June 8, 2010

Kuka kunnioittaa tosiasioita tosiasioina (jos sellaisia ylipäätään on olemassa): - se, joka pyrkii totuuteen totuuden itsensä (jos sellaista ylipäätään voi olla olemassa) vuoksi vai se, joka tavoittelee tinkimättömästi ja perustellusti edustamansa strategian voittoa?

1
Vihjaakohan kuvan jono epäsuorasti siihen, miten ihmiset valitsevat erityyppisten 'tosiasioitten' välillä ja miten he tuon valintansa/päätöksensä perustelevat?

Rauhoittava Valhe onkin nyt Totuus (yleinen mielipide), kun taas Epämukava Totuus muuttuu Valheeksi.

Tehty päätös, ei niinkään perusteluiksi esitetyt faktat, on kuitenkin aina se varsinainen Tosiasia, joka määrää esim. sen, miksi israelilaisten Gazaan Hamasia vastustamaan luotu keskitysleiri on heille muka täysin välttämätön - siis Päätös/Tosiasia, joka oikeuttaa jopa ehkäisevän tappamisen ja toisen kansan kiduttamisen itsepuolustukseksi?

Edellä esitettyyn viitaten, ihmettelen suuresti, miksi eräät oppineina ja viisaina pidetyt ihmiset edelleenkin korostavat, että ad hominem-perustelu ei vaikuta päätöksiin, joissa tosiasiat on otettu riittävästi huomioon. Mielestäni he joko tietoisesti valehtelevat tai ovat pahasti hakoteilla ainakin politiikan suhteen - lopulta myös filosofisesti, sillä he luulevat ihan oikeasti, että argumentaation tiivistävä hypoteettis-deduktiivisen päättelyn kaava, jossa johtopäätös seuraa loogisesti muttei tautologisesti premisseistä, on sekä luotettava ja pätevä - siis itsestään selvä metodi-automaatti ja siten tosi.

Em. matemaattis-normativistisesta positivismista seuraa mielestäni myös, että juuri tällaiset fakta-poliisit ovat erittäin sopivia tyyppejä foucault'laisen, pamenvaltahallinnoimiseen tarvittavan, postfasistiseksi nimittämäni (straussilais-elitistisen) mentaliteetin (luonteenrakenteen) kannalta. Näitä tyyppejä löytyy kaikista puolueaktivisteista mutta myös puolueiden ulkopuolelta (mm. Takkirauta ja Kemppinen). 

Joku voisi nyt väittää, että myös RR kuuluu mainittuihin postfasisteihin. - Ehkä kuulunkin - mutta eri syistä kuin he, mikä merkitsee, ettemme voisi olla saman puolueen jäseniä emmekä toimia samassa hallituksessa - - tuskin edes samassa eduskunnassa...

 2
Tutkijaliiton 29. kesäkoulu ILLUUSIO, HARHAUTUS, VÄÄRISTELY Tutkijaliiton perinteinen, kaikille avoin kesäkoulu pidetään Sibelius-Akatemian kurssikeskuksessa Kallio-Kuninkalassa perjantaista 20.8. sunnuntaihin 22.8.

Filosofia ja tiede etsivät totuutta. Mutta edes tradition silmissä illuusio ei ole pelkästään kielteinen ilmiö. Esimerkiksi taide on käsitetty illuusioiden luomiseksi, ja samalla joksikin arvokkaaksi.

Vaan onko taidekaan pelkkää illuusiota? Eikö senkin ansiona ole toden tuntu tai totuudellisuus? Filosofiassa on purettu niin havaintoilluusioita kuin metafyysisiä illuusiotakin, mutta toisaalta on puhuttu myös ”konstitutiivisesta illuusioista”. Ovatko illuusiot siis tarpeen?

Taiteessa on myös vääristelyä, eikä nyt tarkoiteta vain väärennöksiä. Jokainen kuva, esimerkiksi, sisältää rajauksen, poisjätön ja on siksi osittainen. Millä muilla tavoin taide voi harhauttaa meitä? Entä tiede? Tunnemme tiedehuijauksia. Vaan entäpä tavallistakin tavallisempi lause: ”Tämä on tieteellisesti todistettu”?
Harha ja harhaanjohtaminen ovat eri asioita. Se, joka pettää, huijaa ja valehtelee, tekee eri asiaa kuin esimerkiksi taikuri, joka huijaa yleisöä yhteisestä sopimuksesta. Voiko ihminen pettää myös itseään?

Niin päivänpolitiikan, tiedepolitiikan kuin taloudenkin maailmoissa puhutaan paljon ”strategioista”. Eikö strategia sisällä aina harhautuksen elementin? Ne sommitellaan vastustajan pään menoksi, eikä totuudella ole tässä kuin korkeintaan välinearvon asema. On ilmeistä, että mainostuksessa ja markkinoinnissa olemme suunnitelmallisen vaikuttamisen ellei harhauttamisen kohteena. Tämä pätee, vaikka kukaan ei ”usko mainoksiin”. Ja eikö markkinnoinnin tavoite, raha, ole sekin eräänlainen illuusio? Tai kenties ”fetissi”, niin kuin Marx esitti?
*
Ohjelmassa on luvassa ainakin puhetta itsepetoksesta, taikuudesta, tilastoharhoista, havaintoilluusioista ja lumeen filosofiasta.

Puhujina: Tiina Arppe, Mika Elo, Terike Haapoja, Sara Heinämaa, Elinor Hållen, Miika Luoto, Timo Miettinen, Jukka Mähönen, Kirsti Määttänen, Mika Ojakangas, Tuomas Nevanlinna ja Simo Vahvelainen.

Kesäkoulun pitopaikka on Sibelius-Akatemian kurssikeskus Kallio-Kuninkalassa Tuusulanjärven kupeessa (Ristinummentie 6, Järvenpää). Ilmoittautumiset Tutkijaliittoon 24. kesäkuuta mennessä sähköpostitse tutkijaliitto@helsinki.fi tai puhelimitse (09) 633 239. Osallistumismaksu 140 euroa (opisk. ym. 100 euroa, yrityksen tai yhteisön maksamana 250 euroa) sisältää majoituksen 2–3 hengen huoneissa sekä koko viikonlopun ateriat. Maksu suoritetaan 11.8. mennessä Tutkijaliiton tilille.

Tervetuloa!
*
http://www.tutkijaliitto.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=121&Itemid=34
http://www.whatmyworldslike.com/blog/category/do-your-research/

3 comments:

Anonymous said...

Vapaus on valhe, eikö niin?

Rauno Rasanen said...

'Vapaus on valhe, eikö niin?'

Ei silloin, jos/kun meillä on käsitteet ilmaista epävapautemme.

En vain oikein tiedä, mitä ihminen lopulta tekee sellaisella vapaudella, joka syntyy oman epävapauden tunnistamisesta.

Mutta siitä olen varma, ettei muunlaista vapautta kuin tuo dialektinen epävapaus/vapaus voi olla olemassakaan.

Tästä seuraa kärjistetysti ja paradoksaalisesti, että tiedostettua sisäistä vapautta voi olla vain epävapaudessa. Vapauden synnyttää aina epävapauden tiedostaminen - ei päinvastoin.

Täydellinen vapaus olisi nimittäin myös täydellistä ja siten hahmottamatonta kaaosta - kuin buddhalaisuuden nirvana.

Yhtä lailla totuutta ei voi olla olemassa ilman valhetta. Totuus rationaalisena käsitteenä on komparatiivinen, perspektiivinen ilmaus/reflektio kuten vapaus/epävapauskin.

Mutta totuus ja vapaus ei-komparatiivisena itseisarvona - ikäänkuin transendenttisena käsitteenä on sitten asia erikseen - esim. Utopia, Jumala ja vastaavat uskon ulottuvuudet. - - Kyse ei siis nyt ole vapaudesta/totuudesta rationaalisena käsitteenä.

Tässä yhteydessä pitää tarkentaa, että totuus ja vapaus kantilaisittain, transsendentaalisina käsitteinä (huomaa ero transsendenssiin) ovat rationaalisia itseisarvoja, joiden itseisarvoisuudesta on maksettu kova hinta, sillä ne ovat samalla myös ajattelun umpikujia, antinomioita, jotka kuitenkin mahdollistavat ajattelun eli toimivat ajattelun dialektis-rationaalisina lähtökohtina/perustana.

Kantilaiset antinomiat eivät kuitenkaan ole uskon käsitteitä tai ulottuvuuksia, koska niiltä puuttuu empiirinen sisältö.

homo garrulus said...

Tässä meitä varten tehty koneisto eli illuusio:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Analyyttinen_lukuteoria

-> raha käyttää toista ympyrää, liikettä ja logaritmia
kuin se, mitä rahassa mitataan tai sanotaan, että mitataan (ketterä informaatio voi tavoittaa, ei muu)

Hyvä ja huono kompetenssi: hyvä niille, jotka sen osaavat, huono niille, jotka sen funktiota ei osaa lukea kuten suurin osa tänä päivänä. Kerro minulle jos haluat rikastua (heidän; sinun inhoaman kapitalismin mukaan; minä kerron miten se tehdään eli miten pitää oppia lukemaan)

Mutta sinähän olet vasemmisto etkä halua rikastua.
Okay, tee sitten heille ns. lisäarvoa eli typeryyttä koska tuo kello on sinua voimakkaampi; me kaikki olemme siinä pyöriviä rataksia.