November 21, 2011

Vale-siittiö Finnsanity fantasia-matkalla myyttiseen matriarkaattiin

Olemassoloomme sisäänkoodattu taistelu alkaa tästä. Oikeat siittiöt oikean munasolun kimpussa. Vain yksi siimahäntä onnistuu aikeissaan ja voittaa jättipotin, mikäli tulevaa tragediaa [uutta ihmistä] nyt ylipäätään voi sanoa menestystarinaksi. Ilman jääneet kilpakumppanit sen sijaan kipataan WC-pönttöön, mutta se ei ole tragedia vaan luonnonvalintaa.
*
Kirjoitettu Arhi Kuittisen Finnsanity-blogin päreeseen Kupliva homofobia ja suomalainen häpeäkulttuuri.
*
Hutaistenkin luettuna tekstisi huokuu jälleen kerran insestistä haikailua takaisin matriarkaalisen Äiti-maan kohtuun. Se on toki luonnollista, sillä vitusta me olemme syntyneet ja vittuun haluamme takaisin palata.

Mentaalinen projektisi ei kuitenkaan ole pelkkä seksi-fantasia vaan yhtä megalomaaninen kuin epärealistinenkin.

Niinpä [analogisesti ajatellen] oikoksen [yksityisen] pitäisi sinun logiikallasi muuttua polikseksi [julkiseksi] ja päinvastoin [paluu aikaan ennen kristinuskoa?], vaikka itse asiassa seurauksena on kaoottinen anarko-kommu(u)nismi], mutta aikaa ei voi kääntää taaksepäin - paitsi tietenkin regressiivisissä ja hörhö-gnostilaisissa utopioissa.

Et kuitenkaan näytä lainkaan ymmärtäneen paria seikkaa hehkuttaessasi naisten 'pakanallista' tasa-arvoa [mitä se on?] ja lähes 'mainaadis-seireenistä' vapautumista [katu- ym.- huoraamista vai?] ja syljeskellessäsi muka rasistis-homofobisen ja dementoituneen äijä-kirkon seinille.

Ensinnäkin - naisen ontologinen asema [lihallisen ja katoavan materian synnyttäjänä] oli/on gnostilaisuudessa ['henki-teknologiassa'] paljon vähäisempi kuin miehen. Gnostilaisuus [joka on loputon ja sekava henki-myyttien sotku] hyväksyy naisen vain, jos tämä androgyynisesti kieltää oman sukupuolensa ja sukupuolisuutensa, mutta ei ekstaattista [ek-stasis] seksuaalisuuttaan, minkä seurauksena naisesta tulee yleinen jakorasia eli kiertopalkinto ['vapaa' huora].

Toisekseen - arkaais-primitiivissä kulttuureissa naisten ja lasten asema ei juridisesti eronnut orjuudesta, jos sitä vertaa tähän päivään [kristinusko aloitti hitaan mutta perustavan muutoksen kohti kaikenlaisen orjuuden poistamista].

Kalevala-tekstit ovat metsästys- ja kalastus- sekä maanviljelyskulttuurin väliseen murrosaikaan sijoittuvaa myyttistä puhetta tai ainakin ne loppuvat tuohon murrokseen [Väinämöisen lähtö, kristinuskon tulo paikallista maanviljelyskulttuuria organisoivaksi uskonto-instituutioksi], jossa siis kuvataan reaalitodellisuutta myytin kontekstissa.

Silti mahdollisimman aito historiallinen kuvaus 'Kalevalan kankahista' paljastaisi meille myyttiäkin vielä karumman, raaemman ja miesvaltaisemman maailman, jossa nainen oli pelkkä kauppatavara, josta miehet taistelivat keskenään verissäpäin kuin kiimaiset elukat [onkohan mikään muuttunut näissä asioissa miesten kohdalla?].

Modernisaation ja tasa-arvoistumisen myötä nainen on kuitenkin saanut täyden sananvallan myös avioliittoasioissa [mikä tosin ilmenee paradoksaalisesti etenkin siinä, että nykyään solmitaan pikemminkin avioeroja kuin avioliittoja].

Joten mistä ihmeen menneisyyden matriarkaalisesta ihmemaasta sinä oikein höpiset? Ei sellaista ole ollut olemassa muualla kuin myytin todellisuudessa ja omissa fantasioissasi. Herää jo insestisestä unestasi ja katso maailmaa etkä vain vittua silmästä silmään. Ole mies, äläkä mikään ressentimenttisesti kitisevä äärifeministinen vale-siittiö.
*
[todennäköisesti sivuan tätä teemaa myös seuraavassa päreessä]
*
http://finnsanity.blogspot.com/2011/11/oinonen-tanssivat-homot.html
http://en.wikipedia.org/wiki/Oikos
http://en.wikipedia.org/wiki/Polis
http://fi.wikipedia.org/wiki/Gnostilaisuus
http://vksempireofdirt.com/?p=420

2 comments:

Sammalkieli said...

Eikös hyvä myytti voita huonon historian?

Metsästäjä-keräilijöillä sukupuolten välinen tasa-arvo oli yleisempää kuin varhaisilla maanviljelijöillä. Silti juuri varhaiset maanviljelijät olivat useammin matrilineaalisia. Antropologi Marvin Harris selittää tätä sillä, että kun miesten oli pakko etsiä puoliso oman sukunsa hallinnoiman kyläyhteisön ulkopuolelta, syntyi useamman kylän verkostoja, jotka pystyivät liittoutumaan keskenään ja sotimaan yhdessä.

Sotaisat matrilineaaliset heimot pystyivät tuhoamaan rauhallisemmat patrilineaaliset heimot. Esimerkiksi irokeesit olivat matrilineaalisia ja tämän päälle irokeesi -yhteiskunta oli vielä muodollinen matriarkaatti: Naiset valitsivat päälliköt.

Muista intiaaneista poiketen irokeesit pyrkivät aina tuhoamaan vihollisheimojen poliittisen olemassaolon täydellisesti ja jäännöksettä: Voiton sinetöi henkiinjääneiden vihollisten adoptointi irokeesiheimon täysivaltaisiksi jäseniksi.

Toisaalta Kalevalassa kuvio on toisinpäin: Pohjolaa hallitsee vielä emäntä eli matriarkaatti. Pohjolan isäntä on pelkkä kotivävy, jonka Lemminkäinen surmaa huonon oluttarjoilun suututtamana.

Matriarkaatin kuvaus on myös tavallaan se keino, jolla Pohjola Kalevalassa toiseutetaan ja johon siis Väinölän (sic) sotapropaganda osittain nojaa: Pohjolasta välittyy Kalevalan lukijalle edelleen pelottava ja vieras kuva, vaikka todellisuudessa vain Väinölä toimii aggressiivisesti.

Meidän ei siis tarvitse maailmanpolitiikkaa ymmärtääksemme lukea lehtiä, vaan pelkkä huolellinen perehtyminen omaan kansalliseepokseemme riittää.

Rauno Rasanen said...

Kaikki tuo pitää varmaankin oppineesti paikkansa, mutta ei ole oleellista minun kontekstissani. Palaan asiaan.