Kunnian kulttuureista hippileiriin ja Jeesukseen

'Te siis haluatte tietää, mitä mieltä minä olen Antti Korhosen erottamisesta. Mitä te sillä tiedolla teette? Ettekö ymmärrä, ettei tässä tapauksessa voi tuomita ketään - ei edes opetusviraston juonittelijoita, vaikka he tietävätkin mitä tekevät. Taivaallinen Isäni kyllä aikanaan tuomitsee heidät. Mutta teidän tehtävänne ei ole tuomita ketään. Niin kovasti kuin haluaisittekin. Te kyykäärmeen sikiöt. Aina toisianne pilkkaamassa ja myrkkyhampain raatelemassa! Minä lähden nyt kala-leipä-aterialle, enkä siedä häiriköintiä ruokailupaikalla. Ehkä ymmärrätte, mitä tarkoitan.'

*

‘Korjaava kommentti’ koskien kommenttia päreessäni ‘Johtaako itseohjautuva kasvu- ja oppimisprosessi häpeän kulttuuriin vai hippileiriin? Vai - -?’.

.

Kirjoitin seuraavasti: 'Ehkä lähes perverssit kunniakoodit ovat tarpeen juuri siellä, missä ei ole kyetty ratkaisemaan yhteisöllistä kanssakäymistä ja sen eettisiä periaatteita [...]’.

.

Kommenttini jättää toivomisen varaa sekä kokonaisuuden että yksityiskohtien suhteen. Esimerkiksi. Mitä olen tarkoittanut ilmaisulla yhteisöllisen kanssakäymisen ratkaisemisesta? Ja eikö olisi pitänyt hiukan selkiyttää sitä, miksi kunnian periaate on niin tärkeää toisilleen lähes vastakkaisissa yhteisöllisen elämän muodoissa eli romanikulttuurissa [piittaamattomuus demokraattisista instituutioista ja etenkin oikeuslaitoksesta; yksilö on ensisijaisesti suvun/klaanin jäsen] sekä Jani Kaaron kuvaaman ja preferoiman japanilaisen ‘vapaan oppimis-periaatteen’ yhteisöllisyydessä tukahduttava institutionaalinen roolikulttuuri, jossa yksilöllisyys ja yhteisöllinen rooli samaistuvat ‘vapaan’ ryhmäoppimisen prosessissa]. 

.

Näissä institutionaaliseen yhteisöllisyyteen täysin eri tavoin suhtautuvissa kulttuureissa romanit tappavat kunnian takia toisiaan mutta japanilaiset itsensä. Sen sijaan pidäkkeetöntä vapautta ja hedonistista nautintoa tavoittelevat hipit puolestaan viis veisaavat suvun tai yhteisön heihin kohdistamista moraalisiksi tulkittavan kunnian vaatimuksista - aivan kuten uusliberaalit kapitalistit eivät piittaa muusta kuin egoistista talous- ja nautintoarvoista. 

.

Hipit elävät kiertelevää elämää kuten romanit, mutta heidän valintojaan eivät siis säätele ja kahlitse suvun tai yhteisöllisten roolien paine vaan nautinto-addiktio – aivan kuten uusliberaalin finanssi-kapitalistin toimintaa ei ‘rajoita’ lopulta mikään muu kuin hänen ahneutensa määrä. Hipit ja kapitalistit ovat oman [ja ‘toisen navan’] ympärillä pyöriviä egoisteja siinä määrin kuin nautinto-addikti nyt ylipäätään pystyy olemaan reflektoivasti tahtova minä. Hänen elämänsähän on pääosin riippuvuuden ehdollistamaa eikä reflektoivan tahdon alaista toimintaa. Myöskään kunnian kulttuurin jäsen ei kärjistetysti tulkittuna ole yksilö vaan oman yhteisönsä edustamien arvojen vanki, jolla ei ole sananvaltaa itseään koskeviin tärkeisiin päätöksiin.

.

Näin ajatellen hippien pidäkkeettömän universaali lähimmäisenrakkaus [altruismi] on paradoksaalisesti egoistisen ahneuden kääntöpuoli eikä jokin ihmisen hyvyyden mahdollistava ‘luonnollinen’ elämänmuoto. Mitä ikinä Jeesus sitten Vuorisaarnassa lopulta tarkoittikaan [etenkin moraalikäsitystensä realistista toteutettavuutta silmällä pitäen], niin huolimatta eettisestä syvällisyydestään hän oli myös tyypillinen utopisti-idealisti, joka ei ehkä tajunnut tai halunnut hyväksyä sitä, ettei mikään yhteisö pysy kasassa ilman moraalisia koodeja ja/eli institutionaalisia rakenteita [‘Lakia’]. Jeesus tosin sanoi tulleensa täyttämään lain, mutta eiköhän kristinuskon myöhempi historia kerro pikemminkin päinvastaisesta – Laki täytti Jeesuksen. 

.

Jos Jeesus kuitenkin oli oikeassa, niin hänen sanomansa ei näytä toteutuva ainakaan tässä maailmassa kuin yksittäisten yksilöitten kohdalla, ellemme sitten [kuten usein väitetään] pidä vapauden, veljeyden ja tasa-arvon julistajien vaatimaa demokratia-kehitystä Jeesuksen oppien sekulaarina versiona. 

-

Mutta hei – väittikö Jeesus kirjaimellisesti, että rakkaus toteutuu jo tässä maailmassa? Eikös kyseessä ollut optio koskien Jumalan valtakuntaa? Jos näin, niin Jeesusta voisi tavallaan pitää myös yhtenä kapitalismin kaikkein suurimmista guruista. Tulevaisuuteen kannattaa sijoittaa. Pascal ryhtyi sittemmin lyömään jopa vetoa asiasta. Tosin Rooman kirkko oli jo myöhäiskeskiajalla myynyt 'riskittömiä' pelastus-optioita kovaan hintaan. Moraalinen rappio saa joskus lähes nerokkaita muotoja varsinkin, kun rahasta ja valllasta on kyse.

.....

?? Hmm. Tämän verran ‘korjauksia’ tällä erää. Kyse on niin isoista etiikan, yhteisöllisyyden ja ihmisluonnon ongelmista, ettei niitä [itse]ironisesti puhuakseni ratkaista kuin juuri siellä yhteisöllisessä kanssakäymisessä – jos ratkaistaan. Jätän asian muhimaan, mutta lienee väistämätöntä palata siihen myöhemmin uudestaan.

*

http://actuspurunen.blogspot.fi/2013/04/johtaako-itseohjautuva-kasvu-ja.html

http://www.properuskoulu.net/2013/04/miksi-antti-korhosesta-tehtiin.html