Tällä kertaa ei ylistystä, ei kehuja, 'vain'...-Valerie... ym.
***
The DL - Amy Winehouse 'Valerie' Live
Time: 03:35
*
The DL - Amy Winehouse 'You Know I'm No Good' Live
Time: 03:26
*
The DL - Amy Winehouse 'Love is a Losing Game' Live!
Time: 02:21
*
The DL - Amy Winehouse 'Rehab' Live!
Time: 03:39
***
Back To Black Live - Amy Winehouse
Time: 03:26
(Amatöörivideo. Silti kohtuullisen hyvä.)
June 29, 2007
Amy Winehouse at Glastonbury Festival 2007
Lisää Amy Winehousen biisejä Glastonburyn Festivaaleilta.
(Viimeisin lisäys klo: 08.30)
***
Amy Winehouse Performing Rehab Live At Glastonbury 2007
Amy Winehouse performs Rehab Live At Glastonbury Festival 2007.
Time: 03:23
(Tämä kappale - /Winehouse, Ronson/ - teki Amysta supertähden.)
*
Amy Winehouse Performs Back To Black And Wake Up Alone 2007
Amy Winehouse Performs Back To Black And Wake Up Alone 2007 Live At Glastonbury Festival.
Time: 09:10
(Winehousen ja Ronsonin Back to Black on suuremmoinen, pop/rock-musiikin historiaan jäävä kappale. Amyn laulu on ainutlaatuisen persoonallista että taitavaa, ja kerrankin tänä samplereitten aikana solisti käyttää isoa bändiä, jonka ammattitaito on kaiken lisäksi huippuluokkaa.
Samanaikaisesti on annettava tunnustus Arctic Monkeysin kaltaiselle indie rock- bändille.
Huomatkaa Wake up alone - Amy on alunperin jazz-laulaja!) )
*
Amy Winehouse Performs Cupid At Glastonbury Festival 2007
Amy Winehouse Performs Cupid At Glastonbury Festival 2007
Time: 04:09
(Eri lavalta kuin kaksi edellistä. Tässä on sitten kappale Amy Winehousen tulevalta albumilta - Sam Cooken - Cupid, - ainakin Amyn alkupuheiden perusteella voisi tehdä tällaisen johtopäätöksen. Kuuluisa, paljon coveroitu pop/soul-laulu 1960-luvulla/lta.
Tässä tarttuvana reggeasovituksena.
Amyn äänessä on emotionaalista syvyyttä ja eroottisuutta monin verroin enemmän kuin Suomen tämän hetken parhaalla naissolistilla Anna Erikssonilla, joka ei hänkään toki huono ole.
Mutta kuten sanottu - tällainen ääni on 'armolahja' - Jumalan eli Luonnon antama kyky/taito, jota ei opita vain harjoittelemalla. )
*
Amy Winehouse Glastonbury 2007
Cupid draw back your bow...a great cover from a vocally perfect wino!
Time: 02:22
(Amatöörivideo. Äänentoisto on kuitenkin mainio. Biisi katkeaa kesken, mutta Amyn laulussa on syvyyttä, tunnetta ja aitoutta, jota sanat pystyvät kuvaamaan kovin vajavaisesti. Pitäisi kai ryhtyä kirjoittamaan runoa eikä lyhyitä, asiapitoisia esittelybreakkejä...)
(Viimeisin lisäys klo: 08.30)
***
Amy Winehouse Performing Rehab Live At Glastonbury 2007
Amy Winehouse performs Rehab Live At Glastonbury Festival 2007.
Time: 03:23
(Tämä kappale - /Winehouse, Ronson/ - teki Amysta supertähden.)
*
Amy Winehouse Performs Back To Black And Wake Up Alone 2007
Amy Winehouse Performs Back To Black And Wake Up Alone 2007 Live At Glastonbury Festival.
Time: 09:10
(Winehousen ja Ronsonin Back to Black on suuremmoinen, pop/rock-musiikin historiaan jäävä kappale. Amyn laulu on ainutlaatuisen persoonallista että taitavaa, ja kerrankin tänä samplereitten aikana solisti käyttää isoa bändiä, jonka ammattitaito on kaiken lisäksi huippuluokkaa.
Samanaikaisesti on annettava tunnustus Arctic Monkeysin kaltaiselle indie rock- bändille.
Huomatkaa Wake up alone - Amy on alunperin jazz-laulaja!) )
*
Amy Winehouse Performs Cupid At Glastonbury Festival 2007
Amy Winehouse Performs Cupid At Glastonbury Festival 2007
Time: 04:09
(Eri lavalta kuin kaksi edellistä. Tässä on sitten kappale Amy Winehousen tulevalta albumilta - Sam Cooken - Cupid, - ainakin Amyn alkupuheiden perusteella voisi tehdä tällaisen johtopäätöksen. Kuuluisa, paljon coveroitu pop/soul-laulu 1960-luvulla/lta.
Tässä tarttuvana reggeasovituksena.
Amyn äänessä on emotionaalista syvyyttä ja eroottisuutta monin verroin enemmän kuin Suomen tämän hetken parhaalla naissolistilla Anna Erikssonilla, joka ei hänkään toki huono ole.
Mutta kuten sanottu - tällainen ääni on 'armolahja' - Jumalan eli Luonnon antama kyky/taito, jota ei opita vain harjoittelemalla. )
*
Amy Winehouse Glastonbury 2007
Cupid draw back your bow...a great cover from a vocally perfect wino!
Time: 02:22
(Amatöörivideo. Äänentoisto on kuitenkin mainio. Biisi katkeaa kesken, mutta Amyn laulussa on syvyyttä, tunnetta ja aitoutta, jota sanat pystyvät kuvaamaan kovin vajavaisesti. Pitäisi kai ryhtyä kirjoittamaan runoa eikä lyhyitä, asiapitoisia esittelybreakkejä...)
Näin soitetaan sähkökitaraa
Havaitsin tämän alkuepäilyistä huolimatta vallan erinomaiseksi jamitteluksi. Kolmantena kuuluisana kitaristina sessiossa soittaa Toton Steve Lukhater.
Mutta nimenomaan Santanan ja Beckin 'dialogi' tekee tästä biisistä hienon, koska näiden kitaristien erilaiset käsitykset melodiarakenteesta ja kitarasoundista päätyvät lopussa ikäänkuin sopusointuisesti yhteen.
Beck on anarkisti bluesmies - osittain jazzahtava. Santanan lähtökohdat juontuvat latinalaiseen/meksikolaiseen musiikkiin. Lukather on heidän rinnallaan melko neutraalilta popilta kuulostava tekninen virtuoosi.
*
Carlos Santana & Jeff Beck! Live in Japan!
05:44
Mutta nimenomaan Santanan ja Beckin 'dialogi' tekee tästä biisistä hienon, koska näiden kitaristien erilaiset käsitykset melodiarakenteesta ja kitarasoundista päätyvät lopussa ikäänkuin sopusointuisesti yhteen.
Beck on anarkisti bluesmies - osittain jazzahtava. Santanan lähtökohdat juontuvat latinalaiseen/meksikolaiseen musiikkiin. Lukather on heidän rinnallaan melko neutraalilta popilta kuulostava tekninen virtuoosi.
*
Carlos Santana & Jeff Beck! Live in Japan!
05:44
June 28, 2007
Amy at Glastonbury 22-23.6 - 2007
Heh! Nyt vanhakin jo nuortuu kuin...jne. Vanha reggea- ja ska-bändi The Specialsin hitti Monkey Man kulkee Amy Winehouselta ja hänen erinomaiselta bändiltään, joka soittaa ihan mitä vain - popista moderniin jazziin, loistavasti. (Viimeisin lisäys 29.6)
Amy Winehouse - Monkey Man
Amy Winehouse at Glastonbury 2007
Time: 03:13 (Valitettavasti volyymeja ei saa niin kovalle kuin pitäisi)
Amy Winehouse at Glastonbury 2007
Time: 03:13 (Valitettavasti volyymeja ei saa niin kovalle kuin pitäisi)
*
Monkey Man (Ai että liikaa seksiä edellisessä? Noo - pannaan paremmaksi! Tässä klubikeikkaversio vuoden alusta. Hehee...toi Amyn tanssiminen on ihan P:stä kuten kommentaattoritkin tuhisevat! Mä luulen kyllä, että se tekee tän 'koreografian' täysin tahallaan...tai sitten ei...Joka tapauksessa nyt meidän pikku juutalaistyttömme keekoilee siinä ja siinä hyvän maun rajoilla...) 03:12
***
Amy Winehouse Introducing Her Band At Glastonbury 2007
Amy Winehouse Introducing Her Band At Glastonbury Festival 2007.The Last singer is amazing!
Time: 10:00
Amy Winehouse Introducing Her Band At Glastonbury 2007
Amy Winehouse Introducing Her Band At Glastonbury Festival 2007.The Last singer is amazing!
Time: 10:00
(Amy siis esittelee suuren bändinsä, joka on myös todella ammattitaitoisen oloinen. Tämä esiintyminen on kyllä Glastonburysta 2007, mutta eri paikasta ja ilmeisesti eri päivänä kuin edellinen video.)
*
PS. YouTubesta löytyy tällä hetkellä melkein 20 Winehouseen liittyvää videopätkää Glastonburyn festivaaleilta 2oo7 (yksi on vuodelta 2004 - esikoisLP:n suosion siivittämänä).
Niistä reilusti alle 10 sisältää kokonaisia kappaleita.
AMY WINEHOUSE/Arctic Monkeys:'You know I`m no good'
Onpa loistava coverversio loistavasta biisistä! Arctic Monkeys esittää Amy Winehousen kappaleen You Know I'm No Good .
Väitän, että itse Toivo Kärki olisi erittäin tyytyväinen, jos kuulisi tämän. Lauluhan on melkein kuin hänen katalogistaan..;).
Retroa retroa...eiks tää ole tango - mitä nyt vähän funkahtaa.
***
Arctic Monkeys - Amy Winehouse, You know I`m no good cover. 1
Arctic monkeys doing a cover of amy winehouse you know im no good
Time: 03:40
(Audio)
***
Sitten alkuperäinen - kaksi eri versioita: levyversio ja akustinen live.
Amy Winehouse -You Know I'm No Good
Amy Winehouse 2nd single from Back to Black.
Time: 04:07
The DL - Amy Winehouse 'You Know I'm No Good' Live
For better sound and video quality, watch this on The DL: http://dl.aol.com/index.html?date=2007 For better sound and video quality, watch this on The DL:
LYRICS
Meet you downstairs in the bar and heard
Your rolled up sleeves and your skull t-shirt
You say why did you do it with him today?
And sniff me out like I was Tanqueray
Cause you're my fella, my guy
Hand me your stella and fly
By the time I'm out the door
You tear me down like roger moore
I cheated myself
Like I knew
I would I told ya,
I was troubled
You know that I'm no good
Upstairs in bed, with my ex boy,
He's in the place, but I cant get joy,
Thinking of you in the final throws, this is when my buzzer goes
Run out to meet your chicks and bitter
You say when we're married cause youre not bitter
There'll be none of him no more
I cried for you on the kitchen floor
I cheated myself
Like I knew I would I told ya,
I was troubled
You know that I'm no good
Sweet reunion, jamaica and spain
Were like how we were again
I'm in the tub youre on the seat
Lick your lips as I soak my feet
Then you notice lickle carpet burn
My stomach drops and my guts churn
You shrug and it's the worst
To truly stuck the knife in first
I cheated myself like I knew I would
I told ya I was troubled, you know that I'm no good
I cheated myself, like I knew
I would I told ya I was troubled, yeah ya know that I'm no good
http://dl.aol.com/index.html?date=2007-01-29&video=1
***
Arctic Monkeys - Wikipedia, the free encyclopedia
Amy Winehouse - Wikipedia, the free encyclopedia
Väitän, että itse Toivo Kärki olisi erittäin tyytyväinen, jos kuulisi tämän. Lauluhan on melkein kuin hänen katalogistaan..;).
Retroa retroa...eiks tää ole tango - mitä nyt vähän funkahtaa.
***
Arctic Monkeys - Amy Winehouse, You know I`m no good cover. 1
Arctic monkeys doing a cover of amy winehouse you know im no good
Time: 03:40
(Audio)
***
Sitten alkuperäinen - kaksi eri versioita: levyversio ja akustinen live.
Amy Winehouse -You Know I'm No Good
Amy Winehouse 2nd single from Back to Black.
Time: 04:07
The DL - Amy Winehouse 'You Know I'm No Good' Live
For better sound and video quality, watch this on The DL: http://dl.aol.com/index.html?date=2007 For better sound and video quality, watch this on The DL:
LYRICS
Meet you downstairs in the bar and heard
Your rolled up sleeves and your skull t-shirt
You say why did you do it with him today?
And sniff me out like I was Tanqueray
Cause you're my fella, my guy
Hand me your stella and fly
By the time I'm out the door
You tear me down like roger moore
I cheated myself
Like I knew
I would I told ya,
I was troubled
You know that I'm no good
Upstairs in bed, with my ex boy,
He's in the place, but I cant get joy,
Thinking of you in the final throws, this is when my buzzer goes
Run out to meet your chicks and bitter
You say when we're married cause youre not bitter
There'll be none of him no more
I cried for you on the kitchen floor
I cheated myself
Like I knew I would I told ya,
I was troubled
You know that I'm no good
Sweet reunion, jamaica and spain
Were like how we were again
I'm in the tub youre on the seat
Lick your lips as I soak my feet
Then you notice lickle carpet burn
My stomach drops and my guts churn
You shrug and it's the worst
To truly stuck the knife in first
I cheated myself like I knew I would
I told ya I was troubled, you know that I'm no good
I cheated myself, like I knew
I would I told ya I was troubled, yeah ya know that I'm no good
http://dl.aol.com/index.html?date=2007-01-29&video=1
***
Arctic Monkeys - Wikipedia, the free encyclopedia
Amy Winehouse - Wikipedia, the free encyclopedia
Mielipide romaanitaiteesta
Kirjoitettu kommentiksi Homo Garruluksen ja kafkaesquen kommentteihin päreessäni "'Näin loppuu maailma, ei paukahtaen vaan kitisten'".
homo garrulus
Minulle jäi hieman epäselväksi, mikä oli oma mielipiteesi ensimmäisessä kommentissasi. En päässyt myöskään kunnolla perille kahden muun kommenttisi 'ydinsanomasta'.
*
Klassikkojen puolestapuhujana väitän sen verran, että Ameriikasta ei ole tullut ainuttakaan ranskalaisten tai venäläisten huippujen tasolle yltävää romaanikirjailijaa. Melville, Twain ja Hemingway ovat tietysti vallan erinomaisia 'kakkosia'..;)
*
Ylipäätään - romaanin aika on jo ohi. Syy lienee siinä, että fiktion aika on ohi. Elämme loppumattoman informaation aikaa, mikä merkitsee ja edesauttaa mielikuvituksen näivettymistä.
Fiktio, viihde, historia ja tiede ovat muuttuneet yhdeksi ja samaksi formaatiksi audiovisuaalisen informaatioteknologian räjähdysmäisen läpimurron myötä.
Tämän ajan romaani on yhtä kuin viihteellinen televisiodokumentti tai -sarja. Toki se voi olla hyväkin, mutta ei enää fiktiota - lukuunottamatta tietysti esimerkiksi Yle-Teemalta tulevaa loistavaa uusintaklassikkoa Idiootti.
(Korostan, että vaikka ruhtinas Myshkin sairasti epilepsiaa kuten luojansa Dostojevski, ei ko. romaani ole mikään Dostojevskin 'salainen' omaelämänkerta - omakohtaisuudesta huolimatta. Eihän Balzacin romaanejakaan pidetä raportteina Pariisin porvariston paheellisuuksista, vaikka niiden aiheet ovat suoraan tosielämästä.)
Fiktio on lopultakin täysin itsenäinen informaatioon nähden, kun taas informaatio ei ole oikeastaan yhtään mitään - ei tietoa eikä fiktiota - pelkkää fragmentaarista 'pölyä'.
Sitäpaitsi jo Joyce vei romaanin 'ilmaisuteknologiset' mahdollisuudet loogiseen (eli kaoottiseen) äärimmäisyyteen.
Joycehan kirjoitti itse asiassa ensimmäisen pelkästään 'informatiivisen' ja intertekstuaalisen romaanin - Odysseus.
Mutta vielä kerran: fiktiivinen romaani on siis kuollut. Ja nimenomaan joku Harry Potter on todiste tästä.
*
Teollistuminen (modernisaation veturi) synnytti osaltaan romaanitaiteenkin - ja teollistuminen - yleisesti ottaen: kapitalismi - sen myös tuhosi.
Mutta on heti perään syytä lainata auktoriteettia, jonka ohi ei näissä asioissa kävellä koskaan:
[Kapitalismi] ei ole mikään menestystarina. Se ei ole älykäs, kaunis, oikeudenmukainen, hyveellinen — eikä se jaa hyödykkeitä oikein.
Lyhyesti sanoen emme pidä siitä, ja olemme alkaneet inhota sitä. Mutta miettiessämme, mitä sen tilalle voisi rakentaa, olemme aivan hukassa.
John Maynard Keynes, lainattu teoksesta Michael Albert: Parecon / kapitalismin jälkeinen elämä.
http://pedro.lapanen.org/misc/sitaatit.html
homo garrulus
Minulle jäi hieman epäselväksi, mikä oli oma mielipiteesi ensimmäisessä kommentissasi. En päässyt myöskään kunnolla perille kahden muun kommenttisi 'ydinsanomasta'.
*
Klassikkojen puolestapuhujana väitän sen verran, että Ameriikasta ei ole tullut ainuttakaan ranskalaisten tai venäläisten huippujen tasolle yltävää romaanikirjailijaa. Melville, Twain ja Hemingway ovat tietysti vallan erinomaisia 'kakkosia'..;)
*
Ylipäätään - romaanin aika on jo ohi. Syy lienee siinä, että fiktion aika on ohi. Elämme loppumattoman informaation aikaa, mikä merkitsee ja edesauttaa mielikuvituksen näivettymistä.
Fiktio, viihde, historia ja tiede ovat muuttuneet yhdeksi ja samaksi formaatiksi audiovisuaalisen informaatioteknologian räjähdysmäisen läpimurron myötä.
Tämän ajan romaani on yhtä kuin viihteellinen televisiodokumentti tai -sarja. Toki se voi olla hyväkin, mutta ei enää fiktiota - lukuunottamatta tietysti esimerkiksi Yle-Teemalta tulevaa loistavaa uusintaklassikkoa Idiootti.
(Korostan, että vaikka ruhtinas Myshkin sairasti epilepsiaa kuten luojansa Dostojevski, ei ko. romaani ole mikään Dostojevskin 'salainen' omaelämänkerta - omakohtaisuudesta huolimatta. Eihän Balzacin romaanejakaan pidetä raportteina Pariisin porvariston paheellisuuksista, vaikka niiden aiheet ovat suoraan tosielämästä.)
Fiktio on lopultakin täysin itsenäinen informaatioon nähden, kun taas informaatio ei ole oikeastaan yhtään mitään - ei tietoa eikä fiktiota - pelkkää fragmentaarista 'pölyä'.
Sitäpaitsi jo Joyce vei romaanin 'ilmaisuteknologiset' mahdollisuudet loogiseen (eli kaoottiseen) äärimmäisyyteen.
Joycehan kirjoitti itse asiassa ensimmäisen pelkästään 'informatiivisen' ja intertekstuaalisen romaanin - Odysseus.
Mutta vielä kerran: fiktiivinen romaani on siis kuollut. Ja nimenomaan joku Harry Potter on todiste tästä.
*
Teollistuminen (modernisaation veturi) synnytti osaltaan romaanitaiteenkin - ja teollistuminen - yleisesti ottaen: kapitalismi - sen myös tuhosi.
Mutta on heti perään syytä lainata auktoriteettia, jonka ohi ei näissä asioissa kävellä koskaan:
[Kapitalismi] ei ole mikään menestystarina. Se ei ole älykäs, kaunis, oikeudenmukainen, hyveellinen — eikä se jaa hyödykkeitä oikein.
Lyhyesti sanoen emme pidä siitä, ja olemme alkaneet inhota sitä. Mutta miettiessämme, mitä sen tilalle voisi rakentaa, olemme aivan hukassa.
John Maynard Keynes, lainattu teoksesta Michael Albert: Parecon / kapitalismin jälkeinen elämä.
http://pedro.lapanen.org/misc/sitaatit.html
GOIN' DOWN SLOW
Hän on Sam Lightnin' Hopkins - Texasin bluesperinteen isä, joka on tehnyt suuren vaikutuksen moniin häntä kuuluisammaksi tulleisiin kitaristeihin ja muusikoihin.Hopkinsin kitaransoittotekniikka on loistava ja laulut 'sitä ihteään': kaikki menee pieleen, mutta kyllä se siitä - 'some day...'.
***
LIGHTNIN' HOPKINS - Goin' Down Slow
The great Texas bluesman, Lightnin' Hopkins, performing, "Goin' Down Slow."
Time: 02:42 (Näin soittaa neekeri eikä mikään 'valkoperse'. V...n huonosti menee...you better believe it...)
The great Texas bluesman, Lightnin' Hopkins, performing, "Goin' Down Slow."
Time: 02:42 (Näin soittaa neekeri eikä mikään 'valkoperse'. V...n huonosti menee...you better believe it...)
*
Lightnin' Hopkins - Mojo Hand
Lightnin' Hopkins performing his song "Mojo hand"
Time: 03:49
(Kerrassaan mainio! Näin soitetaan bluesia akustisella kitaralla ilman rytmiryhmää.)
Lightnin' Hopkins - Mojo Hand
Lightnin' Hopkins performing his song "Mojo hand"
Time: 03:49
(Kerrassaan mainio! Näin soitetaan bluesia akustisella kitaralla ilman rytmiryhmää.)
*
Lightnin' Hopkins- Baby please don't go
His style was born from spending many hours playing informally without a backing band. His distinctive style often included playing, in effect, bass, rhythm, lead His style was born from spending many hours playing informally without a backing band.
His style was born from spending many hours playing informally without a backing band. His distinctive style often included playing, in effect, bass, rhythm, lead His style was born from spending many hours playing informally without a backing band.
His distinctive style often included playing, in effect, bass, rhythm, lead, percussion, and vocals, all at the same time.
His musical phrasing would often include a long low note at the beginning, the rhythm played in the middle range, then the lead in the high range. By playing this quickly - with occasional slaps of the guitar - the effect of bass, rhythm, percussion and lead would be created. (from wikipedia.org)
(Baby, Please Don't Go on monien kuuluisien kitaristien ja laulajien coveroima biisi. Myös Lightningin versio on cover. Huomattakoon, että Johnny Winter - Texasin miehiä hänkin - käyttää samantyyppistä näppäilytekniikkaa kuin Lightning.)
June 21, 2007
'Näin loppuu maailma, ei paukahtaen vaan kitisten'
Kirjoitettu kommentiksi Ikkunaiineksen päreeseen "Suomalaislasten lyhyt leikki".
(Julkaistu vain tässä blogissa. Täydennetty klo: 19.50)
Iines
Minusta tuntuu, että minusta et saa riitelijää. Lue tarkkaan kaikki kommenttini. Suurin osa niistä käsittelee puheena olevaa asiaa. Toinen merkittävä osa muodostuu kannanotoista Tristanin kommentteihin.
Tuo sinun kommenttisi sen sijaan on pahimmanlaatuista jeesustelua. Et välitä kommentoida itse asiaa, vaikka mahdollisuuksia olisi ollut jo keskustelun alussa.
Miksi et osallistunut? Sen sijaaan saavut lopuksi toteamaan, ettet osallistu. Hurskastelua! Suo anteeksi, mutta tällaiset tekopyhyydet saavat minut kyllä suuttumaan.
*
Katso peiliin Iines - näin/noin helppoa on riitely. Ei tarvitse kuin vähän sohaista niin jo soi! Olet kuin viulunkieli.
Mutta onhan se peili minullakin, joten en minä tässä tuomariksi voi ruveta - ellei nyt sitten 'katumuksentekijätuomariksi'...kun vain tietäisin edes, mitä katua...jaa taidanpa tietää. Menee kyllä yöunet, jos ryhdyn miettimään tätä...
*
Mitä asiaan tulee (tai sitten ei), niin seuraan itse paraikaa varsin surullisella mielin erään superlahjakkaan mutta itsetuhoisen ihmisen elämää...
Maanis-depressiivisiä taipumuksia + anorexiaa sekä bulimiaa ja viiltelyä yhdistyneenä päihdeaddiktioon.
Siihen kun sitten lisätään ihmissuhteen/rakkausuhteen kriisi, niin 'pommi' on valmis.
Saas nähdä koska se räjähtää Amy Winehousella.
***
Mutta noin ylipäätään todettuna naiset tulevat kärsimään kaikki samat modernismista eli lisääntyneesta vapaudesta (myös vapaa-ajasta), suuremmista oikeuksista, tasa-arvosta ja suhteellisesta elintason noususta aiheutuvat vieraantumisoireet kuin miehetkin.
Naiset tulevat vain hiukan myöhässä, koska ovat olleet 'nyrkin ja hellan välissä' niin kauan.
Tilanne on kuitenkin muuttunut radikaalisti miehen ja naisen välillä. Naisten yli sata vuotta sitten asettamat oikeus-ja tasa-arvovaatimukset ovat toteutuneet paremmin kuin kukaan osasi ennustaa.
Nainen on nyt likipitäen vapaa, vaikka kaikki tasa-arvo-oikeudet eivät ole kvantitatiivisesti toteutuneetkaan, mutta sehän on puhtaasti teoreettinen ideaali, joka ei edes voi toteutua (ei edes miesten kohdalla) senkään takia, että taloudellisten ja psykologisten muuttujien määrä sekä vaikutus on niin suuri ja kontrolloimaton.
Joka tapauksessa naisten vapautuminen on herättänyt joissain miehissä (heitä ei välttämättä ole vähän!) radikaalin reaktion, jonka perusajatuksena on vaatia vanhan 'vallanjaon ja valta-asetelman' uudelleen palauttamista miehen ja naisen suhteeseen.
Tätä reaktioita voisi yleisesti ottaen kutsua 'fundamentalismiksi' tai ainakin se on vahva osa fundamentalistista liikettä.
'Naisen aseman 'ennalleen palauttamista' voisi pitää äärifeministisen liikkeen peilikuvana, joten katsokoon siis esimerkiksi Panu itseään peilistä tässä asiassa.
*
Minä ennustan huonoja aikoja. 'Taistelu' miehen ja naisen välillä muuttuu entistä avoimemmaksi samalla, kun anomia (normittomuus) yhteiskunnallisessa elämässä ja sukupuolisuhteissa lisääntyy.
Seurauksena on 'villi länsi', jossa nopeimmin tappava voittaa. Eikä siinä rakkaudella ole mitään sijaa. Rakkaushan on vain vallankäytön eufemistisempi nimitys..?
Joten pahoinvointi lisääntyy, kun lapsista ja viime vuosikymmeninä etenkin tytöistä kasvatetaan täysin itsenäisiä toimijoita heti ala-asteelta lähtien.
Tässä on perimmältään kysymys maailman markkinataloustumisesta, joka edellyttää, että olemme kaikki toistemme kilpailijoita heti siitä lähtien kuin vain kykenemme.
Luottamuksesta ja turvallisuudesta puhuminen tällaisessa maailmassa on pelkkä kuvottava valhe - tekopyhä itsepetos, jossa kilpailun kulttuuri aina on elänyt.
Miksi minun pitäisi luottaa kehenkään, joka on väistämättä joko aktuaalinen tai potentiaalinen kilpailijani?
Miksi minun pitäisi olla kiinostunut toisten oikeuksista, jos pyrin vain omaan etuuni?
Tällainen ihmiskäsitys ja asenne maailmaan kasvattaa vain öykkäreitä ja rikollisia, murhaajia ja itsemurhaajia.
Leikki on muuttunut kilpailuksi, kilpailu muuttuu rikollisuudeksi, rikollisuus muuttuu väkivallaksi, väkivalta yhä laajenevaksi yhteiskunnan militarisoitumiseksi, mikä tarkoittaa, että eletään pysyvän konfliktin tilassa.
'Laissez-fairen' kaava: 'anarkia + poliisi' on siis eräänlainen pitkitetty yhteisön sisältäpäin tapahtuvan rappeutumisen prosessi.
Mutta kuten edellä totesin, uusliberalistisen ja 'täydellisen vapautumisen' (joka siis on lopulta itsensä kumoava prosessi) vastavoimiksi on muodostunut fundamentalistisia liikkeitä, jotka vaativat paluuta entiseen - johonkin autoritatiivis-yhteisölliseen aikaan.
Sinne tuskin kuitenkaan on enää paluuta, vaikka ihmiset miten voisivat pahoin tässä länsimaisen kilpailun 'paratiisissa'.
Hegeliläistä negaatiota ei tule, synteesistä puhumattakaan. Historia jatkaa kaoottista kulkuaan kohti maailman tuhoa...
Tietenkin jos vapaus hegeliläisittäin on historian loppu, niin siinä mielessä Hegel tietysti oli oikeassa.
'Näin loppuu maailma, ei paukahtaen vaan kitisten' (T. S. Eliot, The Hollow Men - 'Ontot miehet')
(Julkaistu vain tässä blogissa. Täydennetty klo: 19.50)
Iines
Minusta tuntuu, että minusta et saa riitelijää. Lue tarkkaan kaikki kommenttini. Suurin osa niistä käsittelee puheena olevaa asiaa. Toinen merkittävä osa muodostuu kannanotoista Tristanin kommentteihin.
Tuo sinun kommenttisi sen sijaan on pahimmanlaatuista jeesustelua. Et välitä kommentoida itse asiaa, vaikka mahdollisuuksia olisi ollut jo keskustelun alussa.
Miksi et osallistunut? Sen sijaaan saavut lopuksi toteamaan, ettet osallistu. Hurskastelua! Suo anteeksi, mutta tällaiset tekopyhyydet saavat minut kyllä suuttumaan.
*
Katso peiliin Iines - näin/noin helppoa on riitely. Ei tarvitse kuin vähän sohaista niin jo soi! Olet kuin viulunkieli.
Mutta onhan se peili minullakin, joten en minä tässä tuomariksi voi ruveta - ellei nyt sitten 'katumuksentekijätuomariksi'...kun vain tietäisin edes, mitä katua...jaa taidanpa tietää. Menee kyllä yöunet, jos ryhdyn miettimään tätä...
*
Mitä asiaan tulee (tai sitten ei), niin seuraan itse paraikaa varsin surullisella mielin erään superlahjakkaan mutta itsetuhoisen ihmisen elämää...
Maanis-depressiivisiä taipumuksia + anorexiaa sekä bulimiaa ja viiltelyä yhdistyneenä päihdeaddiktioon.
Siihen kun sitten lisätään ihmissuhteen/rakkausuhteen kriisi, niin 'pommi' on valmis.
Saas nähdä koska se räjähtää Amy Winehousella.
***
Mutta noin ylipäätään todettuna naiset tulevat kärsimään kaikki samat modernismista eli lisääntyneesta vapaudesta (myös vapaa-ajasta), suuremmista oikeuksista, tasa-arvosta ja suhteellisesta elintason noususta aiheutuvat vieraantumisoireet kuin miehetkin.
Naiset tulevat vain hiukan myöhässä, koska ovat olleet 'nyrkin ja hellan välissä' niin kauan.
Tilanne on kuitenkin muuttunut radikaalisti miehen ja naisen välillä. Naisten yli sata vuotta sitten asettamat oikeus-ja tasa-arvovaatimukset ovat toteutuneet paremmin kuin kukaan osasi ennustaa.
Nainen on nyt likipitäen vapaa, vaikka kaikki tasa-arvo-oikeudet eivät ole kvantitatiivisesti toteutuneetkaan, mutta sehän on puhtaasti teoreettinen ideaali, joka ei edes voi toteutua (ei edes miesten kohdalla) senkään takia, että taloudellisten ja psykologisten muuttujien määrä sekä vaikutus on niin suuri ja kontrolloimaton.
Joka tapauksessa naisten vapautuminen on herättänyt joissain miehissä (heitä ei välttämättä ole vähän!) radikaalin reaktion, jonka perusajatuksena on vaatia vanhan 'vallanjaon ja valta-asetelman' uudelleen palauttamista miehen ja naisen suhteeseen.
Tätä reaktioita voisi yleisesti ottaen kutsua 'fundamentalismiksi' tai ainakin se on vahva osa fundamentalistista liikettä.
'Naisen aseman 'ennalleen palauttamista' voisi pitää äärifeministisen liikkeen peilikuvana, joten katsokoon siis esimerkiksi Panu itseään peilistä tässä asiassa.
*
Minä ennustan huonoja aikoja. 'Taistelu' miehen ja naisen välillä muuttuu entistä avoimemmaksi samalla, kun anomia (normittomuus) yhteiskunnallisessa elämässä ja sukupuolisuhteissa lisääntyy.
Seurauksena on 'villi länsi', jossa nopeimmin tappava voittaa. Eikä siinä rakkaudella ole mitään sijaa. Rakkaushan on vain vallankäytön eufemistisempi nimitys..?
Joten pahoinvointi lisääntyy, kun lapsista ja viime vuosikymmeninä etenkin tytöistä kasvatetaan täysin itsenäisiä toimijoita heti ala-asteelta lähtien.
Tässä on perimmältään kysymys maailman markkinataloustumisesta, joka edellyttää, että olemme kaikki toistemme kilpailijoita heti siitä lähtien kuin vain kykenemme.
Luottamuksesta ja turvallisuudesta puhuminen tällaisessa maailmassa on pelkkä kuvottava valhe - tekopyhä itsepetos, jossa kilpailun kulttuuri aina on elänyt.
Miksi minun pitäisi luottaa kehenkään, joka on väistämättä joko aktuaalinen tai potentiaalinen kilpailijani?
Miksi minun pitäisi olla kiinostunut toisten oikeuksista, jos pyrin vain omaan etuuni?
Tällainen ihmiskäsitys ja asenne maailmaan kasvattaa vain öykkäreitä ja rikollisia, murhaajia ja itsemurhaajia.
Leikki on muuttunut kilpailuksi, kilpailu muuttuu rikollisuudeksi, rikollisuus muuttuu väkivallaksi, väkivalta yhä laajenevaksi yhteiskunnan militarisoitumiseksi, mikä tarkoittaa, että eletään pysyvän konfliktin tilassa.
'Laissez-fairen' kaava: 'anarkia + poliisi' on siis eräänlainen pitkitetty yhteisön sisältäpäin tapahtuvan rappeutumisen prosessi.
Mutta kuten edellä totesin, uusliberalistisen ja 'täydellisen vapautumisen' (joka siis on lopulta itsensä kumoava prosessi) vastavoimiksi on muodostunut fundamentalistisia liikkeitä, jotka vaativat paluuta entiseen - johonkin autoritatiivis-yhteisölliseen aikaan.
Sinne tuskin kuitenkaan on enää paluuta, vaikka ihmiset miten voisivat pahoin tässä länsimaisen kilpailun 'paratiisissa'.
Hegeliläistä negaatiota ei tule, synteesistä puhumattakaan. Historia jatkaa kaoottista kulkuaan kohti maailman tuhoa...
Tietenkin jos vapaus hegeliläisittäin on historian loppu, niin siinä mielessä Hegel tietysti oli oikeassa.
'Näin loppuu maailma, ei paukahtaen vaan kitisten' (T. S. Eliot, The Hollow Men - 'Ontot miehet')
June 20, 2007
Lisää lahjakasta naisenergiaa
Minä olen jo ajat sitten pudonnut pop-rock-musiikin kelkasta, mutta nyt se iskee takaisin - ja lujaa!
Ensin Amy Winehouse - heti perään Joss Stone ja Charlotte Church. Naisenergiaa (vai pitäisikö sanoa tyttöenergiaa) siis ja kaikki kolme brittiläisiä. England strikes back!
Amy on noin 3 vuotta vanhempi kuin nämä 'siskonsa' eli syntynyt vuonna 1983, mutta hänkin julkaisi esikoisalbuminsa jo 20:nä.
Onko tämäkin nyt sitten osoitusta naisten totaalista vapautumisesta. Jos minulla olisi kolme tällaista tytärtä menettäisin hermoni lopullisesti, mutta ehkä oppisin olemaan nöyrempi - varsinkin, jos he todella olisivat kaikki näin lahjakkaita. No jaa - ehkäpä tulisin hulluksi vain nopeammin.
Kaikki ne poikaystäväongelmat, paino-ongelmat, hysteeriset ja depressiiviset reaktiot...taidanpa olla onnellisempi ihan näinkin - ilman tätä huippulahjakasta 'kanafarmia'...
***
Jos Amy Winehouse 'retroilee' omintakeisilla (ja itse tehdyillä (sic)) jazzin, soulin, rythm&bluesin ja jopa popin yhdistelmillään, on Joss Stone leimallisemmin Janis Joplinin 'inkarnaatio ja uudelleen tuleminen'.
Kyseessä on erinomainen soul ja rythm&blues laulaja - likipitäen esikuvansa luokkaa.
Charlotte Churchiin palaan myöhemmin, mutta muistutan, että hän laulaa omassa showssaan Michael Jacksonin ehdottoman rock-klassikon Beat It duettona Amy Winehousen kanssa jo edellisessä päreessäni.
***
Joss Stone - Son Of A Preacher Man (Live At UK Hall Of Fame
video! Look out for Joss' new Album on March 12th 2007 ! THAT WILL BE A BOMB! Joss rulez! joss-stone.de.ms Joss Stone performs "Son Of A Preacher Man" ( 16.11.2006) after being "away" for a long time ;).
(Eläytymisen huippu! Paljain jaloin, mekko 'vesirajassa' Joss hiippailee keskelle katsomoa ja vetää homman täysillä kotiin. Toki biisi on ikiklassikko, alunperin Dusty Springfieldin 1968 levyttämä ja Aretha Franklinin 1970 esittämä Son of the Preacher man.)
Joss Stone/live/Glastonbury/TheChokinKind
Time: 04:32
(Taitavaa, erinomaisen taitavaa - jopa sielukastakin)
Joss Stone - Right to be Wrong
Joss Stone live Nov 2004 on the Frank Skinner Show.
(Kaunista ja tunteikasta)
Joss Stone live Glastonbury Super Duper Love
Joss Stone live in Glastonbury (?) singing Super Duper Love
(Svengaavaa funkia)
Joss Stone live Glastonbury Fell in Love
Joss Stone live at Glastonbury (?) singing I Fell In Love With The Boy, a White Stripes song she covered well.
(Jälleen funkia Glastonburyn festivaaleilta 2006)
Melissa Ethridge & Joss Stone - Janis Joplin Tribute
06:00
(Rrrrautaa!! Melissa Etheridge on jo hieman kokeneempi ja siten vanhempi konkari (nyt täysin kaljuna!).
Hänen bändissään soittaa myös maailman tämän hetken ehkä arvostetuin - myös John Fogertyn usein käyttämä rumpali Kenny Aronoff. Mutta Joss Stone tulkitsee Janis Joplinia tässä ehkä jopa paremmin kuin Etheridge.)
Ensin Amy Winehouse - heti perään Joss Stone ja Charlotte Church. Naisenergiaa (vai pitäisikö sanoa tyttöenergiaa) siis ja kaikki kolme brittiläisiä. England strikes back!
Amy on noin 3 vuotta vanhempi kuin nämä 'siskonsa' eli syntynyt vuonna 1983, mutta hänkin julkaisi esikoisalbuminsa jo 20:nä.
Onko tämäkin nyt sitten osoitusta naisten totaalista vapautumisesta. Jos minulla olisi kolme tällaista tytärtä menettäisin hermoni lopullisesti, mutta ehkä oppisin olemaan nöyrempi - varsinkin, jos he todella olisivat kaikki näin lahjakkaita. No jaa - ehkäpä tulisin hulluksi vain nopeammin.
Kaikki ne poikaystäväongelmat, paino-ongelmat, hysteeriset ja depressiiviset reaktiot...taidanpa olla onnellisempi ihan näinkin - ilman tätä huippulahjakasta 'kanafarmia'...
***
Jos Amy Winehouse 'retroilee' omintakeisilla (ja itse tehdyillä (sic)) jazzin, soulin, rythm&bluesin ja jopa popin yhdistelmillään, on Joss Stone leimallisemmin Janis Joplinin 'inkarnaatio ja uudelleen tuleminen'.
Kyseessä on erinomainen soul ja rythm&blues laulaja - likipitäen esikuvansa luokkaa.
Charlotte Churchiin palaan myöhemmin, mutta muistutan, että hän laulaa omassa showssaan Michael Jacksonin ehdottoman rock-klassikon Beat It duettona Amy Winehousen kanssa jo edellisessä päreessäni.
***
Joss Stone - Son Of A Preacher Man (Live At UK Hall Of Fame
video! Look out for Joss' new Album on March 12th 2007 ! THAT WILL BE A BOMB! Joss rulez! joss-stone.de.ms Joss Stone performs "Son Of A Preacher Man" ( 16.11.2006) after being "away" for a long time ;).
(Eläytymisen huippu! Paljain jaloin, mekko 'vesirajassa' Joss hiippailee keskelle katsomoa ja vetää homman täysillä kotiin. Toki biisi on ikiklassikko, alunperin Dusty Springfieldin 1968 levyttämä ja Aretha Franklinin 1970 esittämä Son of the Preacher man.)
Joss Stone/live/Glastonbury/TheChokinKind
Time: 04:32
(Taitavaa, erinomaisen taitavaa - jopa sielukastakin)
Joss Stone - Right to be Wrong
Joss Stone live Nov 2004 on the Frank Skinner Show.
(Kaunista ja tunteikasta)
Joss Stone live Glastonbury Super Duper Love
Joss Stone live in Glastonbury (?) singing Super Duper Love
(Svengaavaa funkia)
Joss Stone live Glastonbury Fell in Love
Joss Stone live at Glastonbury (?) singing I Fell In Love With The Boy, a White Stripes song she covered well.
(Jälleen funkia Glastonburyn festivaaleilta 2006)
Melissa Ethridge & Joss Stone - Janis Joplin Tribute
06:00
(Rrrrautaa!! Melissa Etheridge on jo hieman kokeneempi ja siten vanhempi konkari (nyt täysin kaljuna!).
Hänen bändissään soittaa myös maailman tämän hetken ehkä arvostetuin - myös John Fogertyn usein käyttämä rumpali Kenny Aronoff. Mutta Joss Stone tulkitsee Janis Joplinia tässä ehkä jopa paremmin kuin Etheridge.)
June 18, 2007
AMY WINEHOUSE - 'retrosoulin' superlahjakkuus, joka tekee lauluja oman sielunsa rikkinäisyydestä tavalla, joka ilmentää juuri tätä aikaa
Aloitin kirjoittamaan ensin sähköpostiviestiä, mutta päätin kirjoituksen edistyessä laajentaa sen päreeksi.
(Täydennetty ja korjattu viimeksi 19.6)
***
Hei
Alla Fogerty-esittelyä Wembley Arenan (12,300 katsojaa) perjantain (22.6) konserttia varten. Liput £40,50.
"John Fogerty is best remembered as the unique voice of swamp-rock hippy heroes Creedence Clearwater Revival. It was Fogerty who broke up the band, announcing "...my voice is a unique instrument and I will not lend it to your songs." (Frank Zappaan verrattavaa itsekkyyttä John F:ltä!)
But although he had a few flashes of solo success, he was never able to repeat the success of his first band, and his recent touring material has seen him relying heavily on the Creedence classics like 'Susie Q', 'Have You Ever Seen The Rain and Bad Moon Rising'.
This is all for the best, since these are the songs that will be drawing huge crowds to Wembley, and to his set at the Glastonbury Festival."
***
Fogerty siis esiintyy seuraavana päivänä Glastonburyn Festivaaleilla. On syytä muistaa, että CCR keikkaili kolmimiehisenä Englannissa viimeksi (ja lopullisesti) 35 vuotta sitten.
JF-bändi esiintyy Jazz World Stagella (?!), jossa esiintyy edellisenä päivänä myös Amy Winehouse, jolla taitaa olla keikka myös päälavalla: Pyramid Stagella.
Tää Winehouse (23 v.) vaikuttaa melkoisen lahjakkaalta tyypiltä. Persoonallinen ääni ja on säveltänyt melkein kaikki uuden(kin) LP:sä biisit itse.
Ei nyt musiikillisesti mitään radikaalisti uutta, mutta hyvä, että löytyy joskus jotain erittäin hyvin tehtyä vanhaakin uusilla mausteilla ja nyansseilla - sekä erittäin hyvällä maulla, jota synnynnäinen lahja tukee.
A W. on syntyisin englannin juutalaisista vanhemmista, ja hänellä on on jazz-tausta.
Rehab (2006) on vastanaidun rouvan kuuluisin biisi. Ei hassumpaa soulia ja rythm&bluesia lievillä jazz-vaikutteilla. Taustalta löytyy myös rappia/hiphoppia - Vee.fi - Musiikki - Amy Winehouse - Back to Black - Levyarvio: Amy Winehouse: Back to Black (tässä pari varsin osuvaa arvostelua).
Back to Black (LP 2006)
YouTube - Amy Winehouse - Rehab
(Nyt meikä nostaa kädet ylös ja kumartaa. Ei tähän hommaan tarvita kuin akustinen kitara, jos laulu toimii näin jumalaisen luontevasti ja hienosti! Tämä vakuutti minut lopullisesti Amyn lahjakkuudesta sekä laulajana että lauluntekijänä.)
The DL - Amy Winehouse 'Love is a Losing Game' Live! 02:21
(Samaa sessiota kuin äskeinen, akustisella säestetty. Tällä tytöllä on sydän kiinni näissä lauluissa. Minä olen myyty mies kuten näköjään monet legendaariset soul- ja rokkivaaritkin.)
The DL - Amy Winehouse 'Valerie' Live 03:35 (Ei sisälly kumpaankaan albumiin)
(Mykistävää - samaa akustista säestyssarjaa. En ole koskaan ollut juuri tämäntyyppisen soul-musiikin suuri ystävä, mutta jos jokin on todella hyvää, genrerajoilla ei ole mitään merkitystä.)
The DL - Amy Winehouse 'Rehab' Live! 03:39
(Akustinen kitara - alussa ei sitäkään! - ja laulu. Tämä Rehab-versio yltää jo lähelle Aretha Franklinia.)
Amy Winehouse Back to Black 04:08
(Tämä - A.W:n viimeisimmän LP:n nimikappale osoittaa sekin, että hän ja Madonna ovat tyystin eri maailmasta lahjakkuuden tasolla.
Madonna on laskelmoitu tuote, Amy Winehouse taas jotain täysin uniikkia, jotain mitä idols-kilpailut tai pelkät tuottajaproduktiot eivät ikinä pysty luomaan.)
***
'god dont like haters' - kirjoitti eräs kommentaattori äsken Amya sivuten. Amyko on täynnä vihaa..?! Hyvä kysymys!
*********
Frank (LP 2003)
(Täydennetty ja korjattu viimeksi 19.6)
***
Hei
Alla Fogerty-esittelyä Wembley Arenan (12,300 katsojaa) perjantain (22.6) konserttia varten. Liput £40,50.
"John Fogerty is best remembered as the unique voice of swamp-rock hippy heroes Creedence Clearwater Revival. It was Fogerty who broke up the band, announcing "...my voice is a unique instrument and I will not lend it to your songs." (Frank Zappaan verrattavaa itsekkyyttä John F:ltä!)
But although he had a few flashes of solo success, he was never able to repeat the success of his first band, and his recent touring material has seen him relying heavily on the Creedence classics like 'Susie Q', 'Have You Ever Seen The Rain and Bad Moon Rising'.
This is all for the best, since these are the songs that will be drawing huge crowds to Wembley, and to his set at the Glastonbury Festival."
***
Fogerty siis esiintyy seuraavana päivänä Glastonburyn Festivaaleilla. On syytä muistaa, että CCR keikkaili kolmimiehisenä Englannissa viimeksi (ja lopullisesti) 35 vuotta sitten.
JF-bändi esiintyy Jazz World Stagella (?!), jossa esiintyy edellisenä päivänä myös Amy Winehouse, jolla taitaa olla keikka myös päälavalla: Pyramid Stagella.
Tää Winehouse (23 v.) vaikuttaa melkoisen lahjakkaalta tyypiltä. Persoonallinen ääni ja on säveltänyt melkein kaikki uuden(kin) LP:sä biisit itse.
Ei nyt musiikillisesti mitään radikaalisti uutta, mutta hyvä, että löytyy joskus jotain erittäin hyvin tehtyä vanhaakin uusilla mausteilla ja nyansseilla - sekä erittäin hyvällä maulla, jota synnynnäinen lahja tukee.
A W. on syntyisin englannin juutalaisista vanhemmista, ja hänellä on on jazz-tausta.
Rehab (2006) on vastanaidun rouvan kuuluisin biisi. Ei hassumpaa soulia ja rythm&bluesia lievillä jazz-vaikutteilla. Taustalta löytyy myös rappia/hiphoppia - Vee.fi - Musiikki - Amy Winehouse - Back to Black - Levyarvio: Amy Winehouse: Back to Black (tässä pari varsin osuvaa arvostelua).
Back to Black (LP 2006)
YouTube - Amy Winehouse - Rehab
(Rehab kertoo Winehousen kieltäytymisestä alkoholivieroitushoidosta..??!! Nuoruus ei kuitenkaan kestä kauaa - muistkaamme vaikka Janis Joplin, Jim Morrison ja heidän kohtalonsa! Mutta varsin suosittu on tämä video: lähes 3 miljoonaa kävijää reilun puolen vuoden aikana!)
Amy Winehouse - Rehab (Live at the Brits 2007) 03:38
Amy Winehouse - "Rehab" Live on David Letterman
Amy Winehouse performs "Rehab" for her American television debut on Late Show with David Letterman March 12, 2007. Time: 04:59 (Erinomaiset sovitukset ja erinomainen bändi. Parasta soulia maailmassa juuri nyt.)
***
Amy Winehouse -You Know I'm No Good 04:07
(Studio-videoversio)
(Nyt meikä nostaa kädet ylös ja kumartaa. Ei tähän hommaan tarvita kuin akustinen kitara, jos laulu toimii näin jumalaisen luontevasti ja hienosti! Tämä vakuutti minut lopullisesti Amyn lahjakkuudesta sekä laulajana että lauluntekijänä.)
The DL - Amy Winehouse 'Love is a Losing Game' Live! 02:21
(Samaa sessiota kuin äskeinen, akustisella säestetty. Tällä tytöllä on sydän kiinni näissä lauluissa. Minä olen myyty mies kuten näköjään monet legendaariset soul- ja rokkivaaritkin.)
The DL - Amy Winehouse 'Valerie' Live 03:35 (Ei sisälly kumpaankaan albumiin)
(Mykistävää - samaa akustista säestyssarjaa. En ole koskaan ollut juuri tämäntyyppisen soul-musiikin suuri ystävä, mutta jos jokin on todella hyvää, genrerajoilla ei ole mitään merkitystä.)
The DL - Amy Winehouse 'Rehab' Live! 03:39
(Akustinen kitara - alussa ei sitäkään! - ja laulu. Tämä Rehab-versio yltää jo lähelle Aretha Franklinia.)
Amy Winehouse Back to Black 04:08
(Tämä - A.W:n viimeisimmän LP:n nimikappale osoittaa sekin, että hän ja Madonna ovat tyystin eri maailmasta lahjakkuuden tasolla.
Madonna on laskelmoitu tuote, Amy Winehouse taas jotain täysin uniikkia, jotain mitä idols-kilpailut tai pelkät tuottajaproduktiot eivät ikinä pysty luomaan.)
***
'god dont like haters' - kirjoitti eräs kommentaattori äsken Amya sivuten. Amyko on täynnä vihaa..?! Hyvä kysymys!
*********
Frank (LP 2003)
Stronger than me (live@Jools Holland)
Stronger than me performed live by Amy Winehouse on the show Jools Holland
Time: 03:47 (Jazzahtavaa, todella tyylikästä menoa eka LP:ltä Frank (2003). Amy Winehouse osoittaa hallitsevansa myös komppikitaran tarvittaessa.)
Amy Winehouse In My Bed Live 04:30 (LP:ltä Frank)
(Billie Holliday-vaikutteita jälleen - jazzahtavaa soitantaa - tulkintaa ihan omilla ehdoilla.)
F**k me pumps - Amy Winehouse 03:27 (LP:ltä Frank)
(Beyond Retro)
Amy Winehouse - No Greater Love Live (Aol Sessions 04) 2:58 (Tästä ei jazz parane....)
**********
Church & Winehouse - Beat It 03:17
(Hyvä duetto, mut onx Amy kännissä vai vetää vain omalla tyylillään? - soolokitaristi ainakin soittaa helevetin hyvin.)
###
Winehouse perui viime viikonloppuisen Provinssirokin keikkansa viime tingassa (vaikka oli jo ehtinyt Suomeen asti) kurkkukipuun vedoten. Lauantaina hän esiintyi kyllä Kööpenhaminassa.
Kulissien takana kurkkukipua pidetäänkin tekosyynä, vaikka myös lääkärintodistus taisi tulla selvityksen mukana, mutta niitähän nyt saa vaikka joka lähtöön tuolla tasolla - Amy Winehouse perui Provinssirockin keikkansa - HS.fi - Kulttuuri - Viihdeuutiset - Viihde - Ilta-Sanomat.
*Amy oli viestittänyt pahoittelunsa ja toivoi pääsevänsä Suomeen mahdollisimman pian kuten protokolla tietenkin vaatii sanomaan. No - onhan Suomessa myyty hänen Back to Black-albumiaan jo kultalevyn verran (15000kpl). Se ei tietenkään ole paljon, kun Britanniassa on myyty tripla-platinaa eili yli miljoona levyä ja USA:ssakin kultalevyn verran eri reilusti yli ½ miljoonaa.
Ekan levyn myynti on sekin saanut hurjaa potkua kakkosen suosiosta (2-3 sataa tuhatta...?) Että vähäistähän se on Suomen fänien merkitys kokonaisuuden rinnalla, mutta silti - artistin pitäisi aina olla velvollinen niitä kohtaan, jotka osoittavat hänelle välitöntä ja suhteellisesti ottaen suurta kannatusta - aivan kuten J. Fogerty osoitti Suomea kohtaan 1997-1998. Fogerty teki silloin tänne 3 keikkaa 1½ vuoden aikana.
*
Vaikuttaa myös/siis aika ongelmalliselta tyypiltä tämä nainen wikipedian ja muiden kommenttien perusteella. Toivottavasti pää kestää julkisuuden - ja viinan - ei hyvältä näytä - Amy Winehouse: Soulsiskon kuulat sekaisin - nyt.hs.fi - Musiikki, - phorum - Ohjelmat - Amy Winehouse, -
Amy Winehouse nauttii itsensä viiltelystä – Ajassa – Plaza, - Lime24.fi - Ja tiedät mistä puhutaan (EE).
Ei totisesti hyvältä näytä - Amy Winehouse › Viihdelehti Stara.fi
*
Mutta näyttävät olevan vanhat legendaariset rock-soul-herrat aivan lääpällään tähän naiseen - ja syystäkin - AMY WINEHOUSE.
'She`s hot in a kinky-freaky way', kuten eräs kommentaattori kirjoitti.
T. Rane
PS. Ai että onko John Fogertylla ja Amy Winehousella jotain yhteistä? Kyllä on. Kummankin ääni on niin yksilöllinen ja hieno, ettei sellaista voi saada pelkästään harjoittelemalla.
Se on Jumalan/Luonnon lahja. Myöskin Winehousen kyky tehdä hyviä biisejä vertautuu Fogertyn vastaavaan taitoon samanikäisenä.
June 16, 2007
Nuorisotiedote vuosimallia 1955 - 'retroskeptiivinen' musiikkikulttuuriarvostelu
HEI (varaudu pahimpaan!) seuraavassa osa vuoden 1955 Käpylän 'nuorisotiedotteesta'
Nuorisotiedotteen levyarviontiosio. Arvioijana Käpylän rock'asilly- spesialisti 'stiff-muffin beaver'.
***
Egotripin 'Vielä koittaa uusi aika', on täysin klisheemäinen suoritus. Täysin klisheemäistä hehkutusta täysi. Miten sinä voit retkahtaa tällaiseen!
Tyhjyyttään kumisevien sanontojen ääntely, joissa mukava melodia peittää rankkoine taustoineen koko banaalin asian mitäänsanomattomuuden eikä koskaan muodostu edes itsessään - kuten pitäisi - LP:n ytimeksi.
Nuori ihminen kuuntelee musiikkia etsien siitä omaa ilmaisumuotoaan. Näin on luonnollista - ja sitä pitää EDISTÄÄ! Mutta tätä minä en halua edistää: hössöntössöä sanoitusta - progekaapun naamioitunutta mitäänsanomattomuutta!
***
1954 tällainen olisi saattanut jopa tehota, koska ihmisillä oli vielä konkreettisia unelmia kuten hedelmät ja nailonsukat. Tänään se on pelkää banaalia toistoa, tunteen/ajattelun näivettämistä!
Viron matkassa, jonka lahjonnan (ja joille suoritetut maksut) hoitivat ulkoministeriön miehet, joilla ei ole nimeä, kiinnostaa lopulta pelkkä vaarallinen seikkailu - ei edes alkoholi!
Samoin käy koko Egotripin matkassa: hyvin alkanut tunneviehtymys ja sen varmuus päätyy äärimmäisen kiihtymyksen kautta lässähtäen ei-mihinkään.
Egotrippi on 'nihilistinen' bändi' par excellence'. Uskokaa tai älkää, mutta 'Egari' on kulttibändi (väärällä, sisällöttömällä tavalla); esimerkiksi Tuomari Nurmio sen sijaan on, mitä on - vailla teknokromeluurista musiikivallia, johon 'Trippi' turvautuu...
Mutta olkoon.
EGOTRIPPI: En edes sääli sinua. Olet yksinkertaisesti - jos ei väärässä niin 'vinossa'.
Nuorisotiedotteen levyarviontiosio. Arvioijana Käpylän rock'asilly- spesialisti 'stiff-muffin beaver'.
***
Egotripin 'Vielä koittaa uusi aika', on täysin klisheemäinen suoritus. Täysin klisheemäistä hehkutusta täysi. Miten sinä voit retkahtaa tällaiseen!
Tyhjyyttään kumisevien sanontojen ääntely, joissa mukava melodia peittää rankkoine taustoineen koko banaalin asian mitäänsanomattomuuden eikä koskaan muodostu edes itsessään - kuten pitäisi - LP:n ytimeksi.
Nuori ihminen kuuntelee musiikkia etsien siitä omaa ilmaisumuotoaan. Näin on luonnollista - ja sitä pitää EDISTÄÄ! Mutta tätä minä en halua edistää: hössöntössöä sanoitusta - progekaapun naamioitunutta mitäänsanomattomuutta!
***
1954 tällainen olisi saattanut jopa tehota, koska ihmisillä oli vielä konkreettisia unelmia kuten hedelmät ja nailonsukat. Tänään se on pelkää banaalia toistoa, tunteen/ajattelun näivettämistä!
Viron matkassa, jonka lahjonnan (ja joille suoritetut maksut) hoitivat ulkoministeriön miehet, joilla ei ole nimeä, kiinnostaa lopulta pelkkä vaarallinen seikkailu - ei edes alkoholi!
Samoin käy koko Egotripin matkassa: hyvin alkanut tunneviehtymys ja sen varmuus päätyy äärimmäisen kiihtymyksen kautta lässähtäen ei-mihinkään.
Egotrippi on 'nihilistinen' bändi' par excellence'. Uskokaa tai älkää, mutta 'Egari' on kulttibändi (väärällä, sisällöttömällä tavalla); esimerkiksi Tuomari Nurmio sen sijaan on, mitä on - vailla teknokromeluurista musiikivallia, johon 'Trippi' turvautuu...
Mutta olkoon.
EGOTRIPPI: En edes sääli sinua. Olet yksinkertaisesti - jos ei väärässä niin 'vinossa'.
June 15, 2007
Ongelman ydin ennen ja jälkeen Richard Rortyn kuoleman
Tämä sitaatti on väliaikainen hälytys sen johdosta, että perusteellisen analyyttisen filosofian koulutuksen saanut, sittemmin mannermaista filosofiaa ajatteluunsa soveltanut - ja nihilismiin päätynyt - Richard Rorty on kuollut 8.6. 2007.(Täydennetty 17.6)
***
Coping With Nietzsche's Legacy - http://www.dadamo.com/rorty.htm
'I know my fate. One day my name will be associated with the memory of something tremendous--a crisis without equal on earth, the most profound collision of conscience, a decision that was conjured up against everything that had been believed, demanded, hallowed so far. I am no man, I am dynamite.'
Friedrich Nietzsche, Ecce Homo, "Why I Am a Destiny."
***
PROEMIUM
For us who today read Nietzsche after Heidegger, Nietzsche symbolizes the end of metaphysics (the death not only of "God" but also, as a necessary consequence, of the human "subject").
Whether or not Nietzsche actually succeeded in "overcoming metaphysics"--by means of his inventive myths, his "fictions," of the Will to Power, the Uebermensch, and the Eternal Return--or whether, as Heidegger would have had it, he was simply the "last of the metaphysicians," his own "last man" in effect, is a question still awaiting an answer.
What I wish to reflect on in this essay is the meaning of what has been and is going on in the wake of Nietzsche's genealogically deconstructive critique of the Tradition.
Where do we stand, where can we stand when the very concept of "ground," the metaphysical concept par excellence, has been swept away?
A quote from the literary critic Terry Eagleton might help to pinpoint the crucial cultural issue arising out of Nietzsche's all-out attack on the Tradition. Eagleton writes:
We are now in the process of wakening from the nightmare of modernity, with its manipulative reason and fetish of the totality, into the laid-back ["joyful," as Nietzsche would say] pluralism of the postmodern, that heterogeneous range of life-styles and language games which has renounced the nostalgic urge to totalize and legitimate itself....Science and philosophy must jettison their grandiose metaphysical claims and view themselves more modestly as just another set of narratives.
In other words, what as a result of Nietzsche's Fröliche Wissenschaft has been called into question in these postmodern times is that which has served always as the ultimate legitimation of the philosophical enterprise: the search for Truth, for Knowledge, for, that is to say, Science (Wissenschaft, episteme). i.e., the One (Universal), True Account of Things (Reality) (true heirs to Parmenides and Pythagoras, present-day physicists are currently expending a great deal of money and energy in search of what they call the Theory of Everything, "a single equation that describes the entire universe"). What under the inspiration of Nietzsche postmodernism has called into question is the foundational, cultural authority of Science.
The concept of Science is a Platonic invention, but it underwent a new twist at the beginning of modern times with the emergence of mathematical, experimental science of the Galilean sort.
Modern philosophy can be said to have begun when, bedazzled by this new development, philosophers took the new science as the supreme model of genuine, foundational knowledge.
They were, ever afterwards, to labor in the shadow cast by this great Idol. Even the "free thinking," godless philosophers of late modernity continued to pay a sort of religious hommage to it.
As Nietzsche remarked in the Genealogy of Morals, "They are far from being free spirits: for they still have faith in truth." And as he went on to say: "It is still a metaphysical faith that underlies our faith in science--and we men of knowledge of today, we godless men and anti-metaphysicians, we, too, still derive our flame from the fire ignited by a faith millennia old, the Christian faith, which was also Plato's, that God is truth, that truth is divine." When at long last Nietzsche took to doing philosophy with a hammer, it was precisely this Idol that he sought to demolish.
To get a sense of what happens when the Idol comes crashing down, listen for a moment to some of what Baudrillard has to say:
All of Western faith and good faith was engaged in this wager on representation [i.e., "science"]: that a sign could refer to the depth of meaning, that a sign could exchange for meaning and that something could guarantee this exchange--God, of course. But what if God himself can be simulated, that is to say, reduced to the signs which attest his existence [cf. Nietzsche's "death of God"]?
Then the whole system becomes weightless; it is no longer anything but a gigantic simulacrum: not unreal, but a simulacrum, never again exchanging for what is real, but exchanging in itself, in an uninterrupted circuit without reference or circumference.
In other words, as Nietzsche would say, when the value of (representational) truth is called into question, everything becomes (mere) interpretation ("There is only a perspective seeing, only a perspective 'knowing'"). The world itself becomes nothing more than a "sign-world," i.e., merely a semiological construct, a mere signifier signifying only itself.
In a way which reminds one of the section in the Twilight of the Idols entitled "How the "True World" Finally Became a Fable" Jean Baudrillard lists the following as "the successive phases of the image":
1 It is the reflection of a basic reality.
2 It masks and perverts a basic reality.
3 It masks the absence of a basic reality.
4 It bears no relation to any reality whatever: it is its own pure simulacrum (170).
When the "real world" at last becomes a myth, a simulacrum, we are witnessing the death not only of Truth and of Science, but also of Philosophy itself. At least Philosophy with a capital P, as Rorty would say.
What are we then left with?
Is there anything to be found in Nietzsche's legacy ("Let us abolish the real world") other than the most abyssmal of nihilisms? What are we to do when there is no more Truth and no more Reality--and no more Philosophy (Science) to tell us what Truth and Reality really and truly are?
How are we to cope with this situation which defines our postmodernity? Perhaps we could pick up some pointers by considering how three eminent thinkers of our times--Rorty, Derrida, Gadamer--have sought to cope with Nietzsche's legacy, each in his own quite distinctive way.
***
Timo Eskolalle: Jeesus on kuollut, kertomus jäi. Valitettavasti vain kertojatkin ovat kohta kuolleet...niin teistiset kuin ateistisetkin. Mutta Simulacrum 'elää' - kts. sitaatti: Jean Baudrillard.)
Richard Rorty (Stanford Encyclopedia of Philosophy)
Nietzsche's Twilight of the Idols
Kulttuurinen sisällöntuotanto?
***
Coping With Nietzsche's Legacy - http://www.dadamo.com/rorty.htm
'I know my fate. One day my name will be associated with the memory of something tremendous--a crisis without equal on earth, the most profound collision of conscience, a decision that was conjured up against everything that had been believed, demanded, hallowed so far. I am no man, I am dynamite.'
Friedrich Nietzsche, Ecce Homo, "Why I Am a Destiny."
***
PROEMIUM
For us who today read Nietzsche after Heidegger, Nietzsche symbolizes the end of metaphysics (the death not only of "God" but also, as a necessary consequence, of the human "subject").
Whether or not Nietzsche actually succeeded in "overcoming metaphysics"--by means of his inventive myths, his "fictions," of the Will to Power, the Uebermensch, and the Eternal Return--or whether, as Heidegger would have had it, he was simply the "last of the metaphysicians," his own "last man" in effect, is a question still awaiting an answer.
What I wish to reflect on in this essay is the meaning of what has been and is going on in the wake of Nietzsche's genealogically deconstructive critique of the Tradition.
Where do we stand, where can we stand when the very concept of "ground," the metaphysical concept par excellence, has been swept away?
A quote from the literary critic Terry Eagleton might help to pinpoint the crucial cultural issue arising out of Nietzsche's all-out attack on the Tradition. Eagleton writes:
We are now in the process of wakening from the nightmare of modernity, with its manipulative reason and fetish of the totality, into the laid-back ["joyful," as Nietzsche would say] pluralism of the postmodern, that heterogeneous range of life-styles and language games which has renounced the nostalgic urge to totalize and legitimate itself....Science and philosophy must jettison their grandiose metaphysical claims and view themselves more modestly as just another set of narratives.
In other words, what as a result of Nietzsche's Fröliche Wissenschaft has been called into question in these postmodern times is that which has served always as the ultimate legitimation of the philosophical enterprise: the search for Truth, for Knowledge, for, that is to say, Science (Wissenschaft, episteme). i.e., the One (Universal), True Account of Things (Reality) (true heirs to Parmenides and Pythagoras, present-day physicists are currently expending a great deal of money and energy in search of what they call the Theory of Everything, "a single equation that describes the entire universe"). What under the inspiration of Nietzsche postmodernism has called into question is the foundational, cultural authority of Science.
The concept of Science is a Platonic invention, but it underwent a new twist at the beginning of modern times with the emergence of mathematical, experimental science of the Galilean sort.
Modern philosophy can be said to have begun when, bedazzled by this new development, philosophers took the new science as the supreme model of genuine, foundational knowledge.
They were, ever afterwards, to labor in the shadow cast by this great Idol. Even the "free thinking," godless philosophers of late modernity continued to pay a sort of religious hommage to it.
As Nietzsche remarked in the Genealogy of Morals, "They are far from being free spirits: for they still have faith in truth." And as he went on to say: "It is still a metaphysical faith that underlies our faith in science--and we men of knowledge of today, we godless men and anti-metaphysicians, we, too, still derive our flame from the fire ignited by a faith millennia old, the Christian faith, which was also Plato's, that God is truth, that truth is divine." When at long last Nietzsche took to doing philosophy with a hammer, it was precisely this Idol that he sought to demolish.
To get a sense of what happens when the Idol comes crashing down, listen for a moment to some of what Baudrillard has to say:
All of Western faith and good faith was engaged in this wager on representation [i.e., "science"]: that a sign could refer to the depth of meaning, that a sign could exchange for meaning and that something could guarantee this exchange--God, of course. But what if God himself can be simulated, that is to say, reduced to the signs which attest his existence [cf. Nietzsche's "death of God"]?
Then the whole system becomes weightless; it is no longer anything but a gigantic simulacrum: not unreal, but a simulacrum, never again exchanging for what is real, but exchanging in itself, in an uninterrupted circuit without reference or circumference.
In other words, as Nietzsche would say, when the value of (representational) truth is called into question, everything becomes (mere) interpretation ("There is only a perspective seeing, only a perspective 'knowing'"). The world itself becomes nothing more than a "sign-world," i.e., merely a semiological construct, a mere signifier signifying only itself.
In a way which reminds one of the section in the Twilight of the Idols entitled "How the "True World" Finally Became a Fable" Jean Baudrillard lists the following as "the successive phases of the image":
1 It is the reflection of a basic reality.
2 It masks and perverts a basic reality.
3 It masks the absence of a basic reality.
4 It bears no relation to any reality whatever: it is its own pure simulacrum (170).
When the "real world" at last becomes a myth, a simulacrum, we are witnessing the death not only of Truth and of Science, but also of Philosophy itself. At least Philosophy with a capital P, as Rorty would say.
What are we then left with?
Is there anything to be found in Nietzsche's legacy ("Let us abolish the real world") other than the most abyssmal of nihilisms? What are we to do when there is no more Truth and no more Reality--and no more Philosophy (Science) to tell us what Truth and Reality really and truly are?
How are we to cope with this situation which defines our postmodernity? Perhaps we could pick up some pointers by considering how three eminent thinkers of our times--Rorty, Derrida, Gadamer--have sought to cope with Nietzsche's legacy, each in his own quite distinctive way.
***
Timo Eskolalle: Jeesus on kuollut, kertomus jäi. Valitettavasti vain kertojatkin ovat kohta kuolleet...niin teistiset kuin ateistisetkin. Mutta Simulacrum 'elää' - kts. sitaatti: Jean Baudrillard.)
Richard Rorty (Stanford Encyclopedia of Philosophy)
Nietzsche's Twilight of the Idols
Kulttuurinen sisällöntuotanto?
June 12, 2007
Take me out to the Ball Game
(Kuvassa Johnin toinen vaimo Julie Hampurin keikan yhteydessä vuonna 1997)Suuri baseball-fani 'John Center fielder Fogerty' laulaa tällä videopätkällä eräänlaisen kaikkien baseball- matsien 'epävirallisen' ylistyslaulun/hymnin Take Me Out to the Ball Game katsomon yläparvelta.
Sylissään Johnilla on laulaessaan nuorimmainen (2001 lokakuussa - toisesta avioliitosta syntynyt) lapsensa - tässä hieman alle 5 vuotias tytär - Kelsy, joka vaikuttaa aika lailla ujostelevan kameroita ja väenpaljoutta isänsä kainalossa.
Kelsy näyttäisi olevan kuin ilmetty äitinsä: vaalea kihartava tukka ja samantyyppiset kasvonpiirteet.
***
John Fogerty: Take Me Out To The Ball Game (2006)
01:00
John Fogerty leads the crowd in singing Take Me Out To The Ballgame during the 7th inning stretch at Wrigley Field during the Chicago Cubs - St. Louis Cardinals game on August 20, 2006.
***
John Fogerty - Centerfield (USA:n baseball-matsien uusi 'epävirallinen' tunnuskappale - vuodesta 1985)
03:54
Album : premonition (13/22) Filmed in front of a live audience at Warner Bros. Studios, Stage 15, December 12th & 13th, 1997.
Centerfield - John Fogerty Album 1985
***
Fogerty-triviaa
CCR / JOHN FOGERTY / RELATED / Trading pages (mm. Photo Gallery)
John Fogerty And Wife Welcome 'Midnight Special' Baby (Kelsy)
10/11/2001, USRN
John Fogerty News on Yahoo! Music (Uutisia John Fogertysta viime vuosien varrelta)
John Fogerty Profile at AceShowBiz.com (Fogerty-infoa)
Swamp River Days : What's New (Uusi albumi 'Revival' ilmestyy ensi syksynä)
John Fogerty
John Fogerty on IMDb: Movies, TV, Celebs, and more... ... Episode #1.71 (1971) TV Episode (as Creedence Clearwater Revival)....
John Fogerty - Biography (Tiedot 2-3 vuotta vanhoja sekä muutenkin hiukan 'epämääräisiä')
June 10, 2007
'Bob Dylan asked me to do this!'
(Korjattu ja täydennetty 11.6, viimeksi klo: 16.20) (Kuvassa John Fogerty ja George Harrison, kuvan ulkopuolella mm. Bob Dylan ja Taj Mahal - The Silver Wilburys.
Dylan, Fogerty ja Harrison olivat katsomassa (toisistaan etukäteen tietämättä) Taj Mahalia sekä Jesse Ed Davisiä Palomino-klubilla Los Angelesissa helmikuussa 1987 - ja mitä sitten tapahtuikaan..?
Kts. uutiset: Bob Dylan - Silver Wilburys 1987 TV News 01:28 ).
*
Tämä amatöörimäisillä vehkeillä kuvattu 'tuhnuinen' video todistaa tismalleen ja kirjaimellisesti oikeaksi John Fogertyn tarinan, jonka mukaan Bob Dylan 'painosti' hänet vihonviimein esittämään Proud Maryn, jottei sitä luultaisi Tina Turnerin tekemäksi.
Tinallahan oli kappaleesta räväkkä versio vuodelta 1971, ja hän päätti kaikki keikkansa siihen.
John sai tästä esityksestä ja siis Bob Dylanin 'vaatimuksesta' ensimmäisen kimmokkeen ajatella lopettaa joissain vaiheessa omien CCR-kappaleittensa esitysboikotti (jota oli kestänyt tässä vaiheessa jo yli 10 vuotta!).
Ajatus toteutui lopullisesti ja kokonaan vasta kymmenen vuoden päästä (1997), kun Johnin katkeruus omien kappaleittensa oikeuksien täydellisestä menetyksestä Fantasy-pomo Saul Zaentzille oli jo pitkälti muuttunut tuntemukseksi, että hän oli niiden 'todellinen isä ja henkinen omistaja'.
Johnille ei siis enää siinä vaiheessa ollut niin suurta väliä sillä, kuka näitten kappaleitten oikeuksista New Yorkin Wall Streetillä kahmi miljoonia jatkuvasti, ja miten (piittaamattomasti) silloinen Fantasy niitä julkaisi ja käytti.
*
Mutta anyway - tämä on siis todellakin historiallinen video. Huonolaatuinen mutta rock-historiallisesti sitäkin tärkeämpi.
Lukekaa myös uploadaajan 'story' sekä valikoidun kommentaattorin ajatus. Ne ovat yhteneviä omien tuntemusteni kanssa.
Huomatkaa, miten 'tohkeissaan' Fogerty' biisin loputtua on. Ei ihme. Kyseessä oli häneltä todella eka kerta 'Proud Mary'ä näinkin julkisesti yli 10:een vuoteen.
*
Videolla soittava, aivan selvästi harjoituksenpuutteesta kärsinyt 'garage- tai autotallibändi' tunnetaan eräänlaisena Traveling Wilburys -yhtyeen muunnoksena. Nimeksi sille annettiin jälkeenpäin The Silver Wilburys, ja siinä soittivat - kuuluisimmat mainitakseni - Bob Dylan, George Harrison, Taj Mahal ja John Fogerty.
(Klikatkaa The Silver Wilburys-linkin avaaman kuvan alta 'cover art', niin sivu suurenee ja paljastaa toisen kuvan sekä julkaisufaktoja. Kts. myös alla oleva linkki.)
Täysin spontaanisti ilman harjoituksia live-tarkoituksiin kootun The Silver Wilburysin keikasta on tietääkseni olemassa jopa CD:kin - piraatti tai ei? Löytyy näköjään myös videona - 75$. Tsekatkaa edelleen julkaisutiedot alta.
Traveling Wilburys (TW) oli sen sijaan harkitusti koottu Roy Orbisonin (kuoli 1987) ympärille - alunperin säestysbändiksi, ja siinä soittivat mm. kyseiset Dylan ja Harrison sekä Tom Petty ja Jeff Lynne.
(Perustajina toimivat Harrison ja Lynne. Bändin jäsenet käyttivät kaikki Wilbury-sukunimeä).
TW:ltä löytyy virallisiakin - ja siten teknisesti (että musiikillisesti) hyvälaatuisia julkaisuja (3kpl).
Että sellaista pelimannihenkeä legendaarisilla rokkivaareilla 1980-luvun lopulla...
***
John Fogerty, Bob Dylan, Taj Mahal and George Harrison - Proud Mary - 1987
05:49
The Story: Bob convinces John to sing Proud Mary and break his long boycott of his CCR songs.
It is said that Bob tells John that everyone will think Tina Turner wrote the song if he didn't sing it.
I included the long Into with between song tuning in case anyone wants to strain their eyes in an attempt to hear the exchange.
Eitherway, John's words before and after the song seem to support the story.
Palomino North Hollywood. Los Angeles, California 19 February 1987
*
I have heard this story for years and always assumed it was apochryphal. God created the internet so I could watch this clip.
(Niinpä. En olis minäkään välttämättä uskonut, ellen nyt näkisi.)
*
Tässä kaksi lisäkappaletta You Tubesta.
George Harrison and Bob Dylan - Peggy Sue - 1987
03:06
aka Silver Wilburys
Palomino Hollywood Los Angeles, California 19 February 1987 aka Silver Wilburys.
George, Bob, Taj and others - Watching The River Flow - 1987
05:35
aka Silver Wilburys with Taj Mahal, George Harrison, John Fogerty, Jesse Ed Davis, Wayne Henderson, Ray Fitzpatrick, Kester Smith Palomino North Hollywood Los Angeles.
***
The Silver Wilburys - Live! « .::JIM . MUSIC STORE::. (Tässä on tarkka erittely keikan biiseistä, biisien kestoista ja vokalisteista.)
June 9, 2007
'Nippelitieteen' nerot, filosofian kuolema sekä Jaakko Hintikan tapaus
Kommentti Gc:n kommenttiin päreessäni Siitä mistä ei voi puhua: elämätön elämä.
(LISÄYS - PS. + muuta 10.6. )
'Gc' kirjoitti:
'Jättäisit Rauno jo Hintikan rauhaan. Hänen filosofiallaan ja sinun ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa, ei edes sen vertaa että ne voisivat olla kilpailijoita.
Ne voivat sitä olla tutkijoiden apurahahakemuksissa - mutta mitä ei-akateemiset filosofit siitä välittäisivät, koska meidän ei tarvitse käydä kamppailua minkään laitoksen resursseista.
Nämä eri filosofiat vaan sattuvat asumaan yliopistossa samassa laitoksessa.
En usko että Hintikka edes pyrkii selittämään mitään muuta kuin matematiikan ja semantiikan perustuksia. Kukaan ei kuvittele selittävänsä "kaikkea".'
***
Kirjoittamasi pitää varmaankin tiettyyn rajaan asti paikkansa, mutta ongelma on laajempi. Paljon laajempi.
En edes osaa kunnolla sanoa, mikä/mitä se on.
Kyse on joka tapauksessa tavasta ymmärtää filosofia ja ajattelu ylipäätään.
Hintikka on oman - varsin kapean - alueensa huippulahjakkuus, mutta yllättävää kyllä myös aika hyvä esseisti.
Silti hänen tapansa ajatella on valovuosien päässä siitä, miten minä ymmärrän filosofian.
Filosofia palautettuna logiikkaan tai redusoituna luonnontieteeksi merkitsee filosofian loppua.
Toki voimme ajatella, ettei filosofialla ole (enää) mitään identiteettiä ajatusjärjestelmänä, ja että se voi pirstoutua lukemattomiin osa-alueisiin, joissa siten 'viilataan pilkkua' oikein tosissaan, mutta joissa 'elämänongelmiamme ei olisi vielä edes sivuttu' kuten 'eräs' Hintikan omalaatuisesti tulkitsema esikuva kirjoitti.
Kyseessä oli tietenkin Wittgenstein, jolle filosofiset (semanttiset) ongelmat olivat kieleen 'kasvanutta' väärinkäsitystä ja kielen meissä aiheuttamaa 'lumoa'.
Nyt tuo 'lumous' on kuitenkin haihtunut ja se pitää hävittää lopullisesti kielen 'syväkieliopillisen' analyysin kautta
(Vrt. myös Max Weberin 'Entzauberung').
Silti Wittgensteinin ajatteluun jäi oudolla tavalla 'ilmaa' eli eräänlainen mahdollisuus olettaa 'ei-mikään/jokin' siinä, missä kieli 'loppuu'.
Tämä 'Tractatuksen' asenne muistuttaa todellakin mystistä asennetta ja on hyvin lähellä Schopenhauerin tulkintaa siitä, mitä jää jäljelle, kun Tahto (W:llä siis kieli) 'lakkaa'.
Mutta Hintikka haluaa tulkita Wittgensteinin myöhemmän filosofian kielipelit (elämänmuodot) nimenomaan loogis-semanttisten variaatioiden muunnelmina, mikä merkitsee, että voimme katsella kieltä ikäänkuin ulkoapäin, analysoida sitä ja siitä erilaisia (mahdollisia) maailmoja - loputtomiin, koska todellisuus (Kantin 'olio sinänsä') ei ole Hintikalle tuntematon ja tässä merkityksessä saavuttamaton vaan tyhjentymätön.
Itse suhtaudun skeptisesti moiseen puuhasteluun...
Mistä Hintikka otti 'valtuudet' laajentaa/supistaa kvanttorien käyttöalaa ja sitovuutta 'tarpeen tullen'?
Luulenpa, että hän rakastaa enemmän puuhastella loogisten tenmppujensa (ne hän kieltämättä osaa) kuin 'ihan oikeitten' ontologisten eli filosofian alkuperäisten 'ihmetysten' parissa.
*
Filosofian voi nimittäin edelleen ymmärtää ontologisesti eräänlaisena 'prima filosofiana' siinä mielessä, että se kysyy niitä ikuisia kysymyksiä, joita olemassaolon ja olemisen ihmettely ihmisessä synnyttää.
Filosofian eri osa-alueet eikä myöskään tiede eivät kuitenkaan enää kysy näitä 'perimmäisiä kysymyksiä' sellaisenaan vaan pyrkivät ratkomaan ne 'empiiris-matemaattisesti' tai loogis-semanttisten 'siirtojen' avulla.
Kumpikaan tapa - tiede tai logikka - ei edusta 'ikuista filosofiaa' (filosofia perennis), joka siis kysyy aina ja edelleen Olemista ja sen mieltä.
Tiede ja logiikka pitävät moista taikauskona ja tällaisia kysmyksiä väärin asetettuina.
Totuus kuitenkin on se, että siellä missä näitä kysymyksiä ei esitetä, annetaan luonnollisesti vastauksia pelkästään johonkin sellaiseen, mikä ei koske 'Olemista itseään vaan Olevaa ja sen Olemassaoloa' - käyttääkseni heideggerilaista jakoa kahteen perustavasti erilaiseen tapaan ymmärtää todellisuus.
*
Lyhyesti: analyyttinen filosofia on erkaantunut filosofian alkuperästä omaksi 'nippelitieteekseen', jota sitten harjoitetaan filosofian laitoksilla.
Todellinen - ikuinen filosofia - elää ihan muualla - mahdollisesti jopa jossain piilossa ja kätkeytyneenä - ehkä tavallaan yhtä aikaa sekä 'karkotettuna että paenneena', niin kaukana nykyisten ajattelun 'valtavirtojen' kaiken repivästä teknologiasta, että sitä on enää kovin vaikea edes löytää, jos ylipäätään sen enää koskaan löydämme...
Mutta tästä kehityksestä on itse asiassa lopulta 'kiittäminen' itse (ammatti-)filosofeja, jotka onnistuivat lopulta tuhoamaan jopa oman 'pesäpuunsa'.
Ovatko he tyytyväisiä nyt?
***
LISÄYS - PS.
Lisäyksenä osa kommentistani 'Androgyynihullumiehen' päreeseen Jargoniako?- 25.5.
'Päivän mietelause "Olemisella ei ole mitään muuta perustaa kuin itse oleminen." (Martin Heidegger)
Onko tuo viisasta puhetta vai tyhjänpäiväistäkin tyhjänpäiväisempää jargonia?'
***
'Heidegger halunnee itsepintaisesti saattaa meidät kysymään itseltämme: mitä oleminen merkitsee meille juuri olemisena eli ikäänkuin 'puhdistettuna' olevan olemassaolon esineellistyneistä 'muodoista' - sekä ajatuksellisisista että materiaalisista.
Heidegger siis tekee fundamentaalisen eron olemisen ja olevan olemassaolon välillä.
Olevan olemassaolon perusta on sen olemisessa - ei olevassa itsessään: väite, jota varsinkin analyyttis-naturalistinen filosofia pitää mielettömänä, koska oleminen ei sen mukaan voi olla olevan 'ominaisuus' tai ominaisuus ylipäätään.
Näin ei toki Heideggerin mukaan olekaan, vaan oleminen on nimenomaan ikäänkuin ominaisuuden aina jo sisältävä muttei koskaan siihen palautuva - ei ominaisuuden kielto vaan ominaisuuden sisäänsä sulkeva todellisuuden aktuaalistuminen - kaikkialla oleva ja kaikkialle tunkeutuva peruselementti, jonka kieltäminen johtaa epäautenttiseen todellisuussuhteeseen ja epäautenttiseen, reifikoituneeseen (esineelliseen) maailmasuhteeseen.
Analogisesti ajatellen Oleminen on Heideggerille 'Jumala vailla Jumalaa': Nietzschen nihilismin ei-mikään, jota ihminen kuitenkin tahtoo yhä ja aina, vaikka kaikki muu olisi osoitettu illuusioksi tai triviaaliksi/banaaliksi.'
***
PS. Voimme tarkentaa edellistä väittäen, että Heideggerille ja Nietzschelle 'Oleminen on pyhyyttä ilman Jumalaa'.
Voin vain kuvitella (puolittain 'sadistisesti' ;), kuinka reduktionistit ja Hintikka kiemurtelevat inhosta lukiessaan tuon lauseen...
Mutta kun heiltä kysyy: 'Mitä on todellisuus?', niin heidän vastauksensa ovat oletettavasti (ja epäilemättä) jopa mielenkiintoisempia kuin esittämäni kysymys!
Tuohon kysymykseen annettuihin vastauksiin sisältyykin yksi osa tulevasta 'tutkimusaiheestani', johon tulen soveltamaan tulkinnallisesti etenkin Nietzscheä ja Schopenhaueria sekä Heideggeria että Hegeliä.
(LISÄYS - PS. + muuta 10.6. )
'Gc' kirjoitti:
'Jättäisit Rauno jo Hintikan rauhaan. Hänen filosofiallaan ja sinun ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa, ei edes sen vertaa että ne voisivat olla kilpailijoita.
Ne voivat sitä olla tutkijoiden apurahahakemuksissa - mutta mitä ei-akateemiset filosofit siitä välittäisivät, koska meidän ei tarvitse käydä kamppailua minkään laitoksen resursseista.
Nämä eri filosofiat vaan sattuvat asumaan yliopistossa samassa laitoksessa.
En usko että Hintikka edes pyrkii selittämään mitään muuta kuin matematiikan ja semantiikan perustuksia. Kukaan ei kuvittele selittävänsä "kaikkea".'
***
Kirjoittamasi pitää varmaankin tiettyyn rajaan asti paikkansa, mutta ongelma on laajempi. Paljon laajempi.
En edes osaa kunnolla sanoa, mikä/mitä se on.
Kyse on joka tapauksessa tavasta ymmärtää filosofia ja ajattelu ylipäätään.
Hintikka on oman - varsin kapean - alueensa huippulahjakkuus, mutta yllättävää kyllä myös aika hyvä esseisti.
Silti hänen tapansa ajatella on valovuosien päässä siitä, miten minä ymmärrän filosofian.
Filosofia palautettuna logiikkaan tai redusoituna luonnontieteeksi merkitsee filosofian loppua.
Toki voimme ajatella, ettei filosofialla ole (enää) mitään identiteettiä ajatusjärjestelmänä, ja että se voi pirstoutua lukemattomiin osa-alueisiin, joissa siten 'viilataan pilkkua' oikein tosissaan, mutta joissa 'elämänongelmiamme ei olisi vielä edes sivuttu' kuten 'eräs' Hintikan omalaatuisesti tulkitsema esikuva kirjoitti.
Kyseessä oli tietenkin Wittgenstein, jolle filosofiset (semanttiset) ongelmat olivat kieleen 'kasvanutta' väärinkäsitystä ja kielen meissä aiheuttamaa 'lumoa'.
Nyt tuo 'lumous' on kuitenkin haihtunut ja se pitää hävittää lopullisesti kielen 'syväkieliopillisen' analyysin kautta
(Vrt. myös Max Weberin 'Entzauberung').
Silti Wittgensteinin ajatteluun jäi oudolla tavalla 'ilmaa' eli eräänlainen mahdollisuus olettaa 'ei-mikään/jokin' siinä, missä kieli 'loppuu'.
Tämä 'Tractatuksen' asenne muistuttaa todellakin mystistä asennetta ja on hyvin lähellä Schopenhauerin tulkintaa siitä, mitä jää jäljelle, kun Tahto (W:llä siis kieli) 'lakkaa'.
Mutta Hintikka haluaa tulkita Wittgensteinin myöhemmän filosofian kielipelit (elämänmuodot) nimenomaan loogis-semanttisten variaatioiden muunnelmina, mikä merkitsee, että voimme katsella kieltä ikäänkuin ulkoapäin, analysoida sitä ja siitä erilaisia (mahdollisia) maailmoja - loputtomiin, koska todellisuus (Kantin 'olio sinänsä') ei ole Hintikalle tuntematon ja tässä merkityksessä saavuttamaton vaan tyhjentymätön.
Itse suhtaudun skeptisesti moiseen puuhasteluun...
Mistä Hintikka otti 'valtuudet' laajentaa/supistaa kvanttorien käyttöalaa ja sitovuutta 'tarpeen tullen'?
Luulenpa, että hän rakastaa enemmän puuhastella loogisten tenmppujensa (ne hän kieltämättä osaa) kuin 'ihan oikeitten' ontologisten eli filosofian alkuperäisten 'ihmetysten' parissa.
*
Filosofian voi nimittäin edelleen ymmärtää ontologisesti eräänlaisena 'prima filosofiana' siinä mielessä, että se kysyy niitä ikuisia kysymyksiä, joita olemassaolon ja olemisen ihmettely ihmisessä synnyttää.
Filosofian eri osa-alueet eikä myöskään tiede eivät kuitenkaan enää kysy näitä 'perimmäisiä kysymyksiä' sellaisenaan vaan pyrkivät ratkomaan ne 'empiiris-matemaattisesti' tai loogis-semanttisten 'siirtojen' avulla.
Kumpikaan tapa - tiede tai logikka - ei edusta 'ikuista filosofiaa' (filosofia perennis), joka siis kysyy aina ja edelleen Olemista ja sen mieltä.
Tiede ja logiikka pitävät moista taikauskona ja tällaisia kysmyksiä väärin asetettuina.
Totuus kuitenkin on se, että siellä missä näitä kysymyksiä ei esitetä, annetaan luonnollisesti vastauksia pelkästään johonkin sellaiseen, mikä ei koske 'Olemista itseään vaan Olevaa ja sen Olemassaoloa' - käyttääkseni heideggerilaista jakoa kahteen perustavasti erilaiseen tapaan ymmärtää todellisuus.
*
Lyhyesti: analyyttinen filosofia on erkaantunut filosofian alkuperästä omaksi 'nippelitieteekseen', jota sitten harjoitetaan filosofian laitoksilla.
Todellinen - ikuinen filosofia - elää ihan muualla - mahdollisesti jopa jossain piilossa ja kätkeytyneenä - ehkä tavallaan yhtä aikaa sekä 'karkotettuna että paenneena', niin kaukana nykyisten ajattelun 'valtavirtojen' kaiken repivästä teknologiasta, että sitä on enää kovin vaikea edes löytää, jos ylipäätään sen enää koskaan löydämme...
Mutta tästä kehityksestä on itse asiassa lopulta 'kiittäminen' itse (ammatti-)filosofeja, jotka onnistuivat lopulta tuhoamaan jopa oman 'pesäpuunsa'.
Ovatko he tyytyväisiä nyt?
***
LISÄYS - PS.
Lisäyksenä osa kommentistani 'Androgyynihullumiehen' päreeseen Jargoniako?- 25.5.
'Päivän mietelause "Olemisella ei ole mitään muuta perustaa kuin itse oleminen." (Martin Heidegger)
Onko tuo viisasta puhetta vai tyhjänpäiväistäkin tyhjänpäiväisempää jargonia?'
***
'Heidegger halunnee itsepintaisesti saattaa meidät kysymään itseltämme: mitä oleminen merkitsee meille juuri olemisena eli ikäänkuin 'puhdistettuna' olevan olemassaolon esineellistyneistä 'muodoista' - sekä ajatuksellisisista että materiaalisista.
Heidegger siis tekee fundamentaalisen eron olemisen ja olevan olemassaolon välillä.
Olevan olemassaolon perusta on sen olemisessa - ei olevassa itsessään: väite, jota varsinkin analyyttis-naturalistinen filosofia pitää mielettömänä, koska oleminen ei sen mukaan voi olla olevan 'ominaisuus' tai ominaisuus ylipäätään.
Näin ei toki Heideggerin mukaan olekaan, vaan oleminen on nimenomaan ikäänkuin ominaisuuden aina jo sisältävä muttei koskaan siihen palautuva - ei ominaisuuden kielto vaan ominaisuuden sisäänsä sulkeva todellisuuden aktuaalistuminen - kaikkialla oleva ja kaikkialle tunkeutuva peruselementti, jonka kieltäminen johtaa epäautenttiseen todellisuussuhteeseen ja epäautenttiseen, reifikoituneeseen (esineelliseen) maailmasuhteeseen.
Analogisesti ajatellen Oleminen on Heideggerille 'Jumala vailla Jumalaa': Nietzschen nihilismin ei-mikään, jota ihminen kuitenkin tahtoo yhä ja aina, vaikka kaikki muu olisi osoitettu illuusioksi tai triviaaliksi/banaaliksi.'
***
PS. Voimme tarkentaa edellistä väittäen, että Heideggerille ja Nietzschelle 'Oleminen on pyhyyttä ilman Jumalaa'.
Voin vain kuvitella (puolittain 'sadistisesti' ;), kuinka reduktionistit ja Hintikka kiemurtelevat inhosta lukiessaan tuon lauseen...
Mutta kun heiltä kysyy: 'Mitä on todellisuus?', niin heidän vastauksensa ovat oletettavasti (ja epäilemättä) jopa mielenkiintoisempia kuin esittämäni kysymys!
Tuohon kysymykseen annettuihin vastauksiin sisältyykin yksi osa tulevasta 'tutkimusaiheestani', johon tulen soveltamaan tulkinnallisesti etenkin Nietzscheä ja Schopenhaueria sekä Heideggeria että Hegeliä.
(Filosofisen perustaustan luovat kaksi hyvin erilaista ajattelijaa: Spinoza ja Kant.)
Keskustelun kannalta olennaisia tulevat olemaan myös Wittgenstein ja Quine, vaikken jälkimmäistä kovin hyvin tunnekaan, mutta Quinen merkitys Wienin piirin jälkeisessä analyyttisessa tieteenfilosofiassa on niin merkityksellinen ja hänen tietty - joskin rajattu - sukulaisuutensa Wittgensteinin ajatteluun sen verran kiinnostava, että ainakin häneen täytyy tarkentaen viitata, kun puhutaan naturalismista ja nykylogiikasta.
(Quinen ajatteluhan on sitäpaitsi Hintikan 'vihollinen' numero 1!)
*
Tässä tarkemmin nimiä mainitsematta ja erittelemättä sekä eksistentialismin, kriittisen teorian että ranskalaisen postmodernismin (+ Richard Rorty) perusideat käydään myös aiheen kannalta läpi.
June 8, 2007
ONNI
ONNI
1.
Kiitos elämästä, Äiti.
Pari riviä tein kirjaimia tänään.
Siinä kaikki. Olen onnellinen.
2.
Suvimaisema: lahdentyven,
saunaranta ja vene
ja helle, männiköntuoksu,
kukat, välkkyvät kalat,
lapsi, lapsia, lapset
ja vanha onnellinen kaiku:
Isä, hei!
3.
Kaita polku kaivolta ovelle nurmettuu.
Ikkunan edessä
pystyyn kuivunut omenapuu. Reppu naulassa ovenpielessä, siinä linnunpesä.
Kun olen kuollut, kun olen kuollut.
Kesä jatkuu. Kesä.
*
(Viita Lauri, 1965)
1.
Kiitos elämästä, Äiti.
Pari riviä tein kirjaimia tänään.
Siinä kaikki. Olen onnellinen.
2.
Suvimaisema: lahdentyven,
saunaranta ja vene
ja helle, männiköntuoksu,
kukat, välkkyvät kalat,
lapsi, lapsia, lapset
ja vanha onnellinen kaiku:
Isä, hei!
3.
Kaita polku kaivolta ovelle nurmettuu.
Ikkunan edessä
pystyyn kuivunut omenapuu. Reppu naulassa ovenpielessä, siinä linnunpesä.
Kun olen kuollut, kun olen kuollut.
Kesä jatkuu. Kesä.
*
(Viita Lauri, 1965)
Siitä mistä ei voi puhua: elämätön elämä
Nimimerkki 'sanoi' kysyi (tosin ilman kysymysmerkkiä, mikä ei siis välttämättä edellyttäne vastausta, tai että sellaista ei ehkä tässä tapauksessa voi edes antaa: 'mikä on sinun rikoksesi'.
***
Aika lailla vertauskuvallisesti sanottuna minun 'rikokseni' on ehkä siinä, että ikäänkuin lopetin elämisen, koska luulin, että kirjoittaminen
ja lukeminen voisi korvata kovin "vaivalloisen, sattumanvaraisen, epävarman, ailahtelevan - sanoisinko maanis-depressiivisen ja pettymyksien täyttämän 'vuoristoradan' nimeltä elämä".
Mutta 'Life strikes back!' Kukaan ei voi paeta elämää johonkin nurkkaan: se tulee ja nappaa sinut salaisimmasta 'kolostasi' - jopa salaisimman metafysiikkasi ja uskosi 'bunkkerista'.
Kierkegaard taisi ainakin osittain ymmärtää tämän seikan, koska ei 'karkottanut' Jumalaansa kokonaan tuonpuoleiseen vaan 'hypätessään' (uskon 'hyppy') hyppäsi oikeastaan vain omaan itseensä.
Sen sijaan Nietzschen 'käsittelyssä' tuonpuoleinen Jumala lopulta kuoli 'vanhuuteensa' ja vain taide pystyi lunastamaan kauhistuttavan totuuden: elämän, jonka perusviritys on kierkegaardilainen Angst.
(Edward Munchin 'Huuto' lienee paras paniikkisen Angstin kuvallinen ilmaisu.)
*
Mutta Nietzsche oli vain pystyttänyt uuden Jumalan vanhan kuoltua.
Niin hän ehkä sisimmässään halusikin tehdä, mutta onko tämä mahdollista ilman jonkin sellaisen idolisointia (Nietzschen tapauksessa Elämän), mitä ei voi idolisoida.
*
Minäkin siis luulin, että voisin säilyttää ilon ja jopa onnenkin kokemuksen vain kirjojen ja kirjoittamisen kautta, mutta huomasin lopulta (tosin vähitellen), että ajoin itseäni nurkkaan - omaan fantasiamaailmaani, jolla ei ollut elämän kanssa enää muuta yhteistä kuin yritys ja uskomus siitä, että kielen ja elämän välillä vallitsee erottamaton sidos.
Niinpä aloin palvoa kieltä - sanoja, lauseita ja rakenteeltaan taidokkaita kielellisiä ilmaisuja enemmän ja enemmän - yhä yksipuolisemmin, - kunnes minut alkoi hetkittäin ja 'salakavalasti' (kuin nauruna selkäni takaa; vrt. Camus`n 'Putoamisen' J-B Clamence) vallata tunne, että jopa hienoimpina pitämäni ilmaisut alkoivat kumista onttouttaan: niissä ei ollut todellista sisältöä ja merkitystä.
Sanat vain ikäänkuin leijailivat kuin ilmapallot tai kirkkaat serpentiinit tuulessa: iloista ja veikeää mutta silti tyhjää täynnä olevaa ja tarpeetonta krääsää, jonka elämän tuulet veivät mennessään.
Ja toisaalta - vaikka miten vakavasti yritin pohtia ja kirjoittaa - aina lensi yksi 'pikkulintu' ylitseni ja sirkutti: 'mitä sinusta mitä sinusta!'.
(Vrt. Nietzschen aforismi itsestään)
Se lintu oli Elämä, ja se ilkkui minua...ehkei nyt siten kuin rikollista ilkutaan mutta kuitenkin niin, että aloin kokea itseni jonkinlaiseksi 'väärintekijäksi'.
Olin tehnyt väärin sitä kohtaan, mikä minussa oli elämää - olin rakentamassa sanoista ja lauseista korttitaloa nimeltä Elämä.
Olin tekemässä kuvaa siitä, mitä ei voi kuvata. Sanalla sanoen - olin sanoin kuvaamattomassa umpikujassa.
Joko minun pitäisi luottaa enemmän sanoihin ja ajatuksiin tai lopettaa kerta kaikkiaan niiden kanssa 'vehtaaminen'.
Kolmas vaihtoehto - jos sitä oikeastaan on, lienee eräänlainen vaatimattomuus, joka ei enää yritä enempää kuin on tarpeen - joka tyytyy vähempään...
*
Heidegger käyttää tällaisesta 'vaatimattomuudesta' keskiajan saksalaisen mystikon - Mestari Eckhardin - termiä 'Silleenjättäminen' (Gelassenheit).
Eckhardille 'Gelassenheit' merkitsi sitä, että Jumalaa ei voi määritellä eikä löytää millään tavoin, ja että tämä kokemus on mystisen Jumala-tunteen ydin.
Samalla se merkitsee, että meidän tulee jättää Jumala 'omiin olohinsa', koska hän on salattu meiltä - 'Deus Absconditus'.
Tavallaan tämä sama pätee myös Elämään kokonaisuutena.
Ei sitäkään voi määritellä siitä itsestään käsin.
Tutkia voidaan ja luoda uutta, mutta elämä itsessään on mysteeri.
*
Tällaista kantaa vastustavat sekä luonnontieteelliset äärireduktionistit että IF-logiikoiden 'paroni von Munchausen': Jaakko Hintikka, jotka olettavat, että matemaattis-kokeellisen tutkimuksen ja logiikan kautta todellisuus ja sen perustukset paljastuvat meille vähitellen.
Itse toteaisin Heideggerin tapaan, että meidän on hyvin hankala määritellä, paljastaako jokin todellisuudenkuvauksen tai teknologisen sovellutuksen muoto todellisuutta enemmän kuin se itse asiassa saattaa kätkeä sitä.
Mitä reduktionisti itse asiassa 'paljastaa' luullessaan selittäneensä 'kaikkeuden'?
Oman perspektiivinsäkö?
Mihin Hintikan temppuilu kvanttorien kanssa lopulta perustuu?
Mielivaltaiseen valintaanko?
Kumpikaan - reduktionisti tai Hintikka - ei kykene vastaamaan omaa validiteettiaan koskevaan kysymykseen ajatumatta loputtomiin selitysten verkostoihin.
Mutta juuri tämä on kaikkien kysymysten ydin: mihin me vastaamme, kun vastaamme (tai luulemme vastanneemme) kysymykseen, joka koskee ikuisuutta - kun oletamme tarkastelevamme asioita ikuisuutta silmälläpitäen - sub specie aeternitatis?
*
Otetaan vielä hieman humoristiseksi esimerkiksi eräs Wienin piirin kantava voima Otto Neurath, joka väitti, että Wittgensteinin 'Siitä, mistä ei voi puhua, on vaiettava', vaikuttaa mystiseltä ja metafyysiselta ilmaisulta, joten hän ei sitä hyväksy.
Neurathin mukaan tuosta lauseesta olisi ilmeisesti pitänyt vaieta..;).
Se metafysiikasta ja sen vastustamisesta...
*
Kierrämme siis kielellisesti ja argumentatiivisesti aina jonkinlaista kehää - paitsi jälleen kerran Jaakko Hintikka, joka muuttaa pelin sääntöjä, mikäli ne eivät sovi hänen 'voittostrategiaansa'...
Mutta kuka ottaa tosissaan tyypin, joka pelaa pelin alussa aivan eri säännöillä kuin pelin lopussa..?
Ei kukaan, ellei sitten satu olemaan 'Pantteri-pelin' (peli ilman sääntöjä) spesialisti...
***
Aika lailla vertauskuvallisesti sanottuna minun 'rikokseni' on ehkä siinä, että ikäänkuin lopetin elämisen, koska luulin, että kirjoittaminen
ja lukeminen voisi korvata kovin "vaivalloisen, sattumanvaraisen, epävarman, ailahtelevan - sanoisinko maanis-depressiivisen ja pettymyksien täyttämän 'vuoristoradan' nimeltä elämä".
Mutta 'Life strikes back!' Kukaan ei voi paeta elämää johonkin nurkkaan: se tulee ja nappaa sinut salaisimmasta 'kolostasi' - jopa salaisimman metafysiikkasi ja uskosi 'bunkkerista'.
Kierkegaard taisi ainakin osittain ymmärtää tämän seikan, koska ei 'karkottanut' Jumalaansa kokonaan tuonpuoleiseen vaan 'hypätessään' (uskon 'hyppy') hyppäsi oikeastaan vain omaan itseensä.
Sen sijaan Nietzschen 'käsittelyssä' tuonpuoleinen Jumala lopulta kuoli 'vanhuuteensa' ja vain taide pystyi lunastamaan kauhistuttavan totuuden: elämän, jonka perusviritys on kierkegaardilainen Angst.
(Edward Munchin 'Huuto' lienee paras paniikkisen Angstin kuvallinen ilmaisu.)
*
Mutta Nietzsche oli vain pystyttänyt uuden Jumalan vanhan kuoltua.
Niin hän ehkä sisimmässään halusikin tehdä, mutta onko tämä mahdollista ilman jonkin sellaisen idolisointia (Nietzschen tapauksessa Elämän), mitä ei voi idolisoida.
*
Minäkin siis luulin, että voisin säilyttää ilon ja jopa onnenkin kokemuksen vain kirjojen ja kirjoittamisen kautta, mutta huomasin lopulta (tosin vähitellen), että ajoin itseäni nurkkaan - omaan fantasiamaailmaani, jolla ei ollut elämän kanssa enää muuta yhteistä kuin yritys ja uskomus siitä, että kielen ja elämän välillä vallitsee erottamaton sidos.
Niinpä aloin palvoa kieltä - sanoja, lauseita ja rakenteeltaan taidokkaita kielellisiä ilmaisuja enemmän ja enemmän - yhä yksipuolisemmin, - kunnes minut alkoi hetkittäin ja 'salakavalasti' (kuin nauruna selkäni takaa; vrt. Camus`n 'Putoamisen' J-B Clamence) vallata tunne, että jopa hienoimpina pitämäni ilmaisut alkoivat kumista onttouttaan: niissä ei ollut todellista sisältöä ja merkitystä.
Sanat vain ikäänkuin leijailivat kuin ilmapallot tai kirkkaat serpentiinit tuulessa: iloista ja veikeää mutta silti tyhjää täynnä olevaa ja tarpeetonta krääsää, jonka elämän tuulet veivät mennessään.
Ja toisaalta - vaikka miten vakavasti yritin pohtia ja kirjoittaa - aina lensi yksi 'pikkulintu' ylitseni ja sirkutti: 'mitä sinusta mitä sinusta!'.
(Vrt. Nietzschen aforismi itsestään)
Se lintu oli Elämä, ja se ilkkui minua...ehkei nyt siten kuin rikollista ilkutaan mutta kuitenkin niin, että aloin kokea itseni jonkinlaiseksi 'väärintekijäksi'.
Olin tehnyt väärin sitä kohtaan, mikä minussa oli elämää - olin rakentamassa sanoista ja lauseista korttitaloa nimeltä Elämä.
Olin tekemässä kuvaa siitä, mitä ei voi kuvata. Sanalla sanoen - olin sanoin kuvaamattomassa umpikujassa.
Joko minun pitäisi luottaa enemmän sanoihin ja ajatuksiin tai lopettaa kerta kaikkiaan niiden kanssa 'vehtaaminen'.
Kolmas vaihtoehto - jos sitä oikeastaan on, lienee eräänlainen vaatimattomuus, joka ei enää yritä enempää kuin on tarpeen - joka tyytyy vähempään...
*
Heidegger käyttää tällaisesta 'vaatimattomuudesta' keskiajan saksalaisen mystikon - Mestari Eckhardin - termiä 'Silleenjättäminen' (Gelassenheit).
Eckhardille 'Gelassenheit' merkitsi sitä, että Jumalaa ei voi määritellä eikä löytää millään tavoin, ja että tämä kokemus on mystisen Jumala-tunteen ydin.
Samalla se merkitsee, että meidän tulee jättää Jumala 'omiin olohinsa', koska hän on salattu meiltä - 'Deus Absconditus'.
Tavallaan tämä sama pätee myös Elämään kokonaisuutena.
Ei sitäkään voi määritellä siitä itsestään käsin.
Tutkia voidaan ja luoda uutta, mutta elämä itsessään on mysteeri.
*
Tällaista kantaa vastustavat sekä luonnontieteelliset äärireduktionistit että IF-logiikoiden 'paroni von Munchausen': Jaakko Hintikka, jotka olettavat, että matemaattis-kokeellisen tutkimuksen ja logiikan kautta todellisuus ja sen perustukset paljastuvat meille vähitellen.
Itse toteaisin Heideggerin tapaan, että meidän on hyvin hankala määritellä, paljastaako jokin todellisuudenkuvauksen tai teknologisen sovellutuksen muoto todellisuutta enemmän kuin se itse asiassa saattaa kätkeä sitä.
Mitä reduktionisti itse asiassa 'paljastaa' luullessaan selittäneensä 'kaikkeuden'?
Oman perspektiivinsäkö?
Mihin Hintikan temppuilu kvanttorien kanssa lopulta perustuu?
Mielivaltaiseen valintaanko?
Kumpikaan - reduktionisti tai Hintikka - ei kykene vastaamaan omaa validiteettiaan koskevaan kysymykseen ajatumatta loputtomiin selitysten verkostoihin.
Mutta juuri tämä on kaikkien kysymysten ydin: mihin me vastaamme, kun vastaamme (tai luulemme vastanneemme) kysymykseen, joka koskee ikuisuutta - kun oletamme tarkastelevamme asioita ikuisuutta silmälläpitäen - sub specie aeternitatis?
*
Otetaan vielä hieman humoristiseksi esimerkiksi eräs Wienin piirin kantava voima Otto Neurath, joka väitti, että Wittgensteinin 'Siitä, mistä ei voi puhua, on vaiettava', vaikuttaa mystiseltä ja metafyysiselta ilmaisulta, joten hän ei sitä hyväksy.
Neurathin mukaan tuosta lauseesta olisi ilmeisesti pitänyt vaieta..;).
Se metafysiikasta ja sen vastustamisesta...
*
Kierrämme siis kielellisesti ja argumentatiivisesti aina jonkinlaista kehää - paitsi jälleen kerran Jaakko Hintikka, joka muuttaa pelin sääntöjä, mikäli ne eivät sovi hänen 'voittostrategiaansa'...
Mutta kuka ottaa tosissaan tyypin, joka pelaa pelin alussa aivan eri säännöillä kuin pelin lopussa..?
Ei kukaan, ellei sitten satu olemaan 'Pantteri-pelin' (peli ilman sääntöjä) spesialisti...
June 7, 2007
Lopun alku...
(Muutoksia 7.6)
"Olen niin helvetin väsynyt ja turhautunut synkkään ja uskon puutteeseen kuihtuvaan turhaan elämään(i).
Toivon, että loppu tulee hyvin nopeasti ja kivuttomasti.
En jää kaipaamaan ketään ja toivon, ettei myöskään minua jää kaipaamaan kukaan: eli että kuolemani otetaan jopa ilolla vastaan! (vrt. Mersault, Sivullinen).
Ilman syytä tulit, ilman syytä lähdet: älä kysy Jumalaa, koska Se/Hän kertoo aina Satuja!
En enää jaksa kuunnella satuja. Halusin totuutta, mutta sain kuulla vain 'satuja' - niin filosofeilta kuin kirjailijoilta - teologeista nyt puhumattakaan.
Loppu, loppu, loppu...mikä kaunis sointu tuolla sanalla onkaan. Jotenkin 'lopullinen' - etten sanoisi...'
Exit. Amen."
***
Alla eri tapoja lopettaa tämä blogi. Jään pohtimaan 'oikeaa' vaihtoehtoa.
***
Teloitus
Teloitus on toimenpide, jolla ihminen surmataan rangaistukseksi jostain rikoksesta. Kylmäveristä avuttoman ja puolustuskyvyttömän henkilön murhaa saatetaan joskus luonnehtia teloitustyyliseksi.
Teloitustapoja
Ampuminen
Hirttäminen
Mestaus
Sahaaminen
Sähkötuoli
Kaasukammio
Myrkky (nieltynä)
Myrkkyruiske
Teilaus
Kivitys
Ristiinnaulitseminen
Polttaminen roviolla
Hukuttaminen
Käärmekuoppa
Kuristaminen
Tunnettuja teloitettuja
Jeesus Nasaretilainen, juutalainen uskonnollinen johtaja ja opettaja
Sokrates, kreikkalainen filosofi
Ludvig XVI, Ranskan kuningas
Kaarle I, Englannin kuningas
Nikolai II, Venäjän keisari
Benito Mussolini, Italian diktaattori
Nicolae Ceauşescu, Romanian diktaattori
Timothy McVeigh, tuomittiin syyllisenä Oklahoman pommi-iskusta.
Saddam Hussein, Irakin diktaattori
Katso myös
Luettelo teloittamisesta kertovista lauluista
"Olen niin helvetin väsynyt ja turhautunut synkkään ja uskon puutteeseen kuihtuvaan turhaan elämään(i).
Toivon, että loppu tulee hyvin nopeasti ja kivuttomasti.
En jää kaipaamaan ketään ja toivon, ettei myöskään minua jää kaipaamaan kukaan: eli että kuolemani otetaan jopa ilolla vastaan! (vrt. Mersault, Sivullinen).
Ilman syytä tulit, ilman syytä lähdet: älä kysy Jumalaa, koska Se/Hän kertoo aina Satuja!
En enää jaksa kuunnella satuja. Halusin totuutta, mutta sain kuulla vain 'satuja' - niin filosofeilta kuin kirjailijoilta - teologeista nyt puhumattakaan.
Loppu, loppu, loppu...mikä kaunis sointu tuolla sanalla onkaan. Jotenkin 'lopullinen' - etten sanoisi...'
Exit. Amen."
***
Alla eri tapoja lopettaa tämä blogi. Jään pohtimaan 'oikeaa' vaihtoehtoa.
***
Teloitus
Teloitus on toimenpide, jolla ihminen surmataan rangaistukseksi jostain rikoksesta. Kylmäveristä avuttoman ja puolustuskyvyttömän henkilön murhaa saatetaan joskus luonnehtia teloitustyyliseksi.
Teloitustapoja
Ampuminen
Hirttäminen
Mestaus
Sahaaminen
Sähkötuoli
Kaasukammio
Myrkky (nieltynä)
Myrkkyruiske
Teilaus
Kivitys
Ristiinnaulitseminen
Polttaminen roviolla
Hukuttaminen
Käärmekuoppa
Kuristaminen
Tunnettuja teloitettuja
Jeesus Nasaretilainen, juutalainen uskonnollinen johtaja ja opettaja
Sokrates, kreikkalainen filosofi
Ludvig XVI, Ranskan kuningas
Kaarle I, Englannin kuningas
Nikolai II, Venäjän keisari
Benito Mussolini, Italian diktaattori
Nicolae Ceauşescu, Romanian diktaattori
Timothy McVeigh, tuomittiin syyllisenä Oklahoman pommi-iskusta.
Saddam Hussein, Irakin diktaattori
Katso myös
Luettelo teloittamisesta kertovista lauluista
Subscribe to:
Posts (Atom)