(lisäys 3.10)Otan ilolla vastaan tämän blogin - Historian siipien havinat - (itsekin historian alkeita opiskelleena), vaikka kantani historiantutkimukseen on hieman samankaltainen kuin Nietzschellä (joka filologina oli myös jonkin sortin historioitsija hänkin): liika on liikaa.
(Historian hyödystä ja haitasta elämälle, 1873).
Nietzsche vertasi aikansa historiabuumia ihmiseen, joka syö lisää, vaikkei olisi nälkä.
Muistakaamme tässä yhteydessä, että kuuluisa kulttuuri-/sosiaalihistorioitsija Jacob Burckhardt oli Nietzschen vanhempi professorikolleega Baselin yliopistossa, ja että Nietzschen paras ystävä oli samoin kolleega Baselin yliopistosta - kirkkohistorian professori Franz Overbeck, jolla Nietzsche tarkistutti esim. joitain Tertullianuksen tekstejä, joita hän käytti Moraalin alkuperästä-pamfletissaan.
*
Julkisuuden tarpeellisuus akateemisessa bloggaamisessa on sekin hieman ambivalentti juttu, mutta kritiikkini ei kohdistu niinkään sinun kannanottoosi vaan perustuu omaan skeptisyyteeni koko internet-keskustelufoorumin oletetusta "vapaudesta" ja "syvällisyydestä."
Kyllä kaikki todella erinomainen on aina yhtä vaikeaa kuin harvinaistakin (Spinozalta) - ja siten myös hieman "esoteerista."
Ei julkisuushakuisuus tai julkisuus ylipäätään, suosiosta puhumattakaan takaa vielä muuta kuin populaariglorian - "idols-effektin", joka tyydyttää ihmisten loputonta uteliaisuutta sensaatiohakuisuutta.
Annan esimerkin.
Vaikken kovin hyvin tunnekaan esim. evoluutioguru Richard Dawkinsin tuotantoa, näkisin, että hänen saamansa tavaton julkisuus johtuu pitkälti muista seikoista kuin nimenomaan hänen esittämistään faktoista, joissa ei tieteenfilosofisesti ole mitään uutta. Samaa vääntöä eri paketissa (uusiin havaintoihin vedoten).
Mutta juuri tämä vakuuttuneisuuteni asioiden perimmäisestä muuttumattomuudesta paradoksaalisesti lähentää minua historiaan.
Voimme oppia historiasta, että vaikka diakronisesti, lineaarisen ajan puitteissa kaikki näyttääkin muuttuvan valtaisasti varsinkin modernisaation myötä, niin ne perenniaaliset eli ikuiset ("synkroniset") ongelmat, joihin ihminen törmäsi sekä yhteiskunnallisesti, ympäristöllisesti että viimein kirjoitetun kielen puitteissa, eivät sisimmältään ole muuttuneet yhtään miksikään vuosituhansien saatossa.
Sivistys on vain ohut kerros, jonka alla piilevät samat biologis-evolutiiviset voimat kuin aina ennenkin (miten ne sitten määritelläänkin).
Ja tämän me kyllä voimme oppia historiasta, mutta enpä usko sen auttavan "pelastamaan maailmaa", koska tuo oppi=tiedon hankinta ei muuta käyttäytymistämme.
Oppimisprosessi jää siis kesken: tieto ei muutu ymmärryksen kautta pitkän tähtäimen seurauksiltaan järkeväksi toiminnaksi.
Ihminen on ajautunut omien toimiensa kautta ympäristökriiseihin koko olemassaolonsa ajan - alkaen nyt vaikka Eufratin ja Tigriin patosäännöstelyn seurauksista ja puuston järjettömästä hakkuusta muinaisessa Mesopotamiassa.
*
Kuten edellä sanoin - Dawkinsin suosio ei johdu niinkään faktoista kuin hänen retoriikastaan (3.10 - aivan sama pätee myös kilpailevan evolutionistisen koulunnan edustajaan Stephen Jay Gouldiin), jota ymmärtääkseni tulkitaan populaaritasolla melko lailla toisin kuin, mitä tämä superreduktionistinen ääridarwinisti kausaliteetin palvonnassaan haluaisi.
Dawkinsin perusongelma on kuitenkin aivan sama kuin historioitsijan eli kaikkien niiden, jotka ovat tekemisissä AIKAAN sidotun tutkimuksen kanssa: KAUSALITEETTI (eli ajaton=historiaton=universaali lainalaisuus).
Jos nimittäin ei päästä yhteisymmärrykseen edes siitä, mitä kausaliteetilla lopulta tarkoitetaan, ja miten se tulee erottaa funktionaalisuudesta (miksei myös korrelaatiosta), ei tietämyksellämme ole mitään relevanttia pohjaa filosofin näkökulmasta tarkastellen.
*
Aikaan sidottu tutkimus - historia par excellence - ei ole minulle tiedettä vaan tragikoomista teatteria, jonka viimeinen näytös kirjoitetaan aina uusiksi - huolimatta siitä, että loppuratkaisu on aina sama.
Mutta kiitos Sedis - ja muut tekijät - tämä blogi tulee tarpeeseen. Kukapa ei haluaisi herkutella - silloin tällöin...
*
Kts. myös RAUNO RÄSÄNEN: Second Coming, 2.10
*
Burckhardt
Jacob Burckhardt
Franz Overbeck
Evoluutiobiologian hiljainen taustavaikuttaja
http://www.culture.gr/2/21/211/21107a/e211ga02.html.
7 comments:
Dawkins ei nyt ole tiedemiehenä niittänyt mainetta, vaan popularisoijana. Kuninkaalliseen tiedeakateemiaankin hänet valittiin vasta äskettäin juuri ansioistaan populärisoijana.
No sitähän mä juuri tarkoitin.
Mutta olennaista on myös, että juuri Dawkinsiin personifioituu nykyajan ääridarwinistinen evolutionismi, jonka mukaan geenin kausaalinen vaikutus on ehdotonta.
Toisin sanoen koko evoluutio on palautettavissa/redusoitavissa yksinomaan geenin kopioitumisprosessiksi.
Ja jos tämä ei mene kaaliin, niin adaptaatio-käsitteellä on kätevää "tilkitä" ja tulkita ilmiöitä, jotka eivät tunnu millään palautuvan biologiseen evoluutioon.
Mutta - esim. 2002 kuollut Stephen Jay Could edustaa evolutionismin toista koulukuntaa, jonka mukaan sattumalla ja ympäristötekijöillä on merkittävämpi vaikutus kuin geenin kausaaliseen kaikkivaltiuteen uskovat haluavat korostaa ("kirjanpito" - ei kausaalinen alkuperä - geenin metaforana).
Mutta tällainen ajattelutapa on "myrkkyä" Dawkinsille, jonka mukaan se kääntää päälaelleen itse geneettisen syy-seuraussuhteen - ikäänkuin geenin "takana" olisi vielä jokin "tuntematon tieto", jota sen pitäisi ylöskirjata, ja joka vaikuttaa siihen perimmäisesti.
*
Seuraavassa pari suomenkielistä juttua aiheesta.
"Darvinistit sodassa"
http://www2.helsinginsanomat.fi/klik/arkisto/darwin97/darwin97.html
*
"Keskeneräiseksi jäänyt keskustelu raskaan sarjan darvinistin kanssa"
http://www.skepsis.fi/lehti/2003/2003-2dawk.html
http://www.tsv.fi/ttapaht/036/Tammisalo.pdf
Tässä tiivis ja informatiivinen katsaus aiheeseen.
Ei Gouldkaan ollut muuta kuin paleontologi, eivätkä hänen teoriansa ole tiedemiesten suosiossa.
"Mutta olennaista on myös, että juuri Dawkinsiin personifioituu nykyajan ääridarwinistinen evolutionismi, jonka mukaan geenin kausaalinen vaikutus on ehdotonta."
Ei Dawkins sentään tuollaista ole väittänyt. Kaikille on selvää, että esim. miten ihmisen tietty käytös liittyy tiettyyn geeniin ympäristöstä ja tietysti muista geeneistä. Esim. on selvää, etteivät lihavuusgeenin omistajat välttämättä aina ole lihavia.
No mitä se Dawkins sitten väittää?
Jos hän vetoaa geenin puolesta "todennäköisyyksiin", joita voimme päätellä havainnoista, tämä asenne vesittää (se on metodologinen slippery slide/slope) hänen oman geenikeskeisen kantansa.
Jos hän alkaa puhua "geenin periaatteesta" ikäänkuin imperatiivina, hän unohtaa empirian ja ryhtyy filosofiksi.
Siis - mitä Dawkins lopulta väittää? Mitä hän tarkoittaa geenillä? Tell me - please!
*
Mutta me emme pääse kielestä muuhun kuin toiseen kieleen. Ei myöskään Dawkins, ellei hän sitten julistaudu "profeetaksi."
Ja tämä on syvällisintä, mitä voimme tieteenfilosofiasta oppia olematta silti pelkkiä tekstualisteja (derridalaisia).
No mitä se Dawkins sitten väittää?
Jos hän vetoaa geenin puolesta "todennäköisyyksiin", joita voimme päätellä havainnoista, tämä asenne vesittää (se on metodologinen slippery slide/slope) hänen oman geenikeskeisen kantansa.
Miten niin? Ja mitä vesittäminen tässä yhteydessä tarkoittaa?
"Mutta me emme pääse kielestä muuhun kuin toiseen kieleen. Ei myöskään Dawkins, ellei hän sitten julistaudu "profeetaksi."
Häh?
Ja tämä on syvällisintä, mitä voimme tieteenfilosofiasta oppia olematta silti pelkkiä tekstualisteja (derridalaisia).
Tästä kaikki tieteenfilosofit, joille tieteen tekijätkin antavat arvon, ovat eri mieltä. Eikö ole muuten kummallista, että jokainen jolla on arvosana luonnontieteissä tai matematiikassa ovat eri mieltä.
Tässä on kaksi mahdollisuutta:
1) Luonnontieteilijät oppivat jotakin heidän vuosia kestävässä vaativassa koulutuksessaan.
2) Luonnontieteellinen koulutus vinouttaa ihmisen käsitystä tieteestä niin, että se tekee hänet sokeaksi ei-matemaattisen teorian hienouksille, jotka koskevat matemaattisia teorioita.
Itse veikkaan vaihtoehtoa 1. Minusta
tämän ikuisuuskiistan ratkaisu olisi se, että myös ei-matemaattiset filosofit suorittaisivat arvosanan matematiikassa, jotta he voisivat sitten paremmin kritisoidan luonnontieteitä.
Näköjään sinut voi niputtaa samaan kastiin kaikkien muiden superreduktionistien kanssa.
Siitä vaan. Lopetan omasta puolestani tämän jauhamisen Nietzschen provosointiin: "Täydellistynyt (luonnon-) tiede merkitsee katastrofia elämän kannalta."
Ja edellistä väitettä ei ole tarvis todistaa.
Se, joka vähänkin ymmärtää ihmisen ekologista abnormaaliutta ja psykokulttuurista antropologiaa, tietää, ettei tässä tarvita kumoamisia tai todistamisia.
Ihmiskunnan ruutitynnyrin sytytyslanka on palanut jo pitkään...
Siinä mitkään matemaattis-luonnontieteelliset tutkimukset ja/tai spekuloinnit auta. Päinvastoin!
Teknologia synnyttää aina enemmän ongelmia, kuin mitä se kykenee ratkaisemaan.
*
Eikä humanisteista ole tämän tuhon pelastajiksi sen vertaa.
Konerunoilijat aikamme huipputaiteilijoina...voi ei!
No - ainakin siinä personifioituu meidän aikamme teknologian täydellinen latteus ja syvyydettömyys...
Elän tosiaankin paljon mieluummin 1800-luvulla kuin 2000-luvulla - sekä filosofian, luonnontieteen että taiteen ja ylipäätään kulttuurin suhteen.
Post a Comment