Kommentti 3

Päre on ylipitkä kommentti Sammalkielen kommentiin päreessäni Kommentti 2.

1
Sammalkieli kirjoitti: 'Kun ei ole yksityisomaisuutta, ei kyllä tarvita oikeuttakaan.'

Mene itseesi hyvä mies. Niin kauan kuin on olemassa mustasukkaisuutta ja uskollisuuden vaatimuksia, niin kauan on myös olemassa jonkinlainen jos ei vielä yksityisomaisuuden niin ainakin yksityisyyden ja luottamuksellisuuden tila, jota sekä toisiaan rakastavien että muiden pitäisi kai kunnioittaa.

Tämä positio on yksityisen omistamisenkin lähtökohta. Siis nainen. Sillä naisistahan [lisääntymisen ~ aluevaltausten ~ elintilan jne.varmistamisesta] kaikki sodat on perimmältään aina käyty.

Jos taas minkäänlaiselle mustasukkaisuulle, uskollisuudelle ja luottamuksellisuudelle ei ole tarvetta, herää kysymys, missä vaiheessa evoluutiota hyppäsimme parinvalinnan [ja siihen liittyvän rivaliteetin], pariutumisen ja reviirin puolustamisen yli.

Jos näin on päässyt käymään, emme nähtävästi ole alunperin olleet eläimiä lainkaan vaan rousseaulais-anarko-marxilaisia enkeleitä jostain toisesta todellisuudesta, jossa 'haikara' tuo lapset populaatioon, joten niiden hankkimiseksi ei tarvitse kokea mitään kilpailevaa himoa ja kateutta, joka korruptoisi perushyvän anarkistisen enkeliluontomme.

Mutta sitten [?] pahat instituutiot [kuten yksityisomistus] tulivat ja tukahduttivat alkuperäisen hyvän luontomme ja aloimme himoita itsekkäästi.

Mistähän ne insituutiot oikein tulivat? Mikä on se paha, joka ne keksi?  Miksi se ryhtyi vaikuttamaan alunperin hyvässä ihmiskunnassa?
.....
Äh. - - Anarkismi-teorisointi on täynnä reikiä kuin Emmental-juusto. - - No - ironisesti voidaan toki sanoa, että juuri nuo reiät [metafyysiset hypoteesit] todistavat kyseisen teorian olevan 'kypsää'.

Romanttiset utopia-fantasiat jos mitkä ovat kuitenkin väistämättä kaipuuta ja uskoa suureen Toiseen eli deterministiseen symboliseen järjestykseen ~ tarvetta samaistua jumalalliseen olotilaan ~ regressiivistä kohtumystiikkaa jne. Sanalla sanoen hörhöilyä.

Meidän pitäisi kai kyetä rakastamaan elinkumppaniamme niin syvästi, ettei meidän tarvitsisi paeta tällaisiin hörhöilyihin. Mutta se on tietysti helpommin sanottu kuin tehty eikä riipu välttämättä vain meistä itsestämme vaan vaatii vastavuoroisuutta toiseltakin osapuolelta.

Yksityisomaisuuden kieltäjälle myös tällainen vaatimus lupauksen pitämiseen lienee kuitenkin jo kohtalokas askel kohti porvarillista esineellistämistä - - .

2
Mitä Kolhaasiin ja juoksukaljoittelijaan tulee, niin minä puhun heidän oikeudenmukaisuusvaateidensa käytännön legitimaatiosta enkä esim. jostain ideaali- ja reaalitodellisuuden abstrakteista oikeudenmukaisuus-hypoteesien erotteluista.

Legitimaatio on aina ja väistämättä kytköksissä käytäntöön ja kuljimmepa sitten mitä teoreettista reittiä tahansa, niin legitimaation voluntaristis-desisionistinen ongelma odottaa meitä perillä. - - Mikäli emme ole sitä vielä kohdanneet, emme ole päässeet perille vaan yritämme luultavasti väen väkisin rakentaa maailmankuvastamme niin pätevän ja pitävän palapelin, että se valmistuessaan poistaisi myös itse legitimaation ongelman - toisin sanoen meidät itsemme lopullisen päätöksen tekevinä subjekteina.

Pidän tällaista intellektuaalista mentaliteettia teoreettisena eskapismina: epätoivoisena pakoyrityksenä väistää perimmäinen kontingenssi ja aksidenssi, joka on subjekti itse. Teoreettista eskapismia voisi myös nimittää teoreettiseksi eutanasiaksi, jolloin yksilö luovuttaa oman subjektiutensa suurelle Toiselle, jota hän ryhtyy palvomaan.

Valitan. Minä en aio valehdella itselleni tässä asiassa: en paeta täydelliseen maailmankatsomukseen enkä antaa testamentata subjektiuttani suurelle Toiselle.

Mitään rationaalisesti pätevää ideaalista legitimaatiota [a la Habermas] ei tietenkään voi olla, ei ole koskaan ollut, eikä tule koskaan olemaan [paitsi teoriassa, mutta teoriat eivät tee kontingentteja päätöksiä - - kuin teoriassa]. Oikeus on sokea. Silti on yritettävä olla oikeudenmukainen ja tämä on suurin tuska.

On yritettävä olla oikeudenmukainen myös Halla-ahoa kohtaan. Mutta jos Halla-aho itse halveksii ja  pitää pilkkanaan sitä oikeutta, joka takaa suomalaisille oikeusturvan, hän ansaitsee juuri sellaisen tuomion/päätöksen, jonka on [minun mielestäni] jo alunperin tilannutkin. Poliittisen halveksunnan.

Mutatis mutandis sama pätee Mikael Kolhaasin eettisesti kontrafinaaliseen eli mielettömään strategiaan sekä juoksukaljoittelijan praktisesti absurdeihin perusteluihin puolustaa varastamistaan yksityisomaisuuden instituutiolla.

*

http://actuspurunen.blogspot.fi/2012/06/kommentti-2.html