Vapaata ajattelua

Kirjoitettu kommentiksi PJ:lle ja Salla Tyrväiselle Järveläisen päreessä "Joitakin syitä siihen, miksi en kannata reformoitua epistemologiaa".
(1111:sta päre. Lisäys 3.12)
*
Petri kirjoitti mm.

'Vastasin lopulta, että se on ideologia, jota jotkut tomppelit kannattivat ennen ensimmäistä maailmansotaa.'

Heh. Noin minäkin lopulta ajatteli(e)n. En sentään tenttivastauksiin kirjoittanut.
*
Salla Tyrväiselle

Jätin armon ja rakkauden tahallani pois kommentista, jotta nähtäisiin 'tämänpuoleisuudesta' käsin, mikä on eri rakkauskäsitysten dilemma.

Tuonpuoleisuudesta kun minä en tiedä...enkä haluaisi olla 'opportunistikaan'...;) Samoin ovat useat tekstikohdista, joita lainaat suhteellisen tuttuja, vaikken ole Raamattua systemaattisesti koskaan lukenut.

Ihminen on monesti 'muista piittaamaton ja egoistinen=paheellinen=syntinen'. Siten myös altruismi, jota Jumalan rakkaudeksi kutsutaan, on ajoittain pahan kerran sekoittunut ihmisen valtapyrkimysten kanssa.

Altruismikin on pyrkimystä ryhmän itsesäilytykseen - ei mihinkään kosmopoliittiseen, universaaliin oikeudenmukaisuuteen.

Ei ole olemassa kaikille yhteistä moraalitunnetta (Englannin 'platonis-empiristinen' perinne; Shaftesbury, Hume) eikä myöskään kategorista spontaaniin kausaliteettiin(?) perustuvaa moraalista järkeä kuten Kant hiukan stoalaisesti ajatteli.

Kuitenkin pidän (taas kerran ;) itsestään selvänä trivialiteettia, että tietyt perustavat moraaliset lähtökohtamme juontuvat perustarpeistamme ja niiden tyydytyksen välttämättömyydestä (itsesäilytys), ja ne ovat yhteisiä kaikille ihmisille.

Ongelman ydin piilee kuitenkin sinä, miten eri ihmisryhmät pystyvät kommunikoimaan ilman, että heidän omat strategiset eli moraaliset-/valtapyrkimyksensä tekevät tyhjäksi ryhmien välisen luottamuksen.

Monoteismi on osaltaan yritys ratkaista tämä ryhmien välinen antagonismi, mutta kuten liiankin hyvin tiedämme, monoteismi ei riitä. Niinkuin ei riitä myösään yhteinen kieli, kansallisuusaate tai totalitaarinen politiikka (kts. PS.)

Tarvitaan jotain muuta. En tiedä, mitä 'se' on.'

Mutta löytyykö ihmisille suurempaa 'yhteistä nimittäjää' kuin sama yhteinen Jumala?

...se vaikeaa on, mutta silti toivo jää' - kuten laulussa lauletaan...
*
YK:n lauselmat ovat käytännössä usein pelkkää 'paperia', joskin ihmisoikeuksien julistusta voi tietenkin pitää kunnioitettavana yrityksenä - ellei se samalla implikoisi biosfäärin tuhoa (sanoisi P. Linkola)

PS. Jeesus saarnasi yhtä aikaa tiettyä yksilön vapautta ja uskollisuutta Jumalalle. Tämänkö vuoksi kapitalistin on mahdollista uskoa Jumalaan? (??!!)
*
Lisäys

ad salla

Pupuja, ekologiaa ja kristillistä etiikkaa. Hmm..söpöä..;)
*
Kuten latinaksi siteerasit: 'kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta'. Kirkko on ihmisen transsendettinen koti. Näin minä ajattelen.
Entä voiko 'ihan koko';) todellisuus olla ikäänkuin 'näkymätön kirkko'? Ehkä Jeesus todellakin ajatteli tähän tapaan vertauksissaan.

Mutta meille näkyvän kirkon nurkan takana lymyileville ja joittenkin mielestä lusmuileville myyttien, mystiikan ja skeptisismin kanssa flirttaileville, nihilistisille harhailijoille (jotka eivät ole fundamentalisti-ateisteja) jää valitettavasti pelkkä kaipuu kotiin: - syksyinen 'varisten kirkulento yli maan, voi sitä ken on poissa kotoaan.' (Nietzsche)
*
Olen tuota Jeesuksen 'anarkismia' pohtinut. Mieshän käyttäytyi ja puhui mielettömiä sekä juutalaisten legalismin ja maallisen messias-odotuksen että kreikkalaisten, rationaalisen hyve-etiikan perinteen kannalta katsottuna.

Huolimatta siitä, että oli omaan uskontoonsa ja sen instituutioihin kriittisesti suhtautuva, Jeesus puhui maailmasta ja todellisuudesta kuin se olisi aina ollut kosmisen, jumalallisen kirkon vaikutusalueella - eräänlainen transsendentin 'keittiön ja olohuoneen porstua'.

Jeesus puhui näkymättömästä tulevaisuudestamme luottavaisesti ja vakaumuksella. Hän oli kotonaan sekä maailmassa että maailmakaikkeudessa - molemmissa yhtäaikaa.

Jeesuksen pyhä huolettomuus (älkää huolehtiko huomisesta, sillä taivasten valtakunta on tässä ja nyt - sisäisesti teissä) vetoaa minuun syvästi.

Tuollainen Jumalan lapsen 'huolettomuus' on kuten sanottu pahennus ja skandaali maalliselle uskolle että viisaustieteelle.
Mutta se on ehkä ainut tie ulos tästä Pirun oravanpyörästä, jota maailmaksi kutsutaan.

Nihilisti voi kokea pyhän huolettomuuden erittäin läheiseksi itselleen - suorastaan 'lähimmäiseksi' - täällä maailman kaikkien ajattelujärjestelmien markkinatoreilla.
*
'Empaattinen kyynisyys' ja huumorintaju yhdistyneenä pyhään huolettomuuteen: siinä minun reseptini 'täälläolon' kestämiseksi.