April 23, 2010

Me odotamme totuudenpuhujia - ja he tulevat!

The Cleansing of the Temple (Matthew Chapter 21) 

12: And Jesus entered the temple of God and drove out all who sold and bought in the temple, and he overturned the tables of the money-changers and the seats of those who sold pigeons.

13: He said to them, "It is written, `My house shall be called a house of prayer'; but you make it a den of robbers."

14: And the blind and the lame came to him in the temple, and he healed them.
*
'The time is always right to do what is right.' - Martin Luther King Jr.
1
Ajattelin kirjoittaa Marjut Lindberg'in kolumniin ärhäkän ja innostuneen intron, mutta muutama rivi riittänee, sillä Ari Ojapeltohan 'kirjoitti' eilen kyseistä aihetta sivuten muutaman alustuksen jo etukäteen.

Joka tapauksessa Lindberg'in teksti on ainakin minulle täyttä ja itsestään selvää asiaa, mutta pekkä mielipiteen ilmaisu ei köyhien itsepuolustukseksi vielä riitä, joskin välttämätön lähtökohta se toki on. Konkreettinen ja tuloksellinen puolustautuminen mahdollistuu kuitenkin lopulta vain silloin, kun köyhien, sorrettujen ja uusliberalismin protofasistisella aatteella huijattujen vastarinnasta syntyy konkreettisia tekoja - ikäänkuin 'positiivista terrorismia' (aktivismia), joka on ainoa terrorismin laji, minkä minä hyväksyn.

Ilmoitusluontoisesti totean lopuksi, että ne, jotka eivät tätä Asiaa hyväksy tai kykene ymmärtämään, tuskin kuuluvat siihen ihanneyhteiskuntaan, jossa minä haluaisin elää.

Mutta mitäpä minusta, sillä meitä saman kokemuksen ja saman Asian jakavia on niin paljon, että porvari tulee aina nukkumaan yönsä huonosti, sillä ovathan pääoman eli megayhtiöiden tyrannian alla elävät juuri se omantunnon yhteiskunnallinen konkretisoituma, jonka kolkutus pitää kokoomus-porvarin hereillä ja levottomana.
2
Onnellisuus ei poista köyhyyttä

Marjut Lindberg marjut.lindberg@hs.fi Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimittaja.

Mitä kovemmaksi maailma ympärillä muuttuu ja mitä suuremmiksi tasa-arvon ja hyvinvoinnin erot väestöryhmien välillä kasvavat, sitä pehmeämmiksi muuttuvat keinot erojen ja epäkohtien korjaamiseen. Nyt yhä useammissa hyvinvointia ja tulonjakoa koskevissa keskusteluissa nostetaan yhdeksi hyvinvoinnin tärkeimmistä elementeistä onnellisuus. Onnellisuuden tavoittelu on tuotu jo sellaisiinkin keskusteluihin, joissa ihan tosissaan pitäisi pohtia, miten vähimmäisetuudet turvataan koko väestölle tasapuolisesti.

Tällaista keskustelua, onnellisuus tavoitteeksi nostettuna, käytiin muun muassa tällä viikolla Säätytalossa, jossa aiheena oli sosiaali- ja terveyspolitiikan kehittäminen.

Tutkimustietoa onnellisuuden merkityksestä löydetään nyt melkein mistä vain.

Taannoin julkaistiin selvitys, jossa kerrottiin, miten nuorten odotukset työelämästä ovat muuttuneet niistä odotuksista, joita heidän vanhemmillaan oli. Enää nuorten ykköstoiveena ei ole vakaa ja hyvätuloinen työsuhde, vaan tärkeäksi on noussut mahdollisuus viettää omaa elämää ja aikaa perheen ja ystävien kanssa – olla onnellinen.

Selvityksestä ei käynyt ilmi, oliko nuorilla joitain euroina, neliöinä tai tunteina mitattavia vähimmäisvaatimuksia sille, että onnellisuudesta ja hyvästä omasta elämästä voisi nauttia. Pelkkä onnellisuus ei takaa asuntoa eikä ruokaa pöytään.

Kun kansantuotteen kehityksestä ei heru lisää rahaa rispaantuneiden vähimmäisetujen parsimiseen, on kätevää nostaa onnellisuus tärkeäksi hyvinvoinnin mittariksi. Onnellisuudelle ei voida säätää vähimmäistasoa, ja sen kasvua tai vähenemistä on mahdotonta mitata. Onnellisuuteen ei tarvita palveluntuottajia eikä niiden kilpailutusta. Sitä ei voida jakaa edes palveluseteleinä.

Onnellisuus on siitä kätevä olotila, että vakavasti masentuneita tai sietämättömistä kivuista kärsiviä ihmisiä lukuun ottamatta lähes kaikki ihmiset tuntevat itsensä ainakin silloin tällöin onnellisiksi. Myös dementoituneet vanhukset, joille jää palvelutalossa muutama kymppi käyttörahaa kansaneläkkeestä, tuntevat itsensä onnellisiksi, kun kuka tahansa käy katsomassa.

Onnellisuudesta rakennetaan taitavasti huntua, jolla voi verhota yhteiskunnan rakenteellisia epäkohtia. Mediassa kerrotaan tämän tästä selviytymistarinoita ihmisistä, jotka elävät toimeentulotuen varassa ja ovat silti onnellisia.

Kun sinnittelijöistä tehdään onnellisia sankareita, verhotaan häveliäästi piiloon se, ettei yhteiskunta ole onnistunut tukemaan ihmistä työllistymisessä ja oman toimeentulonsa hankkimisessa. Työtön toimeentulotukiasiakas voi olla köyhä mutta onnellinen.

Toinen kätevä verhoilusana on yhteisöllisyys. Se on läheistä sukua onnellisuudelle, sillä onnellinen ihminen yleensä myös kuuluu johonkin yhteisöön.

Kun yhteisöllisyyttä korostetaan hyvinvoinnin mittarina, voidaan siirtää ainakin osa kuntien järjestämisvastuulle kuuluvista palveluista yhteisöjen tuotettaviksi. Yhteisöt ovat tarpeen, kun pitää luoda lumet, käydä naapurin vanhukselle kaupassa tai hoitaa sairastunutta lasta.

Suomalaiset sosiaalialan päättäjätkin ihastelevat yhteisöllisyyttä monissa sellaisissa yhteiskunnissa, joissa julkinen lasten- tai vanhustenhoito ei toimi eikä kotipalvelusta ole kuultukaan. Niissä yhteisöllisyys ei ole herttaista onnellisuutta: se on käytännön pakko.

Niin onnellisuus kuin yhteisöllisyyskin joutuvat vielä koetukselle, jos myös seuraava hallitus jatkaa määrätietoista tuloerojen kasvattamista sekä kansalaisten jakamista menestyjiin ja epäonnistujiin.

Tuloerojen kasvattaminen alkoi 1990-luvun laman jälkeen, kun palkansaajien ja varsinkin vauraimman väestönosan verotusta kevennettiin mutta sosiaaliturvan taso jäi pahasti jälkeen. Nykyinen hallitus on korottanut alimpia tukia, mutta korotusten jälkeenkään ne eivät ole edes lähellä 15 vuoden takaista tasoa.

Entisten ongelmien lisäksi nykyisellä hallituksella on käsissään uusi ongelma, joka saattaa laimentaa varsinkin nuorten onnellisuutta. Nuoria työttömiä on nyt yhdeksän kertaa niin paljon kuin viime laman aikana. Tällä kertaa työttömyys koskettaa myös koulutettuja ja ammattiin valmistuneita nuoria, sillä julkinen sektori on supistanut työhönottoaan merkittävästi.

Hyvinvoinnin ylläpitoon eivät enää auta pehmeät keinot. Nyt tarvitaan rakenteellisia ratkaisuja ja valintoja, mille ryhmille apua suunnataan. Poliittisten päätösten taloudelliset seuraukset pitää avata rehellisesti, siten että niiden vaikutukset ovat koko kansan ymmärrettävissä.

Työllä ansaittu siedettävä elintaso on suurimmalle osalle kansasta myös onnellisuuden edellytys. Kansalaisten hyvinvoinnin kehitystä pitää yhä mitata myös materiaalisin mittarein eikä verhota eriarvoistumista onnellisuuden epämääräiseen huntuun.
*
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Onnellisuus+ei+poista+k%C3%B6yhyytt%C3%A4/1135256327167
http://www.excerptsofinri.com/jesus_of_nazareth_iiii.html

7 comments:

dudivie said...

Nice pic! i was little worried about your pääsiäisposti, kun se oli niin puhdasta
ja nämä muutkin menee joskus vähän laidoille. mutta niinhan se menee. netissä, saati sitten muualla :)

Miksi köyhiä pitäisi puolustaa. Köyhät teillä on aina keskuudessanne eh, no se ei ollut poliittisesti viisaasti sanottu. Työn orjuus .

Pelkkä onnellisuus ei takaa asuntoa ? Hei tässä lausessa on kompa. Olisinko onnellinen kadulla.
Minustakin oli hämästyttävää todeta, että kanssaihmiset käsittävät itsensä onnellisiksi useimmitein, vaikka eivät minun mielestäni ..oikeastaan ole. Ehken minä sitten jonkun mielestä ole.

Täällä etelässä usein nauretaan Eurooppalaisille. Ja ollaan köyhiä tyylikkäästi. Niin tyylikkäästi, että muut rahoillaan haluavat nähdä meitä köyhiä sillä lyhyellä lomalla , joka työn jälkeen jää.

Anonymous said...

http://www.google.com/profiles/fox.anthony#buzz

puhuja

cryptocon.com

puhuja

Anonymous said...

Joten: Heinäluoma on väärässä ja silti enemmän oikeassa kuin Rusi. Rusin linja johtaa siihen, mikä on ennenkin ollut ongelma: misch-masch ja sen aikana rahalla on taipumus valuta kuten tähänkin asti suoraan sinne mistä sitä kerrotaan miten se pitäisi. Ojasta allikkoon: on helppo saarnata.

--
Todellisessa elämässä on oppiminen semmoinen että pitää tietää miten oma jaarittelusakki jaarittelee (riku riemu) - eli jos ei tiedä miten ja missä ja ketä ja kuinka niin ei voi tajuta yli sen. Tästä syystä tiede ryhtyi edesauttamaan ns. kontrolliprosesseja, joiden avulla kontrolloitiin miten asiat rullasi. Siitä tuli joillekin emansipaatiota ja niillä on asiat olleet hyvin. Tasaista.

--
Sekin on pahaksi koska kontrolloitu on manipuloitu. Ellei itse ole ulkopuolella saarnaamassa ja pitämässä itseään ulkopuolisena ja pitää huolen, että muut ahdistuvat riittävästi että heidän päät saadaan pelon kautta ohjattua. On helppo kun tietää niksit. Se ei silti ole hyvä keino mielestäni koska netto-tuotto on maassa huono. Jos ei sillä ole väliä, voidaan heti pyytää Nato ohjaamaan pelkoa, tietotekniikkaa kontrolloimaan diskursseja, rahaa rankaisemaan eli vetämään maton ihmisten jalkojen alta kuten härskimmät tähänkin asti. Jo on kontrolli saatu takaisin - tai siis heillä siellä jossain, over threre.

Jos otamme Heinäluoman keinot saamme myös kontrollia että omat pojat (ja minunlaiset työttömät tytöt) oitis takaisin pelikentälle. Nyt joudumme naputtamaan vihaisesti viestimme eetteriin koska parempaa ruutua ei ole. Olisi edes joku - ei ole.
On vain ruutu minne hakata vihaa, toivoa, pelkoa ja ideoita.

Heinäluoma ei halua maahanmuuttoa. En minäkään jos se mamu maksaa kunnalle niin, että ei varmaan ole enää peruspalvelua. Olisi siis viimeinen niitti; mamut maksaa jollekin.

Jos otamme lisää lainaa ottakaamme omille ensin?
Mutta jos omat ovat niskureita, vänkyröitä, önksvänkryreitä ja väittävät kivenkovaa vain sitä omaa ajatusta?

Miten siis saada sakki takaisin pelikentälle niin, että olisi nopeampi oppiminen kuin tähän asti? Pitäisikö olla joku joka fasilitoi? Mutta kun niitäkään ei päästetä koska x-generation jolle pulla on pulla, koka on koka, bilettäminen on jokapäiväistä jne eli pitävät itseään johtajuuden huipulla....

.....nämä eivät siedä minunlaisia aikuisia. Minä laittaisin heidän aivoihin sellaisia mietteitä, ettei tuo x enää päde, se on vain kirjain. Laittaisin heitä kuten Topelius katsomaan alaspäin itseään ja se ei ole reflektiota koska sellainen reflektio ei tarkoita mitään. Laittaisin silti kasvaman pienemmäksi ja sen voi vain tehdä ammattitaitoinen opettaja joka ei kuulu x-faktorigenerationiin sillä minä uskon, että juuri tuo x on pahasti myyty bilettämisen takia.

...kukaan ei tajua - vain RR ja zizek. Kukaan ei ymmärrä, että sos.dem ei voi olla samalla bilettämistä ja peruspalveluja; joko pidetään kovalla kädellä työstä kiinni (metsään poimimaan risuja hitto vie, ojaan kaivamaan, katolle oikomaan tiilet jne jne eli tehdään koko ajan vastenmielistä)

---mutta kun nuori ja sossari uskoi, että voi valittaa nasaalisti, änky änky viddu perkäle osv
mutta se on vihoviimeinen yhdistelmä.
Kuka siis lupasi liikaa työväestölle? Kuka vei maton alta hemmottelemalla väärin ja kuka sen ohjasi: eiköhän tullut Sveitsistä; ulkopuolisilta joilla oli uutta osaamista miten ihmisiä voi tyhmettää, paksuttaa ja aiheuttaa yleistä kaaosta. Koska heille sota oli strategiassa. Silloin ei ollut väliä mitä sitä ennen tapahtui koska sadismilla oli omat suunnitelmat senkin yli.

Hyi hitto sanon minä. Ja silti säälin Rusia oman historiani takia; tiedän miltä tuntuu, kun joutuu syynattavaksi. Ja tuomittavaksi. Ja pelleksi. Ja elämä hiljenee väärillä premisseillä kuin olisi jo nyt 80 v.

Tämä on se Både-och jota useammat eivät tajua vaikka nyt tuo nimi on huulilla. Se on taas niin, että itse ovat sen ulkopuolella; kuten Zizek sanoo; the universal exception.

Hitto miten inhoan niitä nykyään; noita saarnaajia.


(blogger ei ota yhtäkkiä mitenkään nimimerkillä...)
hg

van Vaari said...

Hesarilainen kirjoitti asiaa.
Paitsi että onnellisuus/raha-juttua on jauhettu niin kauan kuin tässä maassa on ollut Kokoomus-niminen puolue (vast.)
Tunsin nuoruudessani erään kauppaneuvoksen, joka sanoi kymmenen kertaa päivässä, että "raha ei tee onnelliseksi." Kuitenkin hän hymyili korviin saakka aina saatuaan puijattua jostain uuden miljoonan.
Tätä evankeliumia on julistettu myös elokuvissa, kirjallisuudessa, runoissa, musiikissa, kaikkialla missä riistäjän raskas ja limainen käpälä on päässyt manipuloimaan ajatusvirtoja.
Riittää, kun muistaa kaikki suomalaiset kulkuri-tyypin elokuvat kulkurin valsseineen. Avotaivaan alla ilman rahaa ja asuntoa tai työtä on niin ihanaa. Kauneimmat naiset tarjoavat itseään köyhälle kulkurille, mutta rikkaalle (ja rumalle) talonpojalle näytetään kieltä.
Mutta miksi kulkurin paita on aina uusi, housut prässätty ja tukka suoraan kampaajan jäljiltä?
Riistokäpälä ohjailee ajatuksia myös toisin päin. Venäjällä oli yhteen aikaan telkkarissa tosi suosittu sarja "Rikkaatkin itkevät." Siinä kerrottiin, miten pahalta rikkaasta komeasta miehestä tuntui kun sen tyttöystävä kävi vieraissa. Samaa soopaahan ovat kaikki nämä kauniit ja rohkeat.
Onkohan kukaan tehnyt tutkimusta tai edes alustavaa selvitystä tuosta köyhyyspropagandasta?

dudivie said...

WikiLeaks wikileaks

Freedom Forum flags taken down, russian flags up, sharpshooters everywhere. http://oslofreedomforum.com/

Anonymous said...

¨¨Suomalaiset sosiaalialan päättäjätkin ihastelevat yhteisöllisyyttä monissa sellaisissa yhteiskunnissa, joissa julkinen lasten- tai vanhustenhoito ei toimi eikä kotipalvelusta ole kuultukaan. Niissä yhteisöllisyys ei ole herttaista onnellisuutta: se on käytännön pakko." kyll' koti on aina parempi kuin laitos ja jos siell' on vielä joku ihminenkin...

Anonymous said...

Suosittelen kaikille luettavaksi Invalidiliiton köyhyysohjelman, joka julkaistiin tänä vuonna. Tämä vuosi on EU:n köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen teemavuosi. Invalidiliiton köyhyysohjelma keskittyy pääasiassa pelkällä täydellä kansaneläkkeellä eläviin ihmisiin. On paljon ihmisiä, jotka eivät koskaan työllisty vaikean vammansa takia ja siksi elävät koko aikuisikänsä pelkällä kansaneläkkeellä. Ja he elävät jatkuvassa köyhyydessä. Yksinelävän, täyden kansaneläkkeen saajan koko vuositulo jäi vuonna 2008 noin 6700 euroon. Samana vuonna keskivertosuomalainen käytti pelkästään elämysten hankintaan yli 4000 euroa.
Lapsellisesta ulkoasusta huolimatta Köyhyysohjelman teksti on erinomainen ja selkeä. Se löytyy pdf tiedostona oheisesta linkistä: http://www.invalidiliitto.fi/portal/fi/invalidiliitto/toiminta/vaikuttamistoiminta/koyhyysohjelma/
Toivoisi monen päättävän tahon lukevan sen vähintään yhden kerran läpi. Toinen asia on, miksi mediaan kaivetaan niin helposti "onnelliset" sinnittelijät. Moni vammainen ja köyhä ei uskalla kertoa itsestään mitään, siitä pelosta, että häneltä nyppästään pois sekin vähä mikä hänellä on.