimukselle
kuin kansanterveystyöllekin. Tiedon omistusoikeuden säätelystä
on tullut entistä tärkeämpi kulttuurikamppailun ja etujen sääntelyn
näyttämö.

Samalla on törmätty uudenlaisiin käsitteellisiin ja eettisiin ongelmiin.
Voidaanko elämää patentoida? Mikä on luontoa ja mikä ihmisen tekemää?
Onko ohjelmisto tekninen vai kirjallinen tuote? Voidaanko keksinnöllisyys
ja uutuus erottaa muunnoksesta tai aikaisemman uudenlaisesta
yhdistelmästä? Mitä oikeastaan tarkoittaa julkinen tai yhteisomistus
(public domain) 21. vuosisadalla? Voivatko tutkimusaineistot olla
ammattisalaisuuksia? (Esim. McSherry 2001; Launis 2003; Kauppinen
2004.) Näistä kysymyksistä ollaan eri mieltä. Yhdysvaltojen patenttiviranomaiset
ja oikeuslaitos katsoivat geenin, ts. määritellyn DNA-sekvenssin,
täyttävän patenttilainsäädännön edellyttämät keksinnöllisyyden
kriteerit. Englantilainen tutkijajärjestö sitä vastoin monien muiden
tavoin katsoi lausunnossaan, että geenin kuvaus on löydös, joka ei täytä
keksinnöllisyyden ja uutuuden vaatimuksia: ”Ihmisen luonnollinen geeni
on osa hänen ruumistaan eikä sen pitäisi olla patentoitavissa” (Parthasarathy
2004, 5).
*
http://www.edu.helsinki.fi/activity/people/tuunaine/files/Tieteesta_tuotteeksi_painettu.pdf
http://www.edu.helsinki.fi/activity/publications/view/182/
http://www.huffingtonpost.com/the-blog/2009/09/19/

Kossukalja-päre

Aleksis Kiven Nummisuutarit-näytelmän kolmas elokuvaversio filmattiin Sovcolor-väreissä. Eskoa etsittiin lehti-ilmoituksella, ja 150 hakijan joukosta valittiin 23-vuotias teatterikoululainen Martti Kuningas. Puolimatkan krouvissa vieraillut Topias-isä arvelee sopineensa poikansa naimakaupoista, joten Esko lähtee ystävänsä Mikko Vilkastuksen kanssa kosioretkelle. Äkkipikainen Esko rettelöi matkan varrella ja ottaa legendaarisen kännin - [by the way - loistavan lahjakas Martti Kuningas ajautui sensaatiomaisen menestyksen myötä nopeasti alkoholismiin ja kuoli jo 47-vuotiaana/rr].

I
Nummisuutarin Esko päissään - ensimmäistä kertaa elämässään

ANTRES. Oletpa vielä koossa!

ESKO. Minä siivet selkääni saan ja pyllyyni pitkän pyrstön, ja kohoon korkeuksiin ylös.

ANTRES. Tanterella seisot vielä niinkuin minäkin, syntinen ihminen.

ESKO. Ääntäsi en oikein kuule tänne ylös. Mitä sanoit?

ANTRES. Sinä tanterella seisot.

ESKO. Mutta henkeni taivaan navalla pyörii.

ANTRES. Sinä teet minun kovin murheelliseksi!

ESKO. Tämä on niin lystiä. Maa ja taivas lyövät kupperkeikkaa ja sinä, kraatari Antres, pyörit silmissäni kuin apina markkinoilla ja kuitenkin tahtoisin sinua hellästi suudella. Kyllä tämä on kuolema; ja minä saan saatanan kuraasin. Hih! Nyt tappelisin legioonien kanssa.

ANTRES. Olethan ryypännyt, mies?

ESKO. Olenhan senkin tehnyt. Kaksi oivaa kulausta otin äsken juuri Mikon taskumatista.--Mutta nyt on aika tullut, ja kerran meidän kaikkein kuolla pitää; usko minua!

ANTRES. Esko, oletko koskaan ennen ollut humalassa?--

ESKO. Totta sanoen, en koskaan!

ANTRES. Nyt olet, naapurini!

ESKO. Olisko tämä humalaa?

ANTRES. Samaa sorttia, ole varma siitä!

ESKO. Näin ihanata, näin taivaallista, näin rautarohkeata! Olis koko mailma sylissäni, niin suutelisinpa sitä kuin veljeä rakasta. Peijakas! Taitaisinpa loiskata tuon kuusen kärkeen tai tuon pilven köyrylle istumaan ja sieltä taasen ales kuin ukon vasama aina maan tunkkasen ytimeen. Elämä on iloleikki! Antres, mitä olemme me, mitä olentoja täällä, että Jumala meistä huolen pitää?--Hih! Tässä on aika poika Kokkolasta. Eikös niin? Mitä sanot, kraatari?

ANTRES. En juuri mitään sano.

ESKO. Onko kraatari parempi mies kuin suutari?

ANTRES. Molemmat tarpeelliset.

II
Kertauksen vuoksi - tunnista kännit ja krapulat

Ampiais-känni:
Kiemurtelee ja pörisee itsekseen.
*
Hitler-känni:
Sammut bunkkeriin.
*
Kristofer Kolumbus -känni:
Et tiedä, mihin olet menossa, etkä perille päästyäsi tiedä, missä mahdat olla - mutta koko reissu menee valtion piikkiin.
*
Tuhkimo-känni:
Tulet himaan ilman toista kenkää.
*
Ruusus-känni:
Sammut sadaksi vuodeksi.
*
Pieni Merenneito -känni:
Jalat eivät irtoa toisistaan ja haisevat silakalle.
*
Telaketju-känni:
Kuljet otsa rypyssä eteenpäin.
*
Ristisana-känni:
Menet kapakkaan pystysuorassa ja palaat kotiin vaakasuorassa.
*
Keila-känni:
Kaadut heti kun joku tönäisee.
*
Penis-känni:
Olet koko illan suurin mulkku.
*
Mandoliini-krapula:
Kädet tärisevät niin, että soittotaidossa löytyy, vaikkei nuotteja tunnekaan.
*
Lumikki-krapula:
Heräät aamulla seitsemän miehen kanssa.
*
Punahilkka-krapula:
Heräät isoäidin kanssa samasta vuoteesta.
*
Keisarin uudet vaatteet -krapula:
Heräät aamulla alasti kadulla.
*
Ruma ankanpoikanen -krapula:
Aamulla on vieressä väärät munat.
*
Nalle Puh -krapula:
Aamunkankeudessa et saa sormia varpaisiin ja hampaissa on plakkia kuin olisit pessyt ne hunajalla.
*
Roope Ankka -krapula:
Olet hommannut ison kasan rahaa ilman housuja.
*
Mikki Hiiri -krapula:
Korvat ovat turvonneet palloiksi, käsissä on valkoiset käsineet, mutta frakista ei ole tietoakaan.
*
Iso Paha Susi -krapula:
Henki haisee niin pahalle, että puhaltamalla kaataa ladon.
*
Hannu ja Kerttu -krapula:
Aamulla voit kätevästi suunnistaa vessaan yöllä oksennettua vanaa seuraillen.
*
Peppi Pitkätossu -krapula:
Heräät aamulla hevosen ja apinan välistä.

III
1
http://www.youtube.com/watch?v=Whtk5NfJTjw&feature=related
Jope Ruonansuu - Kaljalaulu
*
http://www.youtube.com/watch?v=MpTrlvhAyps
Jope Ruonansuu - Kaljalaulu [erilainen kaljakuvasarja]
*
Isille kaljaa, äidille kaljaa
Mummolle kaljaa, vaarille kaljaa
Kissalle kaljaa, koiralle kaljaa
Sulle ja mulle kaljaa

Pöydässä kaljaa, sängyssä kaljaa
Kossuun kaljaa, vissyyn kaljaa
Kaapissa kaljaa, autossa kaljaa
Kaikkialla kaljaa

Voi, voi, kun kaljattaa, kansalaisia kaljattaa!
Pissattaa ja laulattaa aina kun kaljaa saa

Mökillä kaljaa, duunissa kaljaa
Koulussa kaljaa, linnassa kaljaa
Kirkossa kaljaa, saunassa kaljaa
Linja-autossa kaljaa

Häissä kaljaa, kalassa kaljaa
Suomessa kaljaa, Eestissä kaljaa
Krapulassa kaljaa, humalassa kaljaa
Hautajaisissa kaljaa

Voi, voi, kun kaljattaa, kansalaisia kaljattaa!
Kusettaa ja laulattaa aina kun kaljaa saa

Kätilölle kaljaa, sikiölle kaljaa
Unissa kaljaa, muroissa kaljaa
Ammeessa kaljaa, sukassa kaljaa
Sydärin jälkeen kaljaa

Manalassa kaljaa, taivaassa kaljaa
Alkuun kaljaa, loppuun kaljaa
Syntiin kaljaa, uskoon kaljaa
Totta helvetissä kaljaa!

Voi, voi, kun kaljattaa, kansalaisia kaljattaa!
Kusettaa ja laulattaa aina kun kaljaa saa

Voi, voi, kun kaljattaa, kansalaisia kaljattaa!
kusettaa ja laulattaa aina kun kaljaa saa

2
http://www.youtube.com/watch?v=Ijw6drq_PLY&feature=related
Hitlerin olutongelma

IV
1
http://www.youtube.com/watch?v=d2mZd9-anUQ&feature=related
Kossulaulu (alkuperäinen ääni)

2
http://www.youtube.com/watch?v=dvIxdbhZGWQ&feature=related
Hitlerin viinaongelma

V
http://www.youtube.com/watch?v=BChj7pPytdM
Jope Ruonansuu - Todella juoppojen soittajien blues
*
On mahtavaa soittaa kitaraa pelti kii (2x)
Ihan sama miten soittaa kuhan pääsee niihin fiiliksiin
Käypä Jussi tiskillä ja tuo mullekin sieltä jotakin juu (2x)
Todella juoppojen ikioma blues
Niinku soittajien, tai tän bändin

Jossain vaiheessa pitäs kuitenki älytä lopettaa (2x)
En mä juomista tarkota ku tätä biisiä siis ihan vaan
Mut mun on pakko vielä kertoa et tää kitara on ostettu vuonna kuuskytkuus
Se on ihan varma
Sit mun on pakko heittää et tää kitara on ostettu vuonna kuuskytäkuus
Ja tää kitara on ostettu vuonna kuuskytkuus

Tää on todella juoppojen soittajien ikioma blues (2x)
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Martti_Kuningas
http://www.hulvaton.com/huumori/index.php?option=com_content&task=view&id=21&Itemid=43
http://www.telvis.fi/filmiopas/elokuvat/20952/nummisuutarit/
http://www.manybooks.net/pages/kivia11151115211152-8/89.html
http://ammankirjablogi.blogspot.com/2011/01/maailma-muuttuu-eskoseni.html

Reipas ja itsevarma satiirikko lähestyy Suvereenia [Totuutta] epävarmasti ja pelokkaasti

Myös Werner Heisenberg on epävarma objektiivisessa totuudellisuudessaan. Mutta ei sentään niin epävarma kuin Spede ja Vesku.
*
http://www.youtube.com/watch?v=EPJY3PoVWKw&NR=1
Vesku ja Spede Linnan juhlissa kättelyyn jonottamassa - [yksi suomalaisen sketsihuumorin nerokkaimpia helmiä].
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Heisenbergin_ep%C3%A4tarkkuusperiaate
http://mathematicianspictures.com/Physics_Mugs_p01.htm

Kahren romillen rakkaurella - sinulle armaani

Romeo ja Julia hyönteismaailmassa

1
http://www.youtube.com/watch?v=BP8FNCaTXs4&feature=related
Tyyne ja Kusela -Tahdon olla sulle hyvin hellä

2
http://www.youtube.com/watch?v=D1vA2zhvbaI
Pulttibois - Kikka - [Aakella on ihan oikeasti hyvän näköiset sääret, polvet ja reidet ja...]

3
http://www.youtube.com/watch?v=u-vPpV1ZgU4&NR=1
Pulttibois - Madonna

4
http://www.youtube.com/watch?v=x3exN2BB3jw&feature=related
Pulttibois - Heikki ja Kaija

5
http://www.youtube.com/watch?v=xK7A6imoDc4&feature=related
Pulttibois - Herra 47 iskemässä

6
http://www.youtube.com/watch?v=2ghCDYhfEMc&feature=related
Ranuan Kummit - Ilmanussinnan SM 2002

7
http://www.youtube.com/watch?v=Y1f5dBCmLmc&feature=related
Pulttibois - Riittohomo-mainos - [Kielletty sekä rasisteilta että pakkosuvaitsevaisilta]
*
http://www.ezgeta.com/humor/than.html

Yhdistettyä huumori-, dokaus- ja kauhumusaa

Jean-Pierre-Kusela

1
http://www.youtube.com/watch?v=BQTCP1E-w-Q&feature=related
Vesa-Matti Loiri - Naurava Kulkuri (takaperin)
*
Satunnainen kommentaattori kertoo: Kuvittelin semmosen ukon pakkopaidassa suljetussa huoneessa, vaahto valluu suusta ja tämmönen soi pään sisällä, vittu että putosin mielikuvalle :DDD

2
http://www.youtube.com/watch?v=K7TRipcsb0Y&feature=related
Irukluk Avaruan [Naurava kulkuri videona takaperin, mutta hieman eri versiona kuin 1:ssä]
*
Satunnainen kommentaattori on äkännyt seuraavaa: Tässä on ilmiselvästi satanistia piiloviestejä, 'muumio' ja 'ruumitkin vien' kuului jossain vaiheessa. Ja mikä pervo! Läpsii takamustaan ja sanoo 'herkku suus' ;)

3
http://www.youtube.com/watch?v=6eY23Wow2WQ
Vesku Loiri - Naurava kulkuri [sama kuin 2, mutta oikeinpäin videolla]
*
Rakkaat levyjen ystävät
Kuten varmasti tekin olette huomanneet
Esimerkiksi oopperalaulajat
Tällaisissa... kuten pajatson aariassa, jossa pitää nauraa
ja vastaavissa naurulauluissa laulavat niin tekopyhästi
sillai teennäisesti ja minä olen saanut siitä nytten jo kysta kyllin
ja aion demonstroida teille miten, miten on naurettava jos
jos laulussa pitää nauraa niin sen pitää tulla suoraan sydämesta
tähän malliin: Puppe

Noniin lähdetään

La la la
noniin

riemuiten kuljin kuin kuningas mä oisin
maantiellä herra oon

Kirjavat vaiheeni mä kertoa voisin
nauraen kuutamoon
hahaa, nauran kuutamoon
Ha-ha-hahaa-hahaha

No johas nyt, kokoo ittes puppe
Ole mies

Kun mä Caprin saarella näin mä kerran Chinan, kauniiksi mainitun
kau.. kaunis! Rupikonna
Loorditkin hurmas katse kaunis señoritan
China tahtoi mun. China tahtoi mun
[naurua]

No se siitä
Ja mennään eteenpäin

Espanjaan saavuin ja mustasukkaisuuden miehistä nähdä sain
Toisaalta naisten silmät saivan kiillon uuden, viini virtas vain
Viini virtas vain

oh, oho

Puppe
puto puto puto putosi putos putosi pepulleen
meni kalliit valitut palat pirstalleen

Puppe pitää nyt tehty
Kauheeta, sattu sattu
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Naurava_kulkuri_(musiikkikappale)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jean-Pierre_Kusela

Singapore ja onnellisten ihmisten kapitalismi [jossa kolme kymmenestä kärsii aliravitsemuksesta]

It’s just been reported that Singapore is the country with the most millionaires in the world. Why then do most people I speak to, feel so darn poor? People around me are facing long term unemployment, especially the older workers who have been retrenched. I think it’s a case of the rich getting richer and the poor getting poorer. It’s scary how the income gap is widening. I see more and more people busking or selling tissues to make a few bucks - [6/2010, ks. linkki].
*
[K-mafian muutoksia viimeksi osaan PS. klo: 18.20]
*
Kirjoitettu kommentiksi Ironmistressin päreen Päivän mietelmä kommentteihin.

I
Päreeni lähtökohtana ja peruspointtina olivat alunperin nämä sitaatit, jotka löytyvät Ironmistressin em. päreen Singaporen terveydenhuoltoa sivuavista kommenteista. En kuitenkaan keskity talouteen vaan siihen, miten ihmisten pitäisi kokea [tai pikemminkin olla kokematta] itsensä hyvin toimivassa kapitalismissa - nimenomaan siksi, että se toimisi hyvin.
*
'Taloudellisesti vapaa muttei vapaa. - Singapore on maailman taloudellisesti 2. vapain maa. Muuten se ei ole vapaimpia (poliittinen vapaus 5/7, kansalaisvapaudet 4/7) vaan melko konservatiivinen joskin on alueellaan keskikastia.'
*
Ironmistress tarkentaakin varsin osuvasti, ettei Singaporen terveydenhuolto toimi erinomaisesti nimenomaan ultraliberalistisen kapitalismin lähtökohdista vaan:

'Singapore has a universal healthcare system where government ensures affordability, largely through compulsory savings and price controls'. - Eli Singaporessa ei ole kapitalismia terveydenhoidossa, vaan siellä valtio päättää asioista, eivät suinkaan markkinat. Vähän niinkuin apteekkitoiminta Suomessa. Yenkkilässä ei tätä kontrollia ole, vaan siellä kapitalismi jyllää. Lopputuloksena ovat kartellit niin terveydenhoidossa kuin apteekkitoiminnassakin, ja harva se päivä tulee roskapostia tännekin missä mainostetaan lääkkeitä halvalla.
*
Mutta [reality check/RR]: Valtioneläkettä ei ole, joka viides singaporelainen vanhus kokee, etteivät heidän tulonsa riitä elämiseen ja kolme kymmenestä kärsii aliravitsemuksesta [wiki].

II
1
Pelkkä uusliberalistinen markkinoitten vapaus, johon ei sisälly vahvaa moraalia eikä vahvoja arvoja, ei siis yksinomaan tee mahdolliseksi ja saa aikaan Singaporen terveydenhuoltojärjestelmää. Tarvitaan kollektiivisempaa arvopohjaa, jonka varassa valtion ohjaus eli säästämispakotteet ja kontrolli hintojen suhteen toteutetaan.

Silti Singapore on yksi välineellisen rationaalisuuden toimivimpia ja siten raadollisimpia pesäkkeitä maailmassa. Se vaatii ehkä erityisen ihmistyypin toteutuakseen.

Singaporen kaltainen sosiaalisesti [muka] toimiva kapitalismin menestystarina lienee mahdollinen vain Aasiassa, jossa tunnetusti ei ole omaksuttu yksilöllisyyttä ja persoonallista tahtoa [voluntarismi] läheskään siinä määrin kuin eurooppalaisessa [juutalais-kristillisessä] traditiossa uskontoineen ja metafysiikoineen vaan joka perustuu kollektiivisempaan ajatteluun.

Yksilöllisyydestä sitäpaitsi on kapitalismille lopultakin enemmän haittaa kuin hyötyä, vaikka sen synty laskelmoivien ja omaa etua tavoittelevien yksilöiden päätöksiin alunperin perustuukin.

Kapitalismi toimii optimaalisesti vain silloin, kun kuluttajien ostopäätökset myötäilevät tarjontaa, ja koska näitä päätöksiä voidaan etukäteen manipuloida, mikä merkitsee, etteivät ne ole yksilöllisiä vaan ideologisia [vääristetyn/väärän tietoisuuden aikaansaamia], tulee megayritysten olemassaolo ymmärrettäväksi. Kyseessä on massiivisin globaali manipulointi-operaatio, minkä ihmisen historia tuntee.

2
Jos huolehdin itsestäni fyysisesti hyvin [kuten kapitalisti tärkeimmästä sijoituksestaan], se ei merkitse, että olisin jotenkin erityisesti yksilöllinen vaan pelkästään sitä, että houkutteleva [pseudo]kollektiivinen kannustinjärjestelmä [Singaporen malli] suorastaan vaatii minua tekemään niin.

Toisin sanoen - jos yksilöllisyys puoliväkisin palautetaan pelkkään vertailuun siitä, ketkä parhaiten huolehtivat terveydestään, ollaan taas sekoitettu keskenään puurot ja vellit eli deskriptiivis-muodolliset kaavat ja kokemuksellinen ulottuvuus, sillä itsestä huolehtiminen itsesäilytyksenä ei ole mikään luovasti innovatiivinen piirre ihmisessä eikä se muutu yhtään sen persoonallisemmaksi, jos siitä tehdään teknokraattinen meriitti - päinvastoin.

Tällaisessa systeemissä kaikki ennen aikojaan itsensä rappeutumaan päästävät ja itsetuhoisesti luovat ihmiset [jopa huippulahjakkaat; esim. alkoholistit Eino Leino ja  Pentti Saarikoski] ovat ['tuotteitaan' lukuunottamatta] järjestelmän vihollisia - lähes rikollisiin ja hampuuseihin verrattavia otuksia, jotka järjestelmä joko oksentaa ulos piiristään tai jättää/siirtää heidät toivottomina ja hyödyttöminä johonkin stalag-marginaaliin [malli Ironmistress?].

3
Itse asiassa likimain täydellisesti toimiva valtio [niin kapitalistinen, fasistinen kuin sosialistinenkin] on aina jossain määrin [ainakin piilevästi] totalitaarinen [kuten lopulta ultrakapitalistinen Singaporekin, joka on oligarkia], koska sen toimintakaavana on panoptikon, joka näkee [vaatii] kaiken, mutta jonka anonyymia kontrolli- ja mainosvaltaa [esim. internetin palvelimet] kukaan ei voi radikaalisti kyseenalaistaa ajautumatta samalla koko systeemin ulkopuolelle [kapitalismin uusinta teknologiaa on kuitenkin mahdoton hylätä menettämättä mahdollisuutensa elää yhteiskunnassa kritisoimisesta nyt puhumattakaan - ks. kuitenkin PS.].

Me emme voi milloinkaan samanaikaisesti toteuttaa ja saavuttaa kahta suurta ideaalia: täydellisesti toimivaa markkina-yhteiskuntaa sekä täysin vapaata ja luovaa ihmistä.

Kaikkein suurin [ja karmein] teknologian synnyttämä poliittis-taloudellinen paradoksi ja ironia piilee siinä, että modernin ja jälkimodernin ajan toistaiseksi suurimmalla mielipiteen- ja itseilmaisun tasa-arvolla on inhimillisesti katsoen ehkä kallein koskaan maksettu hinta: tasa-arvon 'saaneitten' oman yksityisyyden menetys.

Korostettakoon useaan kertaan, että kyseinen hinta maksetaan vapaaehtoisesti, mikä merkitsee, että tässä ihan oikeasti toteutuu nyt sekä Orwellin 1984 [lähinnä Kiinassa] että Huxleyn Uljas uusi maailma [lähinnä USAssa] ja että juuri Singapore on erinomainen lähes absoluuttisen taloudellisen kapitalismin periaatteilla toimiva esimerkki tämänkaltaisen kehityksen suunnasta.

Mutta ratkaiseeko tällainen valtio myös ongelman, joka liittyy ihmisen onnellisuuden tavoitteluun? Jos ratkaisee, niin sen tapahtuu juuri siitä hetkestä lähtien, kun ihmiset eivät enää kysy [tiedosta], ovatko he onnellisia vai eivät. Toisin sanoen he ovat menettäneet kyvyn kysyä, mitä onnellisuus on. - Heistä on siis tullut eräänlaisia ihmisen hahmossa liikkuvia robotti-eläimiä, jotka vain kuluttavat, sijoittavat ja tuottavat - ja mikä kohtalokkainta [foucaultlaisittain]: ennenkaikkea heistä itsestään on tullut tärkeimpiä tuotteita kapitalismin kysynnän ja tarjonnan koneistossa - tuotteita, joita muokataan, uusitaan, parannellaan ja manipuloidaan loputtomiin - ja kuten Foucault'n biovallan maksiimi osoittaa: lopulta ihmiset [liberaalit talous-subjektit] oppivat luomaan = tuottamaan itse itseään [kapitalismissa luovuus on aina tuottamista, joten yksilöllisyydestä kuten tiedostakin tulee tuote] - sen instanssin alaisuudessa, jolla on heihin viimekätinen copyright ja joka siis kahmii suurimmat voitot heidän innokkaasta [mutta olosuhteitten sanelemat ehdot tiedostaen] säälittävästä tarpeestaan olla jotain tässä maailmassa ja elämässä kaiken maailman idolsien, talenttien, tangokilpailujen ja ties minkälaisen pintaliito- ja teknohömppäkulttuurin ehdoilla - [terveisiä Theodor Adornolle ;\].

4
Kapitalismi on siis verraton systeemi, joka osaa orjuuttaa ilman, että kukaan tajuaisi orjuutensa - pikemminkin päinvastoin - jo pelkästään reality-TV:n yhä kasvava suosio osoittaa tämän väitteen todeksi.

Ihmispolot luulevat, että maailma on paikka, jossa pitää jatkuvasti yrittää tavoitella suosiota tai ainakin julkisuutta. Ja sehän sopii biopoliittiseen tuotteistamis-megatrendiin, joka osaa tehdä julkisuudesta ja ylipäätään ihmisten turhamaisuudesta sekä nautinnon tavoittelusta - halun taloudesta kuten Foucault sanoo - kapitalismin parhaimman sijoituskohteen - toisin sanoen sen kestävimmän ja luotettavimman rahasammon.
*
On pakko huomauttaa, että minun arvomaailmassani mikään ei voisi olla vastenmielisempää kuin sosiaalipornoinen mediajulkisuus varsinkaan kun median itseymmärrys eli käsitys itsestään ja yhteiskunnallisesta funktiostaan [huolimatta ammattitaitoisista toimittajista] - siitä, mikä on oleellisinta/tärkeintä tiedottamisessa [muutenkin kuin lehden tuoton kannalta] on lähes täysin vajonnut tekoviisastelevan keskusteluviihteen tasolle kykenemättä ja/tai edes haluamatta aidosti itsekriittistä reflektointia kuin enintään tekopyhässä eli kaupallisia motiiveja myötäilevässä hengessä.

PS.
Toisaalta - jos/kun juridis-totalitaarisessa valtiossa kriitikoita murhataan suvereenin/hallitsijan toimeksiannosta tuosta vain kuin kärpäsiä, niin teknokraattisessa kapitalismissa kritiikillä sen sijaan ei välttämättä ole mitään ratkaisevaa vaikutusta, sillä onhan raha täysin anonyymi ja abstrakti kameleontti, ja ne, jotka sen liikettä hallinnoivat, piileskelevät lain suojeluksessa, joten heidän ei tarvitse piitata purevastakaan satiirista, elleivät satu [hetken aikaa] olemaan vaalikampanjaansa vetäviä poliitikkoja, mutta todellisiin rahamiehiin satiirilla(kaan) ei siis ole mitään valtaa tai edes vaikutusta [*].

[*] - Entä miksi suvereeni, joka itse asiassa on laki/lain ruumiillistuma sitten hermostuu niin herkästi satiirikoista? Tietenkin sen vuoksi, koska satiiri kohdistuu aina milteipä suoraan lakiin eli suvereeniin itseensä. Se on siis henkilökohtainen loukkaus. Legitimoitua 'demokraattista' rahavaltaa kritisoivien haukku ei sen sijaan milloinkaan osu suoraan kohteeseensa vaan proseduuriin eli menetelmä-oikeudelliseen päätöskäytäntöön, joka anonyymiydessään kätkee rahavallan(kin) todelliset (raadolliset) intressit valmisteluihin ja äänestyksiin].

*
http://takkirauta.blogspot.com/2011/06/paivan-mietelma.html
http://www.vapaasana.net/artikkelit/2010/08/singapore-maailman-paras-ja-halvin-terveydenhoito
http://fi.wikipedia.org/wiki/Singapore
http://en.wikipedia.org/wiki/Singapore
http://actuspurunen.blogspot.com/2011/06/panoptikon-on-liberaalin-yhteiskunnan.html
http://tinyisland.wordpress.com/2010/06/11/most-millionaires-in-singapore-as-the-income-gap-widens/

Kohtalokkaat päättäjäiset

Yläkuvassa kevään uusi yl'oppilas - kiltti ja kokematon Tytti Adele Larvanto nauttii lukionsa lakkiais- ja päättäjäis-bileissä elämänsä ensimmäistä alkoholijuoma-annosta eilen alkuillasta klo: 17.40. Kolmannen lasin jälkeen hän menettää itsekontrollinsa ja tekee illan mittaan asioita, joita ei selvin päin olisi tullut koskaan edes uneksineeksi. Aamulla Tytin olo on kauhea - päätä särkee ja oksettaa ja mikä kauheinta: Tytti ei muista edellisestä illasta yhtään mitään. Alushousutkin ovat kadonneet. - - Ovatko alemman kuvan kenttäkemistit pihistäneet Tytin housut, kun hän myöhään illalla juoksi puolialastomana puistotiellä alusvaatteitaan nurmikolle heitellen [huom. - jopa puut ovat krapulassa pudottaneet lehtensä!] - No - eivät taida muistaa alan miehetkään enää mitään eilisestä. Aika on toistaiseksi täysin pysähdyksissä heidän kohdallaan. - - Entä muistaako alakuvan örkki-mörkki Tytti Adele Larvannon vaaleanpunaiset pikkupikkupöksyt? Tytti nimittäin nappaili tämän oranki-Ranen kanssa borneolaista kaakaopapu-likööriä [orankien lemmenjuomaa] päättäjäistalon lähimetsikössä [sinkku-Rane asuu siellä] noin klo: 22.45? - Jaha - Rane kyllä muistaa, vaikka krapula on vääntänyt hänenkin kasvonsa outoon myrneeseen. Mutta hah - Rane ei kerro - eikä se kai ole tarpeellistakaan, sillä eihän Päreitä ole mikään eläinseksi-blogi. - - Tarinan opetus on kuitenkin se sama vanha: älä lotraa liikaa viinan kanssa varsinkaan, jos olet tottumaton, sillä silloin - pahimmassa tapauksessa - päättäjäisjuhlista saattaa tulla viimeiset juhlasi. - - Tytti ei sentään menettänyt henkeään, mutta maine meni ainakin vähäksi aikaa. Alushousut löytyivät viimein poliisilaitokselta ja raskaustestikin näytti vain lievästi plussaa...
*
[Alimmainen kuva on LindaLotus-blogista [huom. kuvassa ei ole Linda] ja hän VAROITTAA minua: - Muistathan, että tekstejäni ja kuviani suojaavat tekijänoikeuslait, eikä niitä _missään nimessä_ saa käyttää ilman lupaani. Väärinkäytökset johtavat ilmoitukseen (muistan muistan - totta kai - love you Linda)].

II
http://www.youtube.com/watch?v=eDO2F4I7NN4
Vesa-Matti Loiri - Kauhea kankkunen - [säv. san. Juha Vainio]

III
http://www.youtube.com/watch?v=rjgrx7UlCLQ&feature=related
Pulttibois - Larvanto Remix - [svfennomanian ylioppilas Jarmo Larvanto kohtaa aboriginaalin karelialaisen]
*
http://www.mtv3.fi/helmi/hyvinvointi/artikkeli.shtml/2010/12/1241670/eka-kerta-alkoholi
http://kuvaton.com/2267/
http://lindalotus.vuodatus.net/blog/archive?&y=2009&m=06

'Panoptikon on liberaalin yhteiskunnan todellinen kaava' [Michel Foucault]

Internet[palvelimet] sosiaalisen kontrollin rakenteena - eivät suinkaan internetin sensurointiyritykset - on nykyisen aikamme uusin ja tehokkain Panoptikon.
*
[Kielimafian muutoksia osaan II ja III viimeksi klo: 18.00]
*
Sitaatti Samuli Hurrin artikkelista Michel Foucault: jossakin toisessa ruumiin ja nautinnon taloudessa kirjasta Yhteiskuntateorioiden oikeus [+ RR:n referointia].

[Omistan tämän mieltäni suuresti virkistäneen ja jopa huvittaneen lainauksen konservatiivisen kapitalismin kruunaamattomalle kuningattarelle Maggie Ironmistressille].

I
Liberalismi
...
Mitä tarkalleen otten näkymätön käsi hoitaa? Tietenkin tehokkaampaa tuotantoa, vaurautta ja voimakkaan valtion, mutta muutakin: aivan uudella tavalla hallinnassa olevan, omalle paikalleen osoitetun ja siinä pysyvän vaarattoman yksilön [1].

Hallitsijan on yhdellä tasolla jätettävä taloudellinen yksilö täysin rauhaan [laizzez-faire], tämä ajatus on tavallaan koko järjestelmän ensimmäinen - vaikka ei toki viimeinen - periaate. Taloudellinen yksilö on ikäänkuin rauhoitettu markkinan ollessa kirjaimellisesti sen luonnon suojelualuetta. Toisella tasolla yksilöstä on kuitenkin tullut mahdollisimman täydellisesti hallittava. Hän on pääpiirteittäin ennustettava yksilö niin kauan kuin hän vain pysyy rauhoitetun halunsa alueella ja laskelmoi siellä etujaan. Eikä hänen päähänsä muuta pälkähdäkään, tai jos pälkähtääkin, hän pian ohjaa itsensä takaisin: 'Niin kauas, niin pitkälle en mene hulluuteen, että toivon muuta kuin mikä hyödyttää'.

Jäljelle jää slti käytännöllinen, hyvin jokapäiväinen kysymys: entä jos jonkun yksilön halussa on perinpohjaista vikaa? Jos hän yksinkertaisesti ei ole taloudellinen yksilö?

Kyse ei ole siitä, että joku ei ymmärtäisi haluta tavoitella rahallista voittoa mahdollisimman tehokkaasti, kuten yritys. Näille tyhmyreille löytyy kyllä paikka, esimerkiksi yliopisto. Sen sijaan kyse on siitä, että taloudellisina yksilöinä meidän olisi hyväksyttävä vallitseva todellisuus ja mietittävä, miten itse kukin voimme tässä ympäristössä muuttaa muutettaviksi annettuja muuttujia ja siten edesauttaa pyrkimyksiämme ja täyttää halumme kuten meidän pitääkin.

Mutta perversseimmätkin halut ovat periaatteessa taloudellisia ja siinä on ongelman ydin: entä jos joku ei ota vallitsevaa [taloudellista] todellisuutta toimintansa pohjaksi? Joku, jonka kaiken muun yli käyvä halu onkin tuhota, joku joka rakastaa epäjärjestystä [tai toisenlaista järjestystä, mikä on lähes sama asia]? Yhteiskunnathan ovat kuitenkin pullollaan kulkureita ja lurjuksia, jotka eivät mene töihin ja naimisiin, ihmisiä, jotka eivät sopeudu ja ovat siis aina vaarallisia.

Vaarallista heissä ei niinkään ole heidän näpistelynsä, juopottelunsa ja ilkivaltansa. Vaarallista on ennenkaikkea se, että kun heidän keskuuteensa sattuu kansankiihottaja, agitaattori, on roihu valmis vain pienellä puheella ihmisten samasta arvosta - tai riippuen kansankiihottajasta, juuri heidän rotunsa ylivertaisuudesta.

Näin on siitä syystä, että yhteiskunnan alimpien hyödyllisten kerrosten alla, ammattia vailla olevien lainrikkojien ja hampuusien alamaailmassa, kytee jatkuvasti kiukkuinen vinous ja vastarinta suhteessa vallitseviin oloihin.

Nämä epänormaalit ihmiset ovat kurjista oloistaan huolimatta omalla tavallaan suvereeneja normaalien - lainkuuliaisten ja järkevästi omaa etuaan tavoittelevien - kansalaisten yhteiskuntajärjestyksen suhteen: jos ei heitä sido yhteiskuntasopimus, niin eipä heihin pure taloudellinen järkipuhekaan. Jos heidän haluaan ei voida tällä tavalla kesyttää, niin voiko sille kuitenkin olla jokin käyttötarkoitus?
*
[1] Tosiasiassa ei ole kyse aivan uudesta vaan todella vanhasta vallankäytön tavasta. Ateenan tyranneista Pisistratus tähtäsi toimillaan juuri siihen, että ihmiset tyytyisivät puuhastelemaan omilla tiluksillaan eivätkä lainkaan kiinnostuisi politiikasta [Aristoteles: The Athenian Constitution].

[ss. 210-11, kappalejako RR]

II
[RR:n referointia]

Artikkelin heti seuraava alaotsikko on Vankila,  mutta kyseessä ei ole suvereenin hallitsijan tyrmä [jonka tarkoitus oli 'vain' poistaa/eristää 'sääntöjä rikkonut' yksilö yhteisöstä] vaan panoptikon-laitos/instituutio/tekniikka [liberalistisen hallinnan/vallankäytön paradigma], jossa tarkkailija eli sopeuttaja näkee kaikki yksilöt, mutta ainutkaan yksilö ei näe tarkkailijaansa [suvereeni sen sijaan osoitti valtaansa näyttävillä eli hirvittävillä (kuoleman)rangaistus-spektaakkeleilla, joiden tarkoitus oli tehdä pelottava vaikutus - ei niinkään sopeuttaa].

Liberalistinen markkina-yhteiskunta [alunperin Englanti] ei perustu vahvaan ja sitovaan juridiseen päätökseen/sopimukseen [Englannilla ei ole varsinaista perustuslakia lainkaan], jossa yksilöt luovuttavat vapausoikeutensa suvereenille/hallitsijalle [manner-Eurooppa; esim. Saksa vuoteen 1945] vaan yksilöitten suhteelliseen vapauteen hallitsijan/valtion kontrollista.

Tällaisen [markkina]yhteiskunnan reason for being tai ainakin sen toiminnan lähtökohta ja perusedellytys on ihmisen irrationaalisen halun [ensimmäinen luonto] ja rationaalisen intressin [toinen luonto] keskinäinen yhteistyö ja yhteisvaikutus [juridinen valtio/hallitsija sen sijaan otti irrationaalisen halun kontrolliinsa].

Näiden kahden lähes vastakkaisen intressin yhteisestä toiminnasta seuraa liberalismin perusoletusten mukaan tehokkaimmalla mahdollisella tavalla hyvää kaikille ['näkymättömän käden' vaikutus]. Liberalistinen hallintavalta käyttää jopa vankilaa tehokkaasti hyöty- ja sopeuttamistarkoitukseen. Näin ollen vankilan pitää tuottaa rikollisuutta [voimme tilastollisesti päätellä, että näin myös tapahtuu], koska yhteiskunnan tilaa [siis vallitsevan järjestyksen syystä tai toisesta kyseenalaistavia henkilöitä - aiemmin työväestöä] on kätevämpää ja hyödyllisempää kontrolloida vankiloissa, kouluissa, [aiemmin] kasvatuslaitoksissa, orpokodeissa - tietyin varauksin myös mielisairaaloissa [nykyinen psykokulttuuri toteuttaa perimmältään samaa funktiota 'ollessaan huolestunut' kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnistamme (selkokielellä: ostokyvystämme)].

Perimmäisen/alkuperäisen paradigmansa ja disipliininsä kapitalismin tehokkuuden maksimointiin pyrkivä panoptis-biopoliittinen normalisointi-projekti, jonka päämääränä on itseään normittava/tarkkaileva yksilö, saa [kuten aikoinaan preussilainen valtiobyrokratiakin ja ylipäätään lähes kaikki yhteiskuntamuodot] sekä armeijasta että kirkosta/uskonnosta, joskin liberalistisessa yhteiskunnassa enemmän yksityiseksi  ja vähemmän valtiokeskeiseksi markkinataloudeksi naamioituneena [valtion rooli markkinatalouden takuumiehenä sekä juridiikan alue julkisen ja yksityisen välissä on kuitenkin viime vuosina jatkuvasti laajentunut liberaali-kapitalistisissa demokratioissa].

III
Kannattaa lukea Samuli Hurrin artikkeli kokonaan, koska vasta sitten sitaattini käy ymmärrettäväksi Foucault'n ajatuskulun kannalta - olkoonkin [taas kerran ;\], että Foucault'n ei-marxilaiselta vastarinnalta puuttuu täysin epistemologis-normatiivinen perusta. Foucault'n kritiikki jää 'vain' nerokkaan analyysin tasolle ilman kiinnekohtaa, josta käsin kritiikki (ja kriittinen identiteetti) voisi uskottavasti suuntautua kohteisiinsa ja johon se voisi palata 'keräämään voimia' ja/eli arvioimaan tilannetta - [kritiikin kiinnekohta Marxilla voisi olla repression tosiasia työn lisäarvoteoriaan perustuen].

Ateenan hyveellisen miehen 'rohkea puhe' eli omasta itsestä huolehtiminen ja identiteetti-tekniikat nautinnon käytäntöineen eivät toimi uusliberalismin aikana niinkuin ne toimivat antiikissa vaan romahtavat kapitalismin trendi-myllyn ja internet-panoptikonin mainospelinappuloiksi [tosin ei Foucault kirjaimellisesti väitäkään, että ne toimisivat vaan sanoo arvoituksellisemmin [ ks. [*].

Oliko Foucault todella niin pessimistinen ihmisen ja systeemin suhteen kuin Rorty hänet tulkitsee ja Agamben [mm. Foucault'n oppilas] biovallan sovellutuksissaan antaa ymmärtää? Pessimismi-oletus [joka implikoi jopa älyllisen resignaation/luopumisen] kuitenkin osaltaan tukisi Zizekin väitettä, jonka mukaan Seksuaalisuuden historian osat 2 ja 3 todellakin ovat perinteisempää aatehistoriaa - eivät huippuinnovatiivista vallan elementaarista analyysia osan 1 [Tiedontahto] tavoin.

[*] Deleuzen mukaan Foucault päätyi Tiedontahdon lopussa umpikujaan. Muistutan, että Hurrin artikkelin otsikko toistaa tuon melko suppean mutta ajatuksellisesti äärimmäisen tiiviin kirjan viimeiset sanat, jotka ilmentävät sekä mahdollisuutta että mahdottomuutta: toisenlainen halujen talous [samalla myös muutos vallitsevaan liberaali-kapitalistiseen systeemiin] saattaa olla mahdollista kenties jonakin päivänä jossakin toisessa ruumiin ja nautinnon taloudessa.

[Jos nyt tarkastelen omaa filosofista ja yhteiskuntakriittistä asennettani täysin rehellisesti, ei ole lainkaan selvää, kumpi meistä on enemmän pessimisti ja luopunut uskosta positiivisen muutoksen mahdollisuuteen - minä vai Michel Foucault].
*
http://www.recordshopx.com/book/tutkijaliitto/yhteiskuntateorioiden_oikeus/
http://www.helsinki.fi/foundations/research/samuli-hurri/cv.html
http://en.wikipedia.org/wiki/Michel_Foucault
http://en.wikipedia.org/wiki/Panopticon
http://theoryandscience.icaap.org/content/vol003.001/brignall.html
http://whatsmartgrlsrreadingtoday.wordpress.com/category/phd/page/2/
http://www.socialmeditate.com/archives/268/comment-page-1