June 6, 2011

Singapore ja onnellisten ihmisten kapitalismi [jossa kolme kymmenestä kärsii aliravitsemuksesta]

It’s just been reported that Singapore is the country with the most millionaires in the world. Why then do most people I speak to, feel so darn poor? People around me are facing long term unemployment, especially the older workers who have been retrenched. I think it’s a case of the rich getting richer and the poor getting poorer. It’s scary how the income gap is widening. I see more and more people busking or selling tissues to make a few bucks - [6/2010, ks. linkki].
*
[K-mafian muutoksia viimeksi osaan PS. klo: 18.20]
*
Kirjoitettu kommentiksi Ironmistressin päreen Päivän mietelmä kommentteihin.

I
Päreeni lähtökohtana ja peruspointtina olivat alunperin nämä sitaatit, jotka löytyvät Ironmistressin em. päreen Singaporen terveydenhuoltoa sivuavista kommenteista. En kuitenkaan keskity talouteen vaan siihen, miten ihmisten pitäisi kokea [tai pikemminkin olla kokematta] itsensä hyvin toimivassa kapitalismissa - nimenomaan siksi, että se toimisi hyvin.
*
'Taloudellisesti vapaa muttei vapaa. - Singapore on maailman taloudellisesti 2. vapain maa. Muuten se ei ole vapaimpia (poliittinen vapaus 5/7, kansalaisvapaudet 4/7) vaan melko konservatiivinen joskin on alueellaan keskikastia.'
*
Ironmistress tarkentaakin varsin osuvasti, ettei Singaporen terveydenhuolto toimi erinomaisesti nimenomaan ultraliberalistisen kapitalismin lähtökohdista vaan:

'Singapore has a universal healthcare system where government ensures affordability, largely through compulsory savings and price controls'. - Eli Singaporessa ei ole kapitalismia terveydenhoidossa, vaan siellä valtio päättää asioista, eivät suinkaan markkinat. Vähän niinkuin apteekkitoiminta Suomessa. Yenkkilässä ei tätä kontrollia ole, vaan siellä kapitalismi jyllää. Lopputuloksena ovat kartellit niin terveydenhoidossa kuin apteekkitoiminnassakin, ja harva se päivä tulee roskapostia tännekin missä mainostetaan lääkkeitä halvalla.
*
Mutta [reality check/RR]: Valtioneläkettä ei ole, joka viides singaporelainen vanhus kokee, etteivät heidän tulonsa riitä elämiseen ja kolme kymmenestä kärsii aliravitsemuksesta [wiki].

II
1
Pelkkä uusliberalistinen markkinoitten vapaus, johon ei sisälly vahvaa moraalia eikä vahvoja arvoja, ei siis yksinomaan tee mahdolliseksi ja saa aikaan Singaporen terveydenhuoltojärjestelmää. Tarvitaan kollektiivisempaa arvopohjaa, jonka varassa valtion ohjaus eli säästämispakotteet ja kontrolli hintojen suhteen toteutetaan.

Silti Singapore on yksi välineellisen rationaalisuuden toimivimpia ja siten raadollisimpia pesäkkeitä maailmassa. Se vaatii ehkä erityisen ihmistyypin toteutuakseen.

Singaporen kaltainen sosiaalisesti [muka] toimiva kapitalismin menestystarina lienee mahdollinen vain Aasiassa, jossa tunnetusti ei ole omaksuttu yksilöllisyyttä ja persoonallista tahtoa [voluntarismi] läheskään siinä määrin kuin eurooppalaisessa [juutalais-kristillisessä] traditiossa uskontoineen ja metafysiikoineen vaan joka perustuu kollektiivisempaan ajatteluun.

Yksilöllisyydestä sitäpaitsi on kapitalismille lopultakin enemmän haittaa kuin hyötyä, vaikka sen synty laskelmoivien ja omaa etua tavoittelevien yksilöiden päätöksiin alunperin perustuukin.

Kapitalismi toimii optimaalisesti vain silloin, kun kuluttajien ostopäätökset myötäilevät tarjontaa, ja koska näitä päätöksiä voidaan etukäteen manipuloida, mikä merkitsee, etteivät ne ole yksilöllisiä vaan ideologisia [vääristetyn/väärän tietoisuuden aikaansaamia], tulee megayritysten olemassaolo ymmärrettäväksi. Kyseessä on massiivisin globaali manipulointi-operaatio, minkä ihmisen historia tuntee.

2
Jos huolehdin itsestäni fyysisesti hyvin [kuten kapitalisti tärkeimmästä sijoituksestaan], se ei merkitse, että olisin jotenkin erityisesti yksilöllinen vaan pelkästään sitä, että houkutteleva [pseudo]kollektiivinen kannustinjärjestelmä [Singaporen malli] suorastaan vaatii minua tekemään niin.

Toisin sanoen - jos yksilöllisyys puoliväkisin palautetaan pelkkään vertailuun siitä, ketkä parhaiten huolehtivat terveydestään, ollaan taas sekoitettu keskenään puurot ja vellit eli deskriptiivis-muodolliset kaavat ja kokemuksellinen ulottuvuus, sillä itsestä huolehtiminen itsesäilytyksenä ei ole mikään luovasti innovatiivinen piirre ihmisessä eikä se muutu yhtään sen persoonallisemmaksi, jos siitä tehdään teknokraattinen meriitti - päinvastoin.

Tällaisessa systeemissä kaikki ennen aikojaan itsensä rappeutumaan päästävät ja itsetuhoisesti luovat ihmiset [jopa huippulahjakkaat; esim. alkoholistit Eino Leino ja  Pentti Saarikoski] ovat ['tuotteitaan' lukuunottamatta] järjestelmän vihollisia - lähes rikollisiin ja hampuuseihin verrattavia otuksia, jotka järjestelmä joko oksentaa ulos piiristään tai jättää/siirtää heidät toivottomina ja hyödyttöminä johonkin stalag-marginaaliin [malli Ironmistress?].

3
Itse asiassa likimain täydellisesti toimiva valtio [niin kapitalistinen, fasistinen kuin sosialistinenkin] on aina jossain määrin [ainakin piilevästi] totalitaarinen [kuten lopulta ultrakapitalistinen Singaporekin, joka on oligarkia], koska sen toimintakaavana on panoptikon, joka näkee [vaatii] kaiken, mutta jonka anonyymia kontrolli- ja mainosvaltaa [esim. internetin palvelimet] kukaan ei voi radikaalisti kyseenalaistaa ajautumatta samalla koko systeemin ulkopuolelle [kapitalismin uusinta teknologiaa on kuitenkin mahdoton hylätä menettämättä mahdollisuutensa elää yhteiskunnassa kritisoimisesta nyt puhumattakaan - ks. kuitenkin PS.].

Me emme voi milloinkaan samanaikaisesti toteuttaa ja saavuttaa kahta suurta ideaalia: täydellisesti toimivaa markkina-yhteiskuntaa sekä täysin vapaata ja luovaa ihmistä.

Kaikkein suurin [ja karmein] teknologian synnyttämä poliittis-taloudellinen paradoksi ja ironia piilee siinä, että modernin ja jälkimodernin ajan toistaiseksi suurimmalla mielipiteen- ja itseilmaisun tasa-arvolla on inhimillisesti katsoen ehkä kallein koskaan maksettu hinta: tasa-arvon 'saaneitten' oman yksityisyyden menetys.

Korostettakoon useaan kertaan, että kyseinen hinta maksetaan vapaaehtoisesti, mikä merkitsee, että tässä ihan oikeasti toteutuu nyt sekä Orwellin 1984 [lähinnä Kiinassa] että Huxleyn Uljas uusi maailma [lähinnä USAssa] ja että juuri Singapore on erinomainen lähes absoluuttisen taloudellisen kapitalismin periaatteilla toimiva esimerkki tämänkaltaisen kehityksen suunnasta.

Mutta ratkaiseeko tällainen valtio myös ongelman, joka liittyy ihmisen onnellisuuden tavoitteluun? Jos ratkaisee, niin sen tapahtuu juuri siitä hetkestä lähtien, kun ihmiset eivät enää kysy [tiedosta], ovatko he onnellisia vai eivät. Toisin sanoen he ovat menettäneet kyvyn kysyä, mitä onnellisuus on. - Heistä on siis tullut eräänlaisia ihmisen hahmossa liikkuvia robotti-eläimiä, jotka vain kuluttavat, sijoittavat ja tuottavat - ja mikä kohtalokkainta [foucaultlaisittain]: ennenkaikkea heistä itsestään on tullut tärkeimpiä tuotteita kapitalismin kysynnän ja tarjonnan koneistossa - tuotteita, joita muokataan, uusitaan, parannellaan ja manipuloidaan loputtomiin - ja kuten Foucault'n biovallan maksiimi osoittaa: lopulta ihmiset [liberaalit talous-subjektit] oppivat luomaan = tuottamaan itse itseään [kapitalismissa luovuus on aina tuottamista, joten yksilöllisyydestä kuten tiedostakin tulee tuote] - sen instanssin alaisuudessa, jolla on heihin viimekätinen copyright ja joka siis kahmii suurimmat voitot heidän innokkaasta [mutta olosuhteitten sanelemat ehdot tiedostaen] säälittävästä tarpeestaan olla jotain tässä maailmassa ja elämässä kaiken maailman idolsien, talenttien, tangokilpailujen ja ties minkälaisen pintaliito- ja teknohömppäkulttuurin ehdoilla - [terveisiä Theodor Adornolle ;\].

4
Kapitalismi on siis verraton systeemi, joka osaa orjuuttaa ilman, että kukaan tajuaisi orjuutensa - pikemminkin päinvastoin - jo pelkästään reality-TV:n yhä kasvava suosio osoittaa tämän väitteen todeksi.

Ihmispolot luulevat, että maailma on paikka, jossa pitää jatkuvasti yrittää tavoitella suosiota tai ainakin julkisuutta. Ja sehän sopii biopoliittiseen tuotteistamis-megatrendiin, joka osaa tehdä julkisuudesta ja ylipäätään ihmisten turhamaisuudesta sekä nautinnon tavoittelusta - halun taloudesta kuten Foucault sanoo - kapitalismin parhaimman sijoituskohteen - toisin sanoen sen kestävimmän ja luotettavimman rahasammon.
*
On pakko huomauttaa, että minun arvomaailmassani mikään ei voisi olla vastenmielisempää kuin sosiaalipornoinen mediajulkisuus varsinkaan kun median itseymmärrys eli käsitys itsestään ja yhteiskunnallisesta funktiostaan [huolimatta ammattitaitoisista toimittajista] - siitä, mikä on oleellisinta/tärkeintä tiedottamisessa [muutenkin kuin lehden tuoton kannalta] on lähes täysin vajonnut tekoviisastelevan keskusteluviihteen tasolle kykenemättä ja/tai edes haluamatta aidosti itsekriittistä reflektointia kuin enintään tekopyhässä eli kaupallisia motiiveja myötäilevässä hengessä.

PS.
Toisaalta - jos/kun juridis-totalitaarisessa valtiossa kriitikoita murhataan suvereenin/hallitsijan toimeksiannosta tuosta vain kuin kärpäsiä, niin teknokraattisessa kapitalismissa kritiikillä sen sijaan ei välttämättä ole mitään ratkaisevaa vaikutusta, sillä onhan raha täysin anonyymi ja abstrakti kameleontti, ja ne, jotka sen liikettä hallinnoivat, piileskelevät lain suojeluksessa, joten heidän ei tarvitse piitata purevastakaan satiirista, elleivät satu [hetken aikaa] olemaan vaalikampanjaansa vetäviä poliitikkoja, mutta todellisiin rahamiehiin satiirilla(kaan) ei siis ole mitään valtaa tai edes vaikutusta [*].

[*] - Entä miksi suvereeni, joka itse asiassa on laki/lain ruumiillistuma sitten hermostuu niin herkästi satiirikoista? Tietenkin sen vuoksi, koska satiiri kohdistuu aina milteipä suoraan lakiin eli suvereeniin itseensä. Se on siis henkilökohtainen loukkaus. Legitimoitua 'demokraattista' rahavaltaa kritisoivien haukku ei sen sijaan milloinkaan osu suoraan kohteeseensa vaan proseduuriin eli menetelmä-oikeudelliseen päätöskäytäntöön, joka anonyymiydessään kätkee rahavallan(kin) todelliset (raadolliset) intressit valmisteluihin ja äänestyksiin].

*
http://takkirauta.blogspot.com/2011/06/paivan-mietelma.html
http://www.vapaasana.net/artikkelit/2010/08/singapore-maailman-paras-ja-halvin-terveydenhoito
http://fi.wikipedia.org/wiki/Singapore
http://en.wikipedia.org/wiki/Singapore
http://actuspurunen.blogspot.com/2011/06/panoptikon-on-liberaalin-yhteiskunnan.html
http://tinyisland.wordpress.com/2010/06/11/most-millionaires-in-singapore-as-the-income-gap-widens/

1 comment:

Pojankeppana said...

Ettei tuossa kuvassa vain olisi varsinainen viinahintin ostensio?