Berlusconi ja Mubarak ovat 'yhtä viisaita' miehiä, vaikka ovatkin pysyneet vallassa erityyppisten poliittisten systeemien mahdollistamina

Silvio Silvio näytä sarves - josko sä jo huomenna lopullisesti lähdet sinne luxus-huora-palatsiisi hässimään [kohti dirty-old-manin väistämätöntä kohtaloa: tappavaa sydänkohtausta; - tervemenoa!].

[K-mafian lisäyksiä ja korjauksia - viimeksi klo: 16.30]

I
Berlusconi: Mubarak on viisas mies

Italian pääministeri Silvio Berlusconi nostatti kulmakarvoja EU:n huippukokouskäytävillä perjantaina, kun hän kutsui Egyptin presidenttiä Hosni Mubarakia viisaaksi mieheksi.

"Toivon että Egyptissä tulee demokraattisempi järjestelmä ilman presidentti Mubarakin sortumista. Häntä pidetään lännessä, etenkin Yhdysvalloissa, viisaista viisaimpana, koko lähi-idän esikuvana", Berlusconi sanoi toimittajille. "Toivon hallintoon jatkuvuutta."

Berlusconi lisäsi myös, että Mubarak ei aio asettua ehdolle seuraavissa vaaleissa.' - [HS.fi. - 4.2]

II
1
Kiitos Silvio - pelastit päiväni. Nauroin ääneen kommenttiasi. - Mutta oletko koskaan ajatellut asiaa toisinpäin? Eikö juuri demokraattinen järjestelmä salli myös sinun kaltaisesi julkkis-idiootin ja mafioson pysyä vallassa?

Tuli mieleeni, että ehkä Italiassakin [siis demokratiassa] tarvittaisiin kansannousu, jotta hävyttömästä, vanhasta populisti-tyrannista, joka häpäisee paitsi itsensä myös demokratian, päästäisiin eroon.

Perimmältään demokratia kuitenkin häpäisee itse itsensä, koska se ei muodollisen proseduurin palvonnassaan pysty erottamaan toisistaan tyhjällä retoriikalla pelaavaa populisti-idioottia ja aidosti demokraattista poliitikkoa, jolla on selkeä missio, mutta joka samalla ymmärtää järjestelmän sisäisen ristiriidan, jota muodollinen oikeus ei psyty peittämään kuin mystifioidusti.

[Esimerkiksi filosofi-sosiologi Jürgen Habermas on piilo-idealistinen konsensus-uskovainen, joka ei halua tunnustaa demokratian sisäisesti ristiriitaista luonnetta vaan taikoo hatustaan diskurssi-eettisen oikedenmukaisuus-jumalan, joka rationaalisessa suvereeniudessaan lunastaa tyhmyytemme ja anarkiamme, kunhan vain ensin alistumme sen palvelukseen - me argumentatiivis-eettisesti 'vajaat'].

Kapitalismi [joustava tyranni vailla poliittista ideologiaa] sinänsä ei tarvitse kansannousuja [paitsi Naomi Kleinin shokki-doktriinin merkityksessä], mutta demokratia aidosti toteutuakseen näyttäisi tarvitsevan niitä. Valitettavasti vain kansannousut on julistettu rikollisuudeksi demokraattisessa perustuslaissa - asiantuntijoitten koukeroisilla päätöksillä.

Mielenosoitukset eivät voi muuttua totaaliksi protestiksi, koska kaikki vastarinta vesitetään viime kädessä teknologisella kontrollilla [poliisilla] ja - paradoksaalista kyllä: kansanäänestyksillä [joissa ei toteudu aito ja pätevästi arvioitu poliittinen tahto vaan yksittäiseen ongelmaan annettu populistinen ja kontingentti mielipide - mikäli on jälleen lupa olla pessimisti-kyynikko].

Sellaista on meidän nykyaikainen liberalismimme. Saamme kyllä räksyttää ja kritisoida, mutta emme pysty muuttamaan poliittisesti enää oikeastaan mitään kovin perustavaa. Demokraattinen liberalismimme toimii niin kauan kuin hyväksymme mystifikaation, jonka mukaan vapaus ja muodollinen parlamentarismi ovat käytännössä yksi ja sama asia kahdella eri päätöksenteon tasolla.

[Edustuksellisuus/representatiivisuus on kuitenkin jo by definition loogisesti eri asia kuin identtisyys/samuus].

On tietoinen mystifikaatio [tai vähintäinkin kategorinen väärinkäsitys] väittää, että pelkän äänestämisen ja parlamentaarisen päätöksenteon välillä vallitsisi hataraa syy-yhteyttä vahvempi korrelaatio. Kyseisen kausaliteetin hämärtymisestä pitää huolen vapaan markkinatalouden doktriini, joka asettaa parlamentarismille sellaiset reunaehdot, ettei aidolle demokratialle jää muuta kuin tuo muodollis-mystifikatorinen tehtävä, jossa todelliset ongelmat naamioidaan retoriikkaan ja jossa todellinen päätökseteko tapahtuu/toteutuu pääosin teknokratian [talous-eliitin intressien] ehdoila.

Juuri  parlamentaarisen politiikan taustalla vaikuttavan talous-eliitin [mafian, suurifirmat] 'näkymättömän käden' [sehän ei saisi tulla näkyväksi, koska tällaista kytköstä nimitetään korruptioksi] vuoksi molemmat - sekä Mubarak että Berlusconi ovat voineet pysyä vallassa pitkään - huolimatta maittensa poliittisten järjestelmien suuresta eroavuudesta.

2
Tekstini jää silti väistämättä liberaalisen demokratian ja kapitalismin sisäiseksi itsekritiikiksi, koska en näe kovinkaan suuria mahdollisuuksia jonkin positiivisen vaihtoehtoisen talousjärjestelmän kehittymiselle.

Tuon vaihtoehdon teoreettisia perusteita voidaan [ja pitää!] toki pohtia, kuten Sammalkieli ansiokkaasti tekee, mutta sen praktinen toteuttaminen tuskin onnistuu koskaan vain siltä pohjalta kuin esim. Marx asiaa analysoi [sitäpaitsi Marxin kuvailema kommunistinen, valtioton yhteiskunta hahmottuu hänellä praktisesti lähinnä romanttisena utopiana - joskin eri maissa on tietysti niille ominaiset reunaehdot muutokselle].

Olemme jämähtäneet demokraattisen liberalismin/kapitalismin orjuuteen, eikä tuo asiaintila muutu oleellisesti miksikään millään semanttisilla saivarteluilla, joissa ei suin surminkaan kajota itse vapaan markkinatalouden perusdogmeihin [kysynnän ja tajonnan 'arvovapaa' kohtaaminen].

'Sosiaalinen markkinatalous' [Anders Stubb] ei kuulosta minun korvaani yhtään sen vakuuttavammalta kuin 'kestävä kehityskään' silloin, kun kaikki transaktiot määritetään viime kädessä kysynnän ja tarjonnan kaupassa ja jolle [vastoin kapitalismin perusdogmia] asetetut kvantitatiiviset kiintiöt ovat itse asiassa paras todiste siitä, mitä kapitalismi ei pysty tekemään/ratkaisemaan [sisällöllis-laadulliset valinnat] optimaalisesti.

Sosiaalinen markkinatalous yhtä lailla kuin päästökaupat epäonnistuvat, koska vaadittavia kiintiösopimuksia ei noudateta [nihilistinen ahneus-lähtökohta] tai [perustava systemaattinen este] vapaan markkinatalouden on mahdotonta toteuttaa niitä, koska kysynnän ja tarjonnan vapaus ei kerta kaikkiaan pysty rajoittamaan ja kohdentamaan pitkäjänteisesti omaa primitiivistä toiminta-logiikkaansa eli dogmiksi korotettua valinnan vapauttaan jonkin laadullisen universaalin edun saavuttamiseksi.
*
Mielestäni myös ei-niin-kovin-poliittisen David B. Hartin pitäisi laaja-alaisena ja todella syvällisenä kulttuurikriitikkona ottaa kantaa tähän asiaan. - Slavoj Zizek on tehnyt sen jo ehkä liiankin [:\] monta kertaa.
*
http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Berlusconi+Mubarak+on+viisas+mies/1135263564068
http://hirvasnoro.blogspot.com/2007/12/naomi-klein-shock-doctrine-osa-1.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tuhokapitalismin_nousu
http://sammalkieli.blogspot.com/