Kuva: 'Rakkauslukkoja' sillan kaiteessa.Pari lisäystä 12.3
I
Olen lukinnut sinut sydämeeni niinkuin sinäkin olet minut sisimpääsi sulkenut. Ongelmaksi jää, mitä tehdä avaimille, jotka annoimme toisillemme? Nehän ovat jatkuva muistutus epäilyn mahdollisuudesta.
Mutta jos hävitämme avaimet, saatamme pahimmassa tapauksessa jäädä toistemme orjiksi. Rakkaus ei kuitenkaan ole epäilyä sen enempää kuin orjuutta vaan intohimon ja kuuliaisuuden - Halun sekä Lain - ylittävä ja yhdistävä sidos.
Me tarvitsemme ne avaimet, sillä rakkaus ei - kuten ei usko ja toivokaan - elä kahleissa, vaikka kihloissa oltaisiinkin (kihla merkitsee alunperin panttivankia). Entä olemmeko me itse oikeita henkilöitä toistemme lukkojen avaimia säilyttämään? Jos emme, niin kuka sitten on? (Jälleen se kuuluisa, tuntematon, 'yhdistävä kolmasko'? Rakkaus, Jumala, Kohtalo jne.?)
II
Alla olevassa jutussa kuvattu tapa vaikuttaa toki romanttiselta ja taikauskoiselta (kuten kaikki symbolinen viime kädessä aina), mutta sisältyy siihen muutakin kuin pelkkää tunteikasta hömpötystä.
Jokainen merkki ja symbolinen ele henkilökohtaisen sitoutumisen ilmaisemiseksi on nimittäin kuin sakramentti, jota tarvitaan uskon (toivon ja rakkauden) sinetöimiseksi. Ei enempää eikä vähempää. Sitäpaitsi mitä muuta ovat kihlasormukset kuin sitoutumisen ja sitomisen symboleja (kihla siis merkitsee alunperin panttivankia).
Lukon kiinnittäminen on kuin hevosenkenkä oven yläpuolella tuottamassa onnea. Ajatellaan, että se saattaa vaikuttaa, vaikkei siihen tosissaan uskoisikaan. - - Ja kuitenkin tähän merkkiin ja performaatioon jollain tavalla uskotaan - ehkä jopa syvästi, koska se epäilyistä huolimatta halutaan esittää julkisesti. Leikkimielinen - ei-tosissaan otettu - taikausko on tällä tavoin muuttunut ideologiaksi, joka säätelee suhtautumistamme itseen, toisiin ja maailmaan yleensä.
Täytyy korostaen toistaa, että kyseinen merkki ja sen käyttö on osoitus kahden ihmisen välillä vallitsevasta epätavallisen vahvasta ja intiimistä suhteesta, jota halutaan suojata ja jonka kesto halutaan varmistaa.
Mutta - kuten edellä totesin - emmekö me tarvitse sakramenttejakin juuri sen ilmaisemiseksi, että suhteemme Jumalaan on tiivis ja pysyvä - nyt ja aina. Psykologisesti lukon kiinnittäminen ja mahdollinen avaimen heittäminen jonnekin huitsin nevadaan on siis uskontunnustus (samaan tapaan kuin ristinmerkin tekeminen katolisilla tai ortodokseilla), jonka toisena osapuolena on lacanilaisittain The Biggest Other - Jumala.
Luterilaiset ovat tässä suhteessa melko tylsää ja mielikuvituksetonta porukkaa, mutta eivät hekään ihan ilman sakramentteihin verrattavia merkkejä tai performaatioita kirkossaan pärjää - kielestä ja kommunikaatiosta yleensä nyt puhumattakaan.
Allegorisesti ilmaisten haluaisin väittää, että ihminen vailla merkkejä (laajemmin: kieltä) on kuin majakka ilman valoa. Kukaan ei silloin näe sitä, eikä se näe ketään muita. Miten sellainen voisi olla edes olemassa?
III
Romantikkojen lukot kismittävät kaupunginisiä ympäri maailmaa
RIIKA. Tiesitkö, että lukkosepällä käynti on yhtä tärkeä osa häävalmisteluja kuin kultasepällä käynti?
Näin ainakin Latvian pääkaupungissa Riiassa, jossa tuore aviopari siirtyy kirkosta lähipuistoon ja napsauttaa sillankaiteeseen oman nimikkolukkonsa. Lukko symboloi avioliiton kestävyyttä. Riian vanhankaupungin puistoissa matkailija ei voi olla huomaamatta lukkoja pursuavia siltoja.
Riika ei ole ainoa rakastavaisten lukkokaupunki: kuuluisia ovat muun muassa Unkarin Pécs, Italian Firenze ja Rooma, Uruguayn Montevideo, Japanin Mihama ja Etelä-Korean Soul.
Tradition alkuperä on hämärän peitossa, mutta sen leviämiseen ovat vaikuttaneet ainakin romanttiset kirjat ja elokuvat.
Lukkoseppienkin huhutaan levittäneen tahallaan tapaa omiin kaupunkeihinsa.
Riiassa viranomaiset suhtautuvat lukkoihin yleensä suopeasti, mutta muualla saa olla varovainen mihin lukkonsa kiinnittää.
Italiassa Firenzen kuuluisa Ponte Vecchio -silta oli ollut lukotuksen kohteena noin vuosikymmenen, kunnes pari vuotta sitten lukot alkoivat muuttaa keskiaikaisen sillan ilmettä liiaksi.
Viranomaiset irrottivat 5 500 lukkoa ja määräsivät lukon laittamisesta 50 euron sakon.
Lukot levisivät Roomaan, jossa Ponte Milvio -sillan valotolpat saivat lukkokuorrutuksen. Viime vuonna lukkoja alkoi ilmestyä kirkon porttiin, joka sijaitsee matkailijoiden suosiman Trevin suihkulähteen aukiolla.
Lukot saivat kuitenkin pikaisen häädön kiivaan kirkkoherran toimesta.
Unkarissa lukkojen vaivaamissa kaupungeissa on ehdotettu ratkaisuksi pelkästään lukkoja varten pystytettyjä erikoisaitoja, vähän samaan tapaan kuin moni kaupunki on pystyttänyt aitoja graffititaiteilijoiden käyttöön.
Onnelliset pariskunnat voivat myös aiheuttaa onnettomuuksia. Japanissa ainakin yhden lukkoaidan tiedetään kaatuneen lukkojen painosta.
Etelä-Korean Soulissa lukkoja kiinnitetään tv-tornin näköalatasanteella, josta avain heitetään alas – satojen metrien pudotuksen jälkeen se voi olla ikävä yllätys tornin juurella tähyilevälle.
Riiassa avain heitetään sillankaiteen yli kanavaan. Plups. Veden pinta väreilee vain hetken, mutta tuoreen avioparin hymy näyttää kestävän ikuisesti.
Olen lukinnut sinut sydämeeni niinkuin sinäkin olet minut sisimpääsi sulkenut. Ongelmaksi jää, mitä tehdä avaimille, jotka annoimme toisillemme? Nehän ovat jatkuva muistutus epäilyn mahdollisuudesta.
Mutta jos hävitämme avaimet, saatamme pahimmassa tapauksessa jäädä toistemme orjiksi. Rakkaus ei kuitenkaan ole epäilyä sen enempää kuin orjuutta vaan intohimon ja kuuliaisuuden - Halun sekä Lain - ylittävä ja yhdistävä sidos.
Me tarvitsemme ne avaimet, sillä rakkaus ei - kuten ei usko ja toivokaan - elä kahleissa, vaikka kihloissa oltaisiinkin (kihla merkitsee alunperin panttivankia). Entä olemmeko me itse oikeita henkilöitä toistemme lukkojen avaimia säilyttämään? Jos emme, niin kuka sitten on? (Jälleen se kuuluisa, tuntematon, 'yhdistävä kolmasko'? Rakkaus, Jumala, Kohtalo jne.?)
II
Alla olevassa jutussa kuvattu tapa vaikuttaa toki romanttiselta ja taikauskoiselta (kuten kaikki symbolinen viime kädessä aina), mutta sisältyy siihen muutakin kuin pelkkää tunteikasta hömpötystä.
Jokainen merkki ja symbolinen ele henkilökohtaisen sitoutumisen ilmaisemiseksi on nimittäin kuin sakramentti, jota tarvitaan uskon (toivon ja rakkauden) sinetöimiseksi. Ei enempää eikä vähempää. Sitäpaitsi mitä muuta ovat kihlasormukset kuin sitoutumisen ja sitomisen symboleja (kihla siis merkitsee alunperin panttivankia).
Lukon kiinnittäminen on kuin hevosenkenkä oven yläpuolella tuottamassa onnea. Ajatellaan, että se saattaa vaikuttaa, vaikkei siihen tosissaan uskoisikaan. - - Ja kuitenkin tähän merkkiin ja performaatioon jollain tavalla uskotaan - ehkä jopa syvästi, koska se epäilyistä huolimatta halutaan esittää julkisesti. Leikkimielinen - ei-tosissaan otettu - taikausko on tällä tavoin muuttunut ideologiaksi, joka säätelee suhtautumistamme itseen, toisiin ja maailmaan yleensä.
Täytyy korostaen toistaa, että kyseinen merkki ja sen käyttö on osoitus kahden ihmisen välillä vallitsevasta epätavallisen vahvasta ja intiimistä suhteesta, jota halutaan suojata ja jonka kesto halutaan varmistaa.
Mutta - kuten edellä totesin - emmekö me tarvitse sakramenttejakin juuri sen ilmaisemiseksi, että suhteemme Jumalaan on tiivis ja pysyvä - nyt ja aina. Psykologisesti lukon kiinnittäminen ja mahdollinen avaimen heittäminen jonnekin huitsin nevadaan on siis uskontunnustus (samaan tapaan kuin ristinmerkin tekeminen katolisilla tai ortodokseilla), jonka toisena osapuolena on lacanilaisittain The Biggest Other - Jumala.
Luterilaiset ovat tässä suhteessa melko tylsää ja mielikuvituksetonta porukkaa, mutta eivät hekään ihan ilman sakramentteihin verrattavia merkkejä tai performaatioita kirkossaan pärjää - kielestä ja kommunikaatiosta yleensä nyt puhumattakaan.
Allegorisesti ilmaisten haluaisin väittää, että ihminen vailla merkkejä (laajemmin: kieltä) on kuin majakka ilman valoa. Kukaan ei silloin näe sitä, eikä se näe ketään muita. Miten sellainen voisi olla edes olemassa?
III
Romantikkojen lukot kismittävät kaupunginisiä ympäri maailmaa
RIIKA. Tiesitkö, että lukkosepällä käynti on yhtä tärkeä osa häävalmisteluja kuin kultasepällä käynti?
Näin ainakin Latvian pääkaupungissa Riiassa, jossa tuore aviopari siirtyy kirkosta lähipuistoon ja napsauttaa sillankaiteeseen oman nimikkolukkonsa. Lukko symboloi avioliiton kestävyyttä. Riian vanhankaupungin puistoissa matkailija ei voi olla huomaamatta lukkoja pursuavia siltoja.
Riika ei ole ainoa rakastavaisten lukkokaupunki: kuuluisia ovat muun muassa Unkarin Pécs, Italian Firenze ja Rooma, Uruguayn Montevideo, Japanin Mihama ja Etelä-Korean Soul.
Tradition alkuperä on hämärän peitossa, mutta sen leviämiseen ovat vaikuttaneet ainakin romanttiset kirjat ja elokuvat.
Lukkoseppienkin huhutaan levittäneen tahallaan tapaa omiin kaupunkeihinsa.
Riiassa viranomaiset suhtautuvat lukkoihin yleensä suopeasti, mutta muualla saa olla varovainen mihin lukkonsa kiinnittää.
Italiassa Firenzen kuuluisa Ponte Vecchio -silta oli ollut lukotuksen kohteena noin vuosikymmenen, kunnes pari vuotta sitten lukot alkoivat muuttaa keskiaikaisen sillan ilmettä liiaksi.
Viranomaiset irrottivat 5 500 lukkoa ja määräsivät lukon laittamisesta 50 euron sakon.
Lukot levisivät Roomaan, jossa Ponte Milvio -sillan valotolpat saivat lukkokuorrutuksen. Viime vuonna lukkoja alkoi ilmestyä kirkon porttiin, joka sijaitsee matkailijoiden suosiman Trevin suihkulähteen aukiolla.
Lukot saivat kuitenkin pikaisen häädön kiivaan kirkkoherran toimesta.
Unkarissa lukkojen vaivaamissa kaupungeissa on ehdotettu ratkaisuksi pelkästään lukkoja varten pystytettyjä erikoisaitoja, vähän samaan tapaan kuin moni kaupunki on pystyttänyt aitoja graffititaiteilijoiden käyttöön.
Onnelliset pariskunnat voivat myös aiheuttaa onnettomuuksia. Japanissa ainakin yhden lukkoaidan tiedetään kaatuneen lukkojen painosta.
Etelä-Korean Soulissa lukkoja kiinnitetään tv-tornin näköalatasanteella, josta avain heitetään alas – satojen metrien pudotuksen jälkeen se voi olla ikävä yllätys tornin juurella tähyilevälle.
Riiassa avain heitetään sillankaiteen yli kanavaan. Plups. Veden pinta väreilee vain hetken, mutta tuoreen avioparin hymy näyttää kestävän ikuisesti.
*
No comments:
Post a Comment