April 9, 2013

Olipa kerran pedagoginen auktoriteetti

Kaksoissidos on vallankäytön tehokkain ja ristiriitaisin muoto [mitä vain ikinä mies teetkään, se on väärin].
.
Sovinistis-symbolinen mini-pamfletti siitä, miten Alppilan koulun tapaus heijastaa koko modernin projektin sisäistä arvo- ja normiristiriitaa. 
.
Tähän on tultu, kun tasa-arvoistuneitten naisten edustama hyysäysmentaliteetti ja ikuinen ‘mikä-sun-oikein-on’-keskustelukulttuuri jyrää kouluinstituution lopullisesti. Kuria ei osata pitää eikä sen pitämiseen anneta myöskään enää mahdollisuuksia. Opettajan pedagoginen auktoriteetti ei ole enää pitkään aikaan ollut mikään legitiimi itsestään selvyys. Asia on pikemminkin päinvastoin, sillä ne miesopettajat, jotka yrittävät turvata opetus- ja opiskelurauhan luokan suurelle oppilasenemmistölle, erotetaan. Hyvin siis menee ja häiriköt nauraa. - - On säälittävää nähdä, miten yhteiskuntamme yleinen normittomuus, arvoliberalismi ja pinnallinen konsumerismi heijastuu kaikkein tärkeimmässä instituutiossa eli koululaitoksessa näin räikeällä tavalla. Vielä säälittävämpää kuitenkin on, että myös opettaja-auktoriteetin katoaminen seuraa yleistä modernisaatiokehitystä, jota voi pitää ytimeltään feminiinisenä projektina, mikä merkitsee, että kitisevien akkojen valitukset on kuultu ja huomioitu moneen sataan tuhanteen kertaan ja heidän oikeuksiaan on lisätty jatkuvasti aina siinä määrin, että kiitokseksi lisääntyneestä vaikutusvallastaan ja vapaudestaan naiset ovat juuri uusiin oikeuksiinsa vedoten ryhtyneet syyttämään ‘hegemoniastaan luopuneita’ miehiä [kiittämättömyys on (nais)maailman palkka] kaikesta yhteiskunnassamme nykyään ilmentyvästä anarkismista ja hällä-väliä-asenteesta - ikään kuin naiset eivät tajuaisi itse olevansa tuon mentaliteetin merkittävimpiä ylläpitäjiä vääristyneen yliempaattisilla voivotteluillaan, joista löytyy pedagogista uskottavuutta, johdonmukaisuutta ja ohjaavuutta yhtä paljon kuin finanssivalvontavirastolta juridista valtaa. - - Antaa siis yhden häirikön terrorisoida koko luokkaa. Älköön häneen koskettako sormellakaan. Äidin pikku poikaan. Voi voi. Ei saa kieltää lasta. Se kun on niin luova. - - Fuck you, sanon minä. Tätä menoa loputkin miehet jättävät opettajan ammatin ja siirtyvät sellaisiin hommiin, joissa heidän ei tarvitse kokea ajautuneensa kaksoissidokseen, jossa ei voi tehdä mitään oikein. Jos et poista häirikköä luokasta, et voi opettaa muita. Jos poistat häirikön luokasta kädestä pitäen, olet väkivaltainen ja sinut erotetaan. Miksi siis ylipäätään edes yrittäisit kouluttaa itsesi opettajaksi? Vaihda ammattia ja jätä naiset veisaamaan tuota samaa ikuista virttään empatiasta ja keskustelun autuaaksi tekevästä voimasta, joka muuttaa muka pahimmankin häirikön hyvin käyttäytyväksi pikku enkeliksi. - - Mutta edes sitä sinä mies et voi tehdä, sillä ei aikaakaan, kun tuo kitisevä, voivotteleva, taivasteleva ja paheksuva naislauma syyttää sinua vastuun pakenemisesta ja ilmaisee halveksivansa sinua miehenä. Minkäs teet. Näin huomaat olevasi ikuisesti ja lopullisesti sidottu feminiinisen epäjohdonmukaisuuden ja selkään puukottamisen kulttuuriin. Voit vain yrittää jatkaa samaan tapaan kuin ennenkin ja tehdä itsestäsi narrin yrittämällä ylläpitää pedagogista auktoriteettia, jonka toteuttamisen mahdollisuudet sinulta kuitenkin on jo riistetty - kiitos sympaattisten ellei peräti rakastettavien feminiinien, kiitos koko kapitalistisen modernisaation projektin, joka on antanut etenkin naisille, lapsille ja muille ‘vähäväkisille’ oikeuden ja vapauden olla juuri niin hysteerisen vastuuttomia kuin kaupallisen arvoliberaalisuuden kannalta on suotavaa konsulttidemokratiaksi muuttuvassa, mainosmedian manipuloimassa ja korruptoimassa, nautinto-affektiensa perässä juoksevien taloussubjektien individualistisessa maailmassa, josta puuttuu yhtenäinen, kokonaisvaltainen ja yhteisöllinen ymmärrys kaikkia koskevista perusnormeista sekä yhteisistä velvollisuuksista ja niiden noudattamisesta. - - Niinpä Alppilan yläasteen opettajan erottaminen on paljon enemmän kuin oikeusjärjestelmämme yksittäinen moka. Se symboloi koko kasvatuksellisen modernin sisäistä ristiriitaa, sekavaa päättämättömyyden tilaa ja eettisen ymmärryksen tajun rappioksi pahentunutta avoimuuden eli loputtomaksi hölötykseksi muuttuneen tunnustamisen kulttuurimme sokeaa uskoa naiviin arvo- ja normiliberalismiin. Modernin projekti on kaksoissidos, joka lopulta kääntyy itseään vastaan eli tekee mahdottomaksi sen kaltaisen vapauden toteutumisen, jota se itse alunperin niin ylevästi, toiveikkaasti ja jopa menestyksekkäästi oli ajamassa.
*

1 comment:

Anonymous said...

Terve,

etkö näe tässä Alppilan sotkun uutisoinnissa minkäänlaista optista harhaa? 1930-luvulta lähtien on joka toinen vuosi uutisoitu "oppilaiden käytös huonontunut viime aikoina" -henkisiä juttuja. Se on yhtä pysyvä otsikko kuin "talvi yllätti taas". Entä mitä ne keinot ovat, jotka opettajilta on poistettu kurinpidon suhteen? Fyysinen kuritus kiellettiin jo Venäjän vallan aikaan - se on ainoa, mikä minulle tulee mieleen. Tässä on käynyt huono tuuri, vähän kuin traaginen piilokamera.

Itse muistan omalta ala-asteen erityisluokalta opettajia, jotka käyttivät joka päivä Alppilan kaltaisia otteita; minkäänlaisia ongelmia siitä ei tietääkseni syntynyt. Amerikkalaistumiseen on siihenkin vaikea oikeusjuttujen suhteen uskoa. Oikeudenkäynnit ovat oppilaiden vanhemmille kalliita ja niissä hävitään poikkeuksetta. Nythän kansan myötätunto on muutenkin Antti Korhosten olkapäillä. Hänestähän on tullut jonkinlainen kristushahmo.