Shakespeare ja sanomisen taito: kyynisyys, rehellisyys, huumori ja hulluus

Yläkuvassa Lear ja hänen narrinsa myrskyssä (ensimäinen youtube). - Alakuvassa itsensä seppelöinyt Lear (Ian 'Gandalf' McKellen ja sokeaksi raadeltu Gloucester (jälkimmäinen youtube, jossa Learina on Laurence Olivier).

Kielimafia kuvaili hiukan tarkemmin myrsky-kohtauksen henkilöitä - 20.7 klo:12.05.

I
Muistaakseni en ole koskaan nähnyt Kuningas Learia näyttämöllä, ja jo senkin takia on ollut mielikuvitusta kiihottavaa kuvitella, millainen Learin kolmannen näytöksen myrskykohtaus nummella voisi olla. - Se ylittää ajoittain jopa Hamletin huikean verbaalinerouden vaikuttavuudessaan - - (Tietenkään Hamletin ja Learin kohtaloita eikä luonteita voi vertailla - niin erilaisia nämä kaksi näytelmää ovat - olkoonkin, että myös Hamletilla on hulluutensa ja hysteriansa).

Myskykohtauksen nelikko: mielensä tasapainon menettänyt raivoava Lear, hänen lähes psykoottiselta vaikuttava mutta itse asiassa Learia selväjärkisempi narrinsa, hullua ryysykerjäläistä teeskentevä valepekuinen Tom eli Gloucesterin jaarlin poika Edgar, joka pakenee isänsä vääriin syytöksiin (äpärä-veli Edmundin juoni) perustuvaa ankaraa tuomiota ja rehti sekä suorapuheinen ellei suorastaan teräväkielinen Kentin jaarli, joka hänkin on naamioitunut tuntemattomaksi, koska joutui Learin karkottamaksi (puolustettuaan nuorimman tyttären Cordelian vilpittömyyttä isäänsä kohtaan) mutta haluaa yhä edelleen palvella tätä ja huolehtia hänestä, koskapa Lear on joutunut tai pikemminkin - oman imarrelluksi tulemisen halunsa vuoksi - tehnyt katastrofaalisen väärinarvioinnin tyttäriensä suhteen ja ajanut siten tavallaan itse itsensä heitteille.

Tämä uskomaton nelikko häkellyttävän suorasukaisine ja heti perään häkellyttävän absurdeine repliikkeineen on aivan varmasti yksi maailman näyttämöhistorian hurjimpia kombinaatioita. Se tempaa meidät mukaansa yhtä lailla nykyään kuin sen on täytynyt temmata aikoinaan Lontoon Globe-teatterin katsojat - niin alatasanteen rahvaan kuin yläparvien aatelisetkin. - - Me tunnistamme etenkin Learin ja narrin dialogissa jotain itsestämme - sen ajoittain (näennäisestä) mielettömyydestä huolimatta - tai ehkä juuri sen takia. Näin irvokas - naurettava ja säälittävä - on ihminen.
*
Pistän tähän linkin, jossa Lear raivoaa myrskyssä ja hänen narrinsa sekä Kent yrittävät kommentoida parhaansa mukaan; - uskomaton narri (Shakespearen omalaatuisin roolihahmo) aivan omintakeisella 'kielellään' - http://shakespeare.mit.edu/lear/lear.3.2.html.

You Tube monipuolistaa, laajentaa ja syventää, päreiden tekemistä elävien äänikuvien muodossa. Niinpä lisään myrskykohtausta elävöittämään äsken löytämäni videopätkän - Shakespeare "King Lear"-(Hordern, 1982 TV)- Storm Scene.

II
Seuraavassa sitaatti Matti Rossin Kuningas Lear-suomennoksen hienosta esipuheesta - 'Syytinkiläisen tragedia' (s. 13-14).

Tästä You Tube-linkistä löytyvät myös nuo alla siteeratut kohtauksen IV,6 Lear-repliikit. Laurence Olivier lienee yksi maailman parhaita Lear-tulkkeja. Niin ihastuttava ja samalla vulgaarin suorapuheinen, hellyttävä ja hieman säälittäväkin, vanha höppänä hän osaa olla - Shakespeare "King Lear"- Laurence Olivier: Act 4, scene 6 - - (King Lear, Act IV, Scene 6 :: Open Source Shakespeare).
*
"Hullun Learin yhteiskuntakritiikillä ei ole mitään tekemistä hänen mielenvikaisuutensa kanssa (kieltämättä Learia voi pitää ajoittain hieman dementtinä; - 'vanhaksi hupsuksi', joka pelkää järkensä puolesta, hän kerran itseään nimittääkin/rr).
Kohdatessaan sokaistun Gloucesterin (Edgarin isä/rr) hän tekee pilaa tämän sokeudesta. Ilman silmiäkin näet, mitä maailmassa tapahtuu:

Sinä siveyden vahti,
verikoura, miksi ruoskit sitä huoraa?
Paljastapa oma selkäsi; kas sinä himoitset
vain käyttää häntä juuri siihen, minkä tähden
häntä piiskaat. Koronkiskuri on tuomari
ja hirttää taskuvarkaan. Ryysyt paljastavat
pienet paheet, kallis turkisviitta kätkee kaiken.
Silaa synti kullalla, niin oikeuden vankka peitsi
särkyy pirstaleiksi; pue synti ryysyihin,
niin haurain heinänkorsi lävistää ne.
(IV,6)

Shakespearelle ei riitä puuttuminen tekopyhyyteen: hän laajentaa syytöksensä oikeuslaitokseen ja vallan ja rahan mahtiin. Pikkurikoksista rangaistaan ankarasti, taskuvaras hirtetäään, mutta raha kätkee suuret rikokset.

Shakespeare saattaa kuvata armottomasti Lontoon katuhuoria, mutta kuvatessaan heidän kohteluaan konstaapelien käsissä hän on huorien puolella. Henrik IV:n kakkososan loppupuolella (V,4-11) katuvahdit retuuttavat Fastaffin lempihuoraa Pupu Antavaista ruoskittavaksi:

ENSIMMÄINEN VAHTI
Minä sain tämän konstaapeleilta, ja nyt sen selkään läiskitään huoranvoidetta niin paksulti, että se tuntuu. On kuulemma mies tai parikin tapettu tämän päällisiä.

PUPU
Valehtelet, oksakoukku, valehtelet! Hellitä, kuulitko, sinä kirottu kurrinaama, juokse mätkimään äitiäsi, mitäs sanot, jos minulta nyt menee lapsi kesken, mitäs sanot, sinä paperipärstäinen sika.

Rangaistus tapahtuu saman tien, kadulla. Pupu yrittää välttää ruoskimisen vaatimalla vahteja viemään hänet tuomarin luo. Ruoskiminen - runsas ja usein verinen, 'a bellyful whipping', 'ruoskaa mahan täydeltä' - oli jokapäiväistä huorankuritusta. Vaikka huoratalot olivat vakiintunut ja tuottoisa liiketoimi Shakespearen ajan Lontoossa, laki suojeli vain palveluksen ostajia, ei ammatin harjoittajia.

Hullujen kuten myös narrien suuhun oli mahdollista panna myös enemmän tai vähemmän karkeita seksuaalivihjeitä ja rivouksia. Hullu Lear läksyttää hurskastelijoita viittaamalla vapaasti parittelevaan eläinkuntaan, lintuihin ja hyönteisiin.

Tuo mies armahdetaan. Mitä olet tehnyt?
Huorin vai? Ei siitä tapeta, ei totisesti;
peukaloiset huoraavat ja pikku kärpäsetkin
naivat ihan julkisesti. Kukoistakoon parittelu:
sinun äpäräsi, Gloucester, on kiltimpi kuin
minun laillisissa lakanoissa alkuunpannut
tyttäreni. Käykää kiinni, paritelkaa sikin sokin!
Minulla on tarve sotilaita. Katsokaapa tuota
typerästi virnuilevaa neitokaista, naama kertoo,
että hän on koskematon ja niin kylmä,
että hänen haarojensa välissä on lunta.
Hän on olevinaan siveä ja nyrpistelee nenäänsä,
kun joku sanoo että naitaisiinko. Mutta niin on,
ettei huora eikä kiimaan tullut tamma käy
sen halukkaammin lemmentyöhön.
(IV,6) "
*
http://www.theaterticketsnow.com/king_lear_tickets.asp
http://noweurope.com/2009/03/
http://www.1st-art-gallery.com/Louis-Boulanger/King-Lear-And-The-Fool-In-The-Storm,-Act-III-Scene-2-From-