Tämä yksi satiirinen kuva kertoo kaiken olennaisen oikeisto-konservatiivien politiikasta. Se muistuttaa lähes absurdin konkreettisesti, että äärikonservatiivien julistus on sosiaalipoliittisilta seurauksiltaan hyvin samankaltainen kuin uusliberaalienkin ohjelma. Uusliberaalit eivät kuitenkaan perustele perimmäisiä tarkoitusperiään ja 'arvojaan' [individualistinen vapaus ja rahan valta] minkään symbolisen identiteetin [kuten kansallistunne ja konservatiiviset arvot] turvaamisella vaan suuryritysten kasvumahdollisuuksien varmistamisella [mutta myös työllisyys paranee laissez-faire-markkinoiden ansiosta, ketkuilee uusliberaali ojentaen nälkäpalkkasopimusta nälkäiselle]. Äärikonservatiivit sen sijaan piilottavat tai ainakin mystifioivat [tiedostaen tai tiedostamattaan] raadollisen kapitalisminsa motiivit nationalistisen populismin savuverhoon [onko Sarah Palin USA:n Ellen Salpakari?].
*
3 comments:
Olet varmasti oikeassa käsitteellisesti, mutta empiirisesti menee hieman vikaan: Siis suunnilleen Timo Soinin ja Perussuomalaisten puolueohjelman verran. [Toisaalta Soinin ja persujen kohdalla kyse ei kai olekaan ihan "oikeista" tai johdonmukaisista oikeistokonservatiiveista.]
Itse näen johdonmukaisen oikeistokonservatismin pikemminkin oikeistokonservatiivin omana henkilökohtaisena tragediana kuin sivullisten huijaamisena. Kristitty oikeistokonservatiivi ei ymmärrä palvovansa sellaista "kultaista vasikkaa", joka pikkuhiljaa romuttaa kaikki ne instituutiot, joita oikeistokonservatiivi itse pitää arvossa. Kapitalismin "protestanttinen henki", jota ainakin aika monet suomalaisbloggaajat pitävät arvossa, korvautuu kapitalismin oloissa nopeasti jollain ihan muulla, jota nämä samat bloggaajat eivät erityisemmin pidä arvossa.
Kun homojen kulkue valtaa Senaatintorin, niin ei siinä helikopterilla tee oikein mitään. ["Helikopterin" taas jätämme Fingerporin aiheeksi.]
Kaikki tietävät, että kapitalistiset tuotantosuhteet tulevat lähivuosikymmeninä heikentämään ydinperhe-normia entisestään ceteris paribus. Samalla konsumeristinen ideologia vahvistaa kaikenlaisten perversioiden asemaa ja hyväksyttävyyttä. [En ota nyt kantaa siihen, miten hyvä tai huono asia tämä on.]
Ruukinmatruunoilla riittääkin paljon ihmeteltävää kapitalismin puolustamisen lomassa! Mutta juuri tässä on se "catch", miksi minä kutsun ruukinmatruunoja äärioikeistolaisiksi: Vaikka kapitalismi kuinka saapuisi äärirajoilleen [teknisesti ja inhimillisesti mitattuna], siitä kuitenkin pidetään kiinni kynsin hampain ja viimeiseen asti - tehdään myönnytyksiä, ihmetellään järjestelmän vikoja ja yritetään paikata niitä etc.
Minulle äärioikeistolaisuus on siis kärjistetysti sanottuna sitä, että kapitalismin [tässä: yksityisomaisuus, riisto] pelastamiseksi ollaan oikeastaan valmiita uhraamaan kapitalismi [tässä: arvolaki, tehokkuus] itse.
1
'Olet varmasti oikeassa käsitteellisesti, mutta empiirisesti menee hieman vikaan: Siis suunnilleen Timo Soinin ja Perussuomalaisten puolueohjelman verran.'
Ihanko totta? Onkohan Ironmistress samaa mieltä kanssasi? Luultavasti on ja ei ole.
No - etenkin teille minä tämän väsäsin. Harkitun yksipuolisesti - välttämällä Perussuomalaiset-sanan käyttöä jopa siinä määrin, että jouduin sen pari kertaa poistamaan tekstiluonnoksesta.
On hyvä, että jaksat ajatella analyyttisesti [itse yleistän ja tyylittelen liikaa käsitteillä ja sanoilla, mutta minkäs itselleen mahtaa].
Noin ensilukemalta olen täysin samaa mieltä kanssasi, mutta etkö sinäkin kommenttisi lopussa päädy hiukan samaan kuin päreeni satiirinen painotus: konservatiivi ei luovu kapitalismin suomista kerska-eduistaan vaan kaataa mieluummin koko järjestelmän tai paremminkin muuntaa sen fasismiksi [tästä on historia täynnä esimerkkejä, kuten hyvin tiedät].
2
Yleisesti ottaen sanottakoon, etten pidä minkäänlaisista diktaattoreista (paitsi Platonin Valtion filosofi-kuninkaista ;\]), mutten myöskään perherakenteen hajoamisesta 'bordelli-kommuuneiksi', koska se osaltaan ajaa yhteiskuntia liberalistis-niuhottavaan oklokratiaan, ja vaikka siihen suuntaan kuitenkin ollaan menossa, niin älyllisen eliitin [joka ei ole sama kuin taloudellinen eliitti] suoranaisena velvollisuutena on pitää etäisyyttä kapitalistiseen roskakulttuuriin [tässä asiassa olen ollut nietzscheläinen koko ikäni niin rokkia kuin olenkin rakastanut (ja vihannut)].
3
Olen pohtinut viime aikoina, miten ihmeessä perussuomalaiset ja vasemmisto voisivat tehdä yhteistyötä. Onhan heillä pitkälti sama kritiikin kohde ja osittain samoista syistä.
Arhinmäen vasemmisto on kuitenkin sortunut opportunismiin. Halutaan jopa mitättöminkin ripaus hallitusvaltaa, vaikka sitten aatteen uskottavuuden hinnalla.
Nykyvasemmistolle on käynyt osittain samoin kuin nykyvihreille alle 30:ssä vuodessa: suuri osa sen 'alkuperäisistä' tavoitteista on toteutettu tai ainakin sulautettu demokraattiseen liberalismiin.
Osaltaan myös tästä syystä vasemmisto-liikkeen ideologisen uskottavuuden poliittinen edellytys eli praktinen suhde kansaan on kadotettu ja ikäänkuin menetty konservatiiveille.
Marxilaisesta oikeudenmukaisuuden aatteesta on jälkiteollistumisen aikana [eli juuri tuossa 30:ssa viimeksi kuluneessa vuodessa] tullut pelkkää kapitalismin laakerirasvaa [naivin liberaalia vasemmistoa] ja/tai teoreettisten idealisti-dogmaatikkojen nurkkakuntaista kiistelyä 'heresioista' [esim. eräät vasemmistoblogit; myös Zizekin ja Negrin kiista ilmentää samaa lahkokiistaa].
Teorian kehittäminen on toki aina välttämätöntä mutta ei missään tapauksessa riittävää muutoksen kannalta. Pitää osata politikoida. Ottakaa oppia Timo Soinista.
4
Sitäpaitsi klassinen musiikki on taiteena sata kertaa arvostettavampaa kuin Arhinmäen rap, jota pidän lähinnä poliittis-sosiologisena ilmiönä - sinänsä positiivisena leikkinä ja protestina mutten niinkään musiikkina [silti arvostan Palefacea yksittäisenä rapparina].
Rap siis kuitenkin yhä vielä ilmentää independent-vasemmisto-politiikkaa, kun taas teollinen rock-pop on jo totaalisti muuttunut kertakäyttötuotteeksi siinä missä muutkin 'innovatiiviset' [?] gizmo-vempaimet ja angrybirdsit tässä äly[tön]puhelin-kapitalismissa.
......
Taisin olla turhan optimistinen rapin yhteiskunnallisen ulottuvuuden suhteen, sillä Palefacenkin mukaan juuri yhteiskuntakriittisyys on rapista lähes kadonnut kapitalistisen tuotteistamiskoneiston keksittyä, että siinä piilee melkoisesti myyntipotentiaalia.
Kaikelle populaarimusiikille ja varsinkin rockille ja popille on käynyt näin ja jos nyt joku vielä keksii uuden genren [joka ei voi olla parhaimmillaan enää muuta kuin hyvä pastissi], se tullaan välittömästi tuotteistamaan mitäänsanomattomiksi kloonikopioiksi, joita myydään marketeissa kuten kaikkea muutakin ruoka- ja kertakulutustavaraa.
Tämä on kaiken kapitalismin perimmäinen luonne niin paljon kuin valinnan vapautta ja tuotteitten paljoutta siinä systeemissä preferoidaankin.
Mitä enemmän tuotteistetaan, sitä samankaltaisemmiksi tuotteet laadullisesti muuttuvat.
Kommunismi piti väkisin yllä täysin keinotekoista valuuttaa ja yksipuolista tuotantoa, mutta kapitalismi tekee tuotteistamisen vapaudessaan ja pluralismissaan kulttuurista pelkkää teknologisesti kopioitua kertakulustusta.
Kommunismissa voimme siis vielä edes kuvitella ja unelmoida, mitä todellinen vapaus saattaisi olla [vaikkei se nälkäistä pohjois-korealaista paljon lohdutakaan], kun taas kapitalismissa kaikki vapaus on latistettu tuotteistamalla se kulutus-nautinnon pakoksi, jolle ei ole vaihtoehtoa.
Kommunismissa unelmoidaan salaa vapaudesta ja kapitalismista, mutta kapitalismi on tehnyt jopa unelmat mahdottomiksi 'toteuttamalla' ne eli pakkosyöttämällä kuluttajille jatkuvasti lisää teknologiaa, mainoksia ja viihdettä jatkuvan kasvun ja nautinnon välttämättömyyteen vetoamalla.
Mistä euro-kriisissäkään on kyse muusta kuin kapitalistisen korkopolitiikan noidankehästä, jota ylläpidetään houkuttelemalla ja miltei pakottamalla ihmiset haluamaan aina vain lisää.
Vai vieritämmekö etenkin uusliberaalisen laissez-faire-markkinatalouden hengessä syyn tästä haluamisesta ihmisille itselleen?
Ihmiset itse haluavat yksilöllisesti ja rationaalisesti aina vain lisää?
Mutta jos tämä oletus pitää paikkansa, ei meillä eikä tällä maapallolla liene enää mitään toivoa.
Toisin sanoen kapitalismi on 'eskatologinen' järjestelmä. Se on yhtä aikaa sekä ihmis-evoluution korkein että viimeinen saavutus, joka biologisella välttämättömyydellä ja väistämättömyydellä tuhoaa itse itsensä kuten niin monet muut aiemmat lajit lisääntyessään ympäristöolosuhteisiin nähden täysin kohtuuttomasti.
Näin ollen kommunismin 'paremmuus' kapitalismiin nähden ei ole sen toimivuudessa vaan sen toimimattomuudessa.
[Dead end].
Post a Comment