Riivaajien 'taudin itämisastia' oli tieteellisen valistuksen, utooppisen sosialismin ja häikäilemättömän kapitalismin Eurooppa: tuhoavien ja myrkyllisten ideoiden kauhugalleria, joka valheellisesti piti itseään edistyksenä

Riivaajat on Dostojevskin kosto nuoruudessaan omaksumilleen Euroopan utopisti-sosialistisille ja ateistisille aatteille [sekä niitä edustaville ihmisille], jotka ajoivat hänet lopulta sosiaaliseen katastrofiin [pakkotyö Siperiassa] ja henkiseen umpikujaan [uskonnollinen kriisi] - joista molemmista toki oli hänelle paradoksaalisesti myös korvaamatonta 'hyötyä' kirjailijana.

Riivaajissa nuo aatteet ja ihmiset vievät Dostojevskin mukaan lopulta - jos ei koko maailman niin ainakin Venäjän kaaokseen ja orjuutukseen.

Tästä lausumasta eivät NL:n kommunisti-ideologit tietenkään pitäneet - luultavasti myös sen julkisuudessa paranoidisesti vaietun tosiasian ja tästä seuranneen itseymmärryksen hämärtymisen vuoksi, että Riivaajissa Dostojevski karmealla tavalla mutta uskomatonta kyllä täysin realistisesti kuvasi ja ennusti, minkälainen moraali  reaalisosialismissa vallitsisi ja millaisiin käytäntöihin se turvautuisi puoluevihollisia 'tunnistaessaan'.

Riivaajat on venäläisen kommunismin [pamfletti-]romaanimuotoon kirjoitettu puoli-fiktiivinen genealogia eli aatteellis-moraalinen 'syntyoppi'.

I
1
Rene Girardin mukaan Kirillov [ks. edellinen päreeni] ei ole imitaatio vaan parodia Kristuksesta, ja näin kai ajatteli myös Dostojevski, jolle Kirillovin sinänsä ihan oikeasti aito [toisin kuin Stavroginin ja Verhovenskin tapauksissa] hyväsydämisyys toimii kuitenkin juonirakenteellisesti samantyyppisenä nihilismin 'maskina', jolla rajatila-psykopaatti Stavrogin lumoaa ja hurmaa ihmisiä ainakin aluksi. Myös Pjotr Verhovenski on lipevässä retorisuudessaan erinomaisen salonkikelpoinen.

Alkuperäisen juonirakenteen eheyden ja selkeyden säilyttämisen suhteen Dostojevskille tuli vaikeuksia pitkän ja oleellisen kohdan - (Stavrogin) 'Tiihonin luona' - sensuroinnin takia. Hänen piti muokata kirjan jälkimmäistä osaa alkuperäis-suunnitelmasta poikkeavalla tavalla, mikä hieman laimentaa loppuratkaisun eli Stavroginin itsemurhan symbolista tehoa - siitäkin huolimatta, että tuo alunperin pois jätetty ja yhä edelleen järisyttävä kappale liitettiin kirjaan myöhemmin irrallisena.

Pitää siis muistaa, että Dostojevskille kukaan alunperin Stavroginin ideoiden ympärille nuorempamana kokoontunut nihilisti [utooppinen sosialisti, mihin ryhmään myös Dostojevski nuorena erehtyi liittymään, kunnes tuomittiin valtiopetoksen suunnittelusta Siperiaan] ei ole millään muotoa sankari vaan tuhoon johtavan valinnan tehnyt ihminen, jossa on 'riivaaja' - myös Kirillov, joka ei hänkään kuole oman käden kautta sankarillisesti vaan pikemminkin eläimellisesti itsemurhan lähes epäonnistuessa.

Satov tapetaan kuten niin moni muukin, joka asettuu mielipuolista ryhmää vastaan. Stavrogin hirttäytyy romaanin lopussa 'egoismiinsa', joka ei kuitenkaan pystynyt varjelemaan häntä pedofiliaan liittyvältä itsesyytökseltä. - Mutta kaikkein suurin ja iljettävin roisto, joka olisi ansainnut vaikka kidutuskuoleman - epäjumalastaan Stavroginista uuden Venäjän valetsaaria suunnitellut nuorempi Verhovenski pakenee aivan viime tipassa aiheuttamaansa kaaosta jonnekin Eurooppaan.

Riivaajien henkilögalleriassa slavofiili-Satovin tilanne muistuttaa eniten Dostojevskin omaa kohtaloa hänen kokemassaan utopisti-sosialisti-harharetkessä. Toisaalta voidaan sanoa, että Kirillovin nihilistinen logiikka lienee ollut Dostojevskille hyvinkin läheistä hänen pohtiessaan argumentteja Jumala-uskoa vastaan - minkä taidon tämä committed ortodoksi hallitsi paremmin kuin yksikään typerä uusateisti näinä meidän latteina fundamentalistisen naturalismin ja lässyttävän kaupallisen facebookin aikoinamme.
*
[Odotan Riivaajien uutta käännöstä tulevaksi milloin tahansa. Luultavasti Olli Kuukasjärvi kääntää myös sen kuten kolmen viime vuoden aikana mm. Rikoksen ja rangaistuksen, Idiootin, Pelurit ja viimeksi Kaksoisolennon. Martti Anhava kääntänee Karamazovit uusiksi [?].

2
Joseph Frank on julkaissut 2009 5-osaisen Dostojevski-sarjansa 1000-sivuisen koosteen ja tiivistää siinä tietysti Dostojevskin tuotannon olennaisimmat juoniainekset taustoineen aatehistoriallisesti ja kirjallisuustieteellisesti selkeällä tavalla [suosittelen].
http://www.amazon.com/Dostoevsky-Writer-Time-Joseph-Frank/dp/0691128197/ref=sr_1_1?ie=UTF8&qid=1297878769&sr=8-1
http://payingattentiontothesky.com/2009/12/28/joseph-frank%E2%80%99s-%E2%80%9Cdostoevsky-a-writer-in-his-time%E2%80%9D/

II
David Bentley Hart on kirjoittanut mielenkiintoisen esseen, jossa hän vertailee Dostojevskia ja Tolstoita keskenään esteettisen eheyden kannalta - taiteilijoina - ei niinkään filosofis-tyyppisen problematiikan tasolla.

En paljasta tässä yhteydessä kovin tarkasti [mutta silti liikaa] ortodoksi-Hartin [ainakin Dostojevski-faneille, joihin Hart toki myös itse kuuluu] ehkä yllättävää, mutta lopultakin täysin perusteltua kantaa siitä, mitä tulee esimerkiksi [ortodoksi-]Dostojevskin draamallisiin eksentrikko-henkilöhahmoihin [jotka nimenomaan Riivaajissa ovat pikemminkin aatteellisia ideoita ja rooleja kuin eläviä, todellisia persoonia] ja [liberaali-protestantti-]Tolstoin psykologisesti perusteellisella empatialla ja lämmöllä huolellisesti kuvattuihin ihmisiin, joista huokuu taiteellisen nerouden mestarillisesti mieleemme siirtämä läsnäolo - ei pelkkä polyfoninen vaikutelma jossain murhamiesten ja pyhimysten kauhugalleriassa [sorry Dosto - mä nyt tässä vain hieman retorisoin lämpimikseni].

Luettuani Hartin esseen, saatan sietää yhä paremmin jo aiemmin pitkin hampain hyväksymäni Nabokovin kritiikin Dostojevskin kömpelyydestä kirjoittajana, vaikka heti perään onkin syytä lisätä, että Doston kunnianhimo oli ohjelmallisesti ja siten tietoisesti muualla kuin tietyssä tyyli-estetiikassa ja/tai narratiivisessa ideaalissa [realismi jne.].

Sitäpaitsi olen jo muutaman vuoden ajan ollut samaa mieltä Stephen Greenblattin ['Will in the World' - 2004 bestseller Shakespearesta] ja ymmärtääkseni nyt myös Hartin [ja monen muun - ks. linkki] kanssa siitä, että Anna Karenina on maailman paras romaani.

Ja kirjoittihan jo myös itse Dostojevski Anna Kareninasta täysin paikkansa pitävästi [joskin mitä ilmeisimmin kateellisena]: 'Flawless as a work of art'.

Nyt on parempi lopettaa, että ajatuksiini jäisi vielä edes jotain johdantotekstin tapaista lupaamaani D. B. Hartin esseetä varten.
*
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Possessed_(novel)
http://en.wikipedia.org/wiki/Stephen_Greenblatt
http://en.wikipedia.org/wiki/Anna_Karenina
http://en.wikipedia.org/wiki/David_Bentley_Hart
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ren%C3%A9_Girard
http://en.wikipedia.org/wiki/Ren%C3%A9_Girard
http://www.bestrussianbuy.com/en/abook1600/The-Devils-The-Possessed
http://freeiphonehacks.com/update-the-possessed-the-devils-by-fyodor-mikhailovich-dostoyevsky-books/
http://danliterature.wordpress.com/fyodor-dostoevsky-crime-and-punishment/fyodor-dostoevsky-the-possessed-the-devils/