April 7, 2010

Muutama lantti valtaa post-politiikan markkinoilla

(Kielimafia teki korjauksia etenkin neljänteen kappaleeseen - klo: 23.45.)
1
Tuomas Nevanlinna sanoo asian taas kerran selkeästi ja vakuuttavasti. - Voidaankin väittää, että nyt kun Suomessa nykyisinä post-politiikan ja post-ideologian aikoina on aina vallassa jonkinlainen oikeistohallitus (koska myös demarit sijoittuvat maltilliseen oikeistoon), ei Pekka Himaselta ja hänen konsulttikumppaneiltaan (sisällöllisesti tyhjät) työt lopu.

Mutta miksi sitten Kokoomus ja Keskusta (myös Demarit) eivät tosiaankin palkkaisi jo alunperin ja avoimesti puolueensa kansanedustajaehdokkaiksi vain konsultteja sekä talouselämän lobbareita - ei ainoastaan noita nimellisesti poliitikon imagolla/nimikkeellä toimivia mutta tosiasiallisesti suurbusineksen elättämiä juoksupoikia/-tyttöjä - sekä kansan suosimia halvan populismin rikkaruohoja eli hömppäjulkkiksia, jotka ovat mukana pelkän mainosarvonsa (puoluebusineksen välineinä) eikä suinkaan (olemattoman) asiantuntevuutensa vuoksi.

Viis siitä, miten hankalaa konsulttien olisi jäävätä itsensä omia välittömiä intressejään enemmän tai vähemmän koskevissa päätöksissä. Sillä jos 'rehdissä ja luottamukseen perustuvassa' (haha) markkinataloudessa tunnetaan sellainen moraalinen välttämättömyys kuin liikesalaisuus, niin eikö Oy Suomi AB:n hallitus  voisi samalla periaatteella säätää eduskunnassa myös päätössalaisuuden? - Vai tarvinneeko tuota enää edes julistaa - kyseessä taitaa olla post-poliittisen ja post-ideologisen maan tapa.

Kuten sanottu - liiketoiminnan moraaliset ja tekniset perusrakenteet eivät muutu, vaikka Suomessa hölötettäisiin 'mutu'-epäkohdista miljoona kommenttikertaa päivittäin. Tarvitaan yhtenäistä tahtoa, mutta - paradoksaalista tai ei - juuri tuon yhtenäisen tahdon muodostumisen nettihölötys hajottaa ja murtaa. Toisin sanoen keskustelupalstojen mahdollistama lisääntyvä (kaoottinen) sananvapaus pikemminkin estää ja hämärtää poliittisiin intressiriitoihin sisältyvän aidon antagonismin tiedostamista kuin määrittelee ja organisoi (kuten sen pitäisi tehdä) tuon antagonistisen tahdon jotenkin paremmin ja selkeämmin.

Kyseessä on eräs liberaalin demokratian perusaradoksi: jos kaikilla on yhtäläiset oikeudet ja kaikki myös vaativat niitä toteutettaviksi, ei kenenkään vaatimuksilla voi enää yksittäisesti olla juurikaan rationaalista merkitystä, olkoonkin, että joku voi tietysti saada äänensä kuuluviin poliittisessa organisaatiossa. Päätökset tehdään kuitenkin pankkien kabineteissa ja valiokuntien iltalypsyillä - lähinnä teknokraattisten ehtojen vallitsessa, joihin yksittäisellä ihmisellä ei näennäisestä sananvapaudestaan huolimatta ole mitään pääsyä.

Liberaali-demokraattisen hallinnoinnin ja kapitalistisen markkinatalouden välisten rajojen hämärtymisellä (toimialueiden/mandaattien sekoittumisella) ylipäätään on vakavia seurauksia kansalaisen perusoikeuksien uskottavuuden kannalta. Sillä kun politiikka eli ideologinen arviointi, joka pystyy integroimaan lukemattomien yksilöiden poliittis-aatteellisen tahdon, on kipattu pois post-poliittisesta busines-hallinnosta, tulee yksittäisestäkin ihmisestä pelkkä kuluttaja myös politiikan (peli-)kentällä.

Jokainen voi itse kuvitella, kuinka paljon yksittäisellä kuluttajalla on päätösvaltaa supermarketiksi muuttuneessa post-politiikan finanssi-yrityksessä. Vastaus: juuri sen verran kuin hänellä on rahaa (ja/tai onnea rahojensa sijoittamisessa). - - Olemme siis palanneet jälleen aikaan, jolloin yksilön poliittisen päätösvallan määrä riippuu konkreettisesti hänen taloudellisesta vaikutusvallastaan ja asemastaan pörssissä.

Vaikka tuota poliittisen päätösvallan ja taloudellisen vaikutusvallan kytköstä ei nykyään olekaan enää legitimoitu lailla kuten vielä esim. Thomas Mannin Buddenbrookien eläessä 1700- ja 1800-luvuilla, niin käytännössä me kuitenkin olemme astuneet uudenlaiseen sääty-yhteiskuntaan: siinäkään suurella rahalla ei saa ainoastaan paljon tavaroita - sillä saa  paljon poliittista valtaa. - Tästä seuraa osaltaan myös, että poliitista lahjusta on entistä vaikeampi erottaa liikesopimuksesta - varsinkin jos/kun kyseessä on liikesalaisuus.

2
Näköispolitiikkaa (Hs.fi 7.4)
Tuomas Nevanlinna

Pari kuukautta sitten törmäsin tiedotusvälineessä tällaiseen uutiseen: "Yksi maailman suurimmista konsulttiyrityksistä, yhdysvaltalainen McKinsey & Company, on avustanut pääministerin esikuntaa seuraavan hallitusohjelman teossa."

Raportin tilasi valtioneuvoston kanslia Vanhasen perustaman "ajatusriihen" aloitteesta. Konsultit ehdottivat muun muassa palkkiojärjestelmien käyttöönottoa hoitajapulan ratkaisemiseksi.

Eikö koko politiikan voisi korvata manageri-konsulttirakenteella? Palkataan pääministerin tilalle toimitusjohtaja.

Ihan avoimesti tästä tiedotettiin. Siis jälkikäteen. Eikä ihan kaikkea sentään kavallettu: "Valtioneuvoston kansliasta ei vielä haluttu kertoa McKinseyn konsulttisopimuksen arvoa tai tarkempaa sisältöä."

Liikesalaisuuksienko avulla tätä maata nykyään hallitaan? Ja joutuvatko terveydenhuoltopalveluita käyttävät tulevaisuudessa maksamaan konsulttitoimistolle rojalteja?

Kaikenkarvaisten ajatushautomoiden visiot, virkamiesten tilaamat tulevaisuusraportit ja Pekka Himanen edustavat kaikki konsulttipolitiikkaa. Sen yhteiset piirteet ovat seuraavat:

a) Kannatetaan edistyksellisesti hyvinvointiyhteiskunnan perusideaa ja kaikille toivotaan hyvää.

b) Politiikka on aina ideologiaa 1700-lukulaisessa mielessä: ennakkoluuloja, aikansa eläneitä asenteita, järjettömiä tapoja, jähmeitä rakenteita.

Vilkaisin McKinsey & Companyn kotisivuja, ja kas: "Alitajuiset ennakkoluulot saattavat analysoimatta jääneinä viedä strategiselta päätöksenteolta pohjan."

Uudistusten este ei ole väärä politiikka, vaan asioiden politisoiminen ylipäätään. Vasemmisto ei ymmärrä, että kylmän sodan päättymisen jälkeen asiat eivät enää ole poliittisia. Politisointi juontuu puolueiden organisaatioitsekkyydestä, ei koskaan aidosta etujen tai näkemysten konfliktista.

c) Konsulttipoliittinen puheenparsi onkin aina järjestysutooppinen. Konsulttipolitiikka lainaa raflaavuutensa vasemmistolta ("alas vanha maailma!") mutta periaatteensa oikeistolta. Tradition ja kurin tilalle on vain astunut puhdas teknis-taloudellinen järjestys.

Tavallaanhan Kepu käyttää tässä valtion yhteisiä rahoja myös vaalikampanjansa kehittämiseen. Kyseessä on siis joko teknokratian huippu tai rikosasia. Tai molemmat.

http://www.hs.fi/juttusarja/nevanlinna/artikkeli/N%C3%A4k%C3%B6ispolitiikkaa/1135255915368
*
http://www.handcellphone.com/archives/category/wireless-industry-news/page/2

19 comments:

Homo Garrulus said...

Olisin silloin mielummin Walhroosin kannalla ja katsoisin kehitysavun vain kerran tai kaksi poisjätettäväksi jotta pankit saa lainansa maksettua ilman että USA:n ja Naton hirveä mylly otetaan mukaan sillä nämä ovat kuitenkin (voin siis uskoa) McKinseyn takana jotenkin turvaamassa heidän vielä suuremmat velat.

Ja USA:n pyykkiä en halua minä maksaa - en minkään veden, maan, lainan tai sodan kautta. Nada: ovat itse työntäneet vaaleanpunaista munkkia naamaan päivät pitkät ja tottuneet että kaikki on suurta, lähellä, bensa halpaa ja autot ilmaisia - mutta se on vain heidän kuvitelma demokratiasta.
Kuten meillä mummot sanovat, että hoito on loistavaa, huoneet puhtaat, seuraa olisi jos heitä jaksaisi puhutella jne mutta on kuulemma yksinäistä.

On kuulemma yksinäistä näissä hienoissa vanhustenkodeissa. Kaikki on suhteellista: pitääkö siis kuten USA:n ajattelun mukaan lisätä teatteriesityksiä, ja pitääkö ne olla 3-4 kertaa viikossa vai voidaanko pitää 2 kertaa viikossa sopivana ettei mummo koe olevansa yksin (en ole paha mummoille, tämä on filosofin pohdinta suhteista, don't misunderstand: itse hoidan omat mummelini vaikka ovat kotona).

Miksi siis kehitysmaissa mummelit kuolevat vesiastioita kantaessa kuivuneille pelloille? Tänk på det; niitä ei kukaan viihdyttele.

Rauno Rasanen said...

HG kirjoitti:

'Olisin silloin mielummin Walhroosin kannalla'

Silloin?

Onpa merkillisen hämärä viittaustapa, ettei sitten tarkoitus olekin referoida ikäänkuin ei-mihinkään eli johonkin, joka muka jollain (ehkä 'salatulla') tavalla liittyy päreen teemaan.

Puhut/kirjoitat paljon/liikaa HG, mutta et kuitenkaan kommunikoi. Ei ihme, ettet tule ymmärretyksi.

ninni said...

Tarvittaissin oikeastaan yksi hallitus maan Sisäisiin asioihin ja Toinen maailmanlaajuiseen kauppaan.

Anonymous said...

..ja tuhansiin muihin maailmanlaajuisiin asioihin. eilen irakissa ammuttiin - amerikkalaiset ampouivat reuterin toimittajat - ilman vastalauseita...12 henkilöä vahingossa

ninni said...

USassa firmat ei maksa tuloveroa

Timo said...

Anonyymi: se ampuminen tapahtui vuonna 2007, mutta USA:n kannalta (toivottavasti vähintäänkin) kiusallinen videonauha tuli julkisuuteen vasta nyt.

Anonymous said...

timo...siis eilen?

Anonymous said...

http://www.salon.com/news/2010/04/06/us_us_iraq_video/index.html tässä on hallituksen vastaus -anteeksi rauno- emme löydä videonauhaa

Rauno Rasanen said...

anonymous,

tarkoitat varmaankin Timoa, joka tarkensi esittämäsi tapauksen ajankohtaa ja kulkua - en minä.

Anonymous said...

Totta kai tuloerojen karkaaminen vaikuttaa kansalaisten perusvapauksien toteuttamisen mahdollisuuteen. Esimerkiksi Rawls ajattelee, että näin (lahjakkaita suosimalla) kuitenkin saadaan maksimoitua tehokkuus ja tuottavuus, josta riittää sitten siivu myös huono-osaisimmille. Tai pikemminkin niin, että hyvätuloisille maksettavan bonuksen on oltava mahdollisimman pieni, kuitenkin niin, että työ tulee tehdyksi. (Tämäkin on vaikea kysymys: mistä objektiiviset mitat kustakin työstä maksettavalle palkkiolle)

Egalitaristit puolestaan haluavat kaikkien tulojen pienenevän. Ehkä egalitarismi voisi kuitenkin osoittaa oikean suunnan sen suhteen, että tuloerojen pieneneminen elvyttäisi myös yhtäläisten perusvapauksien ajatusta. Norman Daniels on kirjoittanut paljon asiasta. Ei ole oikein sanoa, että pienituloisella olisi esimerkiksi yhtä hyvät mahdollisuudet tulla valituksi eduskuntaan kuin suurituloisella. Muun muassa mainonta ja tiedotusvälineiden hyväksikäyttö vaatii rahaa.

Ja kuitenkin Rawls pyrkii alleviivaamaan perusvapauksia suhteessa tulojen distribuutioon..

Egalitarismi voisi näyttää oikean suunnan myös siinä, että meidän ei tarvitse vaurastua ja kehittyä kaiken aikaa.

Joka tapauksessa, on turhaa puhua kaikille taattavista perusvapauksista, mikäli raha määrää aina lopulta kaapin paikan. Sellainen puhe on mielestäni rienausta.

Antza

ninni said...

jos nevanlinna ajttelee etta nama rahat menee vaalipussiin niin silloinhan se on hyva..jotain positiivista tulosta saatiin kansan mielestÄ?
mutta miten voit kirjoittaa..ok. politisoiminen estää toki asioiden hoitoa, mutta hurja juttu eihän meillä ilman politisointia olisi mitään vastusta täydelliselle liberalisoinnille.

" Vasemmisto ei ymmärrä, että kylmän sodan päättymisen jälkeen asiat eivät enää ole poliittisia. "

asiat tulevat aina olemaan poliitisia mitä c schmittiin on uskominen, koska hän sanoo etteivät ihmiset voi elää rauhassa. "Politisointi juontuu puolueiden organisaatioitsekkyydestä, ei koskaan aidosta etujen tai näkemysten konfliktista." etukonflikteja on. eivät ne katoa kieltämällä tai päätä opuskaan laittamalla!?

Anonymous said...

nevanlinnahan puhuu tässä kun joku kiinan juntta. eturistiriidat katoaa kun ne kielletään.

Anonymous said...

minun mielestäni etukonflikti on jo se, etten saa tehdä mitä haluan. halusin nukkua aamulla pitkään ja että aurinko paistaisi aina ja nyt asia on järjestyksessä.
ilmankonsultointia

3 said...

jokaiselle se ei ole etu, että on töissä. kansainvälinen kilpailu ei ole selvä "etu" ja sitä voi vähentää vain kansainvälisellä sopimuksella. suuren firman etu voi kyllä olla sama kuin yksilön, mutta kyseessä on etiikka..ja lopulta asioita ei tule enää laskea rahassa vaan jollain muulla määreellä..

3t said...

pankit ovat kaiken synnin alku ja lähde

Homo Garrulus said...

En puhu lainkaan liikaa - minä vedän rekiä perässäni ja se on työtäni (jota en saa tehdä koska narsistit eivät halua oppia).

Kun koutsaa niin ei opeta eli ei kerro, ei paasaa, ei ohjaa ja silti tekee sen. Tyyli on vain toinen mutta pian tullaan tilanteeseen kuten viisivuotialla lapsella jonka abstraktio on ollut epäkypsä ja yhtäkkiä se hokaa: "miksi et voinut sanoa aikaisemmin" kuuluu tyypillinen lause? Miksi et voinut aikaisemmin sanoa. Hmm kun on koko ajan sanonut aikaisemmin, uudellen ja kiertäen ja takaisin perustaan ja taas uudelleen jne kunnes asia rupeaa olemaan kypsä; merkitys on tehty. Näin Jumala tekee meistä myös merkityksiään jos voisi lyyrisesti sanoa eli hätäinen ja katkaiseva on aina ei-merkki eli aika turha ruohonsyöjä; nauta.

Mutta heti kun on tiennyt missä elää ja kenen kanssa ja miksi (en puhu avioliitosta vaan kulttuurista) on osaksi sen merkityskenttää ja siinä minuus on vähempi kuin me;mutta ei niin kuten ollaan se ymmärretty koska siinä aivot ovat snaijanneet kuten sinä ja Iines - te ajoitte minut pois niin kauan kun puheeni/höpötykseni oli teille vierasta.

Koska te pelkäsitte. Minä tiesin pelkonne. Mutta toista tietä ei ollut koska olisi tullut sota.

Homo Garrulus said...

Laitoin Iinekselle vastaukseni pankkiiri Wahlroosista.

Rauno Rasanen said...

HG,

et sinä mitään tiedä. Sitäpaitsi sinähän se tässä pelkäät. Ihminen, joka puhuu jatkuvasti, keskeytyksettä, toisia kuuntelematta kuin papupata, pelkää olla yksin ja hiljaa - pelkää siis itseään - omia affektejaan ja ahdistuksiaan.

Kun hän näitä ahdistuksia (jotka on kääntänyt projektiivisesti muihin eli psykopatologisesti omaksi vahvuudekseen) tulee sitten purkamaan toisten blogeihin, niin jo taas tuntuu vähän helpottavan hetkeksi aikaa.

Hän saa itsesuggestiivisesti tunteen siitä, että hallitsee lähes omnipotentisti itseään ja muita.

(Samalla hän kuitenkin saa väistämättä myös häirikön leiman otsaansa.)

Entä mitä minulle kuuluu se, mitä viestejä sinä Iinekselle lähettelet? Ei mitään. Mene muualle ilmoittelemaan yksityisasioistasi.

Alan kohta vaatia rahallista korvausta siitä, että sallin Chris Kylanderin käyttävän kommenttipalstaani pseudofilosofisten ja pseudopedagogisten 'narsismiensa' kaatopaikkana.

Keneltäkö vaadin? RKP:ltä tietenkin.

*
Tiedän kyllä, että käytät kritikkiäni pelkästään oman tiedostamattoman pelisi ja manipulaatiosi välineenä, mikä merkitsee, että kommentoidessani sinua isken käteni tietoisesti paskaan eli osallistun tähän kommenttipeliin, jossa sinut on ajettu nurkkaukseen, ja josta päästäksesi joudut tai olet ikäänkuin oikeutettu kokemaan harhaisesti omnipotentin tietäväisyytesi jopa entistä varmemnaksi.

Miesten maailmassa, Chris, tilanne, johon näytät ajautuneen, koettaisiin oman maineen kannalta aivan hirveäksi umpikujaksi, koska sinullahan ei enää ole edes kunniallisen perääntymisen mahdollisuutta vaan joudut väistämättä häpeällisen ulossulkemisen kohteeksi.

Mutta tämä mahdoton tilanne ei näytä sinua huolettavan tai sitten olet torjunut sen aiheuttaman ahdistuksen. - - Sitä pahempi sinulle. Ja sitä enemmän se kertoo psyykkisen tasapainosi horjumisesta.

Jos olen oikeudenmukainen, niin koen sinut pikemminkin säälittävänä kuin vihattavana olentona.

Rauno Rasanen said...

Antza,

sorry, että reagoin hiukan myöhässä. Kommenttisi on ihan asiaa.

No - - Rawls toki tunnetaan, mutta hänen näkökulmansa on minulle liian tekninen. Ei toteudu kuin unelmissa moinen mallinnus.

Samaa vikaa löytyy Habermasilta, vaikka hänellä painotus onkin enemmän diskursseissa kuin talousteoreettisissa laskelmissa.

Silti kumpikin yrittää luoda metodisen mallin, jota sovellettaessa muodollinen oikeudenmukaisuus toteutuu (ylemmän keskiluokan formalisti: Rawls) ja yhteiskuntarauha säilyy (natsismista pysyvän trauman saanut Habermas).

Mutta pelkkä metodi ei meitä pelasta. Tarvitaan teoria, joka ottaa paremmin huomioon ihmisten sosiaalisen ja psyykkisen dynamiikan sekä ideologisen dialektiikan paradoksit - Zizekin tapaan (on sitten eri juttu, miten poliittinen Zizek 'toimii' käytännössä - jos toimii).

Sitäpaitsi vasta perustavien yhteiskunnallisten antagonismien tajuaminen ja myöntäminen (konfliktiteoreettinen lähtökohta) antaa meille poliittisen motivaation lähtökohdat ja kipinän toimintaan.

Oikeistolaisuus on pääosin pelkkää teknokraattista peliä, joka yrittää piilottaa ideologiset piirteensä (liberalismiin erottamattomasti sisältyvän kaksinaismoralismin) perustuslailliseen, muodollis-neutraaliin vapauteen ja tasa-arvoisuuteen sekä etenkin objektiiviseen taloustieteeseen.

Tämän pimitysyrityksen tiukasti vasemmistolaiset 'dissidentit' paljastavat armotta ;\