May 10, 2010

Tämä oli suuri päivä suurelle rahalle ja sen (myös poliittisille) uhkapelureille, mutta kuka lopulta maksaa nämä viulut, jotka tuo suuri raha itse itselleen aiheutti, jos työ loppuu?

Miksi eräillä menee hyvin juuri silloin, kun toisilla on kova kriisi? On se niin väärin.
*
EU pelaa todella vakavaa uhkapeliä mielettömän suurilla, pankkien ja poliitikkojen - tällä kertaa hiukan paremmin valvomilla rahoilla pelastaakseen vapaan markkinatalouden sen omilta riivaajilta: - mielettömän suurelta, vapaasti liikkuvalta rahalta/pääomalta, jonka asiallinen valvonta jostain syystä (kukaan ei tiedä miksi - haha!) laiminlyötiin koko EU:n alueella - ei siis ainoastaan Kreikassa, Italiassa (ampukaa se proto-fasisti-populisti ja mafia-pelle-Berlusconi!), Espanjassa, Portugalissa ja Irlannissa. 

Nyt tuon suuren rahan pitäisi pelastaa EU finanssikatastrofilta eli vetää itse itsensä suosta, jonne se on riskipelillään itse itsensä ajanut, paroni von Münchhausen'in tyyliin.

Rahaa (eli obligaatioita kuten myös tässä EU-tapauksessa) ei kuitenkaan voi keksiä lisää aivan loputtomiin, jos sen reaalinen vakuus on aikaa sitten kadonnut. - Raha nimittäin on pelkkä tyhjä abstraktio (pelkkää paperia tai muovikortin muovia) ilman vakuutta, johon likviditeetin/luoton pitäisi aina perustua.

Tästäkään syystä mikään raha ei ole itse itseään, itse aiheuttamastaan umpikujasta, koskaan pelastanut vaan veronmaksajan selkänahasta ne kansalaisten poliittisten edustajien ja vapaasti saalistavien finanssipankkiirien laiminlyönnit ja uhkapelit aina on revitty.

Oletus talouksien elpymisestä rakentuukin viime kädessä sen toivotaan toivotaan-oletuksen varaan, että tuottavia työpaikkoja syntyy (esim. juuri valtavan tukipaketin myötä) lisää tai ettei työllisyysaste ainakaan vähene.

Ari Ojapelto osoittaa kuitenkin seuraavassa artikkelissa, että työ tulee loppumaan. - - Entä mitä sitten tapahtuu...? - Sen asian vasta aika näyttää - tosin ehkä jo hyvinkin nopeasti...

***
Ari Ojapelto: 'Työ loppuu'

JULKAISTU: Kansan Uutiset / Viikkoliite / Horisontti-palsta 16.10.2009, Työelämän Tutkimus-lehti Nro 3/2009, Vapaa Suomi-lehti 9/2009

Viime aikoina johtavat talousekonomistit ovat ennustaneet talouskehitykseen positiivista käännettä. Samanaikaisesti he kuitenkin povaavat työttömyyden nousevan Suomessa yli 10:een prosenttiin. Syyksi selitetään Suomen vientivetoisen teollisuuden hidas elpyminen. Tutkimuslaitoksetkin ovat kehittäneet työttömyyden jatkumiselle vaihtelevan selittelyarsenaalin.

Presidentti Urho Kekkonen runnasi aikoinaan hätätilahallituksen kun valtakuntaan syntyi yllättäen 60 000 työtöntä. Nyt moninkertainenkaan työttömyysaste ei herätä poliittisissa päättäjissä kummempaa huolestumista. Mediakin kaluaa vuosikaupalla pääministerin ja poliitikkojen tyttöystävistä ja lahjusskandaaleista.

Jeremy Rifkin julkaisi vuonna 1995 kohua herättäneen kirjan ”The End of Work”. Suomeksi se julkaistiin pari vuotta myöhemmin. Jopa silloinen presidentti Martti Ahtisaari katsoi sen niin tärkeäksi teokseksi, että kirjoitti suomennokseen esipuheen. Suomalaisetkin valtamediat rummuttivat kirjasta, joskin pitivät Rifkiniä jonkin sortin populistina ja diletanttina, koska Rifkinin näkemykset eivät istuneet virallisiin uskomuksiin.

Samat jeremiat oli kuitenkin julkaistu Suomessa jo kuusi vuotta aikaisemmin kirjassa: ”Lisääkö automaatio kilpailukykyä vai työttömyyttä?” (Tammi 1989). Senkin valtamediat ja taloustoimittajat sivuuttivat melko vähin äänin ja epäuskoisina. Vaikka olen yrittänyt pitää heitä asiasta ajan tasalla ja vieläpä erittäin aktiivisesti, eivät esittämäni uhkakuvat ole menneet heille perille edes nykyisellä tietokoneaikakaudella.

Vielä nykyisinkin taloustoimittajat, viralliset tutkimuslaitokset, taloustieteen tohtorit ja poliitikot pitävät kollektiivisesti yllä uskomusta, että täystyöllisyys on mahdollista. Vallalla on myös uskomus, että kasvu luo uusia työpaikkoja. ”Kyllä tekevälle aina töitä riittää”, on kokoomuslaisten pyhä hokema.

Suomea pidetään myös vapaan tiedonvälityksen mallimaana. Uskaltaahan media tarttua pääministerin tyttöystävien tekstiviesteihin ja selittämättömiin lautakasoihin. Niillä voidaan sopivasti saada kansalaisten kiinnostus kohdistumaan tärkeiden asioiden sijasta vähemmän tärkeisiin.

Olen viimeisen viiden vuoden aikana yrittänyt saada kahta merkittävää virallista tilastotietoa julkaistuksi kaikkiin valtamedioihin tuloksetta.

Ensimmäinen koskee valtakunnan työtuntitilastoja (Tilastokeskus). Ne kertovat kaikista Suomessa tehdyistä markkinaehtoisista työtunneista ja paljastavat lahjomattomasti, että työ Suomessa on loppumassa, eikä se johdu lamasta.

Vuonna 1990 Suomessa tehtiin n. 4,4 miljardia työtuntia. Viime vuonna n. 4,3 miljardia. Tämä siitäkin huolimatta, että edellisen laman jälkeen teollisuus- ja kokonaistuotannon kasvuvauhti on ollut EU-maiden kovimpia ja se on samalla aikajaksolla yli kaksinkertaistunut. Se kertoo yksiselitteisesti, että nykyisellä teknologisoituneella aikakaudella tuotannon kasvu ei enää luo työpaikkoja.

Jo Paavo Lipponen hallituskaudellaan mainosti, että valtakuntaan on luotu 300 000 uutta työpaikkaa. Matti Vanhanen on taas iloinnut 100 000 uudesta työpaikasta hänen hallituskaudellaan.

Kokoomus ja Jyrki Katainen ovat ylpeästi esitelleet, kuinka työllisyysaste on kohonnut laman pohjalta 62 prosentista yli 70 prosenttiin.

Valtamediat eivät halua juuri siksi julkaista työtuntitilastoja, koska päinvastainen todellisuus paljastaisi. Teollisuustyö on jo siirtynyt orjatyöksi matalapalkkamaihin. Sen tiedonsiirtoteknologia on mahdollistanut. Nyt myös tutkimus- ja tuotekehittelytyö on kovaa vauhtia siirtymässä halpojen kiinalaisten ja intialaisten insinöörien yksinoikeudeksi.

Erilaisten tilastokikkailujen lisäksi työllisyysastetta on saatu keinotekoisesti kaunistellluksi. Nämä ”uudet työpaikat” ovat ns. palvelualan ”paskatyöpaikkoja”, osa-aika, määräaika, vuokratyö-, projekti- tuki-,, jne työpaikkoja, joiden palkkataso ja viikkotyötuntimäärä ovat niin vähäisiä, että niillä ei enää elä – ainakaan niissä kasvukeskuksissa, missä ns. ”epätyypillisiä” työpaikkoja olisi tarjolla.

Sen lisäksi, että faktisesti työtunnit ovat vähentyneet, niin uusien palvelutyöpaikkojen ”laatu” (ostovoima) on huonontunut. Katoamassa olevien teollisuustyöpaikkojen tuntiansio on n. 25 euroa ja tilalle keinotekoisesti synnytettyjen palvelualojen tuntiansio on hädin tuskin 10 euroa.

Ymmärrettävästi pääoman ohjauksessa oleva valtalehdistö ei tästä ikävästä kehityksestä halua kertoa. Kansalaiset saattaisivat hermostua. Vaarattomampaa on syyllistää heitä työtä vieroksuviksi sosiaalipummeiksi.

Toinen ikävä tilasto, jota olen valtamedialle tarjonnut, on tilasto maailman bruttokansantuotteen (BKT) kasvusta (Lähde: World Commission on Social Dimension of Globalization, A Fair Globalization / David Harvey: ”Uusliberalismin lyhyt historia” s.189).

Se horjuttaa pahasti kokoomuksen, uusliberalististen taloustohtoreiden ja valtionvarainministeriön virkamiesten hellimää uskomusta vapaiden markkinoiden kaikille hyvinvointia ja uusia työpaikkoja luovasta voimasta.

Vielä 70-luvun alkuun asti maailman talouskasvu oli keskimäärin neljä prosenttia. 70-luvulla alkoi kaupan asteittainen vapauttaminen ja keynesiläisten talousoppien tilalle tuli monetaristinen taloususkonto. Kasvu hiipui 70-luvulla kahteen prosenttiin. 80-luvulla kasvu hiipui runsaaseen prosenttiin , 90- luvulla tasan prosentti. 2000-luvulla se on supistunut alle prosentin ja tämän laman jälkeen ollaan todennäköisesti pakkasen puolella.

Suomen EU:hun liittymisen tärkein perustelu oli, että vapaakauppa mahdollistaa taloudellisen kasvun ja sitä kautta uudet työpaikat. On käynytkin aivan päin vastoin.

Työpaikat (ostovoimaiset) ovat jääneet syntymättä, mutta osakekeinottelijat ( prosentti suomalaisista) ja ulkomaiset pääomasijoittajat ovat vieneet suomalaisen työntekijän työn hedelmät osinkoina maan rajojen ulkopuolelle eikä enää investoinneiksi kotimaahan. ”Vapauden” ideologian vanavedessä sinne on mennyt sekä taloudellinen että poliittinen päätäntävalta. Se on pääoman ohjailemaa modernia uuskolonialismia.

Poliitikot eivät ole ymmärtäneet, että monikansallinen pääoma hyppyyttää heitä haluamallaan tavalla ”kilpailukyvyn säilyttämisen” nimikkeen alla. Kilpailukyvyn säilyttämisen nimissä palkkatasoa ja hyvinvointivaltion palveluja ollaan painamassa kiinalaiselle tasolle.

Kun kehittyneiden teollisuusmaiden teollisuustyöntekijä joutuu kortistoon ja maamiestensä elätettäväksi, ei työpaikan saanut kiinalainen pysty alkuunkaan korvaamaan markkinoiden ostovoiman menetystä. Markkinatalous syö teknologian avulla omaa häntäänsä jonka seurauksena tuotannon kasvu on tyrehtynyt. Tavaroista ja palveluista on kaikkialla ylituotantoa.

Pääoma ei enää tarvitse massoja tehdassaleihin vaan heille riittää pieni teknologiaosaajien eliittijoukko jotka toimivat pääoman ”palkkatappajina”. Heille maksetaan kunnollisia ”palvelualan” palkkoja, koska heidän tehtävänä on ”eliminoida” (automatisoida) mahdollisimman monta rividuunaria tuottavuuden kasvattamisen nimissä..

Ensin tietotekniikkainsinöörit ”innovoivat” eli automatisoivat teollisuustyön ja nyt ”lahtaus” jatkuu internet-pohjaisisten itsepalvelujärjestelmien avulla. Palvelualojenkin työpaikat ovat jo vaaravyöhykkeessä kuten pankki-, vakuutus-, matkatoimistoaloilla, autonmyynti-, asuntomyynti-, ja kirjanmyyntialoilla on jo tapahtunut.

Yritysten johtoakin pääoman edustajat ovat palkinneet ruhtinaallisesti, kun he ovat ymmärtäneet ”innovoida” ja siirtää tuotantonsa matalapalkkamaahan. Pääkonttorit ovat siirtyneet tai siirtymässä verokeitaisiin tuottavuuden kasvattamisen nimissä. Siten sijoitetulle pääomalle saadaan maksimaalinen tuotto.

Omistajaohjauksessa oleva valtalehdistö ei luonnollisesti halua tuoda tätä virallista tilastoa esille, koska se horjuttaa vallalla olevaa uskomusta vapaiden markkinoiden luomasta automaattisesta kasvusta.

Olen saanut nämä kaksi tilastotietoa julkaistuksi ainoastaan kahdessa suomalaisessa lehdessä, Kansan Uutisissa ja Vapaa Suomi –lehdessä. Olen yrittänyt niitä mm. Helsingin Sanomiin, Aamulehteen, Suomen Kuvalehteen vetoamalla journalistiseen tasapuolisuuteen. Olen harrastanut jopa pientä painostusta saattamalla tapahtunut sensurointi sähköpostitse koko toimituskunnan tietoisuuteen. Toimituskuntakaan ei ole uskaltanut julkaista tilastoja.

Olen taltioinut erittäin valaisevia sähköpostikeskusteluja päätoimittajien Janne Virkkusen / Reetta Meriläisen, Matti Apusen, Tapani Ruokasen jne. kanssa. Niissä ilmituleva sensurointi on median vapautta tutkivien tutkijoiden vapaasti käytettävissä. Ne paljastavat yksiselitteisesti, millainen mielipiteenvapaus Suomessa vallitsee.

20 vuoden takainsen kirjani ennustus työn loppumisesta on valitettavasti tänään karua todellisuutta. Tilanne ei muutu paremmaksi nykyisillä talouden pelisäännöillä. Tarvitaan valtava poliittinen herääminen ja täysin uusi verolainsäädäntö, jotta kasvavalle tuotannolle syntyisi myös kasvava ostovoima.

Jo tuolloin ehdotin kirjassani ihmistyön verottamisen sijasta tuotannon jalostusarvon nousun verottamista. Siis riippumatta siitä tekeekö työn ihmiskäsi tai robotin käsi. Tai ihmisaivot tai tietokoneen aivot. Nyt automatisoitunut tuotanto on laillistettua veronkiertoa.

Saksalainen taloustieteen professori Hans-Werner Sinn on kehitellyt verotulojen rapauttamisen estämiseksi ns. ”kassavirtapohjaisen” verotuksen. Siinä yritystä verotettaisiin kassaan tulevan ja kassasta lähtevän rahan erotuksesta.

Suomessakin ilmestyi viime vuonna Kati Peltolan ja Pirkko Melenderin kirjoittama mielenkiintoinen verotusta käsittelevä kirja: ”Reilu verokirja”. Siinä myös otetaan tarkasteluun ns. ”vihreä tuotantovero” jossa verotetaan tuotannossa syntynyttä arvonlisäystä. Näistä uusista verotusmuodoista pääoman edustajat sekä valtamediat eivät jostakin syystä halua puhuttavan.

Nykyisten pääomaa suosivien verojärjestelmien vallitessa markkinaehtoinen työ tulee loppumaan ja massatyöttömyys jatkaa kasvamistaan myös keskiluokan ja jopa korkeasti koulutettujenkin keskuudessa. Osaajistakin on jo ylituotantoa, niin Suomessa, kuin muissakin kehittyneissä teollisuusmaissa.

Ns. ”Laaja työttömyys” on kaksinkertainen virallisiin työttömyyslukuihin verrattuna. Niistä puuttuvat mm. ns. ”työvoiman ulkopuolella” olevat, varhaiseläkeläiset, työttömyyseläkeläiset ja muut ennenaikaiset yhteiskunnan tulonsiirtojen varassa olevat. Nykyisillä nollasummamarkkinoilla tuottavuuden lisäys teknologialla merkitsee automaattisesti työpaikkojen katoa.

Markkinaehtoista työn loppumista ei voi loputtomasti pimittää kansalaisilta vaikka valtamediat sitä kollektiivisesti yrittävät. Pelisäännöt pitäisi olla myös sellaiset, että tuotannon kasvusta hyötyvät myös ”tuottamattomat” kansalaiset, eivätkä vain pääoman edustajat ja heidän rikastumistaan avustavat eliittityöntekijät.

Ari Ojapelto
tietokirjailija
ari.ojapelto@taloverkot.fi
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ari_Ojapelto
http://ariojapelto.blogspot.com/2010/02/tyo-loppuu.html
http://www.inewscatcher.com/2010/04/greece-debt-crisis.html

9 comments:

dudivie said...

Love ur Picture Today! And The eal one ..
Thanks yu!

Anonymous said...

Juu. mie kanssa uskon että Tyä Tulee Loppumaan! Kiva. eronmaksajan selkänahasta ne kansalaisten poliittisten edustajien ja vapaasti saalistavien finanssipankkiirien laiminlyönnit ja uhkapelit aina on revitty

ja sitten kun ei revitä enää, jukolauta tää on miälenkiintoisia aikoja

Anonymous said...

Hyvä kirjoitus Ojapelto

Riku Riemu said...

Ojapelto kirjoittaa varmasti asiaa, mutta tuo työtuntien väheneminen vähän tökkäsi, kun vertailuvuotena on 2009, jona teollisuustuotanto romahti ja ylityötunnit ja alihankintaketju väkisinkin romahtivat sen mukana.

Ainoa googlettamalla löytämäni suomalaisten työtunnit-tieto löytyi Tilastokeskukselta, joka kuitenkin kertoo vain työtunneista per nuppi.

"Hätäpaska oli EU:n suuri voimannäyte!"

Rauno Rasanen said...

Riku,

puuttumatta esimerkkiisi yksityiskohtaisemmin (enhän ole asiantuntija ;], totean kuitenkin, ettei näissä(kään) asioissa taida löytyä kovin suurta perimmäistä yksimielisyyttä, kun joudutaan tekemään arvioita muutoksista, joita esim. eläköityminen viime kädessä aiheuttaa työllisyydelle.

Mukaan tunkee heti mm. maahanmuuttokeskustelu, joka tuo ajoittain esiin kaikkein iljettävimmät motiivit, mitä Suomen(kaan) maasta tällä hetkellä poliittisesti löytyy.

Mitä asiantuntevuuteen tulee, on lähinnä järkyttävää, että taloustieteilijät - siis tieteilijät, objektiivisimman tiedon edustajat - eivät pääse yksimielisyyteen edes käyttämiensä käsitteiden periaatteellisesta sisällöstä.

Puhuvat faktoista, vaikka tulkitsevat niitä oman ideologiansa mukaisesti. Eikö olisi rehellisempää puhua 'meidän' faktoistamme? Itse kunkin. Aika sitten ehkä näyttää, kenen faktat olivat niitä 'oikeita' tosiasioita.

Ojapeltoa vapaasti mukaillen: sektoritutkijoita käppyröineen (käytännössä he ovat yrityslobbareita) löytyy pilvin pimein, mutta kukaan uusliberalisti ei halua tunnustaa, että talouselämän suurien linjojen takaa löytyy aina ideologinen valinta, joka joko tukee pankkien vapaata rellestämistä tai haluaa pitää sitä keynes'läisittäin poliittisessa kontrollissa (Keynes tosin periaatteessa oli markkinatalouden kannalla).

Tämä erimielisyys ei välttämättä sisällä jyrkkää poliittista vastakohta-asettelua oikeisto-vasemmisto-akselilla esim. USA:ssa, jossa keynes'läiset taloustieteilijät eivät vastusta itse talousjärjestelmää vaan järjestelmän mahdollistavaa syöpäkavainta eli sumeilematonta laissez faire-peliä.

Järjestelmän äärikannattajien mielestä taas juuri vapaa sijoituspeli on puhdasta ja parasta kapitalismia. - (Hehheh. Siltä todella näyttää.)

Euroopassa politiikka ymmärretään vielä toisin, mutta vaikka amerikkalaisten mielestä eurooppalaiset sosiaalidemokraatit ovat sosialisteja, niin todellisuudessa radikaalia marxilaisuutta löytyy enää hyvin pienistä piireistä, jotka kuitenkin parhaimmillaan edustavat tämänhetkisen filosofian huippua.

*
Minä heitän faktoilla vesilintua, enkä edes väitä puhuvani kuin oman vakaumukseni (tiedostettu usko) nimissä. - 'Tosiasioitten' taakse piiloon menevä lopulta vain mystifioi perimmäiset motiivinsa, joita ei joko halua ääneen lausua tai joita ei pysty edes tiedostamaan/ymmärtämään (fantasiatason usko).

Riku Riemu said...

"Järjestelmän äärikannattajien mielestä taas juuri vapaa sijoituspeli on puhdasta ja parasta kapitalismia. - (Hehheh. Siltä todella näyttää.)"

Niin näyttää, ei minun, sinun tai monien muidenkaan kannalta, mutta joillekin se on sitä.

Ojapellon työtunti-lausumaa en tahtonut asettaa sitäkään kyseenalaiseksi, mielenkiintoista olisi vain nähdä koko aikavälin vuosien käppyrä.

Katainenkin oli päässyt hätäkokouksen valokuviin(!)

Anonymous said...

Mutta meitähän uhkaa työvoimapula!

Näin vakuuttavat kaikki, varsinkin vihreä työministeri. Me tarvitsemme työvoimaa!

Rauno Rasanen said...

anonymous kirjoitti:

'Mutta meitähän uhkaa työvoimapula!'

*
Aivan oikein anonymous. Odotinkin, että joku älähtäisi tuosta. Mutta pointti on siinä, että suurin osa noista puuttuvista työpaikoista ei ole BKT:n kannalta tuottavia vaan julkisella sektorilla.

Mistäs kehitettäisiin pari kolme uutta Nokiaa työllistämään kymmeniätuhansia ihmisiä, jotka tekevät korkeasti jalostettua, hyödyllistä ja etenkin hyödytöntä rihkamaa kulutuksen rattaisiin.

Juuri nämä työpaikat ovat radikaalisti vähentyneet (ja tulevat vähentymään) automaation ja globalisaation myötä.

*
Pitäisikin keksiä (toki niin tapahtuu koko ajan) uusia tarpeita ja niiden tyydyttämiseksi uusia tuotteita, mutta koska informaatioteknologia tulee väistämättä kehittymään entistä kompaktimpaan suuntaan, yhä useammat toiminnot hoituvat yhä harvempien vempainten avulla.

Mikä merkitsee, että yhä pienempi määrä ihmisiä tarvitaan hoitamaan yhä monimutkaisempia prosesseja. Mistä tietysti seuraa, että valtion (ja nykyisten 'kunta-liikeyritysten') verotulot vähenevät vähenemistään.

Onkin suorastaan käsittämätöntä, ettei automaatiosta (ainakaan toistaiseksi) tarvitse maksaa veroa, sillä juuri se paitsi vähentää radikaalisti työntekijöiden tarvetta, kasvattaa myös tuottavuutta! Voitot menevät siis entistä kätevämmin ja suoremmin etenkin suurosakkeenomistajien pankkitileille.

Ja koska 'oikeaa' rahaa tulee tätä menoa valtion kassaan entistä vähemmän, joudutaan infrastruktuuria pyörittämään pitkälti velkarahalla.

Mutta - tämän kehityksen päässä häämöttää vääjäämättömästi yhteiskunnallinen katastrofi.

*
Kapitalismin logiikka on tuhon logiikkaa: yhä uudenlaiset, keinotekoiset fantasiatarpeet, jotka perustuvat ihmisen pohjattomaan ja loputtomaan nautinnonhaluun (viettiin) tyydytetään yhä uudenlaisella teknologialla, jota myydään ilman mitään määrää, yhä suuremmalla voitolla. Kunnes pää tulee vetävän käteen: kunnes lopullinen kupla puhkeaa...

Ihmisrotu tekee itsemurhan samoista syistä kuin kaikki liiallisesti rönsyämään päässeet lajit evoluution kuluessa. Emme ole mikään poikkeus säännöstä - muuten kuin siinä mielessä, että olimme toistaiseksi kaikkein fiksuin/kekseliäin laji. Sen vuoksi ajauduimme myös tuhoon kaikkein nopeimmin

Anonymous said...

Ei ole keinotekoisia viihteitä vaan viihteiden varjolla tehdään oikeat aseet - piiloaseet (joita minä olen saanut tuta vuodesta 2005 eikä tunnu, että on mitenkään loppukaan: testaavat bugi-juttuja joka kerta kun crackkaan heidän sikamaisuuksiaan. Tavoitteena sokeuttaa kansa kuin sonnit karsinassa.)

Rahalla on hyvä Rauno aina (!) jokin merkitys ja siksi ei pidä leikkiä tekstillä mistä on kyse. On tuhat kertaa vakavampi logiikka (kun kerran sitä sanaa käytät) ja se ei ole kapitalismia kuin pinnalla - pohjan alla ryömii aivan toisenlaiset rahaprosessit ja niissä on sos.dem. ja muut vasemmistolaiset.
Kovaa kovaa vasten on se, mistä minä lähdin kapinoimaan: naisen ajattelu ei siedä kumpaakaan.

Mutta - c'mon - kuka tajuaa? Ei kukaan paitsi ehkä Väyrynen koska on itse nähnyt ja tajunnut missä todellisuudessa elämme. Mauri on täysin hevonen eli ei Katainen vaan Pekkarinen ja muut alkavat väsyä. Nyt hakevat uutta, joka ei heti snaijaa miten asiat rullaa kun pääsee kertomaan idealisteille.

Älä siis unta näe että maailma olisi luottavaisempi vaikka niin meillä kuitenkin ns. mennään kohti lisää luottamusta. Hellalettansentään: vai niin.

hg