November 23, 2011

Politiikkaa ja antipolitiikkaa












Vastaus. Osa hipeistä kuoli huumeisin, osasta tuli narkkari-kurjalistoa, mutta hyvin moni hippiliikkeen anarko-egoistisen hedonismin oikein oivaltanut käänsi näennäisen opportunistisesti takkinsa ja ryhtyi kapitalistiksi.
*
Kirjoitettu kommentiksi Sammalkielen kommenttiin päreessäni Vale-siittiö Finnsanity fantasia-matkalla myyttiseen matriarkaattiin.

I
Huolimatta tietoisen provokatiivisesta ja sovinistisesta näkökulmastani, en luovu väitteestä, jonka mukaan Finnsanity näkee Kalevala-matriarkaatti-hössötyksessään hyvin regressiivistä unta. Kyseessä on ideologinen fantasia esimerkillisimmillään.

Kalevalako täysin verrannollinen nykyajan maailmaan? Kalevalako matriarkaalisen 'tasa-arvon ja rauhan' ihmemaa? Metsästys- ja kalastuskulttuuriko poliittisesti realistinen malli nykyvasemmistolaiselle liikkeelle?

Sanoudun irti tällaisesta hippi-hörhöilystä ja pidän sitä yhtenä perussyynä vasemmistolaisen politiikan surkeaan epäonnistumiseen postmodernissa maailmassa.

Lapsellisen idealisminsa sokaisema hippiliike oli kapitalismia vastaan syntynyt, mutta kapitalismin sopeutuvuutta ja voimaa väärin tulkinnut ja väärin arvioinut kommunitarististen anarko-sekoilijoiden kaikista mahdollisista huumeista ja täysin vapaasta [matriarkaalisesta?] seksistä ideologista voimaa ammentanut libertaristi-utopia [eräänlaista uusliberalismia siis].

Niin sanottua stalinistis-taistolaista [vähemmistö]kommunismia puolestaan pidän kommunistis['libertaristisen'] liikkeen toisena ääripäänä - ääridogmaattisena ja spartalaisena versiona hippiliikkeestä. Sitäpaitsi monista umpikujansa tajunneista hipeistä ja stalinisteista tuli myöhemmin uusliberalistisen kapitalismin tiukimpia menestyjiä [he toteuttivat perimmältään egoistisen (sic) utopiansa raaan rahan voimalla].

Kun 'kommunitaarista laissez faire-libertarismia' [äärimmäistä summerhill-pedagogiaa] sovellettiin käytäntöön tajuamatta juuri mitään kapitalismin realiteeteista, saatiin tulokseksi hedonistinen hippiliike.

Kun taistolaista stalinismia [fanaattista sotakommunismia] sovellettiin käytäntöön saatiin lopputulokseksi niin dogmaattinen, paranoidinen ja todellisuudelle vieras järjestelmä, ettei se voinut oman logiikkansa puitteissa lopulta muuta kuin tukehtua omaan mahdottomuuteensa ['autoimmuunireaktio'].

Entä keskitien vasemmisto? Kärjistetysti kuittaan vain sen verran, että demokraattinen päätöksenteko-proseduuri [eli kapitalistisen 'lisäarvottamisen' legitimointi-koneisto] lopulta vesittää tai jopa korruptoi sekä kaikki ideologiat että myös kaikki sopimuskäytännöt, jotka eivät kiltisti ja omasta tahdostaan sopeudu rahan darwinistiseen järjestykseen.

Näin on käynyt myös Suomen Vasemmistoliitolle, jonka julkista asemaa voi pitää hiukan samankaltaisena kuin Suomen luterilaisen arkkipiispan tehtävänkuvaa. Niin arkkipiispa Kari Mäkinen kuin Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki ovat enää pelkkiä puolue-sloganiensa lausunto-automaatteja - eivät ideologisesti vahvan ja äärimmäisiä kompromisseja kaihtavan uskon edustajia. Perus-jytky-suomalaiset sen sijaan ovat liberalistiseen Jesse-loves-you-kirkkoon ja hienoperse-humanistiseen hytky-räp-vasemmistoon verrattuna poliittiselta mielenlaadultaan kuin toiselta planeetalta - ärhäköitä kuin ilkeät paarmat!

Rahan, liberalismin ja demokraattisen proseduralismin keskinäinen ja 'keskihakuinen' riippuvuussuhde on tehnyt kapitalismista jos ei sentään haavoittumattoman niin ainakin systeemin vailla todellista vaihtoehtoa [vrt. Fukuyama: 'Historian loppu ja viimeinen ihminen']. Sen vuoksi tehokkain tapa vastustaa vapaata markkitaloutta [olipa se autoritaarista tai demokratialla mystifioitua] on irtautua siitä kokonaan joko kriittisellä downgshifting-elämäntavalla tai valitsemalla terrorismin tie eli pitää jatkuvasti yllä eräänlaista yhteiskunnallisen maanjäristyksen uhkaa.

Toki pitää samalla myöntää, että terrorismi on aina eräänlainen Pyrrhoksen vaihtoehto, joka tuhotessaan kapitalismin 'linnakkeita' tekee myös oman toteutumisensa [mitä se sitten lieneekään] hyvin epätodennäköiseksi. Terrorismi panee nihilistisen toivonsa eräänlaiseen 'jumalallisen väkivallan' [ Walter Benjamin] eli viimeisen tuomion toteutumiseen [jota terroriteoilla hieman nopeutetaan ilmaistakseni asian mustan huumorin valossa].

Tässä kohtaa voisin lähettää terveiset Miltton Friidmanille.

Siinä missä Milttonin ultra-liberaalit tuholaiset tekevät maailmasta uuden orjayhteiskunnan talouspolitiikalla, jonka etenemisen voi sekä sosiaalisilta sivuvaikutuksiltaan että plutokraattiselta lopputulokseltaan [mutta ei keinoiltaan] rinnastaa häikäilemättömään väkivaltaan, siinä terroristinen vasemmistolaisuusuus toimii käyttäen suoraa väkivaltaa - ilman mitään uusliberalismin ideologisia mantroja, jotka legitimoivat [lue: mystifioivat] rikollisen toimintansa täydellisen vapaan markkinatalouden [orja]huutokauppa-demokratialla.
*
Viimeinen vaihtoehto [joka sopii yhteen downshifting-elämäntavan kanssa] on valita eristäytyneen ja omassa rauhassaan elävän kriitikon rooli syistä, jotka ovat ehkä osittain itsestä riippumattomia, mutta jotka saattavat kyllä jossain määrin heijastella myös sitä syvää pessimismiä, jota tuon valinnan tehnyt kokee modernia maailmaa [etenkin siinä kouhottavien ihmisten typeryyttä, ahneutta, kateutta ja turhamaisuutta] ja joskus jopa itse elämää kohtaan.

Pitänee siteerata Platonia, joka Valtio-dialogissaan kuvaa tätä tunnetta hienosti ja selvästikin kokemuksen tummentamalla rintaäänellä.

II
[....]
Vaikka yhtäältä pitää paikkansa, että Platonilla ja Aristoteleella on kummallakin omanlaisiaan poliittisen kiinnostuksen kohteita, on siitä huolimatta myös niin, että filosofinen elämä on heille keino vapautua poliittisesta korruptiosta. Järjen mukainen elämä, aristoteelisen koulun elämäntapa, välttää valtiollisen elämän kompromissit. Platon puolestaan muotoili eräässä mielessä lopullisesti kaikkien filosofien puolesta, miten filosofien tulee asennoitua kaupunkivaltion korruptioon:

Jäljelle jää siis, Adeimantos, vain pienen pieni joukko niitä, jotka ovat arvollisia seurustelemaan filosofian kanssa [....]. Ne, jotka kuuluvat tähän harvalukuiseen joukkoon, saavat siis maistaa, kuinka sellainen onnekas asia heillä on hallussaan, ja toisaalta he näkevät selvästi ihmisten yleisen hulluuden. He näkevät, ettei kukaan saa valtion asioissa kerta kaikkiaan mitään järkevää aikaan ja ettei ole sellaista liittolaista, jonka kanssa voisi tuhoon joutumatta rientää oikeudenmukaisuuden avuksi.

Joka sitä yrittää, on kuin villipetojen keskelle joutunut ihminen: hän ei halua olla mukana tekemässä vääryyttä muttei myöskään pysty yksin pitämään puoliaan kaikkia petoja vastaan, vaan tuhoutuu ennenkuin ehtii olla avuksi valtiolleen tai ystävilleen ja näin hänestä ei ole hyötyä itselleen eikä muille.

Tätä kaikkea harkittuaan hän vetäytyy omaan rauhaansa ja hoitaa vain omat asiansa niinkuin myrskyn yllättämä kulkija, joka tuulen nostattaessa tomupilviä ja sateen piestessä vetäytyy muurin suojaan. Nähdessään toisten täyden laittomuuden hän kiittää onneaan, jos voi itse elää täällä elämäänsä puhtaana vääryydestä ja jumalattomuudesta ja sitten poistua täältä hyvin toivein, tyynenä ja iloisin mielin.
*
Platon: Valtio, 496 c5; sitaatti löytyy myös kirjasta Pierre Hadot: Mitä on antiikin filosofia [s.105-6].
*
http://actuspurunen.blogspot.com/2011/11/vale-siittio-finnsanity-fantasia.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Francis_Fukuyama
http://en.wikipedia.org/wiki/Francis_Fukuyama
http://fi.wikipedia.org/wiki/Downshifting
http://en.wikipedia.org/wiki/Downshifting
http://www.netn.fi/kirjat/pierre-hadot-mita-antiikin-filosofia
http://hiphappy.wordpress.com/2011/11/09/hippies-better-world/

14 comments:

Sammalkieli said...

1. En tunne taistolaisuutta yhtään ja "marxilaisuutenikin" on enemmän oma projektini.

Mutta kommunisti myönnän silti olevani, eikä mikään henkilökohtaisessa tilanteessani tapahtuva muutos voi muuttaa asiaa.

Kysymys ei siis ole sen enempää tosiasioista kuin niitä koskevasta tuntemuksestakaan, vaan aivan perustavasta konstellaatiosta jonka kautta nuo edellä mainitut jäsentyvät.

2. Kapitalistinen järjestelmä kykenee sitomaan jokaisen osaprotestin osaksi itseään. Mutta mitä sitten? Ei ole kriitikkoa vaatteisiin [Che Guevara -paita] katsominen.

Downshiftaus on ainoa vastakulttuuri. Ei ole mitään muuta vastakulttuuria kuin sellainen, jossa kieltäytydään ostamisesta ja ylipäänsä määrittämästä onnellista elämää [vaihto]arvojen kautta.

Ihminen joka elää kuluttamisen kautta on jollakin tapaa hölmö.

Millä käsitteellä tähän voisi oppineesti viitata? Vaikka Wikipedia muuta väittää, 'tavarafetisismi' viittaa vähän [täysin] eri asiaan ja 'mystifikaatiollekin' on parempia käyttökohteita.

Kyse on siis siitä, että merkityksellisyys linkitetään yksinomaan ostettavaan ja markkinavaihdon ulkopuolella olevalla ei nähdä olevan mitään [käyttö]arvoa.

Shopppaileva teini on ehkä ääriesimerkki tästä "väärästä tietoisuudesta", kun taas jonkun Pentti Linkolan ajatusvääristymä on hyvin toisenlaista laatua.

Mutta oli miten ole, jo tuo ilmiö osoittaa, että jaottelu [vaihto]arvoon ja käyttöarvoon on yhteiskuntateorian kannalta välttämätön välttämätön.

Rauno Rasanen said...

Mikäli kommunismia ei voi toteuttaa parlamentaarisen demokratian puitteissa, minulle ei juurikaan jää vaihtoehtoja valita.

Toisin sanoen jos demokratia ja taloudellinen liberalismi ovat saman mitalin kaksi eri puolta eli edellyttävät toisiaan [kuten esim. Fukuyama väitti ja muka poliittisen historian antamilla evidensseillä todisti; tämä on myös Zizekin poliittinen perusongelma], niin kommunismin toteutuminen tulee silloin[kin] mahdollistumaan ainoastaan väkivaltaisena ponnistuksena, koska kommunistinen enemmistö ei ota valtaa demokraattisesti [koska tuota enemmistöä sillä ei ole] vaan joutuu vähemmistönä kaappaamaan sen vaatien heti kaikkien täydellistä alistumista puolueideologiseen kuriin.

Sinäkö yhä vielä uskot, että sellainen hallinto olisi jonkinlainen paratiisi muille kuin puolue-eliitin edustajille jos sillekään, koska valtataistelu jatkuu terroristisena edelleen [mitään aidosti demokraattista mielipiteidenvaihtoa kun ei ole - vrt. esim. Kiina].

Marxin talousteoriat ovat siis vain yksi teoreettinen peruslähtökohta, joka ei vielä itsessään riitä eikä pysty muuttamaan yhteiskuntaa kommunistiseksi käytännössä.

Olennaisinta olisi saada kansan suuren enemmistön tuki. Ilman sitä koko yritys on toivoton, ellemme sitten pidä oikeutettuna, että kansalaisia hallitaan puolue-sensuurin ja terrorin keinoin.

Minä en pidä sitä oikeutettuna, vaikken suoralta kädeltä hylkääkään 'valistuneitten filosofi-johtajien' mahdollisuutta.

Tämä Platonin vaihtoehto [jota neokonservatiivit USA:ssa epävirallisesti preferoivat] ei tosin takaa vielä mitään poliittisessa järjestelmässä tapahtuvia muutoksia ajatellen.

Fasismi on kommunismin valtiokapitalistinen serkku eikä sen vastakohta ja antipodi [tätä ei kommunistinen leiri ei koskaan tunnustanut ääneen].
....
Tavarafetisismistä ja mystifikaatiosta on tosiaankin pelkästään sekundaarista apua edellä mainittujen realiteettien [siis vallansiirron] kohtaamisessa ja ratkaisemisessa.

Sammalkieli said...

1. Fukuyama väittää että markkinatalous, teknologia ja demokratia muodostavat irreversiibelin prosessin: Paluuta ei ole.

Mutta eikö ihan samaa voisi sanoa myös hyvinvointivaltiosta? Kysymyksessä on historian päätepiste juuri historianfilosofisessa merkityksessä, ts. reaalihistorian mahdolliset taantumukselliset tendenssit eivät vaikuta tähän "historian loppuun" millään tavalla. Tästä seuraa, että filosofin näkökulmasta uusliberalismi on merkityksetön ilmiö.

Tuomas Nevanlinna onkin muokannut Fukuyaman teesin muotoon, jossa nimenomaan ruotsalainen hyvinvointiyhteiskunta nähdään historian päätepisteenä. Tämä historianfilosofinen teoria on esitelty useaan otteeseen esimerkiksi kulttuurilehti Helsingin Sanomissa.

Valinta Fukuyaman teesin tai Nevanlinnan teesin väliltä ei voi palautua mihinkään poliittisen historian lähdeaineistojen tarjoamaan "evidenssiin", vaan pelkästään erilaisiin käsityksiin vapauden sisällöstä.

Mitä sana vapaus tarkoittaa? Wittgensteinin mukaan sanan merkitys on sen käyttö kielessä.

Nyt menee ehkä "trollilogiikan" puolelle, mutta kun ihmiset yleensä tosiasiassa tarkoittavat vapaudella toimijuutta eivätkä formaalia negatiivista vapautta [tämän todistaa jo se, että ihmiset myöntävät miten esim. lottovoitto tai velattomuus todella lisäisi vapautta], on selvää, että demokraattisesti validi vapauden käsite ei ole negatiivinen vaan positiivinen, mistä taas seuraa että demokratian ja negatiivisen vapauden yhdistävä tulkinta on contradictio in adjecto. Tämän vuoksi liberalistisen tradition itsensä ehdoilla juuri sosiaaliliberalismi [eikä suinkaan talousliberalismi] on "historian loppu".

Itse olen sitä mieltä, että kun kansalaispalkka lähivuosikymmeninä toteutetaan, kysymyksessä on täysin orjuuden lopettamiseen verrattavissa oleva edistysaskel.

Mutta eräänlainen ristiriita jää kuitenkin jäljelle: Kansalaispalkan muodossa toteutettu "riisuttu utopia" ei tietenkään poista kapitalistista riistoa [kuten esimerkiksi orjuuden lakkauttaminen lakkautti samalla myös orjatalouteen perustuvan riiston] eikä se myöskäään tarjoa aitoja edellytyksiä Marxin "vapauden valtakunnan" toteutumiselle.

Mitä vapautta se muka on että saa elellä joutilaana pientä ruokarahaa vastaan?

Kommunismi on siis luovuttamaton positio. [Pitää muistaa, että Marx ei ollut "sosiaaliliberalisti" tai "vasemmistolainen", vaan liberalistista järjestelmää vihaava vallankumouksellinen kommunisti.]

Sammalkieli said...

2. Mitäs tekemistä Kiinalla on kommunismin kanssa?

Nyt 2000-luvun alun perspektiivistä uskallamme jo todeta, ettei 1900-luvun "kommunistisilla" liikkeillä ollut mitään mahdollisuuksia toteuttaa omia tavoitteitaan. Tuotantovoimat eivät yksinkertaisesti olleet kypsiä. Suunnitelmatalouden toteuttaminen modernin valtion mittakaavassa edellyttää esimerkiksi sellaista tietotekniikkaa, jota Neuvostoliitossa ei ollut tai jota ei haluttu ottaa käyttöön.

Silti esimerkiksi Neuvostoliitossa saavutettiin suunnattomia edistysaskelia: työläisten asema, elintaso ja turvallisuus paranivat. Pitää ottaa huomioon, että ainoa relevantti vertailukohta on vallankumousta edeltänyt keisarillinen Venäjä. Siihen verrattuna Neuvostoliitto oli kahdeksan tunnin työpäivineen, ilmaisine terveydenhoitoineen, nykyaikaisine asuntoineen ja täystyöllisyyksineen ihan oikeasti "paratiisi". Puhun nyt erityisesti Stalinin jälkeisestä ajasta, jolloin terrorista pitkälti luovuttiin.

3. Kommunismin kauheudesta pitävät eniten meteliä ne harvat, joiden elintaso ja kulutusmahdollisuudet todella laskisivat suunnitelmatalouden oloissa kohtuullisemmalle tasolle.

Mutta jos normaali keskiluokkainen ihminen uskoo porvarillista propagandaa, niin oma on häpeänsä ja tappionsa. Talousjärjestelmänä sosialismi ei johda väestön valtaosan "kurjistumiseen". Teknologinen yms. kehitys voivat hidastua hieman, mutta tämähän ei ole sama asia kuin aito kurjistuminen.

[Jatkan iltapäivällä, nyt yliopistolle -->]

Rauno Rasanen said...

Hmm - [muminaa, päänpudistelua, epäuskoisia silmäkulman-rypistyksiä].

Jälleen alkaa tuntua siltä kuin eläisit joko teoreettisessa unessa tai uskonnollisessa utopiassa tai sitten molemmissa.

Et vastannut kysymykseeni demokratian ja kommunismin suhteesta poliittisen käytännön tasolla vaan ryhdyit spekuloimaan [kikkailemaan - joskin ihan terävästi] vapauskäsityksien erilaisuudella.

Mutta minä kysyin eri kysymyksen.

Miten on mahdollista kutsua vapaaksi ja oikeudenmukaiseksi sellaista järjestelmää, joka pystytetään väkivalloin ja jossa ei vallitse demokraattista päätöksenteko-proseduuria?

Pitäisikö nyt vedota siihen mitä kirjoitat:

'[O]n selvää, että demokraattisesti validi vapauden käsite ei ole negatiivinen vaan positiivinen, mistä taas seuraa että demokratian ja negatiivisen vapauden yhdistävä tulkinta on contradictio in adjecto.'

Mutta eikö ole hiukan absurdia [ellei rivoa] puolustella positiivisen ja demokraattisen vapauden nimissä poliittisesti 'oikein' motivoitua eli kommunismin vallassa pysyäkseen tarvitsemaa systemaattista vainoa jollain loogis-abstraktilla teoria-dogmilla, johon vetoaminen ei koskaan voi tuottaa kausaalis-empiirisesti juuri tiettyä, teoreettisesti tarkoin ennakoitua poliittista seurausvaikutusta [no - voittajat tietenkin tulkitsevat totuuden niinkuin se heille sopii].

Minun mielestäni se, joka nimittää tällaista systeemiä vapaaksi vapauden missään merkityksessä on 'tosiuskovainen' [ks. 3]. Minulta tuollainen 'uskon lahja' ('kharisma') valitettavasti puuttuu.

Jos positiivinen vapaus merkitsee käytännössä systeemiä, joka systemaattisesti pakottaen rajoittaa ja sensuroi omaa poliittista mielipiteen- ja sanomisen vapauttani [tai sulauttaa sen media-moskakulttuuriin], vastustan sitä, olipa sitten kyseessä kapitalismi tai kommunismi.

En kuitenkaan väitä, että mikään systeemi voi välttämättä toteuttaa, kestää tai edes tarvitsee 100%sti täydellisen sananvapauden, mutta niin 'fasistinen ja taantumuksellinen' olen, etten juuri minä voi enkä aio sietää, että minua vainotaan mielipiteitteni takia.

[Lähes 40 vuotta sitten Kotkassa stalinistit minua lujasti moittivat nietzscheläisestä individualismista - turhaan; - itse asiassa eräät heistä ovat jälkeenpäin myöntäneet minun jopa olleen oikeassa, mitä se sitten tarkoittaakaan].

Usko sinä kommunismiin, minä yritän uskoa itseeni - jopa kommunismissa - [tiedän kyllä, että pääsen nopeasti hengestäni, jos en nuoleskele vallanpitäjiä, mutta en olisi ensimmäinen sitä lajia].

2
Jos Kiina ei kelpaa, niin anna yksikin esimerkki 'oikealla tavalla' kommunistisesta valtiosta - ennen ja nyt.

Tulevaisuuden kommunistisia valtioita ei lasketa mukaan, koska tähän kysymykseen ei kelpuuteta teoreettisia utopia-vastauksia.

3
'Amerikkalainen filosofi Eric Hoffer julkaisi vuonna 1951 teoksen Tosiuskovainen: ajatuksia joukkoliikkeiden luonteesta. Hofferin esittämät huomiot joukkoliikkeiden luonteesta voidaan siirtää suoraan nykyhetkeen. Hoffer kuvaa tosiuskovaista seuraavasti: ”Hän ei epäile tai ihmettele…aktiivinen joukkoliike hylkää ajatuksen nykyhetkestä ja keskittyy tulevaan, se vihaa yksilöllisyyttä ja painottaa kuria ja yhteisen mielipiteen merkitystä”.

Teoksen merkittävin ja ajankohtaisin huomio onkin tämä: ”Joukkoliikkeeseen liittyessään ihminen menettää yksilöllisyytensä ja kyvyn ajatella itsenäisesti. Samalla hän löytää uuden ”vapauden”, joka tarjoaa mahdollisuuden vihata, pelotella ja petkuttaa ilman pienintäkään häpeäntunnetta.'

http://www.vihrealanka.fi/forum/ilmastonmuutoshysteria-on-tuhoava-joukkoliike

Sammalkieli said...

Tuo aamulla kirjoittamani oli pohjustus. En kunnolla edes päässyt kommunismiin asti.

Miten on mahdollista kutsua vapaaksi ja oikeudenmukaiseksi sellaista järjestelmää, joka pystytetään väkivalloin ja jossa ei vallitse demokraattista päätöksenteko-proseduuria?

Tähän olisi huomattavasti helpompi vastata, jos olisit markkinauskovainen. Voisin sanoa, että myös kapitalismi on pystytetty väkivalloin ja että demokraattinen päätöksenteko-proseduuri on pelkkä savuverho.

Mutta kun et ilmeisesti pidä tätä nykyistäkään järjestelmää "vapaana ja oikeudenmukaisena", en voi turvautua yllä kuvattuun ad hominem tu quoque -argumenttiin.

Ortodoksinen marxilainen vastaus on tietysti se, ettei kyse ole oikeudenmukaisuudesta. Kommunismi on täysin beyond justice.

Vallankumous vaatii massojen passiivisen tuen. Suurin osa ihmisistä on loppujen lopuksi melko passiivisia järjestelmän suhteen. Kommunistit voivat kaapata vallan sellaisessa tilanteessa, jossa massojen tuohtumus on ylittänyt kriittisen pisteen. Kapitalismin kriisit ovat kommunismin edellytys.

[Kommunistiseen vallankumoukseen liittyvän väkivallan tulisikin ensisijaisesti olla kapitalismin aikaansaamaa rakenteellista väkivaltaa, joka vie legitimaation vallitsevalta järjestelmältä.]

Vallankumous voi olla melko veretön, eikä se missään tapauksessa edellytä laajamittaista väkivaltaa kommunistien taholta. Vallankumouksen jälkeen ongelmaksi jää järjestelmän vakiinnuttaminen.


2. Mutta entä jos on jo pelkästään järkevämpää toteuttaa kommunistinen pakkojärjestelmä mahdollisimman "pehmeänä"? Sensuurin sijasta tarvitaan hienovaraista propagandaa ja indoktrinaatiota, terrorin sijasta "yhteisiin pelisääntöihin" sitoutunutta poliisia.

Saathan sinä nykyisinkin kritisoida järjestelmää niin paljon kuin haluat. Vaikutus asioihin on minimaallinen. Et yksinkertaisesti ole etkä voi olla mikään uhka.

"Kritiikin ase" on ylipäänsä olemassa vain sensuurin oloissa. Mitä vähemmän sensuuria, sitä vähemmän on vaarallisia mielipiteitä. Ja kun ei ole vaarallisia mielipiteitä, ei tarvita myöskään mitään terroria.

Minä jauhan blogissani kommunismista päivät pitkät, eikä se kiinnosta ketään tai vaaranna vallitsevaa järjestelmää millään tavalla.


3. Vastaa siis nyt ensin siihen, miksi pehmeä totalitarismi olisi kapitalistisen järjestelmän yksinoikeus? Näyttäisi siltä että pehmeä totalitarismi toimii paremmin [tai on tehokkaampaa], joten pehmeän totalitarismin keinot on pakko ottaa myös sosialismin palvelukseen.

Tällöin jää ongelmaksi tilanteen normalisointi mahdollisesti väkivaltaisen siirtymävaiheen jälkeen. Tässä ei ole vielä täysin onnistuttu yhdessäkään "kommunistisessa" maassa. Mutta mitä sitten?

Sammalkieli said...

"vaan joutuu vähemmistönä kaappaamaan sen vaatien heti kaikkien täydellistä alistumista puolueideologiseen kuriin.

Sinäkö yhä vielä uskot, että sellainen hallinto olisi jonkinlainen paratiisi muille kuin puolue-eliitin edustajille jos sillekään, koska valtataistelu jatkuu terroristisena edelleen "

Minkä takia oikeisto voi väliaikaisen sotilasdiktatuurin avulla siirtää sosialismiin kallellaan olevan maan uusliberalistiseksi demokratiaksi, mutta vasemmisto ei voisi väliaikaisen puoluediktatuurin avulla siirtää uusliberalismiin kallellaan olevaa maata sosialistiseksi demokratiaksi?

Väitän myös että kunhan sosialistinen järjestelmä on saatu pystyyn ja sille on luotu demokraattinen proseduuri, kroonisten valittajien määrä on niin vähäinen että heidän voi antaa valittaa rauhassa vaikka maailman tappiin asti.

Rauno Rasanen said...

1
Nonniin. Nyt tapahtui 'liikahdus eteenpäin'. Tätä halusin ja odotinkin.

2
'Saathan sinä nykyisinkin kritisoida järjestelmää niin paljon kuin haluat. Vaikutus asioihin on minimaallinen. Et yksinkertaisesti ole etkä voi olla mikään uhka.'

Kuten sanottu - muun muassa tämän vuoksi en kapitalistista moskakulttuuria arvostakaan. Olen monta kertaa valittanut, että liberaalissa demokratiassa voi kyllä kritisoida, mutta itse järjestelmän perustaan sillä ei ole mitään olennaista vaikutusta.

Silti mielipiteen- ja sananvapauden ongelma on aivan ratkaiseva demokratian toteutumisen kannalta.

Sananvapaudesta tinkimisen luonne ja perusteet paljastavat systeemin todellisen 'karvan'.

Palaan asiaan jahkas pohdin lisää.

Lähestymme pikku hiljaa varsinaisia 'realiteetteja' eli miten paljon liberaalin demokratian parlamentaarisesta proseduurista voidaan uhrata, jotta saavutettua kommunismia voisi yhä vielä kutsua ytimeltään demokratiaksi. Minä nimittäin hyväksyn suomalaisen vaalijärjestelmän.

3
Täytynee kai ensin kommentoida tuolle Jussi M.:lle pari sanaa siitä, miten minä ymmärrän filosofoinnin - minä, joka en luoja nähköön ole mikään ammattifilosofi vaan ammatti-provokaattori.

4
By the way - ostin ja luin Badioun 'Faavali - unversalismin perustaja' [julkaistu alunperin 1997]. Mestarillinen teksti.

Ateisti-Badiou on kirjoittanut syvällisemmän tulkinnan Paavalin militantin kristinuskon 'poliittis-teoreettisesta' perustasta kuin lukemattomat teologit Westermarckin evoluutio-antropologisesta reduktionismista ['Kristinusko ja moraali'] nyt puhumattakaan.

Ei mikään ihme, että Zizek sai etenkin tästä kirjasta kimmokkeen alkaa rakentamaan Badiou'hun verrattuna dialektisempaa [hegeliläistä] vastinetta kristinuskon [poliittiseksi] tulkinnaksi.

Sammalkieli said...

"Lähestymme pikku hiljaa varsinaisia 'realiteetteja' eli miten paljon liberaalin demokratian parlamentaarisesta proseduurista voidaan uhrata, jotta saavutettua kommunismia voisi yhä vielä kutsua ytimeltään demokratiaksi."

1. Mutta mitä jos asiaa lähestyisi näin:

Eikö demokratia kuitenkin pohjimmiltaan tarkoita ajatusta ja vaatimusta ihmisten yhdenvertaisuudesta? Jo tästä pitäisi seurata, ettei demokratia voi viitata mihinkään tiettyyn hallitsemisen tapaan [valtiojärjestelmään].

Teen siis erottelun historiassa syntyneen hallintojärjestelmän ja ylihistoriallisen poliittisen ideaalin välille.

Otetaan esimerkki lainsäädännöstä. Suomen perustuslain toinen pykälä:

2 §
Kansanvaltaisuus ja oikeusvaltioperiaate

Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.

Kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen.

Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.


Toisen pykälän ensimmäinen momentin ensimmäinen lause määrittää demokratian, sitä seuraava lause taas kuvaa tiettyä historiallista tosiseikkaa.

Demokratian käsitettä avaa edelleen Suomen perustuslain toisen pykälän toinen momentti, kun taas toisen pykälän kolmas momentti määrittää porvarilliselle yhteiskunnalle [mutta ei demokratialle] ominaisen laillisuusperiaatteen.


2. Valtio, hallinto tai yhteiskunta itsessään ei ole eikä voi olla "demokraattinen", koska demokratia on pikemminkin taustalla oleva ideaali, jota vallassa olevat oligarkit enemmän tai vähemmän nuoleskelevat.

Nykyinen järjestelmä on porvarillinen oligarkia, mutta tässä järjestelmässä ihmisten yhdenvertaisuudelle annetaan silti enemmän tunnustusta kuin missään aiemmissa järjestelmissä.

Mutta jos demokratiaa ei voi samaistaa nykyisen porvarillisen oligarkian tunnustamaan "demokraattiseen proseduuriin", niin miten voitaisiin vaatia että kommunistien pitäisi tulevissa olosuhteissa demokratiaa toteuttaessaan sitoutua juuri porvarillisen oligarkian tunnustamiin "demokratian ulkoisiin tunnusmerkkeihin" (demokraattinen proseduuri)?

Sammalkieli said...

Kirjoitit "[m]iten on mahdollista kutsua vapaaksi ja oikeudenmukaiseksi sellaista järjestelmää, joka pystytetään väkivalloin ja jossa ei vallitse demokraattista päätöksenteko-proseduuria?"

Järjestelmän [tai poliittisen yhteisön] pystyttäminen ja siinä vallitsevat proseduurit ovat kaksi eri asiaa.

Minä haluaisin nyt nähdä sen "järjestelmän" tai "poliittisen yhteisön", jokaisen "demokraattisen proseduurin" edellyttämän kontekstin, joka on alkujaan olisi luotu "demokraattisen proseduurin" kautta eikä eliitin määrätietoisen ja joskus hyvinkin väkivaltaisen puuhastelun tuloksena.

Korostan vielä, että demokraattiseen proseduuriin nojaavia järjestelmiä on pystytetty väkivalloin, ja diktatuureja verettömästi.

Vaikka demokratia ylihistoriallisena yhdenvertaisuuden vaatimuksena edeltääkin jokaista yhteisöä, niin yhteisö kyllä edeltää historiassa tapahtuvaa demokratian toteuttamista, eikä ainakaan Suomi tee tähän mitään poikkeusta.

Jokaisen "demokraattista proseduuria" toteuttavan yhteisön perustana on ei-demokraattinen teko, jolla tuo yhteisö on perustettu.

Miksi kommunistien ei-demokraattinen teko olisi sen hirveämpi kuin porvarien ei-demokraattinen teko?

Miksi kommunistien ei-demokraattinen teko sulkisi lopullisesti ovet kaikilta "demokraattisen proseduurin" ilmenemismuodoilta, kun vastaava ei-demokraattinen teko on kuitenkin ollut porvariston toteuttamien "demokraattisten proseduurien" ennakkoehto?

Sammalkieli said...

"Minä nimittäin hyväksyn suomalaisen vaalijärjestelmän."

Kyllä minäkin sen hyväksyn, mutta en välttämättä samaistaisi sitä demokratian kanssa.

Rauno Rasanen said...

Mä kommentoin vielä paremmin, mutta tässä kohtaa tiemme jossain määrin eroavat.

Sammalkieli said...

1. Huomasitko muuten ollenkaan, että [..]

[En sittenkään kerro.]

2. Mä lainasin Badioun kirjan Etiikka.

Tässähän ilmeisesti hyökätään kulttuurirelativismia ja -antropologiaa vastaan! :|

Rauno Rasanen said...

Badiouhan on vanha maolainen eli 'anarko-universalistinen' kommunisti ;\].

Apeiron-kirjat kääntää lähitulevaisuudessa Badioun ehkä merkittävimmän filosofisen teoksen: 'Oleminen ja tapahtuma'.

Badioun Paavali-tutkimus [kuten Etiikkakaan (*)] ei ehkä täysin aukea, ellei ymmärrä, mitä hän 'Tapahtumalla' perimmältään tarkoittaa.

Käsite on alunperin Heideggerilta, mutta Badiou on antanut sille uusia ja hiukan monimielisesti sanottuna 'vallankumouksellisia' ulottuvuuksia.

(*) Janne Porttikiven Paavali-käännös on kuitenkin selvästi sujuvammin luettavaa tekstiä kuin Janne Kurjen hieman takkuiset Apeiron-suomennokset.

PS.
Vastaan jossain vaiheessa noihin aiempiin kommentteihisí, mutta en osaa sanoa varmasti, tapahtuuko se huomenna vai kuukauden päästä.

En sitäpaitsi ole kovin hyvässä hapessa terveyteni suhteen tällä hetkellä.