July 23, 2007

Carly Simon - You Are So Vain: Sä olet niin turhamainen/itserakas

Yhä edelleen tämä 1972 julkaistu Carly Simonin kappale You're So Vain jaksaa viehättää. Se on varmasti eräs pop-/rockmusiikin keskustelluimmista ainakin sanoituksen suhteen. Kuka on tuo turhamainen ja narsistinen, itseään täynnä oleva kukkoilija, josta Simon laulussaan kertoo. Mick Jagger, James Taylor, Warren Beatty, Cat Stevens, Kris Kristoffersson jne?

Simon ei itse ole koskaan paljastanut henkilöä vaan on lopulta todennut, että kyseessä on eräs hänen Los Angelesin aikaisista miestuttavistaan - tarkemmin: eräs tietystä kolmesta henkilöstä tai he kaikki. On myös esitetty tulkinta, jonka mukaan laulu viittaisi kaikkiin miehiin....hmm...

Teksti vaikuttaa kyllä omakohtaiselta ja nimenomaan senkin takia, että biisissä on hienoa melodista - ehkä myös hiukan melankolista tyylikkyyttä ja jonkinlaista purevan mutta hellän ironisen hymyn aineksia - jopa lievää sääliä, joka kuitenkin yrittänee ymmärtää laulun 'egomaanikkoa', joka luulee olevansa kaiken keskipiste.

*
You're So Vain
(Todella sevengaava ja ammattitaidolla tehty live-esitys, jossa koko orkka Simonin flyygeli mukaalukien on viety pienehkön sataman rantaan tuulen ja lokkien keskelle.)

*
Tiedän, että vertailu ontuu, mutta minulle tulee väistämättä mieleen tästä laulusta Bob Dylanin - pari vuotta sitten maailman parhaimmaksi rock-biisiksi kautta aikojen äänestetty Like A Rolling Stone.

Carly Simon teki siis ikäänkuin feministisen vastineen Dylanin hieman katkeralle joskin koskettavalle tilitykselle naispuolisesta 'pintaliitäjästä', joka unohdettiin.

Peter Sarstedin Where Do You Go To My Lovely (jonka teki suomeksi Hector nimellä 'Kuningatar') ja tottakai - etenkin Juicen hienosti suomeksi runoilema, Kinks-yhtyeen Ray Daviesin Celluloid Heroes (Juice: 'Paperitähdet'), sivuavat samaa teemaa. Tosin Daviesin tekstissä painotus on enemmän Hollywood-busineksen ja julkisuus-kultin kritiikissä kuin itse näyttelijöissä.

Carly Simonin 'kukko' ei kuitenkaan tipahda 'kelkasta', mutta jotenkin perin säälittäväksi, pinnalliseksi ja jopa empatiakyvyttömäksi Carly hänet kuvaa aivan kuten Dylan oman 'tähtensä'.

Nämä laulut ovat kuvauksia ihmisten - niin miesten kuin naisten huomionkipeydestä, narsismista ja naivista ylpeydestä - heidän heikkouksistaan sekä paheistaan - ja lopulta heidän sisäisestä yksinäisyydestään - klovnin kyyneleistä.
Ja ketkäpä muut siitä olisivat parhaita kertomaan kuin itse julkisuuden valokeilaan hakeutuneet/päässeet populaarikulttuurin tähdet ja etenkin pop-/rockmaailman 'julkiset eläimet'.

*
HUOM! Haluan erikseen muistuttaa, että tämä tyttö/nainen ei kuitenkaan ilmeisesti koskaan olisi tarvinnut mitään miljoonahittisuosiota pankkitiliään ja elintasoaan kartuttaakseen, koska 'Simon's father was Richard L. Simon (co-founder of Simon & Schuster, Inc.), an accomplished pianist who often played Chopin and Beethoven at home. Her mother was Andrea Louise Simon (née Heinemann)[1], a biracial[2] (black and Jewish) civil rights activist and singer. (wikipedia).

Eipä siis ihme, että Carlylla jo vanhempiensa kautta oli kosketus musiikkiin, soittamiseen ja laulamiseen - sekä tietenkin myös julkkiksiin - kirjailijat etunenässä, sillä Simon&Schuster on eräs suurimpia ja arvostetuimpia kirjakustantamoja maailmassa!

*
Lyrics

(whisper: «son of a gun»)

You walked into the party like you were walking onto a yacht
Your hat strategically dipped below one eye
Your scarf it was apricot
You had one eye in the mirror as you watched yourself gavotte
And all the girls dreamed that they'd be your partner
They'd be your partner, and...

You're so vain, you probably think this song is about you
You're so vain, I'll bet you think this song is about you
Don't you? Don't you?

You had me several years ago when I was still quite naive
Well you said that we made such a pretty pair
and that you would never leave.

But you gave away the things you loved and one of them was me
I had some dreams they were clouds in my coffee, clouds in my coffee and....
You're so vain, you probably think this song is about you...

Well I hear you went up to Saratoga and your horse naturally won
Then you flew your Lear jet up to Nova Scotia to see the total eclipse of the sun
Well, you're where you should be all of the time
And when you're not you're with
Some underworld spy or the wife of a close friend
Wife of a close friend, and....

You're so vain, you probably think this song is about you...

*
www.nndb.com/people/082/000023013/

www.delafont.com/music_acts/carly-simon.htm.

4 comments:

Anonymous said...

Rauno nauraa..!

a-kh said...

Hyvänoloiset näpykät, kun ajattelee nykyisiä hanskaräpylöillä topattuja maitorauhasia.

a-kh said...

Herra, siunaa tieni erämaassa kettujen parissa.

Rauno Rasanen said...

Kielillä puhuminen on lahja.