Valehtelijoitten muotokuva

Kokoomuksen nousu valheiden varassa (Ari Ojapelto)

JULKAISTU: Kansan Uutiset / Viikkoliite 20.3. 2009 (lyhennettynä). Verkkojulkaisussa 29.4. 2009 Voima/Fifi: http://fifi.voima.fi/

Arvopuolue Kokoomus on onnistunut kasvamaan Suomen suurimmaksi puolueeksi. Jo neljännes kansasta uskoo arvoihin, joista puheenjohtaja Jyrki Katainen hiljattain kertoi Helsingin Sanomissa (16.2.09).

Hän kertoi olevansa sivistysuskovainen ja näki valtion roolin yhteiskunnassa olevan ”mahdollistaja”. Hän kertoi, että kokoomuslainen arvomaailma on hyvin ihmiskeskeinen. ”Me uskomme, että ihmiset luovat oman ja yhteisen onnen omilla toimillaan, kun se vain on mahdollista”, Katainen muotoili. ”Suomi on tulevaisuudessa korkean osaamisen ja tuottavuuden maa”, hän hehkutti.

Hän kertoi, että työnteon pitää olla rahallisesti kannustavaa ja menestyksestä hyötyy koko yhteisö.

Kataisen mukaan Suomessa on menty kymmeniä vuosia kohti yhteiskuntaa, jossa välittämisen vastuun on katsottu kuuluvan valtiolle ja kunnalle.

”Nyt on tapahtumassa herääminen. Enää ei kuvitella, että lasten ylipaino tai vanhusten yksinäisyysongelma voidaan ratkaista pelkästään vahvistamalla valtioiden palveluja ja tulonsiirtoja”.

Kokoomuksen koko ideologia perustuu ns. ”vapauden” ideologiaan, jonka toteutuessaan uskotaan toimivan kaikkien hyväksi – ja myös tasapuolisesti.

Nämä ovat Kokoomuksen ylläpitämiä uskomuksia, jotka kriittisemmässä tarkastelussa paljastuvat pelkiksi valheiksi.

1. Valhe: Pääomien vapauttaminen kiihdyttää tuotannon kasvua.

Sen jälkeen kun Kokoomus pääsi Harri Holkerin johdolla hallitusvastuuseen, se heti ensi töikseen vapautti pääomamarkkinat. Kokoomus ja uusliberalistiset taloustieteilijät ovat perustelleet niiden maailmanlaajuista vapauttamista sillä, että se kiihdyttää kaikkien maiden kasvua, työpaikkojen syntyä ja hyvinvointia.

Totuus on kuitenkin päinvastainen. Vielä 60-luvulla maailman BKT:n kasvu oli noin neljä prosenttia. 70-luvulla, maailmankaupan vapautuessa, kasvu oli vielä kaksi prosenttia ja Saksa toimi vielä Euroopan veturina.

80-luvulla kasvu jo supistui puoleentoista prosenttiin ja talousveturin valtikka siirtyi Japaniin. 90-luvulla kasvu oli enää vain yksi prosentti ja Japanin talous oli joutunut koomaan. Pientä ”Kaukoidän tiikerien” pyrähdystä lukuun ottamatta maailman ainoaksi talousveturiksi siirtyi Yhdysvallat ja sen vanavedessä Kiina.

2000-luvulla kasvu painui jo alle prosentin. Nykyisen laman jälkeen ollaan pakkasen puolella. Markkinoiden hyytyminen on seurausta tuotannon siirtymisestä matalapalkkamaihin. Sinne toki syntyy uutta ostovoimaa, mutta se on murto-osa siitä, mitä teollisuusmaiden ostovoimasta menetetään. Kasvu on mahdollista ainoastaan markkinaosuuden valtauksena joltakin toiselta maalta, joka kokee häviön työttömyytenä.

Nyt sitten nämä viimeisetkin talousveturit ovat rojahtamassa nykyisen finanssikriisin seurauksena. Markkinatalous syö omaa häntäänsä. (ks. Graafi / Lähde: World Commission on Social Dimension of Globalization, A Fair Globalization / David Harvey: ”Uusliberalismin lyhyt historia”. s.189).

2. Valhe: Pääomien ohjailu on sosialismia.

Finanssikriisi on seurausta kokoomuslaisesta vapaus-ideologiasta. Pääomat on vapautettu innovoimaan riskialttiita finanssi-instrumementteja ahneille keinottelijoille, jotka ovat tuhoamassa koko pankkijärjestelmän.

Vaikka Kokoomuksen Sauli Niinistö oli vuosikausia Euroopan Kehityspankin varapääjohtajana pankkimaailman aitiopaikalla, ei hänenkään ammattitaitonsa riittänyt näkemään finanssikuplan syntyä. Siksi valtionvarainministeri Jyrki Katainen on joutunut lähes joka viikko korjaamaan omaa lama-ennustettaan.

Kataisen johdolla veronmaksajien rahoja ollaan laittamassa pankkisektorin mustaan aukkoon 50 miljardia euroa takauksina (suurempi kuin valtion budjetti) ja 4 miljardia pääomalainoina (valtionosuudet kunnille 5mrd).

Kokoomuksen päästyä 80-luvun lopulla hallitusvastuuseen, alkoi tapahtua. Ensi töiksi vapautettiin valuuttasäännöstely ja kokoomuslaiset pankinjohtajat ajoivat jo tuolloin koko isänmaan pankkijärjestelmän konkurssiin ja lamaan. Silloinkin veronmaksajat laitettiin maksumieheksi pankinjohtajien vastuuttomuuksista. Nyt itsenäiset suomalaiset pankit ovat historiaa ja melkein kaikki ulkomaisessa omistuksessa ja määräysvallassa.

3. Valhe: Vapaa markkinatalous jakaa hyödyn koko yhteisölle tasaisesti.

Maailma ja Suomi elävät nyt nollasummamarkkinoilla. Toisen voitto on aina toisen häviö. Kataisen väittämä, että ”jonkun menestyminen ei ole keneltäkään pois”, ei siis pidä paikkaansa. Se koskee valtioita, yrityksiä ja yksilöitä.

Markkinoiden ja ostovoiman kasvua kalvaa vielä teknologian kansantulon jakoon kohdistuva ikävä kehitys. Kaikissa teollisuusmaissa on tapahtunut sama kansantulon sisällä tapahtunut muutosilmiö kuin Suomessa. Palkkojen osuus BKT:n sisällä on 90-luvun alusta pudonnut 55 prosentista 45 prosentin tasolle. Pääoma- ja yrittäjätulot ovat rajusti lisääntyneet tuottavuuden nousun seurauksena.

Pääasiassa kokoomuslaisille menevät osingot ovat viimeisten kymmenen vuoden aikana kymmenkertaistuneet, voitot ja yritysten myyntivoitot kuusinkertaistuneet sekä vuokratulot yli kaksinkertaistuneet.

Ylin tulokymmenys on vienyt puolet kaikesta tulonlisäyksestä, ylin prosentti siitäkin valtaosan. Alimmassa tulokymmenyksessä on tapahtunut joko suhteellista tai absoluuttista köyhtymistä. Keskituloisten ostovoima on polkenut lähes paikallaan.

Suomalaisen työn tuloksista yli puolet valuu osinkoina maan rajojen yli amerikkalaisille rikkaille eikä kotimaisiin investointeihin. Kokoomuslaiset pääoman omistajat ovat sijoittaneet vieraisiin maihin kaksi kertaa enemmän kuin isänmaahan ja niissä työskentelee henkensä pitimiksi jo yli 300 000 työntekijää. Kokoomuslaisten yritysjohtajien suurin innovaatio on ollut viime vuosina siirtää tuotanto Suomesta matalapalkkamaihin jossa työ teetetään orjatyönä.

Tämän kaiken on siunannut entinen ”työväen” presidenttiehdokas Sauli Niinistö. Isänmaallisesta innovaatiosta onkin maksettu Kokoomuksen kannustavuusideologian mukaan kokoomuslaisille johtajille ylisuuret bonukset ja optiot. Seurauksena tuloerot ovat revähtäneet ennätyssuuriksi.

Kun voitot ovat kasautuneet harvoille ja valtio ei saa enää verotuloja tuotannon kasvun suhteessa, sosiaalisia velvoitteita on siirretty valtiolta kunnille. Kuntien talous on laitettu ahdinkoon, koska jo edellisten sinipunahallitusten aikana valtionosuuksia leikattiin niin, että vuonna 2000 ne olivat enää 21,9 prosenttia kuntien budjetista. Vuonna 1990 ne olivat vielä 36,7 prosenttia. Tämän “toivo“-puolueen hallintokaudella hyvinvointipalvelua on ajettu vauhdilla alas. Nyt ne ovat reaalisesti 90-luvun alkupuolen tasolla.

Siksi, että Katainen ja valtiosihteeri Raimo Sailas eivät ymmärrä, osaa tai kykene enää ulosmittaamaan kasvaneesta tuotannosta verotuloja tuotannon kasvun suhteessa hyvinvointipalveluihin. Tämä on sitä kykypuolueen “välittämistä“.

Valtion budjetin pitäisi olla nyt tuotannon kasvuun suhteutettuna 45 miljardin euron asemesta lähes 70 miljardia. Siitä riittäisi valtiolta jaettavaksi kunnillekin jo valtionosuuksia.

4. Valhe: Osaaminen ja korkea tuottavuus takaa täystyöllisyyden.

Kaikki kokoomuslaiset ovat olleet viime vuosina huolissaan ”työvoimapulasta”. Aivan kuten ennen 90-luvun lamaa.

Vaikka tuotanto on 90-luvulla kasvanut valtavasti, niin työtunnit eivät? Osa kasvusta on puristettu työntekijän selkänahasta ja se näkyy nyt lasten ja työntekijöiden pahoinvoinnin oirehtimisena.

Tärkein tekijä kuitenkin on tuottavuuden valtava nousu. Tuottavuutta on nostettu teknologialla, automaatiolla ja tietokonepohjaisilla itsepalvelujärjestelmillä. Suomen tuottavuuskasvu on ollut kymmenen vuotta nopeampaa kuin Yhdysvalloissa ja euroalueella.

TietoEnatorin entinen toimitusjohtaja Matti Lehti on ennustanut, että digitalisointi etenee kaikille toimialoille ja vähentää tietointensiivisten palvelutehtävien automatisoinnin avulla myös palvelusektorilta jopa 160.000 työpaikkaa. Teollisessa tuotannossa se on jo tapahtunut. Sitten teknologia mahdollisti tuottavuuden lisäämisen entisestään ja pääoma vei tehtaat matalapalkkamaihin.

Palvelualoilta vapautuvien määrä on sama kuin 2010-luvulla eläkkeelle siirtymisestä johtuva työvoiman vähentyminen. Lehti tietää mistä puhuu. TietoEnator tekee juuri sellaisia ihmistyötä korvaavia ohjelmistoja ja itsepalvelujärjestelmiä, jotka hävittävät työpaikkoja.

Katainen uskoo vielä täystyöllisyyteen ja että sen mahdollistaa siirtyminen ns. sivistys- ja korkean osaamisen yhteiskuntaan.

Suomea pidetään yhtenä tietotekniikan edelläkävijämaana ja meillä on noin 80.000 it-osaajaa. Heistä vain runsas 20.000 on todellista huippuosaajaa, joiden taidoille voisi olla maailmanlaajuista kysyntää. Suurin osa it-alan työntekijöistä on rivikoodaajia ja tietoliikenteen ylläpitäjiä. Vain pieni osa kehittelee todellisuudessa uusia innovaatioita.

Tuotekehittelytehtävissä korkeasti koulutettuja superammattilaisia Suomessa on noin 80.000, joten nämä kaksi huippuosaajaryhmää yhdessä muodostavat vasta murto-osan meidän 2,5 miljoonan hengen kokonaistyövoimastamme. Niiden varaan ei täystyöllisyyttä voi laskea, vaikka olisikin ”toivo”-puolue.

Katainen ei ole huomannut, että tutkimus- ja tuotekehittely on vapaaksi päästetyssä maailmassa siirtymässä myös kovaa vauhtia matalapalkkamaihin. TietoEnatorin ja Nokian uudet t&k -työpaikat on perustettu Tsekkiin, Romaniaan, Kiinaan ja Intiaan. Esimerkiksi Nokian henkilökunnasta enää kymmenesosa työskentelee Suomessa. Sen tiedotusosasto ei ”jostakin syystä” enää kerro Suomessa toimivien t&k työntekijöiden määrää.

”Toivo” -puolueen uskomuksista huolimatta ikävä kehitys kiihtyy, sillä yhä isompi osa insinööreistä on ja valmistuu Kiinassa. Kiinalaisista korkeakouluista valmistuu vuosittain yli 300.000 uutta halpaa insinööriä. Heistäkin 20–30 prosenttia jää ylituotannon takia työttömiksi.

Kiinalaisista yliopistoista valmistui vuonna 2008 kuusi miljoonaa halpaa osaajaa. Heistä 1,5 miljoonaa joutuu heti työttömäksi. Työttömyys aiheutti vuonna 2008 peräti 100 000 ”massiivista välikohtausta”.

Suomessa insinöörien työttömyys on jo arkipäivää. Nokiakin tarjoaa nyt ”kultaista kädenpuristusta” (vuoden palkka) 15 vuotta yhtiössä työskennelleelle työntekijälle. He ovat jo nelikymppisinä työmarkkinoilla ”ongelmajätettä”, koska entisestä huippuosaajasta on paras ”mehu” puristettu ulos.

Muutama vuosi sitten Ericsson antoi vastaavan tarjouksen yli 35-vuotiaille insinööreille, jotka olivat jo yli-ikäisiä innovatiiviseen työyhteisöön. Silti nykyinen hallitus on nostamassa eläkeikää. Poliitikot taitavat elää työelämätiedoissaan aivan eri todellisuudessa.

Nollasummamarkkinoilla tuottavuuden kasvu hävittää automaattisesti työpaikkoja ja ostovoimaa. Katainen ja muutkin poliitikot ovat vastuuttomia valehtelijoita, jos he tällä yhtälöllä lupaavat uusia työpaikkoja.

Hallituksen ja Sitran markkinoima palveluyhteiskuntakin on täysi kupla. Yksityisestä palvelutuotannosta Suomessa 2/3 osaa palvelee tuotantoelämää eikä yksityistä kuluttajaa. Jos tuotanto menee Kiinaan, niin palvelutuotannon on pakko mennä sinne perässä. Aivan kuten Nokian kännykkätuotannon mentyä Kiinaan, sen Suomessa olleen alihankkijateollisuuden on ollut pakko seurata perässä.

5. Valhe: Työn määrä on lisääntynyt.

Niinistö hehkutti valtionvarainministerinä kuten Katainen nyt, että Lipposen sinipunahallitukset ovat nousukaudella luoneet 300 000 uutta työpaikkaa.

Todellisuudessa työttömyys on parantunut 90-lopulla vain erilaisilla tilastollisilla kepulikonsteilla. Vaikka työllisyysaste onkin noussut edellisen laman 60 prosentin tasolta nykyiselle erinomaiselle 70 prosentin tasolle, työn määrä ei ole lisääntynyt. On käynyt päinvastoin. Työtunnit (työn määrä) ovat vähentyneet, josta valtamediat ovat kollektiivisesti vaienneet.

Vuonna 1990 tehtiin kaikkiaan 4 415 miljoonaa työtuntia.. Vuonna 2000 kokonaistyötunnit olivat vain 4 019 miljoonaa työtuntia. Vuoteen 2008 mennessä työtunnit olivat vähentyneet jo 3 554 miljoonaan. Markkinaehtoista työtä on siis hävinnyt lähes miljardi työtuntia, vaikka kokonaistuotanto on kasvanut yli kaksinkertaiseksi ja vienti on kolminkertaistunut.

Kehitys kertoo karua kieltä siitä, että työ tehdään nyt joustavina epätyypillisinä työsuhteina, joilla ei enää elä. Useat osa-aika-, pätkätyöläiset ja jopa kokoaikaiset matalapalkkatyöläiset joutuvat turvautumaan sosiaalisiin tulonsiirtoihin.

Nämä ovat niitä Kataisen mainostamia palvelualojen ”paskatyöpaikkoja”, joiden palkkataso ja työtuntimäärä ovat niin pieniä, että niillä ei elä paikkakunnilla, joissa paskatyötä on tarjolla. Toki siivoojan, marketin kassan, ravintolaekstraajan ja vuokratyöfirman työ on sinänsä arvokasta, mutta sivistysuskovaisen ministerin tulisi ymmärtää, että teollisuustyöntekijän kaksinkertaisilla keskituntiansiolla elättää sentään perheen.

Nyt hallitus tavoittelee utopistisesti työllisyysasteen nostamista 75 prosenttiin. Mitenkähän työn määrä laman aikana nousee, kun se ei kasvanut edes korkeasuhteen aikana, jolloin tuotannon kasvu Suomessa oli EU-maiden paras?

6. Valhe: Suomella on itsemääräämisoikeus omissa asioissaan.

Suomen lainsäädännöstä 80 prosenttia tulee nykyään Brysselistä. Siellä meillä on alle kahden prosentin vaikutusmahdollisuus itseämme koskevissa asioissa.

Herää kysymys, mitä me enää teemme eduskunnalla? Eiköhän sitäkin voitaisi ”tervehdyttää” 80 prosentilla tai kustannussyistä ulkoistaa Kiinaan.

Vähäisemmälläkin miehityksellä voitaisiin hoitaa globalisaation pakottama hyvinvointivaltion alasajo.

”Isänmaalliset” kokoomuslaiset rikkaat ovat pääomien vapauttamisen jälkeen myyneet pörssiosakkeensa kansainvälisille keinottelijoille. Yli puolet suomalaisten yhtiöiden osakkeista on nyt pelivälineinä maailmalla. Taloudellinenkin päätäntävalta on siten ulkoistettu valtakunnan rajojen ulkopuolelle. Kansainvälisiä pääomasijoittajia ei kiinnosta vähäisimmässäkään määrässä ylläpitää suomalaista hyvinvointivaltiota saati sitten suomalaista työllisyyttä.

Suomalaisen työn hedelmät jaetaan osinkoina maasta pois, herää kysymys, mihin benzyskowicziläinen ”vapaus” on meidät johtanut? Kokoomuksen vallassaoloaikana Suomeen on syntynyt ruoka- ja soppajonot sekä kirpputorit.

Enää vai yksi kolmesta kansalaisesta uskoo oikeudenmukaiseen Suomeen, kertoo juuri ilmestynyt Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton (Stkl) valtakunnallinen Kansalaisbarometri.

Vaikka Kokoomus ja Katainen painottaa ”oman vastuun” ottamista, Stkl:n toiminnanjohtaja Riitta Särkelä pitää sitä ongelmana. ”Vaarana on, että itsestä ja läheisistä kannetaan vastuuta, kunnes ei enää jakseta”.

Yli kolmas osa kansalaisista piti itseään koskevissa asioissa vaikutusmahdollisuuksiaan heikkoina. Yli kolmasosa suomalaisista epäilee kunnallispolitiikan luotettavuutta. Vielä useampi tuntee epäluottamusta valtakunnallista politiikkaa kohtaan.

Koska päätäntävalta on karannut poliitikoilta ja eriarvoisuus räjähtänyt, kansalaiset kokevat voimattomuutensa eivätkä enää äänestä. Jopa poliitikoilta on mennyt usko teoreettisiin vaikutusmahdollisuuksiin europarlamentissa, koska kaikilla puolueilla on huutava pula EU-ehdokkaista.

Kokoomuksen Alexander Stubb joutui tunnustamaan EU:n demokratiavajeen, kun hän ihmetteli julkisuudessa, miksei häntä kutsuttu finanssikriisin aiheuttamaan EU:n isojen maiden kriisikokoukseen. Hänelle on ilmeisesti jäänyt lapsenusko Paavo Lipposen visiosta, että pieni Suomi voisi olla EU:n päätöksenteon ytimessä.

7.Valhe: Kokoomus on yrittäjien asialla

Kokoomuksen ajama pääomien vapauttaminen on ollut tuhoisaa pienyrittäjille ja kotimarkkinateollisuudelle. Vientivetoiseen kasvuun satsaaminen vahvan euron aikana on ollut pienyrittäjille katastrofaalista. Niiden markkinat ovat pääosin kotimaassa ja paikallisia. Kotimarkkinatuotannon osuus kokonaistuotannosta oli vielä 80-luvun puolivälissä n. 55 prosenttia, mutta v. 2007 enää vain 7 prosenttia. Isot monikansalliset yritykset ovat syöneet pienyritysten markkinaosuuden.

Poliitikot väittävät, että yrittäjyydellä luodaan jatkossa uusia työpaikkoja. Kuitenkaan yrittäjyyden tärkein edellytys, kotitalouksien ostovoima, ei juuri kasvanut 90-luvulla. Kotitalouksien ostovoiman vuosikasvu oli olemattomat 0,5 prosenttia, aikana jolloin Suomen talous kasvoi nopeimmin EU-maista. Puolen prosentin reaalisella vuosikasvulla ei luoda uusia työpaikkoja, ei luoda pohjaa yrittäjyydelle eikä edes ylläpidetä nykyisiä työpaikkoja pysähtyneillä markkinoilla. 2000-luvulla kansalaisten ostovoima parani, mutta ei kuitenkaan samassa suhteessa kuin tuotanto.

Palkansaajien ostovoimaa on nakerrettu muillakin keinoilla. Osa työantajille aiemmin kuuluneista tel-maksuista on pantu suoraan palkansaajan tilipussista maksettavaksi (palkansaajan osuus nyt 4,3%). Lisäksi erilaisten sairaus-, lääke-, sosiaali-, lapsenhoito-, ja vanhusten palveluiden omavastuuosuuksia on huimasti korotettu.

Pienyrittäjyydestä on tullut usein ”pakkoyrittäjyyttä” kun muuta työtä ei ole ollut tarjolla. Monikansalliset pääomasijoittajat ovat ostaneet suomalaisia yrityksiä usein vain rahastaakseen sen omaisuuden ja ostaakseen sitä kautta markkinaosuutta. Hetken kuluttua koneet on pakattu Kiinaan, kuten Nokian alihankintateollisuudelle kävi. Saabin ja Volvon kohtalot kertovat karua kieltä, miten pienelle käy kun iso ostaa pienen tytäryhtiötaloudessa.

Suomen ”vapauden valtakunnassa” on käynyt samoin palvelutuotannolle. Pankit, hotellit, laivayhtiöt, ostoskeskukset, kylpyläparatiisit ja jopa siivous- ja kiinteistöhuoltopalvelut ovat siirtyneet ulkomaiseen omistukseen ja hallintaan. Jopa parhaimmat ja kalleimmat rantatontit ovat siirtymässä venäläisten uusrikkaitten haltuun kokoomuslaisten isänmaanystävien suosiollisella myötävaikutuksella.

Edes kokoomuksen puolustusministeri Jyri Häkämies ei ole hermostunut, kun strategisten tiedonsiirtomastojen lähistöltä venäläiset ovat alkaneet ostella maa-alueita. Raha ei haise, tuli se mistä ilmansuunnasta tahansa.

8. Valhe: Yksityistämisellä luodaan uusia työpaikkoja

Kun Kokoomus on päässyt valtaan, sillä on ollut kiire myydä Suomen ”kruunun jalokiviä” eli valtionyhtiöitä. ”Vastuullisen markkinatalouden” kannattajapuolueen mielestä valtion ei sovi häärätä yksityisessä bisneksissä mukana. Ideologisista syistä valtionyhtiöitä on alettu myydä, vaikka maailmalta löytyy karmaisevia esimerkkejä katastrofaalisista seurauksista yksityistämisestä (Enron, Englannin rautatiet jne.).

Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jaakko Kiander on tehnyt pienen tutkielman siitä vaihtoehdosta, että Suomi ei olisi myynyt Kokoomuksen painostuksesta kansallisomaisuuttaan eli valtionyhtiöitä, vaan myyntitulojen sijasta olisi ottanut hyödyn ulos niistä osinkoina.

Yksityistämispolitiikan taloudellinen saldo on hänen mielestään vaatimaton. Jälkikäteen arvioituna osakkeiden myynti on aiheuttanut valtiolle noin 15 miljardin euron suuruisen laskennallisen tappion verrattuna siihen vaihtoehtoon, että osakkeista ei olisi luovuttu, vaikka huomioidaankin myyntitulojen käyttäminen velanmaksuun.

Toisaalta tulos osakemyyntien tappiollisuudesta on lähes itsestään selvä: osakeomistuksen tuotto on pitkällä aikavälillä yleensä aina suurempi kuin valtion velkapapereiden tuotto. Tämä on juuri se syy, minkä vuoksi osakkeisiin yleensä sijoitetaan.

Yksityistämispolitiikassa on taas menetelty päinvastoin: korkeatuottoisia sijoituksia on myyty pois, ja näin saatuja myyntituloja on käytetty matalakorkoisten lainojen maksamiseen. Näistä lähtökohdista on lähes itsestään selvää, että seurauksena on tulojen menetyksiä.

Terveys- ja sosiaalipalvelut ovat olleet arvopuolueen erityisen mielenkiinnon kohteina, koska siellä liikkuu isot rahat. Yhteiskunnan palveluja on lähes joka alueella heikennetty, koska kokoomuslaiset ovat yleensä hyväpalkkaisissa työsuhteissa ja siten työterveyspalvelujen piirissä.

Jos perheenjäsen tarvitsee terveyspalveluja, heidän ei tarvitse jonottaa yhteiskunnan terveyskeskuksissa, vaan heillä on varaa mennä jonon ohi yksityiselle lääkärille. Jonossa seisova pienituloinen vielä maksaa tämän kokoomuslaisen jonon ohituksen, koska hän on maksajana verotuksen kautta Kela-korvauksissa, jonka hyväosainen ohittaja saa yksityislääkärillä käynnistään.

Tämä on varmaan sitä ”lähiyhteisön vastuun korostamisesta” ja ”mahdollisuuksien tasa-arvoa”, joka lukee Kokoomuksen nettisivuilla kohdassa ”Kokoomusaate”.

Arvopuolue unohtaa mainita, että Yhdysvalloissa, jossa terveyspalvelut toimivat yksityisten vakuutusten varassa, kokonaiskustannukset ovat kaksinkertaisia Suomen järjestelmään verrattuna. Silti siellä 45 miljoonaa pienituloista kansalaista jää terveyspalveluiden ulkopuolelle.

9. Valhe: Verotuksen keventäminen lisää työpaikkoja

Arvopuolueen nettisivuilla lukee myös: ”Kokoomus korostaa arvokysymyksissä yksilöiden omantunnon merkitystä ja moniarvoisuutta”.

Verotuskysymyksissä omallatunnolla on erityinen merkitys kokoomuslaisen elämässä.

Samoin nettisivuilla kerrotaan, että ”Kokoomus etsii ratkaisuja yhteiskunnallisiin epäkohtiin”. Vaikka verotuksella juuri näihin epäkohtiin tehokkaimmin vaikutettaisiin, arvopuolue on valtaanpääsynsä jälkeen mantrana toistanut veronalennusten siunauksellisuutta.

Kokoomus, Elinkenoelämän keskusliitto ja Veronmaksajien keskusliitto ovat vuosikausia toistaneet, että verohelpotusten tuomilla talouden “dynaamisilla vaikutuksilla” elvytetään talous ja näillä “dynaamisilla vaikutuksilla” odotetaan verotulojen jopa kasvavan ja hyvinvointivaltion palvelujen säilyvän tai jopa paranevan.

Uskomusta levitetään tehokkaasti, vaikka meillä on jo 90-luvulta empiiristä kokemusta moisesta hölynpölystä. Valtamediat, uusliberalistiset taloustieteilijät sekä EK ja yrittäjäjärjestöt toistavat vieläkin tätä dynaamisten vaikutusten pajunköyttä.

Kokoomuslaiset valittavat, että himoverotus ja kohtuuton progressio tappavat yrittäjyyden ja työhalut. He ja valtamediat unohtavat mainita, että työntekijään kohdistuvista palkkaperusteisista työnantajan kustannuksista ainoastaan valtion tulovero on progressiivinen. Sen osuus työntekijän kokonaiskustannuksista on vain n. 15 prosenttia. Kunnallisvero, arvonlisävero ja sosiaaliturva- ja eläkemaksut ovat tasaveroja jotka rasittavat yhtä paljon köyhää kuin rikasta. Käytännössä olemme jo melkein tasaveroyhteiskunnassa.

Siksi kokoomuslaiseen moraaliin sopii, että valtionveroa pitää keventää jolloin kunnallisveroa joudutaan kiristämään. Katainen toteutti juuri EK:n ikiaikaisen haaveen ja poisti työnantajilta Kela-maksut kansalaisten perusturvasta lama-hysterian varjolla. Hän toteutti oikeaoppisesti Naomi Kleinin ”sokkiteorian” avulla pääomalle ja tuotantoelämälle palveluksen, joka maksoi yhteiskunnan tulomenetyksinä n. miljardi euroa. Nyt valtio ottaa reilusti velkaa, jotta parempiosaisille voitaisiin jakaa lisää verohelpotuksia.

Suomen verotus vuotaa nyt kaikista saumoista. Veroaste nousi vuosina 1990-2000 43,5%:stä 47,2%:een. Nyt 2000-luvulla porvarihallitusten aikakaudella se on supistunut peräti 41,3%:iin. Ei ihme, että peruspalveluihin ei riitä enää rahaa.

Omantunnon merkitys on tainnut unohtua arvopuolueelta, sen järjestäessä rikkaille muitakin tapoja kiertää veroja. Suurituloisimmat yrittäjät ottavat tulonsa alhaisesti verotettuina pääomatuloina. Arvopuolueen aloitteesta poistettiin rikkailta omaisuusvero kokonaan ja perintöveroakin helpotettiin.

Kokoomuksen Jari Koskinen paheksui tuolloin muutaman demarin lipeämistä eduskunnan varallisuusveron äänestystilaisuudessa puhumalla kateusyhteiskunnasta. Koskiselta voisi kysyä, olikohan kysymys kateudesta vai ahneudesta?

Rikkaille ollaan parhaillaan kehittelemässä valtionvarainministeriössä lisää veroetuja. Pitkäaikaissäästämisen verotukea aiotaan kaikessa hiljaisuudessa laajentaa eläkevakuutuksista muihin sijoitusmuotoihin, kuten säästötileihin, sijoitusrahastoihin sekä osake- ja obligaatiosijoituksiin.

Osingotkin vapautettiin jo aikaisemmin 90 000 euroon asti kokonaan verosta ja ylimenevääkin osuutta lievennettiin. Lähes miljoonan euron osinkotulot ovat täysin verovapaita, joten alhaisesti verotettuja pääomatuloja joutuu teoriassa maksamaan vain tosirikkaat.

Vain teoriassa, sillä heillekin arvopuolue on järjestänyt erityiset veronkiertomahdollisuudet. Kokoomuksen myötävaikutuksella voitot ja omistus voidaan siirtää johonkin verokeidasmaahan, verotus minimoida holding-yrityksien ketjuttamisen avulla, verotusta kiertää hallintarekisterien kautta ja omaisuus piilottaa säätiöihin.

Suomen pörssistä jo 40 prosenttia osingoista ohjautuu hallintarekistereiden kautta verokeidasmaissa oleviin postilaatikkofirmoihin verottajan ulottumattomiin. Kun EU yritti taannoin saada moista vastuuttomuutta ja moraalittomuutta kuriin, arvopuolueen silloinen Kokoomuksen euroedustaja Piia-Noora Kauppi toimi sen komitean puheenjohtajana ja vesitti koko yrityksen. Moisesta ”rikkaiden välittämisestä” hänet palkittiin hyväpalkkaisella vakanssilla Finanssialan keskusliitossa.

10. Valhe: Kasvu luo hyvinvointia.

Kokoomuslaiset ymmärtävät hyvinvoinnin kasvun vain taloudellisena kasvuna. BKT:n kasvu on heille, talousprofessoreille ja taloustoimittajille tärkein kehityksen mittari. Kansalaisten hyvinvoinnin kannalta se antaa kuitenkin vääriä merkkejä hyvinvoinnista. Se ei kerro tulojen jakautumisesta eikä tuotannon haitallisuudesta.

Tilastokeskuksen tutkimuspäällikkö Jukka Hoffrén julkaisi juuri kaksi uutta hyvinvoinnin mittaria. Isewin l. ”kestävän taloudellisen hyvinvoinnin indeksin” ja Gpi:n l. ”aidon kehityksen indikaattorin”. Vuodesta 1985 bruttokansantuote on yli kaksinkertaistunut, mutta Isewin ja Gpi:n arvot olivat vuonna 2005 alemmalla tasolla kuin 20 vuotta aikaisemmin. Juuri tuolloin arvopuolue Kokoomus oli päässyt Urho Kekkosen parikymmentä vuotta kestäneestä pannasta.

Kokoomuksen valtakaudella uusliberalismi on hiipinyt keskuuteemme vaikka Katainen väittää toista. Rikkaat ovat rikastuneet, köyhät köyhtyneet ja eriarvoisuus, syrjäytyminen ja mielenterveysongelmat lisääntyneet. Huolestuttavinta ovat aivan uudet arvopuolueen edesauttamat ilmiöt, kuten Myyrmannin, Jokelan ja Kauhajoen vavahduttavat tapaukset. Yhteiskunnallisen vastakkainasettelun aika ei ole ohi, vaikka Niinistön valitsema mainostoimisto niin yrittää meille uskotella.

Vastakkainasettelua lisää kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ben Zyskowicin jokin vuosi sitten lausuma näkemys. Hänen mielestään sosiaalidemokraattisesta “paapovasta” hyvinvointiyhteiskunnasta oli tuolloin aika siirtyä “kannustavaan” kokoomuslaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan.

Zyskowiczin mukaan sosiaalidemokraattinen hyvinvointiyhteiskunta mahdollisti turvaverkossa “köllöttelyn”, kun taas kokoomuslainen turvaverkko on kuin trampoliini. - Kun putoat turvaverkkoon, siihen ei jäädä makaamaan. Ylös pääsee hyvin pienelläkin ponnistuksella. Jos makaamaan jää liian pitkäksi aikaa, joku keppi sieltä alta sohaisee, hän havainnollisti.

Ja keppi sohaisi juuri äskettäin. Hallitus nosti paniikissa eläkeiän 65 vuoteen, vaikka nyt nelikymppisiä huippuosaajia laitetaan menestyvistä yhtiöistä pellolle. Samalla ollaan katkaisemassa kannustavuuden nimissä ansiosidonnaisista päivärahoista eläkkeelle johtavat putket poikki. Ja siinä se on: eläkepommi purettu ja työantajilta poistetut Kela-maksut saatu paikatuksi.

Ne, jotka eivät enää kelpaa eivätkä jaksa, kokevat kokoomuslaisessa turvaverkossa ihmeparannuksen ja ponnahtavat kokoomuslaisesta trampoliinista suoraan kadulle tarpeettomien armeijaan.

Tässä on esitetty vain 10 Kokoomuksen ja valtamedian ylläpitämää valhetta. Niitä on muitakin, mutta jo nämäkin ovat sen verran karmaisevia, että Kokoomuksen puheenjohtajana moiset syytökset olisi syytä heti osoittaa faktatiedolla perättömiksi. Kykypuolueella pitäisi olla vastineeseen substanssia ja jos oma osaaminen ei riitä, apua varmaan löytyy Etlasta, Evasta ja Kauppakorkeakoulusta.

Jos esittämiäni ”valheita” ei heti oikaista, saattaa olla, että ne leviävät laajemmallekin. Kokoomuksen pienipalkkaiset riviäänestäjät: opettajat, sairaanhoitajat, parturikampaamoyrittäjät ja muut pikkuyrittäjät saattavat vielä ruveta epäilemään Kokoomuksen arvomaailmaa sekä omaa etuaan ja äänestää jatkossa jaloillaan.

Uskoakseni Kansan Uutiset antaa journalistisen tasapuolisuuden nimissä palstatilaa, jotta arvopuolue voi korjata ”virheelliset” näkemykseni.

Ari Ojapelto
tietokirjailija
ari.ojapelto@taloverkot.fi
*
http://ariojapelto.blogspot.com/2009/04/kokoomuksen-valheet.html
http://www.satakunnankokoomus.fi/fi/eduskuntavaalit/markkinatalous.html
http://www.kokoomus.fi/mediapankki/valokuvat/
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010020411051469_uu.shtml
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200901198935110_uu.shtml