Vastaus

(Kirjoitettu edellisen päreen kommentoijille. Pieniä korjauksia ja täydennyksiä tehty tekstin loppuun klo: 22.15)

*
Minäkin kiitän P. Järveläistä tarjouksesta, mutta pakit tuli ;), kun tuo kafkis onkin jo naimisissa.

A-K.H:n yksinäisyyden 'ylistys/puolustus' oli kerrassaan vakuuttava, eikä kafkaesquenkaan erakkous/sivullisuus-kaipuussa ole moitittavaa.

Nyt vain on niin, että minä todellakin olen käytännössä tyystin erakko.
En toki 100%:sti, mutta aivan varmasti äärettömän paljon suuremmassa määrin kuin te kaksi.

Tellä molemmilla on omia lapsia (ainakin KH:lla), minulla ei.

Olen onnistunut kieroutuneen yksinäisyydenkaipuuni ja osittain myös 'alkoholinkaipuuni' ja lopulta ambivalentin välinpitämättömyyteni takia 'räjäyttämään sillat takanani', mitä tulee elämäni tärkeimpään ihmissuhteeseen/rakkauteen.

Siltä ainakin näyttää juuri nyt - on näyttänyt itse asiassa jo yli 2 vuotta.

Kaipaan ja tarvitsen yksinäisyyttä, mutta vihaan sitä, jos/kun se alkaa muuttua (näin käy liian usein) kuin sumuksi, jonka läpi ei näe muuta kuin oman - hatarasti heijastuvan kuvansa - eräänlaisen Dorian Grayn irvikuvan, joka ei armoa anna!

Näin tuo hämärä peilikuvaijainen puhuu minulle: "Räsänen - sinä olet kadotettu sielu.

Sinulla ei ole toivoa koskaan edes ollutkaan, sillä ne unelmat, joita olet joskus hellinyt olivat vain pettäviä illuusioita, joiden takaa paljastuu 1) olemattomuus, 2) tyhjyys, ja 3) kadotus.

Sinulle ei ole annettu jatkuvuuden kokemusta edes omissa lapsissasi, etkä sinä tule koskaan uskomaan Jumalaan niin vahvasti, että kykenisit rukoilemaan Häntä, jotta edes armon mahdollisuus voisi toteutua.

Olet pelkkä piruparka - paholaisen asianajaja kuten Ivan Karamazov/Nietzsche/Rogozin/Kirillov, joka salaa sisimmässään kadehtii ruhtinas Myshkinin naivia mutta vilpitöntä, suoraa ja kaikki ihmiset läpäisevää rehellisyyttä - rehellisyyttä, joka on todellisen rakkauden välttämätön edellytys.

Sinä olet paha, eikä sinua pelasta kukaan muu kuin se, jonka edessä et kykene nöyrtymään - et ajatuksissasi etkä teoissasi - Jumala!"

*
Tällä tavoin tuo hirviö lopetti ja ojensi minulle T. S. Eliotin 'Ontot miehet' kuiskaten: 'mutta sinähän olet humoristi ja koomikko RR.' Kyllä sinä tiedät, että elämä on pelkkä vitsi - se hullun tarinoima...' Naura siis, naura!

Näin se hirviö sanoi - ja se hymyili!