1
Tuomas Nevanliuna kirjoittaa viimeisimmän Hesa.fi.-kolumninsa lopussa:
Populisti ja kaunosielu karjuvat katsomossa sen joukkueen puolesta, jonka häviöstä ovat lyöneet vetoa (ks. etenkin lihavoidut kappaleet alla).
*
Osui muttei uponnut! Tunni/u/stin itsessäni heti populismia vihaavan kaunosielun, joka tosin, toisin kuin kaunosielut yleensä, varsin hyvin tietää, ettei hän tule koskaan uskomaan todelliseen edistykseen tai menneeseen kulta-aikaan, ja jonka ankarin sisäinen taistelu käydään omaa hillitöntä kyynisyyttä vastaan, jotteivät kaikki elämisen ja ajattelun perspektiivit katoaisi yhteen ja samaan nihilistiseen black hole'een.
Kuulemani mukaan eräs ajoittain paheksuttu kotkalainen ortodoksirovasti n. 15 vuotta sitten sanoi aika härskisti eräälle vammaiselle kristinoppikoululaiselle kahden kesken: 'Jos ei hyväksy itseään, pitää mennä kiikkuun.' Itse en (kuten ei tuo kristinoppilaskaan) aio silti mennä kiikkuun roikkumaan vaan mieluummin jatkan maailman ja itseni vihaamista. Vihaamisessa on nimittäin jotain samaa kuin rakkaudessa: se antaa emotionaalisia kicksejä ja 'vaatii uskollisuutta'.
Entä mistä perspektiivistä filosofi Nevanlinna itse reflektoi maailmaa? Uskooko hän todella edistykseen - ja tieteeseen? Jos kyllä niin miten tällaista optimismia voi oppia, vai onko se vain valittujen synnynnäinen kyky - armolahja?
Pakko myöntää, että huolimatta halveksunnastani kadehdin salaa sellaisia ihmisiä, jotka ihan oikeasti uskovat optimistisesti siihen, mitä sanovat. Heitä kutsutaan - ei poliitikoiksi (koska poliitikot vain laskelmoivat) vaan tosiuskovaisiksi.
Luulen kuitenkin, että kirjoittaja on tosiuskovaisuuden sijasta omaksunut Sokrateen 'uskonnollisen' asenteen: tiedän, etten tiedä mitään, mutta sen tiedän varmasti ja osaan myös osoittaa briljantisti tämän argumentatiivisen aporian. - Kyseinen päättely johtaa suoraan skeptisismiin ja nihilismiin, mutta silti Sokrates perusti elämänsä hyveen varaan: valehtelu ei ollut sallittua missään tilanteessa (S. olisi ollut surkea liikemies).
Sokrates siis säilytti eettisen optimisminsa (ei kuitenkaan täysin ilman ironiaa), mutta oliko tuo optimismi autenttisimmillaan pikemminkin yksilötasolla toteutuva hyve kuin yleinen, demokraattisen 'yleistahdon' perusta? - Ensimmäinen vaihtoehto tekee Sokrateesta kyynisen tradition perustajan, jälkimmäiseen hän tuskin uskoi itsekään - ei ainakaan, mikäli Platonin Valtioon on uskominen.
Mutta vaikka Sokrates olikin optimisti, niin kaunosieluksi, joka halusi ironisesti ilmaista (ja kätkeä) elämää kohtaan tuntemansa resignaation, hänet tekee juuri ennen kuolemaa esitetty vaatimus uhrata kukko: 'olemme (kuoltuani) kukon velkaa Asklepiokselle'. - Asklepiosta pidettiin antiikin Kreikassa lääkinnän ja terveyden jumalana.
Nevanlinnan oma positio jää arvelujen varaan. Ehkä hän (kuten minä) on itseään ajoittain säälimättömästi kritisoiva askeettinen kaunosielu (eräänlainen flagellantti filosofina), joka (mikäli ei vielä ole onnistunut) yrittää karistaa mielestään individualistisen nihilismin (paheen) taakan. Tässä yrityksessä tai pikemminkin tällä matkalla vain taivas ja terve järki ovat rajana.
Joka tapauksessa itsekritiikistä voi, tiedän sen, nauttia yhtä paljon ellei enemmänkin kuin lujasta uskosta. Itse asiassa nämä kaksi - itsekriitiikki ja ehdoton varmuus - eivät voi lainkaan elää ilman toisiaan muuttumatta (itse-)tuhoavuudeksi.
2
Vox populi (Tuomas Nevanlinna)
Elämme demokratiassa. Silti "populismi" on haukkumasana. Tä? Mitä muuta demokraattisen poliitikon pitäisi muka tehdä kuin myötäillä kansan mielialoja?
Sanottaneen, ettei populismi tarkoita mitä tahansa myötäsukaa, vaan kansan halpahintaista kosiskelua. Populisti esittää raflaavia, mutta tosiasiassa täysin epärealistisia poliittisia vaatimuksia.
Eittämättä jotenkin näin. Kuitenkin jäljelle jää pari ongelmaa. Ensinnäkin vastustajan syyttäminen halpahintaisuudesta on periaatteessa aivan yhtä helppoa, ja siksi yhtä halpahintaista, kuin vastustajan otaksuttu populismikin.
Toiseksi epärealistisuus ei ole politiikassa itsestään selvästi kielteinen asia. Suuret poliittiset avaukset ja tapahtumat ovat aina näyttäneet epärealistisilta vain muutamia vuosia, ellei kuukausia, ennen niiden toteutumista. Isällisten pääkirjoittajien ja kaikkitietävien kommentaattorien populismiheristelyt eivät onneksi estäneet Gandhia omaksumasta väkivallatonta vastarintaa, Neuvostoliitoa hajoamasta eikä Obaman valintaa presidenttiehdokkaaksi.
Mikä sitten on populisti? Hän on pikemminkin halpahintainen realisti: poliitikko, joka laskee sen varaan, etteivät hänen vaatimuksensa mene läpi.
Kouluesimerkki populismista on Yhdysvaltojen konservatiivien käymä kulttuurisota moraalin rappiota vastaan. Tätä kamppailua ei totisesti ole tarkoituskaan voittaa. Sen avulla saadaan äänet. Valtaan pääsemisen jälkeen alennetaan rikkaiden veroja.
Demareita syytettiin populismista Kreikka-jupakan yhteydessä. Oliko syytös kohdallinen? Oli. Siitäkin huolimatta, että Sdp esitti monia aivan paikkansapitäviä argumentteja kantansa tueksi, se luultavasti laski vastustuksensa paketin läpimenon varaan.
Menestyäkseen populistipoliitikko vaatii kaunosielun tukea. Kaunosielu on ihminen, joka pitää itseään hyvänä ja maailmaa pahana. Falskin ja vastustettavan kaunosielusta tekee se, ettei hänkään halua maailman muuttuvan paremmaksi. Pahana pysyvä maailma on nimittäin ehto sille, että kaunosielu voi esittäytyä itselleen ja muille hyvänä uhrina.
Populisti ja kaunosielu karjuvat katsomossa sen joukkueen puolesta, jonka häviöstä ovat lyöneet vetoa.
Kirjoittaja on filosofi.
*
http://www.hs.fi/juttusarja/nevanlinna/artikkeli/Vox+populi/1135257266888/?cmp=tm_etu_kolumni
http://fi.wikipedia.org/wiki/Flagellantit
http://en.wikipedia.org/wiki/Flagellant
http://www.chemistrydaily.com/chemistry/Flagellants
23 comments:
Hei arvon Rauno,
Kiitos kirjoituksestasi. Itsekin
luin tuon Nevanlinnan tekstin.
Tällä kertaa hän ei yltänyt parhaimpaansa, vaikka onkin erittäin hyvä ja kiinnostava
ajattelija, filosofi. Hän ymmärtää
syvällisesti myös uskontoa,
jopa luterilaisuutta ja se on
harvinaista herkkua jopa tällä
Suomessa.
Jospa on niin, että toiset haluaa
uskoa ja se on sinänsä tärkeää.
Oletko muuten huomannut, että
esimerkiksi S. Weinberg sanoi, ettei hän oikein usko, mutta on myös niin ( ehkä pikemminkin), ettei hän halua uskoa, että Jumala on olemassa. Tämä saattaa olla olennaista tässäkin tämä haluaminen tai toisaalta myös
toivominen ja ei-toivominen (J. Moltmann).
Ystävällisesti tervehtien Matti
Taxell piti avoimuutta suurena hyveenä. Nåjaa, sanoisin minä ja kapinoin heti, kun ÅA:sta tuli ensimmäinen filosofian väitös, jossa todistettiin, että avoimuus on hyve.
It depends - kuka katsoo - ja jos ne, jotka ovat ensin tuominneet juuri uskovaisen vaimon takia (perverssit, skitsot, frigidit ja kykenemättömät akat inhoavat hedelmällistä, kaunista, hehkeää ja sensuellia nuorta naista niin,että suu vaahtoaa politikkomiehelle ja mies yrittää päästä sikamaisuutta herättäneestä vaimostaan eroon lynkkaamalla nuori nainen; mutta kun nainen rupeaa avoimeksi mies kiittää (=saa vastauksia sille omalle *@)&=//%€-ämmälle, jota on pakko totella koska mies on lyhyt, pätkä ja paksu, menettämässä muutenkin otteensa jne eli ämmän takia haudataan pari vitaalia naista.
Puhe jälkeenpäin on sitten lässynlässyn tuota mistä nyt kirjoitat...bla bla bla.....totuus on tässä vitaliteetti-vihassa jota vanhalla, paksulla ja puutteessa elävässä akassa (joka voisi olla minä ellen olisi pian laiha taas...)
eli naiset ovat naisten vihaajia vaikka hakevat irtopisteitä kuten Iines siinä välissä.
Sano Nevanlinnalle.
Miksi minun artikkelini eivät julkaista? Miksi minun asiat estetään?
Ne ovat virkavirheitä eikä valituksia. Virheitä.
Jos ei halua olla lainmukaan ei ihme, että Venäjän viranomaiset alkaa katsomaan meitäkin - olemmeko infantteja filosofeja myöten?
hg
..ja mina kadehdin ihmisia jotka löytävät syyn olla uskomatta editykseen. uskon kysymys haha
edistys on vihoviimeinen asia maailmassa ja kaikki olisi hyvin jos kaikki olisi hyvin, mutta näethän sinä rane, että maailma menee eteenpäin näetkö vaikka perse edellä
sen jutun otsikko hesarissa ol jotenkin toisin? ja otsikko oli hyvä minäkin luin sen
yllätyin kun tänään luin antisemitismiä..The United States Department of State defines antisemitism in its 2005 Report 2005! this must be political!!!!! on Global Anti-Semitism as "hatred toward Jews — individually and as a group eikö kehitysta ole ensimmäisestä ristiretkestä 1059
ekö kysymys ole
muusta
ethän voi kehitystä kieltää kuin holokaustia
In 2005, the European Monitoring Centre (EUMC), a body of the European Union, developed a more detailed discussion: "Antisemitism is a certain perception of Jews, which may be expressed as hatred toward Jews. Rhetorical and physical manifestations of antisemitism are directed toward Jewish individuals and/or their property, toward Jewish community institutions and religious facilities. In addition, such manifestations could also target the state of Israel, conceived as a Jewish collectivity.
haha eiköhän tämä nyt ole ihan modernia politiikkaa puettuna keskiaikaiseen KAAPUUN ???
"Pahana pysyvä maailma on nimittäin ehto sille, että kaunosielu voi esittäytyä itselleen ja muille hyvänä uhrina."
Siinähän tuli feministien uskontunnustus tiiviissä muodossa. Ja monen muunkin uskonnon ydin, ei sen puoleen.
"Ehkä hän (kuten minä) on itseään ajoittain säälimättömästi kritisoiva askeettinen kaunosielu (eräänlainen flagellantti filosofina), joka (mikäli ei vielä ole onnistunut) yrittää karistaa mielestään individualistisen nihilismin (paheen) taakan."
Tätä mietiskelin pitkään. Onko henkinen flagellantti myös eräänlainen S/M-harrastaja, joka pystyy itse säännöstelemään nautintonsa ja tuskansa määrän? Taivas siinä on varmaan rajana, mutta entä terve järki?
Joka tapauksessa; mielenkiintoinen kirjoitus. Kiitos siitä.
mattitaneli,
eikös Simo Knuuttilakin lobannut slogania 'toivon, että uskon'? Ja Gianni Vattimo kirjoittaa: 'uskon että uskon'.
Mutta jos usko olisi pelkän tahdon asia, sitä ei oikeastaan tarvittaisi lainkaan.
Usko murtaa tahdon - sanoi tahto uskolle sitten kyllä tai ei. - Tämän verran minusta löytyy monergistia - ei paljon enempää.
On kuitenkin Augustinuksen hengessä täysin selvää, että 'anglo-utilitaristinen' pelagiolaisuus ei ole kristillisyyttä vaan pelastus-bisnestä ja siten heresia.
Siten myös kristinuskon pahin eli kaksinaismoralistisin (ikäänkuin monergismi ei jo alunperin olisi vaarassa sortua tekopyhyyteen) harha-askel eli kalvinismi on (minulle) heresia, mutta ortodoksisen synergismin olemus juontuu muualta kuin skolastisesta pelagiolaisuudesta.
Synergismissä on kyse Jumalan ja ihmisen välisestä yhteistyöstä liturgiassa sakramenttien kautta.
Tuo yhteistyö on kulkemista kohti Jumalaa ja täydellistymistä tällä tiellä.
Theosis/jumalallistuminen tapahtuu tietysti aina tiiviissä yhteydessä ortodoksisen kirkon elämään eikä ole mikään itsepyhityksen (pelagiolainen) tila, joten minusta ei ole 'täydellistyjäksi' ortodoksisessa mielessä - enhän osallistu sen elämään käytännössä (enää) lainkaan.
Löysin kuitenkin äskettäin (viimeinkin!) 'järkevän' suomenkielisen käännöksen ortodoksisesta dogmatiikasta: filosofiaan erikoistunut ortodoksiteologi, professori Nikos A. Matsukas: 'Ortodoksisen kirkon dogmaattinen teologia I'.
Suosittelen. Vain vähän yli 200 sivua tekstiä, josta minulle lopullisesti selvisi, mistä Bysantin teologien (etenkin Gregorios Palamas) ja skolastiikan (etenkin Barlaam ja muut aristoteelikot) välinen oppi- tai pikemminkin metodikiista perimmältään johtui.
Ei välttämättä helppo asia tajuttavaksi (kuten ei ortodoksinen dogmatiikka = praxis ylipäätään), mutta Matsukas osaa kirjoittaa niin, että analyyttiseen filosofiaan (joka on skolastiikan perillinen) tottunutkin sen pystyy oivaltamaan.
Skolastiikka teki kristinuskosta pelkkää käsitteellistä yhden metodin eli dialektisen argumentaatio-paradigman filosofiaa.
Luterilaisuus oli yritys irtautua skolastiikan rationalistisesta pakkopaidasta, mutta maallistuessaan luterilaisesta uskosta tuli enää joko pelkkää filosofiaa tai pelkkää 'empatia-populismia'/rr.
Ortodoksinen kirkko on kuitenkin vahva - sekä instituutiona että opillis-praktisesti, ja se on minulle kaikkein tärkeintä (kaikki todella tärkeä tässä maailmassa on politiikkaa ;\)- vaikka en pidäkään siitä, ettei ortodoksisuuden piiristä enää taida löytyä Johannes Khyrostomoksen kaltaisia 'sosiaalisen omantunnon voimamiehiä' vaan pelkkiä Bisnes-Isiä ja vallanpitäjien lakeijoita.
Mutta tähän on tultu kristinuskossakin: Ilmestyskirjan neljä ratsastajaa ennakoivat meille lopun aikoja.
*
Ville Hassisen gradusta (2007) löytyy tärkeää opillisten erojen ja yhteyksien kartoitusta luterilaisten ja ortodoksien välillä, vaikkei minun (eikä ymmärtääkseni Matsukaksenkaan) intuitioni pysty yhdistämään näitä kahta perinnettä kuin ehkä hyvin pinnallisella tasolla.
http://joypub.joensuu.fi/publications/masters_thesis/hassinen_pyhityksesta/hassinen.pdf
kylla vaan on nii, etta toiveet hyvasta , fyysisesti hyvasta paikasta eli maailmasta ja mielikuvitukselle otollisesta aineistosta eli virtuaalimaailmasta ei tule pettymaan, ei
uskon
Kellonaika? Päivällä, aamulla, illalla - milloin? MIkä on patsaiden aika kaunosielulla tai itsepetoksella?
Luterilaisuus oli yritys irtautua skolastiikan rationalistisesta pakkopaidasta, mutta maallistuessaan luterilaisesta uskosta tuli enää joko pelkkää filosofiaa tai pelkkää 'empatia-populismia'/rr.
Luther toi inhimillisyyttä eli pelasti identiteettiä säädyllisyyden idiotismista eli antoi myös yksilön hengittää (=vapautua seksin kautta).
In-the-box ajattelussa on kotka ja pöllö. Kotka on tarkoitus ja liitää yläpuolella. Pöllö on merkitys ja näkyy jälkeenpäin jalanjäljistä. Näiden väliin kuuluu olla hengitys.
Miksi en saanut palautetta? Tulivatko venäläiset nuket perille?
Miksi kukaan ei sano mitään vaan opiskelevat suu vaahdossa itse ensin? Olenko liian nopea ja se harmittaa?
Onhan epäkypsää sekin.
=pandoran boksi aikoinaan jota on peitelty tahallaan.
Rauno,
Kysyisin tätä joltain muulta, jos olisin filosofipiireissä mukana, mutta kun en ole, niin kelpaat paremmin kuin mainiosti. Koska: Zizekin lisäksi olen kiinnostunut René Girardista (ilmeisesti sinäkin). Itseltäni puuttuu kompetenssia + aikaa, ja haluan ymmärtää asiaa hetimmiten.
Joten, mitä mieltä olet: onko Lacanin uudelleenluenta Freudista yhteensopimaton Girardin luennan kanssa [Ghän on sitä mieltä (ainakin Väkivallassa ja Pyhässä), että Freud pyöri mimeettisen halun ympärillä, mutta ei koskaan pystynyt käsitteellistämään ymmärrystään, ja tämän takia F kehitti yliminät, Oidipuskompleksit sun muut].
Satutko tietämään kirjoittaako Mr. Z asiasta missään? Zizek mainitsee Girardin aina silloin tällöin, mutta en ole tähän asiaan törmännyt. Tuuttaappa/than aiheesta lastu tai pari pihalle.
Mrs Z voisi sanoa mitä ilmeisemmin on tapahtunut:
Oikea lähestyminen on Lacanilla siksi, että hän jakaa mielen kolmeen mutta yliminän roolissa on symbolit sellaisenaan kun Freud pitää niitä moraalisesti ohjenuorana.
Mutta - mitä sitten tapahtuikaan - vad hände sen?
Kysy muuminpeikolta (eli lue mitä mm kompetenssi nimeltään matematiikka meni tekemään joka on symbolien kanssa pulaava liike). He vetivät kolmiapilasta kasin; ikuisuuden kuva.
He irrotti yhden apilan (symboliikan) ja jäljelle jäi tuo makava kahdeksikko eli ikuisuuden symboli ja niin voitiin sanoa, että luonnolle ja elämälle on linearisuus oikea.
Juu juu mutta ei ihmisen laadun kannalta: ihminen kun on terve se ei ole linearista vaan aina epäsymmetrista koska ilman epäsymmetriaa loppuu liike, motivaatio, kasvu ja kaikki elämä.
Tähän löytyy luonnonfilosofien luota hyvä kosmologi-teoretikko, joka sen sanoo kosmologisesti (olen unohtanut nimen). Mutta myös Lacan painotti epäsymmetriaa.
...
Kun yrittää olla Jumala ja tehdä symmetriaa niin rikotaan Jumalan luomusta eli epäsymmetriaa.
...
Oliko tästä apua hyvä JK? Katso miten matemaatikko Escher sen sanoo kirjassaan (ellei ole poistettu uusintapainosten myötä).
....
kosmetologi-filosohvi
ck
Jopa Schilt osasi sanoa, että on väärin, että yksi raha-liike ajaa omaa reissiään ympäri maapalloa ja puristaa kauniista kaiken ylevän omiin nimiin. Ja sen he tekevät koska itse ovat symbolisia (se on syy, että musta aukko eli sokea silmä ei huomaa; jos on sama kuin peili ei näe peilistä vaan näkee vaan peilin).
Pitää nähdä peiliin eli nähdä mitä se heijastaa eikä todeta, että onpa peili.
Se on mitä tapahtui Anglosaksisessa mielessä oikeutta pohdittaessa: Kun itse rinnastaa itsensä symboleihin (kirjaimiin, Jumalan sanaan vänkyränä)
niin sitten ei näe symboleja enää.
Ja sen takia ne poistettiin koska niitä ei niiqu ollut. Siihen meni myös valo ja valon myötä painoarvo.
vsb
vilket skulle bevisas -
:)
kosmetologinne
ck
schilDt kuten hammaslääkärini - schhhhillldddddt
muta ku hamas puutuu se mänee viärin schyschh
patsaista puheenollen
Kävin patsaita ihastelemassa; jeesus pelastaa hyökkäsi samaan aikaan kun joku ei-jeesus raamattu porukka oli toista mieltä.
Hoho, eikö tämä jo kerro mistä on kyse: kun joku tietää suhteessa enemmän/liian vähän se on yhtä kuin ääri-ilmiö.
Mutta koulun olisi syytä ymmärtää ne molemmat ilmiöt: kumpikaan ei ole ns. oikeassa mutta molemmilla on tärkeä sanoma tälle päivälle kunhan osaisivat sanoa, ettei tule huono olo heti ensalkuun.
hg
anonyymi ..sehän on mukava että jotain tapahtuu. ihan sama mista puhutaan, kunhan puhutaan ..ja pysytaan ihmisina. SocialistViews
How natural disaster can, contrary to common belief, bring out the best in human nature http://socwrk.org/9295
En halua pilkata populisteja.
Siteeraan itseäni (Leena Hietasen blogista, joka on kammottava):
Ps. Kekkonen aikanaan sanoi että ”vaikka koko maailma muuttuisi sosialistiseksi, Suomi säilyttäisi perinteisen parlamentaarisen…” etc. No, jos Suomi nyt ainoana maana maailmassa muuttuisikin sosialistiseksi… ja Bäckmanista tulisi Ensimmäinen Sihteeri, niin tietysti pitäisi hänelle tehdä Ratsastajapatsas. Eikö näin? Ehdottaisin, että tehtäisiin sellainen ”Kuikka Koposen” temppua jäjittävä naturalistinen pysti: jossa Tarinan Sankari ryömii hevosen perseestä sisälle. (Kohti uutta tulevaisuutta.)
Mitä tällä tarkoitan? Sitä, että Suomessa on Suomen antifasistinen komitea (Safka) niminen pulju. Joka on putinilaisen Venäjän etäispääte täällä. Ja jotkut näistä pääosan esittäjistä (idiooteista tuulikaapissa?), kuten dosentti Bäckman ja pastori Molari, ovat aikamme Vilho Armas Pentikäisiä.
Se on vähemmän hellyyttävä piirre heissä.
mikis,
hehheh - olet vänkä tai jotain sinnepäin. Synnynnäinen huulenheittäjä - (kysymys: miten voi heittää huulta?).
Kuule, olen minä tosissanikin. Mutta mitä tosissampana olen, sen enemmän minua alkaa epäillyttää.. ja mitä epävarmempi olen, sen varmemmin näen vain asioiden naurettavat puolet. Eli ne, jotka itkettävät minua.
Harmi, harmillista. Mutta minähän en ole filosofi. (Muuten vaan kummastelen että olen olemassa.)
Post a Comment