Actus essendi subsistens

Mitäs se neiti nyt tuollaisia kyselee?! Mennään mieluummin katselemaan maisemia tuonne pusikon taakse joen rantaan. Ollaan kunnon empiristejä - - Mitä?! - Mihin neiti nyt menee! - Okei - puhutaan sitten olemassaolosta ja olemuksesta. - Huh että onkin nopeakinttuinen blondi. Ja vielä rationalisti?! Jo on aikoihin eletty.

[Kielimafian tarkennuksia ja lisäyksiä - viimeksi 2.2]

HG kysyi edellisen päreen kommentissa: Eikö tämä ole se vanha ikuisuuteen johtava keskustelu joka oli myös Humen ja Kantin välisessä erossa. Missä kohtaan luonne ja missä kohtaan luonto?
*
Tietyssä mielessä kyllä, joskin esittämäni kanta olisi merkinnyt sekä Humelle että Kantille [heidän tiedon oikeuttamiseen liittyvistä eroistaan huolimatta] katteetonta metafysiikkaa.

Voidaan sanoa, että kyse on oliosta sinänsä [empiirinen maailma totaliteettina], jonka Kant jätti tuntemattomaksi ja joka Humelle oli kontingentti, yksittäisten havaintojen kohde, joka aiheutti monenlaisia impressioita ja impressio-kimppuja, joista sitten koottiin koherenttien tottumusten ja tapojen puitteissa [teoriat ovat 'varmimmin' tosia tottumuksia] suhteellisen hyvin ennustettava maailma, jossa pystyi elämään ilman välitöntä vaaraa.

Hume'kin pelastaa skeptisismin viime kädessä common sense'llä [kuten englantilaiset aina], eikä hän ymmärrä olemassaoloa muuksi kuin triviaaliksi välittömyydeksi ja että kaikki olemassaolon metafyysinen postulointi on huuhaata.

Huuhaata tai ei - en kuitenkaan halua jäädä riutumaan Humen [ylipäätään empiristien] hedelmättömään ja ikävään visioon, joka palauttaa ihmisen eläin- ja kasvikunnan rivijäseneksi, joka kuitenkin taitojensa hypertrofian myötä on muuttunut biosfäärin monstrous alien'iksi.

Asia saattaa evoluution suhteen hyvinkin olla niikuin edellä todettiin, mutta ymmärtääksemme olemassaoloa ja tietoisuutta rationaalisesti Humea vakuuttavammalla tai ainakin heuristisemmalla tavalla, olemassaolo pitää siirtää olion sinänsä paikalle - olkoonkin, että Kant väitti [contra Anselm ja ontologinen jumalatodistus sekä Descartes ja cogito], ettei olemassaolo tuo mitään olennaisesti uutta olion olemukseen; olemassaolo ei ole olion ominaisuus.

Tietenkään olemassaolo ei ole materian ominaisuus vaan jotain, joka nimenomaan mahdollistaa ominaisuuksien ilmenemisen tietoisesti olevina. Olemassaolo on itse itsensä syy ja seuraus eli etenkin spinozalaisittain substanssi causa sui'na, joskin Spinoza ajattelee, että tietoisuus/subjekti on materiaalisen ja mentaalisen coincidence: yhteensattuma [= kausaalinen parallellismi, mikä ei kuitenkaan selitä yhtään mitään, koska tietoisuus ei voi olla kausaalisuuden kohde vaan lähtökohta], kun taas kristityille tietoisuus/olemassaolo täydellisimmillään [mikä täydellisyys ei siis ole kausaalisesti osoitettavissa] on Jumala causa sui'na: actus essendi subsistens eli olemassa oleva oleminen [Tuomas Akvinolainen].

Toisin sanoen [itseironisen mirabile dictu ;\] - tietoisuus olevien olemassaolon itsereflektiona on samalla myös tietoisuuden ontologinen perusta [olemassaolon 'asuinsija'] - ei suinkaan päinvastoin [eli oleva olemassaolon kausaalisena syynä].

Tietoisuuden mahdollisuuden edellytykset toki kehittyivät materiaalis-antropologisen evoluution periaatteella, mutta tietoisuus sinänsä ei 'tule olemassaolossa olevaksi' materian ominaisuuksien kausaalisen summana vaan olemassaolosta 'aina jo' itsestään johtuen.

Olemassaolo irtautuu kausaalisen determinaation kentästä tietoisuutena/-ssa ja saattaa sen olemassaolon eli itsensä piiriin.

[Huom. 'tietoisuutena/-ssa'; sijamuodon valinta on tässä samalla sekä empiirinen että metafyysinen valinta, joka väistämättä siirtää [elleme katkaise päättelyn regressiota esim. juuri olemassaoloon/Jumalaan] edeltävän dialektiikan jälleen yhden askeleen eteenpäin/syvemmälle, mutta en tässä pohdi ko. valinnan seurauksia].

Tuomas Akvinolaisen [joka harvinaista kyllä oli yhtä aikaa sekä 'makro-metasystematiikan' että selkeän ja yksinkertaisen esityksen nero] jälkeen etenkin Heidegger on kirjoittanut näistä asioista äärimmäisellä terävyydellä - immanenttia metafyysista näkemystä luovalla herkkyydellä.
*
Hyvää päivän jatkoa, HG, toivoo RR - ajallisten ilmiöitten dosentti ja megafyysikko.
*
http://en.wikipedia.org/wiki/Actus_Essendi
http://fi.wikipedia.org/wiki/Causa_sui
http://en.wiktionary.org/wiki/mirabile_dictu
http://www.iep.utm.edu/spinoza/#SSH3b.iv
http://heatherfink.blogspot.com/2006_12_01_archive.html