Luottamus on ideologinen asenne

Kommentti Iinekselle päreessä Jarikin on joskus ollut lapsi.

Kielimafia tekee tuttuun tapaansa korjauksia ja lisäyksiä - mm. Tuomas Nevanlinnan kolumnilinkki ym. - klo: 18.35.
*
http://www.rymy-eetu.fi/

Ovat menneet tekemään minusta jo mainoksenkin: Rymy-Eetu. - - Tästä tulee poliisiasia! Henkilökohtaista persoonaani ei saa loukata karikatyyreilla (ei - en ole tosikko vaan herkkä maskuliini).
*
Iines kirjoitti:
Ihminen on iso paska jostain näkökulmasta katsottuna, vaan minkäs teet? Miten muuttaa ihmistä? Miten ahtaa moraalia ja eettisyyttä ihmiseen, kun jokainen joka uskaltaa lausuakin sanan "moraali" saa vähintään kukkahatun päähänsä?
*
Uskallusta ja asennetta moraalin vaatiminen kysyykin.

Kuka esimerkiksi uskaltaa sanoa suoraan, että luottamus, jota täysin vapailla markkinoilla niin vakaumuksellisesti peräänkuulutetaan on ideologian muoto - jotain joka yhtä aikaa sekä paljastaa että kätkee sen tosiasian, että mitään luottamusta ei perimmältään ole eikä voi olla - on vain pelkkä luottamuksen nimellä kulkeva julkinen rituaali, jota tarvitaan, jotta voitaisiin samanaikaisesti sekä naamioida/mystifioida että oikeuttaa (tässä tapauksessa) kaupallisen toimintamme perusluonne ja -motiivit, jotka ovat siis ahneutta, kateutta ja lopulta - kuten Nietzsche täräytti - silkkaa laskuutta (haluamme aina päästä helpommalla kaikissa asioissa).

No - Zizek ainakin uskaltaa, vaikkei ihan näillä sanoilla.
*
Ihanneyhteiskuntaa ei tietenkään ole eikä sellaista pidä ryhtyä havittelemaan siinä mielessä kuin 1900-luvun fasismi ja stalinismi siihen pyrkivät, mutta jos meillä ei ole minkäänlaista Ideaa siitä, miten asioitten pitäisi olla, miten voisimme niitä kontrolloida makrotasolla ja mihin suuntaan tosissamme(!) pyrkiä, koska markkinavoimat muka huolehtivat kyseisestä pikku ongelmasta meidän puolestamme (näkymätön käsi: kysynnän ja tarjonnan 'laki'), niin silloin ovat asiat todella huonolla tolalla - olkoonkin, että länsimaat saivat tällä laissez-faire-politiikalla (anarkismi + poliisi) nostettua elintasonsa (liian) korkeaksi - tosin muun muassa entisten siirtomaiden (kehitysmaat, kolmas maailma) kustannuksella.

Ilman Ideaa ja sen mukaista pyrkimystä makrokontrolliin talouselämän asioissa elämme konkreettisesti saalistajien savannilla, jossa puhe altruismista ja humanismista on törkeä valhe.

Nyt pitää tietenkin kysyä avoimesti: miten sellainen ihminen, joka ajaa lopulta aina ja vain omaa etuaan, voisi olla aidosti kiinnostunut toisten oikeuksista muuten kuin välineenä pelkästään omiin tarkoituksiinsa?

Vastaus: vain kaksinaismoralistisesti, kahdella moraalikoodilla pelaten. Mutta tietysti tällainenkin ihminen tarvitsee olosuhteet, jossa ajaa omaa etuaan. Juuri siksi tarvitaan myös muodollista luottamusta siihen, että kaikki (muka) pelaavat reilua peliä - vaikka kaikkien pitäisikin samalla tietää, että peli, jota pelataan, sisällyttää suuria riskejä paitsi edellytyksiinsä (toisensa kumoavilla moraalikoodeilla kommunikointi) myös seurauksiinsa (sijoittamiseen liittyvät epävarmuustekijät).

Jatkokysymys on kohtalokas: ovatko kaikki ihmiset tällaisia pelkästään oman edun hedonistisia tavoittelijoita?

Jos vastaus on ei, joudumme selvittämään, miksi näin on, ja ketkä lopulta edustavat 'edistyksellistä' vastuullisuutta, ketkä 'taantumuksellista' ahneutta. Ajaudumme tässä tapauksessa väistämättä politiikan ja ideologian kentälle taistelemaan - ehkä verisestikin. Se on turhauttavaa ja joskus jopa raakaa. Mutta muutoksia ei synny ja tapahdu ilman Ideaa ja sitoutuneisuutta siihen. - - Kuka on valmis sitoutumaan?

Kommentti edelliseen:

On lähes nerokasta, miten yrityskonsultit (Sarasvuo ja kump.) 1990-luvulla siirsivät tuon sitoutumisen ajatuksen ja Idean sekä niiden toisiinsa kytkeytymisen suoraan business-etiikkaan, jolla on melko vähän tekemistä koherentin ja kollektiivis-deontogisen (Kant sekä ei-aina-niin-kovin-kantilaiset kommunitaristit) moraalin kanssa.

Kun nimitän Sarasvuota charlataniksi (puoskariksi ja huijariksi) tarkoitan muun muassa juuri tätä. - - Hän - kaltaistensa puoskarien kanssa - ryhtyi kärjistetysti sanottuna käyttämään perinteisesti vasemmistolaista kieltä ja käsitteitä perinteisesti oikeistolaisessa markkinatalouskontekstissa. Päämääränä ja lopputuloksena oli ihmisten ajattelun, etiikan sekä toiminnan motiivien mystifioiminen ja manipulointi, jonka avulla pyrittiin uudelleen oikeuttamaan kapitalismin perusperiaatteet niin, että manipuloinnin kohteet kokivat sitoutumisensa yritysideaan jopa sisäiseksi sankaruudeksi.

Suoraan sanottuna: ihmiset saatiin kokemaan paitsi riistäminen myös oma riistetyksi tulemisensa positiiviseksi asiaksi. - Siten esimerkiksi konsultoivat 'laadunvarmentajat' vain sopeuttivat ihmisiä tekemään saman työn vähemmällä henkilökunnalla.

Temppu saatiin onnistumaan mystifioimalla tavalliset duunarit kokemaan itsensä oman työnsä ja työpaikkansa tasavertaisiksi 'subjekteiksi' johtajien kanssa. Oltiin yhtä tiimiä kaikki. Kollektiivinen ja yksilöllinen vastuuntunto pyrittiin sekoittamaan keskenään tavalla, joka käytännössä hämärsi työolosuhteisiin, työn määrään ja laatuun sekä rakenteelliseen hierarkiaan liittyviä realiteetteja. - - Niinpä kun duunarista tuli yrityksen kollektiiviseen Ideaan sitoutunut 'sisäinen sankari', hän mukisematta teki ainakin kahden ihmisen työt entisellä palkallaan (bonusta tuli jos teki paljon ylitöitä). Ja jos ei aina kaikkea ehtinyt, duunari saatiin kokemaan jopa syyllisyyttä saamattomuudestaan (!?)

Kuitenkin eräänä päivänä - huolimatta siitä, että oli tehnyt sen minkä pystyi ja suurella sydämellä, duunarille annettiin lopputili ilman mitään selityksiä. Orwellilais-sarasvuolainen uuskieli ja 'uuskäytäntö' toimii sitä säälimättömämmin, mitä sitoutuneempia ihmiset työhönsä ovat (tässä tilanteessa on jotain perverssillä tavalla sadomasokistista).

(En tee eroa yksityisen ja julkisen firman välillä, koska konsultoinnin perusidea oli kupattu aina Sarasvuon ja Esa Saarisen tapaisilta positiivisen ajattelun ja elämänhallinnan psykologiaa saarnaavilta silmänkääntäjiltä.)

Edellä kuvatunlaista työelämän eetosta saarnannut mystifioiva paskapuhe on mielestäni moraalisesti tuomittavaa toimintaa, joka pitää ehdottomasti paljastaa ja purkaa pohjamutia myöten ideologiakriittisen analyysin kautta (kuten Zizek tekee).
*
Mutta jos vastaamme kyllä aiemmin esitettyyn kysymykseen ihmisluonnon universaalista ja perimmäisestä pahuudesta, ovat seuraukset vielä hankalampia kuin kieltäminen - ehkä jopa sen verran nihilistisiä, että radikaaliin muutokseen pyrkivä toimintamme ei pääse edes alkamaan.

En haluaisi vastata kyllä ja tehdä (vaikka olen ajoittain tehnytkin) siten koko jutusta reduktionistista ja kohtalonomaista esim. sillä tavoin, että ryhdyn schopenhauerilaiseksi pessimistiksi ja tuomitsen koko ihmiskunnan ja ihmisen luonteen, koska tällainen fatalismi pönkittää kapitalismin villeimpiä muotoja, mikä tarkoittaa, että ajaudun ristiriitaan itseni kanssa, jos vaadin systeemin rakenteitten perustavaa muutosta tilanteessa, jossa sellainen on jo määritelmän (muutoksen perimmäisten edellytysten) mukaan mahdotonta.

(Pitäisikö minun sitten ryhtyä Schopenhauerinkin ihailemaksi zen-buddhalaiseksi ja pyrkiä pääsemään sen avulla eroon tahdostani ja mielestäni, jotka aiheuttavat minulle ja muille kärsimystä? Zizek on kuitenkin pitänyt zen-buddhalaisuutta ihanteellisen sopeuttavana uskontona kapitalismille, ja tämä epäilys minuakin on kalvanut jo pitkään.)

Toisin sanoen - miten pystyn perustelemaan ja oikeuttamaan moralisointini ja antikapitalismini, jos olen jo etukäteen tuominnut koko ihmiskunnan ennalta määrättyyn synnin kurjuuteen pahuutensa takia?

Kannattaa pohtia tätä kysymystä predestinaatio-opin loogisesti ja psykologisesti katastrofaalisten seurausten kannalta pelastuksen suhteen. Kalvinistit ratkaisivat kyseisen - varsin lamaannuttavan ristiriidan kaksinaismoraalilla: taloudellisesti menestyneet ovat lähinnä pelastusta. Menestys on merkki siitä, että ko. ihmistä voi pitää pelastettujen joukkoon kuuluvana tai ainakin hyvänä kandidaattina tuohon ennalta määrättyjen porukkaan.

Missä kohtaa Raamatussa näin lukee? Eihän siellä puhuta kuin Jumalan Israelin kansalle lupaamasta pelastuksesta. - - Kristityt mitä ilmeisimmin ajautuivat kreikkalaisen filosofian (lähinnä Platon ja stoalaisuus) vaikutuksesta loogisiin umpikujiin transsendentalisoidessaan pelastuksen mahdollisuuden kaikkia ihmisiä koskevaksi juutalaisten lähes rasistisen 'etno-monoteismin' sijasta. Tosin kalvinismi tuo juutalaisuuden ikäänkuin takaovesta takaisin määritellessään pelastetut tietyllä yhteisöllisellä ominaisuudella, joka on taloudellis-sosiaalinen menestys.

Voila! Kyseessä on kuin onkin kapitalistisen moraalin ytimestä löytyvä eettis-metafyysinen maksiimi! (Weber oli lähellä totuutta; - - - vai ei teologiasta ole muka hyötyä ihmisluonnon ymmärtämisessä).

Näin sanoo puhdas looginen ajattelu. - - Älkää siis ihmetelkö, jos vaikutan joskus ristiriitaiselta...Eikä minuun sitäpaitsi voi edes luottaa. Mutta minä tunnustan tämän avoimesti enkä ketkuile ja valehtele olevani jotain muuta.

Kuitenkin juuri tämäntyyppisestä rehellisyydestä saattaa kummuta moninkertaisesti aidompi luottamus, kuin mitä on markkinoilla vallitseva käsitys luottamuksesta (itse asiassa sopimuksesta) ostajan ja myyjän tai ylipäätään kahden kaupantekijän välillä.

Jos kuvatunlainen luottamus on ideologista, se on sitä avoimesti eikä naamioidu esimerkiksi suvaitsevaisuuden perimmältään ressentimenttiseen eli piiloideologiseen maskiin.
*
Jotakuinkin tällaista voisi olla minunkin 'sosialismini'. Lue Zizek-spesialisti Tuomas Nevanlinnan viimeisin Hesari-kolumni. - - Huomataan, että Nevanlinna on 'opettavaisesti' pluralistisempi ja/eli vähemmän keskittynyttä kontrollia ja suunnittelua kannattavampi kuin minä niin sanotun sosialismin toteuttamisen moninaisten mahdollisuuksien suhteen. Otan mieluusti opikseni.

hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Perusvasemmistolaiset/1135247332024