Transsendentaaliargumentti ja rationaalisuus

Seuraavat kaksi pitkähköä sitaattia antavat pätevää selvennystä ja tarkennusta päreeni Kommunikatiivinen ja strateginen toiminta perusideaan.

Kysymyksiä tekstiin "Idealismin paluu" (Pihlström, Sami)

Ote linkistä

Transsendentaaliargumentilla tarkoitetaan argumenttia, joka käsittelee transsendentaalisia ennakkoehtoja. Muodoltaan se on modus ponens tai modus tollens riippuen siitä, mihin asetetaan negaatiot.
Koska kyse on argumentin sisällöstä, on esitetty monia eri näkemyksiä siitä mikä oikeastaan tekee argumentista juuri transsendentaaliargumentin.
Yleensä ollaan kuitenkin yhtä mieltä siitä, että jollain tavalla sen täytyy etsiä välttämättömiä ennakkoehtoja jollekin – näin se eroaa monista tieteellisistä samantyylisistä argumenteista, jotka etsivät esimerkiksi parasta selitystä jollekin ilmiölle (tosin joidenkin mielestä transsendentaaliargumentit ovat vain erityistapaus tällaisista).
Erityisesti pragmatismiin yhdistettynä kyse on tieteellisen tutkimuksen välttämättömistä ennakkoehdoista.

Transsendentaaliargumenttien etu normaaliin argumenttiin nähden on siinä, että se lähtee premissistä, jonka kaikki osapuolet hyväksyvät tai jonka hylkäämistä pidetään mahdottomana – esimerkiksi ”meillä on kokemuksia” tai ”on olemassa merkityksiä”.
Tätä kautta se pelaa vastustajan omilla ehdoilla ja pyrkii osoittamaan, että hän ei voi sitoutua lähtökohtaansa sitoutumatta toisaalta vastustamaansa kantaan.
Kant käytti sitä osoittamaan, että skeptikko, joka hyväksyy ”sisäisen kokemuksen” joutuu väistämättä myös hyväksymään kokemuksen ulkoisista objekteista ja päätyy niin kumoamaan itse oman kantansa.
Tämä transsendentaaliargumenttien epädogmaattisuus on kuitenkin asetettu kyseenalaiseksi. Esimerkiksi Oskari Kuusela argumentoi Transsendentaalifilosofia ja naturalismi –symposiumissa, että transsendentaaliargumentti pakottaa (dogmaattisesti) skeptikolle tietyn tiukasti määrätyn käsityksen esimerkiksi tiedosta.
Kuitenkin muun muassa Wittgensteinin kielipelien perusteella voidaan sanoa, että ei ole mitään tyhjentävää tiedon määritelmää. Näin skeptikko huijataan Kuuselan mukaan hyväksymään jotain, mitä hänen ei tarvitsisi tosiasiassa hyväksyä.
Keskustelu aiheesta käy yhä vilkkaana.

RATIONAALISUUS (Markku Huttunen, MJH)

Rationaalisuutta koskevista teksteistä ei ole puutetta; esimerkiksi Agassin ja Jarvien (1987) toimittama "Rationality: The Critical View" sisältää peräti 29 artikkelia 20 eri kirjoittajalta. Aihe on kiistanalainen, vaikka rationaalisuuden fundamentaalisuutta ja välttämättömyyttä ideaalina ei voinekaan kieltää:

One cannot seriously ask "Why should I value rationality?" without already valuing rationality, for to ask the question seriously is to seek, and to commit oneself to, reasons which might answer the question. This shows, I think, that rationality is in an important sense self-justifying; to ask about its rational status is eo ipso to commit oneself to it. (Siegel 1988, 167.)

Rationaalisuus ei siis ole mikä tahansa ideaali. Vastaavanlainen transsendentaaliargumentti voidaan tarvittaessa rakentaa osoittamaan spesifimmin, että rationaalisuuden valinta edeltää mitä tahansa ideologista valintaa, eli että rationaalisuuden "valinta" ei ole ideologinen valinta (ks. Siegel 1987b).
Rationaalisuuden ytimenä on perusteista riippuvuus ( esim. Römer 1983) tai "commitment to evidence" (Siegel 1985); voisi varmaan puhua yksinkertaisesti perusteltavuudesta. Toisessa yhteydessä - vastatessaan kriitikoille - Siegel luonnehtii näkemystään rationaalisuudesta seuraavaan tapaan:

My conception of rationality is minimalist, gradualist, and fallibilist... minimalist in that it involves nothing more than reasons and their ramifications. For a person to be rational, she must believe and act in accordance with reasons. For a belief or act to be rational, it must be sanctioned by reasons. For an institution or area of inquiry to be rational, it must organize its collective activities in accordance with, and conduct those activities in light of, a commitment to reasons and evidence... This conception is gradualist in that the rationality of persons, beliefs, actions, institutions, and areas of inquiry is conceived to be a matter of degree. I am rational to the extent that I believe and act on the basis of reasons which I have appropriately evaluated. A belief or action is rational to the extent that it is sanctioned by reasons... Finally, this conception is fallibilist in that our judgments of rationality (of persons, beliefs, actions, etc.) can be mistaken and can be rationally revised in light of further evidence and reflection. Here it is crucial to distinguish between rationality and our estimates of it, just as we distinguish between truth and our estimates of it. (Siegel 1988b, 271-2.)

Voidaan huomata, että on "eripaksuisia" rationaalisuuden luonnehdintoja. "Paksuimmat" rationaalisuuskäsitykset pyrkivät kokoamaan kaiken saman katon alle, mikä päällisin puolin olisikin luontevaa (Tranøy 1980, 193). Toisaalta on kuitenkin esitetty varoituksen sanoja asioiden liiallisesta sekoittamisesta joko siksi, että yhteinen perusta katoaa helposti, tai jopa moraalisista syistä:

An emphasis on the identity between scientific and ethical rationality, as well as the tendency to blur the distinction between factual judgments and value judgments takes place in totalitarian societies when governing powers tend to increase their control over the life of all citizens using spiritual, ideological means. (Markovic 1980, 83.)

Rationaalisuuden luonnehdintojen "paksuuksista" voidaan myös puhua rationaalisuuden "tasoina" tai "lajeina". Dagfinn Føllesdal (1986, 111-4) erottaa neljä rationaalisuuden "lajia": rationaalisuus loogisena konsistenssina, rationaalisuus uskomusten perusteltavuutena, rationaalisuus arvojen perusteltavuutena sekä toiminnan rationaalisuus. Mario Bunge (1987, 5-8) puolestaan erottaa peräti seitsemän rationaalisuuden "tasoa", "rationaalisuuden käsitettä" tai "rationaliteettia", joista edellinen on aina seuraavan presuppositio: käsitteellinen, looginen, metodologinen, epistemologinen, ontologinen, arvo- ja käytännöllinen rationaalisuus [näistä hiukan lisää Mauri Åhlbergin tulkitsemana].
"Täysi rationaalisuus" edellyttäisi kaikkien seitsemän tason "tyydyttämisen", mikä käytännössä toteutuu harvoin (mt., 14) ja johtaa helposti rationaalisuuden käsitteen - yhteisen perustan - katoamiseen. [Jürgen Habermasin ajatuksista rationaalisuudesta Ronald Barnettin mukaan, ja Barnettin omista ajatuksista erityisesti korkeakoulutuksen kontekstissa.]

... toisin kuin epistemologiseksi (tai metodologiseksi) anarkistiksi mainittu Paul Feyerabend ja moni muu näyttää ajattelevan, käsitteen synnyn lokaalisuus - rationaalisuuttakin on alettu painottaa tiettynä aikana ja tietyssä paikassa - ei suinkaan sinänsä kiellä sen universaalisuutta:

A criterion could be both a reflection of a given culture's interests and universally valid. Thus, to deny the universal validity of a criterion, it is not sufficient to display its historical origin in a contingent practice of a particular culture. (Lacey 1986, 146.)

Päättely käsitteen tai kriteerin synnyn tai esiintymisen lokaalisuudesta sen yleispätevyyden kieltoon on tyypillinen tieteensosiologinen virhepäätelmä. Siinä näkyy empiirisen tieteentutkimuksen periaatteellinen kyvyttömyys käsitellä normatiivisia kysymyksiä. Tieteensosiologin (tai -historioitsijan tai -psykologin) näkökulmastahan 'tieteellinenkään' ei voi tarkoittaa muuta kuin 'tieteessä esiintyvää' (ks. esim. Kaukonen 1987, 117; s. 17).

Yhtäkaikki näyttää siltä, että rationaalisuudesta on vaikea sanoa paljoa ajautumatta käsitteen, yhteisen perustan, etsinnän kannalta tuhoisiin kiistoihin. Useimpien kirjoittajien mielestä rationaalisuus tarkoittaa ainakin perusteltavuutta tai perusteista riippuvuutta.
Perusteltavuus puolestaan tarkoittaa usein jotakin enemmän kuin pelkkää loogista konsistenssia tai koherenssia (esim. Føllesdal 1986, 112), joskin on myös näkemyksiä, jotka irroittavat perusteltavuuden loogisuudesta (ja sitä kautta luultavasti rationaalisuudesta) (esim. Barnett 1990, 116).

Rationaalisuudesta kasvatustavoitteena

*
-===glossarium philosophia===-
Taylor: The Validity of Transcendental Arguments
The Heuristic Aspect of Transcendental Arguments