Fritz Langin Metropolis
.
1
Kullervo kirjoitti edellisen päreeni ‘Aikamme
donatolaiset ja heidän vastustajansa’ kommentissaan: Jossakin keskustelussa
IM leimasi minut kehitysuskovaiseksi, mutta minä väitän olevani
kehitysempiristi.
*
Tulevaisuus-optimistisen kehitysempirismin utooppisessa
mallissa [by RR] on kyse valistuksen perinteen ‘teknologisen’ järki- vapaus- ja
tiedehybriksen + hegeliläistyyppisen historianäkemyksen [josta Marx unelmoi
valtiottoman anarko-kommunismi-utopian] yhdistymisestä Francis Fukuyaman
‘demokraattisessa markkinaliberalismissa’ [joka niin ikään on osoittautunut jos
ei utooppiseksi niin ainakin ylioptimistiseksi ja epärealistiseksi visioksi].
.
Hegelin historiavisio on teleologinen [aristoteelinen
entelekheia + ‘panenteismi’/prosessiteologia] eli ‘päämäärädeterministinen’
[erotuksena ei-intentionaaliseen kausaaliseen determinismiin], mikä tarkoittaa,
että sen historiallinen liike/muutos päätyy ihmisen [tietoisuuden,’hengen’]
alunperin kausaalisen pakon alaisesta ‘langenneen’ vieraantumisen [‘synnin’]
syklisestä tilasta [‘lihan kontingenssista’] hänen vapautumiseensa kaikesta
tyranniasta maallisessa yhteiskunnassa/valtiossa [Jumala tulee lopullisesti
ihmiseksi Jeesuksessa; Hegel on ‘maallis-metafyysinen’ gnostikko].
.
Hegelille ihmisen autonomia [positiivinen vapaus]
toteutui siis nimenomaan ja vain vahvassa valtiossa, mistä
libertaari-anarkistit ovat tietysti täysin eri mieltä, mutta heitä pitää
vastustaa, sillä anarkistit eivät näköjään kykene ymmärtämään, mitä saisivat
aikaan hourupäisellä negatiivisen vapauden hypetyksellään, joka hajottaa
yhteiskunnat instituutioineen takaisin primitiivisen barbarian tilaan, jossa
vallitsee a] jatkuva kaikkien sisäryhmien välinen sota toisiaan vastaan [eikä
mikään rousseaulais-kristillinen alkuparatiisi], ja jonka b] markkinatalouden
voimat ahmaisevat myllyynsä entistä tehokkaammin kykenemättömänä ideologisesti
organisoituun poliittiseen vastarintaan.
.
Myös Jeesus oli eräänlainen ‘eskatologinen’ anarkisti
juutalaisessa yhteiskunnassa ja on oireellista [ja mielestäni anarkismin
kannalta erittäin johdonmukaista], että hän odotti
nimenomaan pikaista maailmanloppua eikä suinkaan mitään ihmisten suurta
vapautumista juutalaisessa eli maallisessa valtiossa. Anarko-liberaalit,
anarko-kristityt ja anarko-kommunistit eivät elä tässä maailmassa vaan jossain
tulevassa tai menneessä utopiassa/pelastuksessa, joka saavutetaan aina
‘vallankumouksellisen’ marttyyriuden hengessä.
.
2
Ensinnäkin on kysyttävä: eikö noin 2000 vuotta, joka
Rooman valtakunnan uhosta ja tuhosta kulunut, ole kuitenkin jopa
kehitysempiristille hieman liian lyhyt aikaperspektiivi ihmisen historian
‘laadullista’ kehitystä arvioitaessa? Toisekseen [ja tämä on olennaista]
onnellisuus ei viime kädessä ole mitattavissa oleva ‘vakio’. Toki kohtuullinen
elintaso, joka takaa sen, ettei tarvitse joka päivä pohtia pelkästään sitä,
mistä saisi tänään jokapäiväisen leipänsä, antaa mukavamman elämisen tunteen,
mutta onnellisuus ei tietenkään ole vain elintason jatkuvan kasvun asia vaan
jotain ‘sisäistä’ ja ‘lopullista’ - jotain sellaista, mitä juuri anarkistit
sanovat tavoittelevansa utopiassaan. Mikä merkitsee, että ‘todellinen’
onnellisuus on aina imaginaarista [fantasiaa], jota ei nimenomaan sen
imaginaarisen haluluonteen vuoksi voi koskaan saavuttaa
reaalisena/aktuaalisena.
.
Olet Kullervo taipuvainen mittailemaan kaikkia asioita,
ilmiöitä ja tuntemuksia kvantitatiivisesti. Mittaapa siis sydämen tuskan ja
autuuden kvantiteetti. Määrittele ihmiselle hänen onnensa ainutlaatuisuus
ja sen ehdot, ohjaa häntä sitten tekemään kaikkensa tuon määritellyn onnen eteen
ja mikäli hän yhä epäröi tai protestoi, totea ‘Tuntemattoman sotilaan’ Lahtisen
tapaan, että ‘sulla ei voi olla enää nälkä, koska [‘kapitalistinen’] tiede on
todistanut, että sä olet jo saanut tarpeeksi kaloreita’ [vapaasti siteerattu].
.
Olet siis tekemässä ihmisestä robotin, joka toimii
piirulleen annetun ohjelman ja ohjelmoinnin puitteissa. Sellaisesta
maailmakatsomuksesta sanoudun irti, koska se nyt vain yksinkertaisesti tuhoaa
ihmisen ihmisyyden, mikä tarkoittaa nimenomaan hänen vapauttaan erehtyvänä
eli/myös pahana [ja juuri epätäydellisyydessään luovana/‘semanttisena’]
olentona. Lue Dostojevskin ‘Kellariloukon’ I jakso [myös toinen jakso on
loistava]. Se kirja lienee ollut oman nuoruuteni tärkein lukukokemus ‘Rikoksen
ja rangaistuksen’, Camus’n ‘Sivullisen’ ja Nietzschen esteettisesti häikäisevän
[mutta filosofisesti ongelmallisen] retoriikan ohella.
.
Jos ajattelemme, että maailma kulkee vääjäämättä
parempaan [tai ylipäätään tiettyyn] suuntaan ja että tämän suunnan voi
osoittaa/mitata ottamalla huomioon ‘tarpeelliset’ muuttujat, ei jää muuta
ongelmaa kuin nuo muuttujat: onko niitä ‘tarpeeksi’ monta, jotta tulokset olivat
luotettavia ja vielä eräs ‘pikku’ juttu: mittaavatko ne tosiaan sitä, mitä
niiden pitäisi mitata [tutkimuksen validius]. Jos uskot, että tällaisia
tutkimuksia on mahdollista tehdä uskottavasti tieteellisen objektiivisuuden
[eikä vain filosofisen ajatuskokeen] vaatimuksilla, olet minun katsannossani
tiedeuskovainen ja siis vain askelen päässä New Age’-hömpästä.
.
Oletko lukenut Timo Airaksisen ‘Tekniikan suuret
kertomukset’? Kirja on perustellusti nimetty raportiksi ja vaatisikin tiettyjen
rönsyjen tiivistämistä/toimittamista, mutta aiheensa suomalaisena pioneerina
sillä on ohittamaton paikkansa. Kirjassa esitellään viisi tapaa
[tekno-optimismi, teknopessimismi, tekniikan determinismi, tekniikan imperatiivi
ja tekniikan autonomia] suhtautua tekniikkaan ja teknologian kehityksen
globaaleihin mahdollisuuksiin niin hyvässä, huonossa kuin ehkä pahassakin.
.
Itse edustan [ajatellen ihmisen onnellisuutta
fenomenologis-eksistentiaalisesta lähtökohdasta käsin] teknopessimististä
teknodeterminismiä. Kehittämämme teknologia ‘vie voiton’ meistä jossain
vaiheessa. Teknoäly tulee kehittymään kapasiteetiltaan niin ylivoimaiseksi, että
se muuttuu lopulta jopa laadullisesti autonomiseksi [saavuttamatta silti koskaan
ihmisen tietoisuuden holistista tasoa], jolloin ihminen luovuttamalla
‘välineellisen toimivallan’ häntä ylivoimaisesti tehokkaammalle
informaatiojärjestelmälle ajautuu lähes täysin riippuvaiseksi sen ‘ehdoista’
[näin on käynyt pienemmässä mittakaavassa jo nyt esim. sairaalateknologian
suhteen eikä laajempaankaan megakatastrofiin tarvita kuin viikon kestävä totaali
sähkökatkos tiheästi asutulla miljoonakaupunkialueella].
.
Tämä kuulostaa kovin pessimistiseltä scifi-humpalta,
mutta miten muuten minäkään [lankeamatta silti pelastusmetafysiikkaan] voisin
ilmaista ajatukseni/epäilykseni tulevasta? Kuka tahansa futurologisia
ennustuksia esittävä kirjoittaa väistämättä omanlaistaan science
fictionia.
.
En siis jaa tekno-optimistien uskoa teknologian
mahdollistamaan globaalisti parempaan tulevaisuuteen. Syitä on monia, joskin
perimmäinen syy lienee joka tapauksessa evoluutiobiologinen. Ihminen ei eroa
niin ratkaisevasti muista eläinlajeista, etteikö se tulisi lisääntymään eli oman
informaationsa siirtämiseen pyrkiessään [vai onko seksuaalinen halu pikemminkin
deterministinen pakko kuin subjektiivinen valinta, jolloin emme
tietoisesti/vapaasti ‘pyri’ lisääntymään vaan olemme pakotettuja/’huijattuja’
siihen (rakastumalla)?] ja määrällistä onnea [elintasonsa jatkuvaa kasvua]
tavoitellessaan aiheuttamaan lopulta myös oman tuhonsa rajatussa
tilassa/olosuhteessa [maapallo]. Lajeja on tuhoutunut ennenkin ja tulee
tuhoutumaan myös tulevaisuudessa. Miksi ihminen [joka on tuhonnut enemmän
eläinlajeja kuin mikään muu ‘luonnonmullistus’] olisi itse poikkeus säännöstä
[1]?
.
3
Vain tiede- ja anarko-utopistit [libertaristiset tai
kommunistiset] pitävät ihmistä niin ainutlaatuisena, että hän muka pystyy
luomaan paratiisin maan päälle, vaikka hintana laiskan ja mukavuudenhaluisen
elitisti-epikurolaisen kalliista ja turhista pikku nautinnoista saattaa hyvinkin
olla eko- ja biosfäärin nopeutettu tuhoutuminen. Nuo Nietzschen kuvailemat
‘viimeiset ihmiset’ ovatkin onnellisia idiootteja [2], sillä vain jonkin asteen
narsistiset typerykset voivat olla täysin avoimesti elämää rakastavia onnellisia
ihmisiä [kuten esim. pätevä biologian popularisoija Richard Dawkins].
*
Kas tässä meillä väestöteknologisesti tosi optimistinen
tulevaisuusvisio: epikurolaisten anarko-idioottien suoran demokratian
yhteiskunta, jossa päätökset tehdään onnellisimman=vahvimman
‘nautintaoikeudella’. Kuulostaako johdonmukaiselta ja
oikeudenmukaiselta?
*
En tietenkään ole vaatimassa, ettei ihminen saisi olla
onnellisuusoptimisti [senkin vuoksi, ettei keneltäkään voi/saa riistää hänen
‘omaa luontoaan’], mutta
ollakseen uskottava, optimistin pitää ensin vakuuttaa pessimisti ja skeptikko
siitä, ettei ole samalla pelkkä hyväuskoinen hölmö. Skeptikkoa ja pessimistiä
[kuten minä] ei kuitenkaan/tietenkään vakuuta välttämättä yhtään mikään, joten
communication failed – taas kerran. Yritetään vain jotenkin sietää toisiamme,
joskin suvaitsevaisuus on tässä blogissa ‘kiellettyä’.
.
[1] Rajattuun elintilaan sisältyvän
yhteiskunnallis-ekologisen problematiikan tiimoilta kannattaa lukea etenkin
Garret Hardinin ‘Yhteismaan ongelma’.
.
[2] Viimeisetkin ihmiset jakautuvat kahteen eri
kategoriaan, joista globaali-liberaalit ‘mukavuus-narsistit’ [oman
onnellisuutensa varmistamiseksi] ‘sosiaalistavat/integroivat’ kaikki
mukavuuttaan uhkaavat ‘ikävät kansalaiset’ demokraattisella
enemmistö-byrokratialla. ‘Orjuuttamisen’ syyksi heille riittää jopa kansalaisen
‘suvaitsemattomuus’. ‘Lokaalit ‘yhteisö-narsistit’ sen sijaan ajavat
toisinajattelijat maanpakoon Impivaarastaan eivätkä edes yritä ‘käännyttää’
heitä omaan onnellisuususkoonsa kuten globalisti-liberaalit.
*
3 comments:
Rauno, tämä on niin perusteellinen vastaus, että sen pureksimiseen menee nyt hieman aikaa. Poimin tässä nyt pikaisesti vain muutaman yksittäisen kohdan.
"Olet Kullervo taipuvainen mittailemaan kaikkia asioita, ilmiöitä ja tuntemuksia kvantitatiivisesti."
Mitä muuta voit odottaa insinööriltä?
"Olet siis tekemässä ihmisestä robotin, joka toimii piirulleen annetun ohjelman ja ohjelmoinnin puitteissa."
Mielestäni ihmiskunnan dokumentoitu historia osoittaa, että ihminen on onnistunut käyttämään tietojaan eduksensa, ja että teknologinen kehitys on yksilön kannalta positiivista. Tämä ei tietenkään kerro mitään tulevaisuudesta, vaikka antaakin sille jonkinlaista toiveikkuutta. Emme voi johtaa ihmiskunnan kehitykselle matemaattista mallia.
"Oletko lukenut Timo Airaksisen ‘Tekniikan suuret kertomukset’?"
En ole. Nuo mainitsemasi Dostojevskit olen lukenut, tosin nuoruudessa. Lukulistallani on myös muutama Dostojevski, luulen saavani niistä nyt paljon enemmän kuin parikymppisenä.
"Itse edustan [ajatellen ihmisen onnellisuutta fenomenologis-eksistentiaalisesta lähtökohdasta käsin] teknopessimististä teknodeterminismiä. Kehittämämme teknologia ‘vie voiton’ meistä jossain vaiheessa."
No nyt mennään sinne scifi-osastolle, josta olet minua myös muistutellut. Taidat flirttailla scifin kanssa vähintään yhtä paljon kuin minäkin. Olen myös taipuvainen ajattelemaan, että teknologiassa piilee suuri vaara. Vaikka monet pitävät teknologista singulariteettia hölynpölynä, olen omaksunut sen osaksi maailmankatsomustani ja pidän sitä täysin realistisena vaihtoehtona. Teknologian (ja koko ihmiskunnan) tulevaisuuteen liittyy siis mielestäni jonkinlainen epäjatkuvuus, jossa tämä (mielestäni) näihin päiviin asti jatkunut ihmiskunnan positiivinen kehitys voi ottaa arvaamattoman suunnan.
"Vain tiede- ja anarko-utopistit [libertaristiset tai kommunistiset] pitävät ihmistä niin ainutlaatuisena, että hän muka pystyy luomaan paratiisin maan päälle, vaikka hintana laiskan ja mukavuudenhaluisen elitisti-epikurolaisen kalliista ja turhista pikku nautinnoista saattaa hyvinkin olla eko- ja biosfäärin nopeutettu tuhoutuminen. Nuo Nietzschen kuvailemat ‘viimeiset ihmiset’ ovatkin onnellisia idiootteja [2], sillä vain jonkin asteen narsistiset typerykset voivat olla täysin avoimesti elämää rakastavia onnellisia ihmisiä "
No ilmeisesti olen sitten jonkinlainen utopisti, mutta kyllä teknologinen paratiisi minun nähdäkseni on täysin mahdollista. En kuitenkaan pidä itseäni aivan täysin "onnellisena idioottina", sillä olen päätynyt humanismiini ja optimismiini pitkällisen tien kautta, läpi masentavan pessimismin ja ateismin. Vaikka haluaisin yhdistää tämän jonkinlaiseen sivistykseen (joka on tosin erittäin pintapuolista: mitä enemmän luen, sen vajaammaksi tunnen itseni), kyse taitaa kuitenkin olla tietynlaisesta optimisisesta perusvireestä, joka on kulkenut mukanani pitkin elämääni (eli siis se "oma luonto", johon viittaat myöhemmin).
ilman optimismia e ela raunokka
No e ela.
Post a Comment