April 11, 2010

Vasemman käden jaarituksia Zizekistä, Platonista ja kommunismista


Huomatkaa, miten yhdennäköisiä kreikkalainen Platon ja sloveeni Zizek ovat: samanmuotoinen, sopusuhtainen, suuri pyöreähkö pää, ja jopa kasvoista löytyy kaltaisuutta (vai kuvittelenko vain ;\?).
*
(K-mafian tarkennuksia mm. historiallisesti edelleenkin epätarkkaan PS-osaan - viimeksi 12.4)

Kommentistani edelliseen päreeseen tuli liian laaja, joten on pakko pärettää se, vaikka melko luonnosmaiseksi tämä silti jäi.
*
Kirjoitin Zizekin (talk-)show'sta, mutta samalla pitää heti muistuttaa, että hän esittelee tässä(kin) show'ssaan nopeasti ja tiivistetysti muutamia aivan oleellisia näkemyksiään politiikasta.

Zizekin esimerkit ja sloganit kertovat siis paljon enemmän kuin, miltä aluksi kuulostaa/vaikuttaa, eli puheesta löytyy vahvasti sisältöä/substanssia joskin se kärsii hieman asioiden paljoudesta (tyypillistä Zizekille) ja tietenkin aikarajoituksesta.

Z. yrittää itseironisesti väen vängällä saada lisäaikaa puheenjohtaja Kouvelakis'ilta lupaamalla tehdä kohta yhteenvedon, mutta lopulta 'kreikkalainen diktatuuri' voittaa.

Zizek keikkuu koko ajan ilmeisen tietoisesti lähes anarkistisen yksilöllisen kriittisyyden sekä vahvan kollektiivis-ideologisen (teoreettisesti tiukan) hallinnon välimaastossa.

Tällainen asetelma on jo itsessään varsin rankka dialektinen haaste ja paradoksi.

Yhden ja saman, tiukasti sitoutuneen poliittisen näkemyksen sisällä tapahtuva loputon heiluriliike (kriittinen yksilö-integroitunut kollektiivi/puolue) on kuitenkin luovuttamaton lähtökohta ideologisen teorian kehitykselle.

On sitten asia erikseen, miten paljossa poliittinen järjestelmä voi sallia avointa kritiikkiä ajautumatta hajaannukseen.

Huolimatta harkituista provokaatioistaan, Zizek tuskin haluaisi toimia propagandapäällikkönä, sillä hän tajuaa ideologiaan sisältyvät harhat, voimat ja vaarat aivan liian hyvin - myös käytännön politiikassa, johon itse osallistui nuorempana ennen Jugoslavian hajoamista nationalistisiksi klikeiksi.

Zizekillä ei teorialähtökohtiensa, ideologia-kriittisyytensä ja psykoanalyysin kouliman rehellisyytensä vuoksi ole pokkaa eikä edes perusteita vetää jotain kovin rajattua roolia ja siksi hän 'kirjoittaakin' tuohon rooliin useammpia vaihtoehtoisia repliikkejä (vrt. the parallax view).

Pääsyy Jugoslavian kriisistä menee Serbian nationalistisen uhoilun piikkiin, ja konfliktista jo ennen sen alkamista vetäytynyttä Sloveniaa voisi pitää jopa koko kriisin ainoana voittajana (mikäli voittajista puhuminen ylipäätään on tässä yhteydessä korrektia).

Zizek oli ymmärtääkseni osaltaan vaikuttamassa Slovenian poliittiseen vetäytymiseen (muun Balkanin kiistoista) ja itsenäistymiseen (joka itse asiassa käynnisti vanhan Jugoslavian hajoamisen Serbian protestoidessa jyrkästi) 1980- ja 1990-lukujen taitteessa.

Hänen asenteensa on siis kaukana ekspansiivisesta ja nationalistisesta rasismista - olkoonkin, että siitä aika ajoin huokuu erittäin vahvaa narsistista arroganssia (osittain perustellusti, sillä Z. on äärimmäisen lahjakas; nero sanoisin) - jos kohta Zizek on myös varsin sosiaalinen ja hakeutuu mielellään ainakin läheisimpien ystäviensä seuraan.

Kun Z. sanoo olevansa samaa mieltä Platonin kanssa siitä, että runoilijat pitäisi häätää pois valtiosta, hän tarkoittaa kirjaimellisesti, että lähes kaikkien kaoottisten kansannousujen ja sisällissotien takaa löytyy intomielinen runoilija - tässä tapauksessa tietenkin Radovan Karadzic, joka on paitsi psykiatri myös runoilija.

Väitän silti poleemisesti, että koska serbialainen Karadzic on/oli poliitikko ja (ainakin jossain määrin) psykoanalyytikko kuten Zizek, häntä voi ainakin retorisesti pitää ikäänkuin piikkinä tai jopa koetinkivenä Zizekin politiikan teoriassa ja käytännössä - eräiltä osin jopa ratkaisemattomana testinä.

Tämä on kiinnostava aihe (on ollut Platonista alkaen), johon varmasti palaan, sillä erottelu teoreetikon ja runoilijan välillä on mielestäni vain osittain perusteltu (ne ovat kyllä päteviä perusteluja sekä ideologisesti että teoreettisesti) ja tarkoitushakuisesti väännetty (esim. Platon perusti runouden kritiikkinsä oman poliittinen ideaali-utopia-systeeminsä kontekstiin - ks. hänen kuuluisin dialoginsa Valtio).

Runoilijat eivät muka edes yritä ilmentää perimmäisiä (vain? rationaalisesti ymmärrettäviä) ideoita vaan tekevät niistä, kuten taiteilijat aina, vääristyneitä kopioita tai peräti kopioiden kopioita (demiurgin luoma luonto/maailma/ihminen on jo alunperin vääristynyt kopio ikuisista ideoista ja taiteilijahan imitoi maailmaa/luontoa/todellisuutta) - ja mikä pahinta: vaikka taiteilijan tarkoitus ei välttämättä olisikaan suoranaisesti kiihottaa, niin esteettinen elämys joka tapauksessa kiihottaa (sekoittaa pään eli järkevän ajattelun).

Selkokielellä sanottuna: runoilijat ovat Platonin ja Zizekin mielestä teoreettisesti sekavilla ja siten poliittisesti vaarallisilla vesillä eivätkä pysty hillitsemään yhteisön primitiivireaktioita - esim. nationalistis-rasistista kuohuntaa, jonka kuitenkin irrationalistisilla runoillaan itse ovat sytyttäneet palamaan.

Teoreetikot sen sijaan eivät lietso dionyysista ja mainadista verenhimoa vaan pystyvät kontrolloimaan vallankumouksellista liikettä ja myös luomaan yhteikuntarauhan, jossa kulttuuri voi elää ja kukoistaa (ihanko totta?).

Mutta jos vain teoreetikot saavat omia politiikan itselleen, niin mistä siihen saadaan henki, joka inspiroi toimintaan? Ei se ainakaan suoraan teoriasta tule - ellemme sitten ole suorastaan rakastuneita formaaliin logiikkaan tai matematiikkaan (sellaisiakin 'taiteilijoita' toki löytyy ja hyvä niin).

Tarvitaan siis joka tapauksessa retorikkoja tai suoranaisia kansankiihottajia! Mutta onko silloin käytännössä enää kovin suurta väliä sillä, tunnustautuukoko tuo retorikko-kansankiihottaja perimmältään teoreetikoksi vai runoilijaksi?

Minun mielestäni esim. romantiikan ajan loistavasta runoilijasta, satiiristen tarinoiden kirjoittajasta sekä mainiosta journalistista Heinrich Heine'ta olisi tullut hyvä poliitikko (Heine jopa ennusti natsismin synnyn melko pätevästi).

Toisaalta taas kommunismin perinteestä löytyy vahvoja toimijoita, jotka ovat joko jämähtäneet tyhjään teoreettiseen dogmatismiin (mekaanisesti tulkittu heijastusteoreettinen malli siitä, miten yhteiskunnan ylärakenne (aatteet, instituutiot) on johdettavissa kausaalis-dialektisesti(?) alarakenteesta (tuotantosuhteista) tai jotka ovat olleet lähinnä verenhimoisia taistelijoita (esim. Zizekin ihailema Rosa Luxemburg) vailla diplomaattisia kykyjä tai intressejä.

Tiedä tiedän - olen törmännyt tässä ongelmaan, jossa teoria ja käytäntö pitäisi sovittaa yhteen 'oikeaikaisen' vallankumouksellisen intervention/toiminnan edistämiseksi. - Mutta käykö nyt niinkuin useasti aiemmin: yksimielisyyttä toimintalinjoista/-tavoista ei puolueen sisällä synny ja puolue hajaantuu/hajoaa erimielisyyksiinsä? (ks. PS.)

Tämä (ja moni muu tuleva ;\] kysymys menee suoraan Zizekille - tuolle teoreettiselle 'kovanaamalle', joka on 'häpeissään' tunnustanut katselevansa tippa linssissä aina uudestaan esim. jotain 'The Sound of Musicin' kaltaista, sensitiivistä ja romanttista(kin) filmiä.

Kummallista (vai onko sittenkään), miten eräät kaikkein korkeimman tason filosofiset ja kirjalliset miehet (Zizekin lisäksi vaikka Platon ja Nietzsche) ovat olleet melkoisissa vaikeuksissa emotionaalisen puolensa/luovuutensa ja ylipäätään affektiivisen minänsä kanssa.

Mutta ei tätä herkempää ja siten naisellisempaa puolta itsessään voi kukaan todella luova mies päästä karkuun - päinvastoin. Sitä vain on usein kovin vaikea naittaa virallisen itsen eli maskuliinisen teoria-machon kanssa. - Platon, alunperin näytelmäkirjailija, mikä kyllä näkyy hänen kirjoitustyylissään ja jopa -sisällöissään, on ensimmäinen ja edelleen ehkä 'opettavaisin' esimerkki tästä ongelmasta/ristiriidasta filosofien piirissä.
*
Jaaritteluitteni jälkeen jätän aiheen muhimaan toivoen aivokudokseni synapsien flirttailevan vilkkaasti mantelitumakkeeni kanssa, sillä onhan nyt kevät eli luovuuden=rakkauden aika (tämä oli 'false ending').

PS.
(Yleinen ja myös siksi epätarkka tiivistelmä (tsekkaa linkki).- Leevi Lehto sen sijaan muistaa nämä asiat kuin omat taskunsa.)

Suomessa SKDL:n kansanedustajat kuuluivat 1960-luvulla joitain poikkeuksia lukuunottamatta kommunisteihin. Fiksua ja oppinutta vasemmistososialistia, Ele Aleniusta, jopa miltei halveksittiin kommunistien piirissä.

1960-luvun lopulla (epävirallisesti jo aiemmin) SKDL hajosi aluksi enemmistöön (saarislaiset SKDL:n uuden puheenjohtajan Aarne Saarisen mukaan) ja vähemmistöön (taistolaiset Taisto Sinisalon mukaan tai stalinistit neuvostohännystelyn vuoksi) ja lopulta vielä 1980-luvun alussa kolmanteen linjaan sekä kirveslinjalaisiin, jotka halusivat tuhota taistolaiset lopullisesti (esim. enemmistöläisen Arvo Aallon tukilinjalta livenneet Leevi Lehto, Juhani Ruotsalo, Jouko Kajanoja, Pirkko Turpeinen).

Tällä tavoin SKDL tuhosi itse itsensä omaan hajaannuksensa. Hajaannuksen raunioista syntynyt Vasemmistoliitto oli enää 1980-luvun lopulla pelkkä varjo vielä 1950- ja -60-luvuilla niin mahtavasta SKDL:stä.

Globalisaatio ja markkinasubjektiksi mielletty kuluttaja oli alkanut etsiä paikkaansa ('onneaan') myös 'ihmiskasvoisesta' kommunismista.
*
http://en.wikipedia.org/wiki/Radovan_Karad%C5%BEi%C4%87
http://www.google.fi/search?sourceid=navclient&ie=UTF-8&rlz=1T4PCTA_enFI299FI299&q=slavoj+zizek
http://skdl.punavihrea.info/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_Kansan_Demokraattinen_Liitto
http://fi.wikipedia.org/wiki/Leevi_Lehto
http://fi.wikipedia.org/wiki/Rauno_Set%C3%A4l%C3%A4  (tämä huippulahjakas nuori vasemmistopoliitikko olisi saanut elää pitempään)
http://lutheransurrealism.blogspot.com/2007_12_01_archive.html
http://htmlgiant.com/author-spotlight/giant-guest-post-poetry-as-site-of-resistance-by-jeremy-schmall/

13 comments:

Homo Garrulus said...

Tarvitaan siis joka tapauksessa retorikkoja tai suoranaisia kansankiihottajia! Mutta onko silloin käytännössä enää kovin suurta väliä sillä, tunnustautuukoko tuo retorikko-kansankiihottaja perimmältään teoreetikoksi vai runoilijaksi?


Kyse on myös siitä, että kansa tuudittautui monta vuotta väärään kuvitelmaan ja se oli tärkeää, että oli saman ajan ihmiset myös avaamassa sillä pahan ns. niska taitetaan ymmärryshorisontin kasvulla eikä ns. oikealla tiedolla. Tässä mielessä oli tärkeää, että runoilijat pääsivät ja pääsevät ilmaisemaan syvempää tai epätieteellisempää tietoa joka on kuitenkin relevanttia kokonaisuuden kannalta.

Näin ei tarvitse koko ajan olla: tietyt ajat ovat kriittisempiä koska jos olisi mennyt hieman vielä lisää aikaa ei olisi enää ollut kukaan avaamassa mitä globaalisti oikeasti tapahtuu. Kukaan ei puhunut edes Kiinasta tai Kiinan ja Amerikan suhteista kun minä olin (vaikka en ole runoilija) kaavoitanut miten joko a) tieto kategorisoituu tai b) ihmiset. Jompi kumpi. Tätä ei vilosoffit paljon miettineet vaan siellä ihmeteltiin Wittgensteiniä ja Rawlsia ja kommunitarismia jne jne täysin sivuseikkoja. Oli siis kriittistä ja minä yritin vaikuttaaa nimenomaan yliopiston kautta eikä suoraan politiikoille siitä, ettei propagandaa tule väärin.

Homo Garrulus said...

Ei kiitos, isäni oli politiikassa ja näin miten se söi kaiken eikä antanut mitään. En usko, että jaksaisin.
Olen pedagogi, usko tai älä: olen kirjoittanut todella vahvaa tekstiä, mutta yleensä se pöllitään ja sen jälkeen näen miten se vaikuttaa kaikkeen. Olen halukas olemaan sitä mihin olen opiskellut - tekemään oikeita asioita kentällä: en politisoimaan enkä edes pysy kaavassa koska ajattelen itse kuten Lenita Airisto: on vaikeaa olla ohjelmien mukaan kun on ajatellut asioita niin paljon. Olen siis nöyrästi mitä vaan kentällä, menen uudelleenkoulutukseen kolmannene kerran mutta tällä kertaa sorvariksi jne koska tapa miten ihmisiä käsitellään tässä maassa on todella alhainen ja siihen syyllistyi naiset yhtä paljon kuin miehet ja juorut kertoivat miten elivät 1800-luvulla.

Olen varma, että osaan kunhan edes joku tukisi: nyt tietokoneista asti teksti kopioituu, viedään jne tai kritisoidaan jotain typerää sinä aikana kun itse laskutetaan hirveitä summia siitä mitä itse olen löytänyt lukemalla monta kirjaa - eikä silti ole kirjan mukaista tekstiä vaan omaa: minä luon tekstini.

Joku tolkku.

Rauno Rasanen said...

Lue myös äsken, juuri tuohon käyttämääsi sitaattiin liittyvä lisäykseni.

Sen on tarkoitus selventää ja tarkentaa Platonin/Zizekin intentioita, mitä tulee heidän runoilija-boikottiinsa.

Kyseessä on siis perusteiltaan poliittis-filosofinen, ei esteettinen tuomio (turhan kova tuomio silti).

Homo Garrulus said...

Jag skriver på svenska - jag har aldrig haft ett annat språk i skolan: alla mina texter är bra och kan bli bättre; tänk om man skulle någon gång se positivt och försöka uppmuntra och inte hugga, halshugga och söndra en person som försöker. Hur har de tänkt göra med sina invandrare? Kanske de har problem med språket? Då får de sig en känga - eller kan man tänka sig att det existerar en form av civiliserat beteende när det gäller personer vars språk är ännu mera hämmat? Då ser man förstås mellan fingrarna. Men när någons pappa har varit på fel sätt i politiken och de täcks sitta och förtala på ett sätt som aldrig kan gynna någon - hur beteer de sig då? Svinaktigt för att ingen brydde sig hur mycket de än skapade monster, ärekränkning och helt en omöjlig situation för den som hela tiden bara ger och är hygglig.

Ser inte våra ledare vilket land vi lever i? Ser de inte all den mängd pengar som tvättas, skapar firmor i andra och tredje hand o.s.v.?

När knark och prostitution äter upp landet såsom kackerlackor inifrån bryr de sig inte: men ärliga får inte chans.

Homo Garrulus said...

Liksom det klarnar - rosa thinking - propaganda is lähellä sielua mutta ei vasemmisto ainakaan niinkuin on ollut perässä jotenkin.

Anonymous said...

ei taida olla lapsia miehella. seka anarkistinen yksilollisyys että vahva yhteisollisyys viittaa siihen. ja show
. mitä hän saa aikaan kuulijassa?
poliittisen jarjestelman On syyta hajautua ja muotoutua aika ajoin.

serbeilla ja kreikkalaisilla on vahvat siteet uskonnon ja historian vuoksi.
yksittäisiä henkilöitä tai eds kansakuntia en menisi tuomitsemaan apokliittisesti. he vain pelaavat sen roolin jonka historia antaa ja joita se tarvitsee.
kuka teoreetikko on pystynyt hallitsemaan kansannousua?

asia josta minä olen suomessa huolestunut on orjuus, eritäytyneisyys ja Muissa maissa taloudellinen orjuus.

onks suomessa kansandemokraatinen puolue? vai onks kd kristillisdemokraatteja?

ninni said...

eiko ole outoa..miten pitkän ajattelun tai koko elämäntyön tulosena "löytyy sanoja..ja sitten ne sanat toetutuvat.

Rauno Rasanen said...

Jottet anonymous hahoilisi täysin pihalla muinaisen 'Suomen kansan demokraattisen liiton' (SKDL) suhteen, tsekkaa eräs tietty linkki (mieluummin kaikki), kuten ehdotin.

Anonymous said...

eikun tosiaan toivoin että olisi ollut vielä yksi vasemmistopuolue mutta se olikin ..

Anonymous said...

puoluekartta ei niinku anna toivoa. mutta kyllä se siitä :) mihin nuoret oikein menee, vanhoihin puolueisiin?

Homo Garrulus said...

...hyödyttivät vain porvaristoa ....

On mieletön lause koska raha on yhteinen ja jos porvaristolla on parempi ja liukkaampi osaaminen se kiilaa tilanteissa ohi sen minkä kommunisti ajattelee kammareissa

Kapitalismissa toimii tanssin säännöt: miten nopeasti voi liikkeet hoitaa on yhtä tärkeää kuin se, miltä se näyttää: JOT just on time vetää aina maton näiltä aatteilta, joissa on tarkoitus odottaa ja miettiä ja toimia ns. järkevästi. Siinähän miettivät.

Koska raha on yheinen se on korkeammalla statuksella koska ruoka ei lennä suuhun eikä tekniset kompetenssit synny ohi kehityksen vaan kehityksessä ja sen takia porvaristo pitää jatkuvaa kättä teknisyyden päällä koska se on heille etulyönti, jatkuva etujalka -

- mutta miten tämä pian teettää kaikille kuolema on ihan toinen asia jonka minä jo näen koska me rekrytoimme jo nyt aivokuorisovinisteja, joilla korkea äly kun pitää relatoida, muistaa ja näyttää fiksulta mutta hyvin pieni snaiju matemaattisesti, loogisesti ja filosofisesti minkä takia koko länsi tippuu kastina suhteessa kasvavaan Kiinaan ja Intiaan. Kun aikoo koko ajan olla ensin niin on pian kylläkin ensin mutta jumbosarjassa.

Se on suurempi ongelma ja minä uskon, että tästä olisi minun kirjoitettava kunhan saan apua.

Otan Argentiinan mallina mutta Argentiinassa on paljon enemmän luononvaroja kuin meillä ja sillä on suurempi määrä ihmisiä ja siksi lähtökohtaisesti toinen vaikka USA pimpsasi Argentiinaa kunnes otti rahan kautta vallan ja Argentiinasta tuli täysin kahden kerroksen väkeä: Israel ja Palestina esimerkkinä ilman, että I ja P ovat samalla historialla niin kumpikin hajoaa kahteen liian raasti ja liian suoraan. Tässä on siis käyttäytymistieteellinen asia, mikä kiinnostaa.

Suomi voisi elää kuten A mutta pitää huolen että kassavirta jää kotimaahan - siinä on enää aika vastuksena - ja tästä syystä pitää huolen, ettei ole liian jaettu oikea ja vasen tai me ja he. Olisi hyvä että tämä pieni sakki tekisi töitä koska meillä on suuri maa. Olemme Tavalliset Virtaset joilla sattuu olemaan Eiran kaupunginosasta 800 neliön kämppä eli iso, vesirikas ja puhdas sekä infraltaan rakennettu maa.

Ja se pidetään nyt tyhjänä.

?? Hallå idiotismi. Hallå kaikki vanhan jauhajat.

Hallo loogikot. Hallå matemaatikot. Hallå taloustieteilijät.

--

Mutta nyt diagnostisoivat tuolla jossain (koska unohdin palaverin ja pyysin anteeksi että elin väärässä päivässä....) että minä olen alzheimerin kantaja. On siis heillä täysi työ vain diagnostisoida koska kumpu on siinä missä pitäisi olla kuoppa ja kuoppa siinä missä pitäisi olla kumpu:

- eivät tajua heitä itseään korkeampaa älyä kun tapaavat mutta jatkavat oman keskinkertaisen älyn ihailua ja ottavat oikeutuksen diagnostisoida muita sen mukaan.

--God Grief - ei voi tulla mitään: ja tätä syndroomaa jatketaan opetushallituksessa koko ajan. Minun tekstiä siis syynataan väärin ja täysin olemattomista asioista joille he ensin nauravat (tämä sakki, joka itseään professoreiskin kutsuvat ovat pellejä, teknisesti ja tietoteknisesti valveutuneita näprääjiä eikä ajattelijoita). Mutta ei voi ostaa sellasista, joka on suurempi kuin itse: ei näe kertakaikkiaan.

Tästä syystä opettajat eivät näe kun koulussao on neroja ellei ole tekniseltä alueelta (joka on turhaa) vaan haukkuvat luovat dyslektikoiksi. Saavat syöttää taas pillereitään jotta heidän oma rauha säilyisi.

..

Se on ongelma: rytmi ja miten uskomus istuu päivän tekemiseen: jotkut elävät vielä kolonisaatio-ajan rytmissä missä kakkuja leivottiin joka päivä iltapäivän teetä varten: "on ehdottomasti oltava" eli heidän kuva ajankäytöstä on sellainen. On ehdottomasti nautittava kaksi tuntia tai ainakin rauhassa tee-hetki iltapäivällä hitaasti ja rauhallisesti ja siihen voi kutsua ystäviä.

ninni said...

hei poroporvari. onko muita ruotsinkielisiä sosialisteja kun Claes

Anonymous said...

wnat some salt?
Moses Boudourides mosabou

@Naxos Wittgenstein might give the missing salt to much of continental philosophy including Deleuze and Badiou. Only Agamben has seen this.