Olen perehtynyt melkein kaikkiin asioihin ja ymmärrän niitä, jos vain haluan. Ainoastaan omat tekoni, tunteeni ja naisen logiikka ovat jääneet minulle mysteereiksi.
Hienoja kuvia. Hieno kirja. Kyllä se Tolstoin vaikutus on suuri. Aikoinaan luin minäkin pelkästään venäläisiä klassikoita. Osasyynä oli varmaankin se, että olin valinnut estetiikan cumun pääalueeksi Venäjän kirjallisuuden.
Tsehov oli kuitenkin läheisempi. Johtui varmaankin Kaliman ohjaamista näytelmistä, joita ehdin nähdä. Pirkko
Lupasin (mm.) itselleni vajaa kymmenen vuotta sitten, että "pahimman" filosofia-buumini jälkeen luen tietyt - nuorempana kesken tai lukematta jääneet romaanit, ja Anna Karenina oli ehdottomasti yksi niistä.
Nyt on menossa 1000 sivun projekti Tsehovin novelleja. Tsehovin näytelmät luin jo hieman aiemmin.
* Nuorena olin suuntautunut eksistentialismiin, mutta kyllähän Dostojevski, Nietzsche ja Camus, miksei myös varauksin Sartre - ovat edelleen sankareitani.
Klassisempia romaaneja pidin tylsinä, mutta enpä pidä enää.
(Merkillistä kyllä - jaksoin tuona aikana lukea esim. Thomas Mannin Buddenbrookit ja jopa pidin siitä. Mannin Tohtori Faustus vuonna 1987 oli tietysti jo Nietzschenkin takia mind-blasting lukuelämys.)
Postmoderni hörhöily kiinnostaa enää vain kuriositeetin ja kokeilumielen vuoksi, mutta kyllä se pääosin vaikuttaa minusta jo aikoja sitten "kuolleen tunteen lämmittelyltä" - käytännössä vähän niinkuin supermodernin flipperin peluulta...
"The thrill has gone" - mutta Tolstoilta löytyy yhä vielä "henkeä", ja esim. Tsehovin novelli "Aro" on sekin kuin elävä maalaus.
2 comments:
Hienoja kuvia. Hieno kirja. Kyllä se Tolstoin vaikutus on suuri. Aikoinaan luin minäkin pelkästään venäläisiä klassikoita. Osasyynä oli varmaankin se, että olin valinnut estetiikan cumun pääalueeksi Venäjän kirjallisuuden.
Tsehov oli kuitenkin läheisempi. Johtui varmaankin Kaliman ohjaamista näytelmistä, joita ehdin nähdä.
Pirkko
Lupasin (mm.) itselleni vajaa kymmenen vuotta sitten, että "pahimman" filosofia-buumini jälkeen luen tietyt - nuorempana kesken tai lukematta jääneet romaanit, ja Anna Karenina oli ehdottomasti yksi niistä.
Nyt on menossa 1000 sivun projekti Tsehovin novelleja. Tsehovin näytelmät luin jo hieman aiemmin.
*
Nuorena olin suuntautunut eksistentialismiin, mutta kyllähän Dostojevski, Nietzsche ja Camus, miksei myös varauksin Sartre - ovat edelleen sankareitani.
Klassisempia romaaneja pidin tylsinä, mutta enpä pidä enää.
(Merkillistä kyllä - jaksoin tuona aikana lukea esim. Thomas Mannin Buddenbrookit ja jopa pidin siitä.
Mannin Tohtori Faustus vuonna 1987 oli tietysti jo Nietzschenkin takia mind-blasting lukuelämys.)
Postmoderni hörhöily kiinnostaa enää vain kuriositeetin ja kokeilumielen vuoksi, mutta kyllä se pääosin vaikuttaa minusta jo aikoja sitten "kuolleen tunteen lämmittelyltä" - käytännössä vähän niinkuin supermodernin flipperin peluulta...
"The thrill has gone" - mutta Tolstoilta löytyy yhä vielä "henkeä", ja esim. Tsehovin novelli "Aro" on sekin kuin elävä maalaus.
Post a Comment