Erittäin rauhallinen luokkahuone
.
1
Siirrän tähän päreeseen [luku 3] Takkiraudan/Ironmistressin blogin
päreeseen 'Alppilan koulusokora II' kirjoittamani kommentin, jotta hiukan
paremmin hahmottuisi minkä tyyppinen kanta minulla on sekä tähän yksittäiseen
tapaukseen että kouluhäiriköintiin yleensä. Jokainen tapaus on tietysti oma
juttunsa, mutta tiettyjä yleisiä linjoja on pakko vetää. Muussa tapauksessa
selittelemme yksityiskohtia loputtomiin, mikä vatvominen estää selkeän
päätöksenteon kysymyksessä 'saako oppilas solvata opettajaa vai ei'. Vastaus on
jyrkkä ei. Tällaista päätöstä ja linjausta vasten voimme sitten nopeammin ja
selkeämmin ottaa kantaa tähänkin häiriköinti- ja työntämistapaukseen. Kuten
sanottu muussa tapauksessa viilataan loputtomiin pilkkua siitä, kuinka vahva
kosketus oppilaaseen on sallittua voimankäyttöä ja kuinka vahva ei. Olennaista
on tietää, miksi voimakäyttöön piti turvautua. Ja jos tuo syy on oikeutettu, se
oikeuttaa myös työntämisen, kunhan siitä ei seuraa oppilaalle vammoja. Ei riitä,
että olisi voinut seurata, koska ei seurannut. Seuraus-etiikkaan vetoamalla
voidaan tässä ainoastaan sotkea puurot ja vellit eli olennainen ja epäolennainen.
Jos opettajan solvaaminen on ehdottomasti kiellettyä, tuon kiellon noudattaminen
on ehdoton velvollisuus jokaiselle oppilaalle. Tästä kun lähdetään, ollaan jo
hiukan selkeämmillä vesillä.
.
2
2
Luin äsken Hesarin verkkosivuilta arvostamani [musiikki- ym.-] toimittaja Minna
Lindgrenin kirjoituksen ‘Suuttunut aikuinen on säälittävä’. Mielestäni se
heijastelee aika hyvin monien kaikkea mahdollista voimankäyttöä vastustavien
[etenkin naisten?] logiikkaa tässäkin kouluhäiriköintitapauksessa. Lindgren
kirjoittaa omista lapsistaan ja itsestään:
.
.
Minua tietysti hävettäisi. Melko pian, kesken vapaan kasvatustuokioni, muistaisin, miten minut heitettiin 70-luvulla ulos luokasta.
Yleensä siihen riitti opettajan kyllästynyt käsky. Joku teki sen anteeksi pyydellen ja yksi aina tarttui niskasta kiinni.
Englanninopettajan ei tarvinnut työntää minua ulos, sillä hän heitti huolellisesti höyrykiharrettuun päähäni märän sienen, ja kun käänsin kajalkatseeni kateederille, lensi naamalleni liitu.
Tuo oli kevennys. Minua oli syytäkin ojentaa, enkä ole siitä katkera. En tiedä vielä mitään niistä ongelmanuorista, joista kaikki tuntuvat tietävän kaiken, kun vaativat opettajille kovempia otteita kuin jääkiekkotuomareille.'
*
Siis mitä? ‘Minua oli syytäkin ojentaa, enkä ole siitä katkera’. Mutta opettaja ei silti saa käyttää voimaa eikä suuttua – niinkö? Missään tapauksessa? Entä onko suuttuminen sama asia kuin mikä tahansa kurinpidollinen toimenpide? Enkä tarkoita nyt pelkästään sienellä ja liidulla heittelyä. - - Oliko sinulla Minna joku oma yhtenäinen, selkeä ja mieluummin kohtuullisen ristiriidaton mielipide tästä asiasta? Nyt en sellaista pysty löytämään, vaikka miten luovasti ja samalla itseäni hilliten venyttäisin tulkintaa.
.
Loputtoman vatvomisen ja/eli seurauseettisen modaliteetti-saivartelun [‘jos hän olisi työntänyt oppilasta hiukan kovempaa, niin tämä olisi kaatunut portaikkoon ~ siis: hän melkein työnsi oppilaan portaikkoon ~ siis: hän oikeudellisesti katsoen aiheutti sellaisen vaaratilanteen, että hän oikeastaan työnsi oppilaan portaikkoon’] välttämiseksi on syytä asettaa tämän kaltaisen ‘regressio/progressio’-päättelyn estämiseksi sääntö, joka sanoo: “oppilaan saa ‘tiettyjä menettelytapoja’ noudattaen poistaa luokasta välittömästi, jos hän solvaa opettajaa tai toistuvasti häiritsee opetusta opettajan huomautuksista huolimatta [3:n huomautuksen jälkeen]”.
.
Ymmärtääkseni Alppilan koulun tapauksessa kummatkin kriteerit täyttyvät. ‘Tietyistä menettelytavoista’ en tässä yhteydessä kirjoita sen enempää. Mutta jos oppilaitten annetaan olettaa, että he voivat rangaistuksetta’ perseillä’ luokkahuoneessa miten sattuu, on annettu väärä signaali, jota ‘lahjakkaimmat’ häiriköt auliisti käyttävät hyväkseen sekä opettajan opetusta että siihen keskittyvien oppilaiden opiskelua [tahallisesti tai tahattomasti] sabotoidakseen. Muualla yhteiskunnassa tällaiset järjestyshäiriköt passitetaan yleensä putkaan, jos eivät puheesta tokene. Mutta siellä muualla yhteiskunnassa avoin häiriköinti onkin kiellettyä ja poliisin kontrollin alaista. Koulussa ja etenkään opetusvirastoissa sen sijaan ei tunnuta enää tiedettävän edes sitä, kuka voi lopulta päättää [paitsi Suuri Juristi] kurinpidollisista toimenpiteistä puhumattakaan siitä, onko tällä ‘kuka-hän-sitten-lieneekään’ edes oikeuksia päättää, vaikka häneltä [mikäli kyseessä on luokanopettaja] opetusvelvollisuutta noudattaakseen tällaista päätöksentekoa vaaditaankin.
.
Pitää siis muistaa, että voimme rationaalisesti vaatia vain sellaisten velvollisuuksien noudattamista, mikä on meille mahdollista ja mihin kykenemme. Muussa tapauksessa lain ratifioima velvollisuus on tyhjä kirjain, ja Alppilan koulun tapauksessa näyttääkin siltä, että opettajalta on yhtäkkiä viety oikeus ja siten mahdollisuus toimia juuri sen velvollisuuden mukaisesti, jonka noudattamista häneltä kuitenkin laissa vaaditaan ja jonka suorittamisesta hänelle osaltaan myös palkka maksetaan. Kaksoissidos. Umpikuja.
.
Sen sijaan oppilaalle esitetty vaatimus ja velvollisuus olla aiheuttamatta häiriötä opetukselle ja ehdoton kielto solvata opettajaa eivät ole oppilaalle mahdottomia velvollisuuksia noudattaa. Itse asiassa ne ovat kaiken oppimisen ja kasvamisen eli oppilaan persoonallisen kehittymisen ja edistymisen perusedellytyksiä, jotka opettajan velvollisuutena on turvata - tarvittaessa voimankäytöllisesti 'kohtuullisia' kurinpidollisia menettelyjä käyttäen. Jos 'kohtuullisista kurinpidollisista menettelyistä' ei kuitenkaan päästä koulussa yksimielisyyteen, sinne lienee paras hankkia erityisiä järjestyksenvalvojia, joilla on erilliset valtuudet poistaa häirikkö luokasta voimakeinoja käyttäen. Ja jos häirikköä ei järjestyksenvalvojienkaan [joilla ei ole poliisin valtuuksia eikä välineitä] toimesta saada ulos luokasta, hälytetään paikalle virkavalta, jolta eivät keinot ihan heti lopu. - - Tällainen visio näyttää tietysti täysin absurdita, mutta jotain hyvin absurdia on tässä nykyisessäkin kukkahattujen moralisointi-linjassa, joka kuten sanottu johtaa kurinpidolliseen kaksoissidokseen eli umpikujaan.
.
3
Rauno Rasanen said...
.
'Täältäpäästä iso hali molemmille.’
.
Jos et nyt olisi taas kerran noin siirappimaisen tekopyhä. Ihan kuin
jäisi hilloa sormiin, kun lukee tuon halituksen. Slitsis. Silti [?] sulatan
rivien välistä vahingoniloisen ja riveiltä luettuna sosiaalipornoisen juttusi
kohtalaisen [?] hyvin, koska olen tottunut [?] linjaasi ja koska tämä tapaus
[kuten olen itse erittäin yleisellä ja poleemisella tasolla arvioinut] tosiaan
heijastelee paljon suurempia kuvioita kuin, miltä päälle päin näyttää.
.
Oma diagnoosini on yhtä nopea kuin ‘varmakin’. Pojan äiti on
liittoutunut sen opetusviraston troll-häxan kanssa [jonka nimeä en tietenkään
tiedä] miesopettajaa vastaan. Huolimatta kasvaneesta sympatiastamme poikaparkaa
kohtaan [joka on transferoinut (ks. psykoanalyysi) pahan olonsa tukevaan (ei
läskiin) miesopettajaan], olen sitä mieltä, että opettaja silti on toiminut
periaatteessa juuri niin kuin tuossa tilanteessa on paras toimia, sillä yksikään
oppilas, taustastaan riippumatta, ei ole oikeutettu solvaamaan ainuttakaan
opettajaa julkisesti luokkahuoneessa. Solvatkoon vaikka niissä keskusteluissa,
joita käydään opetustilanteen ulkopuolella. Niissä voi päästää liikoja höyryjä
pihalle, vähän viilentyä ja selvittää omaa päätään ja yrittää sitten arvioida
tilannetta. Sen sijaan luokkahuone opetustilanteessa on ehdottomasti ihan eri
tarkoitusta varten. Oppilas, joka siellä pimahtaa samaan tapaan kuin tämä poika,
pitää toimittaa ulos.
.
Mutta jos nyt mm. juutuubissa nähty työntäminen on opettajalta
kielletty [vaikka hän voimaa muka lain mukaan saakin käyttää (esimerkiksi
hypnoosia?)] niin tarvitaanko näin ongelmallisten ja tulkinnanvaraisten
tilanteitten ehkäisemiseen sittenkin esim. erillisiä järjestyksenvalvojia, jotka
toimivat myös ikäänkuin linkkinä opettajan/koulun ja poliisin välillä? Se on
luultavasti huono [ja ‘ylireagoitu’] ratkaisu koulu- ja opetusilmapiirin
kannalta, mutta hyvä ei ole nykyinenkään tilanne, jossa vanhempien on
mahdollista provosoida [kiristää?] opetusviraston kukkahatuilta omia
hysterioitaan tukeva päätös.
.
PS. Suuri Juristi päättäköön [tuomariäänin 3-2] taas siitä, kuka tässä
on oikeassa, kun me itse emme voi emmekä osaa. Paljon pusuhaleja syyttömille.
Syyllisille hapanta hilloa.
.
PPS. Onneksi meillä on sentään fiksu opetusministeri, mutta ei ole
mikään helppo tilanne hänellekään tämä.
*
2 comments:
Hyvin kirjoitettu, mutta eipä jätetä pelkästään juristeille näin tärkeitä asioita. Ei juristeista turhaan kerrota pahantahtoisia vitsejä.
meian koulussa rehtori heittaa tuokeja oppilaitten paalle...kreikassa
Post a Comment