Olen perehtynyt melkein kaikkiin asioihin ja ymmärrän niitä, jos vain haluan. Ainoastaan omat tekoni, tunteeni ja naisen logiikka ovat jääneet minulle mysteereiksi.
Sun Tzun sotataidon opetukset ovat kuin horoskooppi. Jälkeenpäin voi sanoa, että juuri tuo osui, mutta edeltäpäin on mahdotonta tietää mitä tällä kertaa. Ainoa opetus niissä on skeptisyys: mikään ei ole sitä miltä näyttää.
Karman lakia Wikipediasta kertasin, enkä voi siihen sanoa kuin "ihminen uskoo sen, mitä ihminen toivoo." Lehmäksi syntyneelle uskominen on varmaan helpompaa kuin meille sioille.
Ja että itse en tekojen syys-seuraussuhteita millään pysty noin yksioikoisesti ajattelemaan. Oman onnnensa seppänä oleminen on liioittelua, vaikka omalla takomisella on merkitystä.
Humanistinen eliitti saa syyttää halveksunnasta vain itseään. Heitä ei kompremettoinut postmodernismi ja purkitetun kakan ihailu taiteena vaan pelkuruus ja laumasieluisuus, jolla he valjastivat tämän kaiken puolustamaan vasemmistolaista politiikkaa, joka takasi tulonsiirrot, joilla heidän työpaikkansa ja instituutionsa pidettiin pystyssä.
Luonnontieteellis-teknisestä näkökulmasta näiden risupartaisten niinkuttelijoiden ja pyhyyden kokijoiden pilkkaaminen oli naurettavan helppoa jo harrastuspohjalta. Kiinnostavaa kuitenkin oli, että samalla tämä aukaisi tien horoskooppien kaltaiselle vapailla analogioilla eteneville yksityisajatteluille kuten persoonallisuustypologiaan (josta varmaan vanhana psykiatrian ammattilaisena ajattelet yhtä korkeasti kuin minä.)
Samoin vaikka filosofian opiskelu olikin selkeää hörhöilyä ja poseerausta, että sosiaalinen statukseni kestää hyödyttömäksi rupeamisen, niissä porukoissa ajateltiin, että jotain jumalan olemassaoloa pohdittiin viimeksi 300 vuotta sitten ja silloinkin tavalla, jolla yritettiin paikata ontologian vuotavaa perälautaa eikä entiteettinä, joka antaa lohtua ja parta väpättäen kieltää käyttämästä kondomia.
Kaikella on aikansa ja jokainen meemi ja liike rappeutuu kansanuskoksi ja Gemeinschaft-yhteisöksi. Se pitää hyväksyä ja mennä itse eteenpäin. Onneksi en ole itse koskaan erityisemmin kaivannut yhteisöä, johon voisin jäädä pysyvästi.
6 comments:
Tyyli vain jatkuu ja kenties paranee.
-U
Sun Tzun sotataidon opetukset ovat kuin horoskooppi. Jälkeenpäin voi sanoa, että juuri tuo osui, mutta edeltäpäin on mahdotonta tietää mitä tällä kertaa. Ainoa opetus niissä on skeptisyys: mikään ei ole sitä miltä näyttää.
Lisään vielä, että tiedän kenraali Airon opusta arvostaneen. Sähäkkyyttä ja luovuutta, kaavoista irroittautumista siitä ammensi menestyksekkäästi.
Ovatko Sun Tzu opit jälkiviisautta vai jälkityhmyyttä? Onko karman laki jälkiviisautta vai jälkityhmyyttä?
Karman lakia Wikipediasta kertasin, enkä voi siihen sanoa kuin "ihminen uskoo sen, mitä ihminen toivoo." Lehmäksi syntyneelle uskominen on varmaan helpompaa kuin meille sioille.
Ja että itse en tekojen syys-seuraussuhteita millään pysty noin yksioikoisesti ajattelemaan. Oman onnnensa seppänä oleminen on liioittelua, vaikka omalla takomisella on merkitystä.
Humanistinen eliitti saa syyttää halveksunnasta vain itseään. Heitä ei kompremettoinut postmodernismi ja purkitetun kakan ihailu taiteena vaan pelkuruus ja laumasieluisuus, jolla he valjastivat tämän kaiken puolustamaan vasemmistolaista politiikkaa, joka takasi tulonsiirrot, joilla heidän työpaikkansa ja instituutionsa pidettiin pystyssä.
Luonnontieteellis-teknisestä näkökulmasta näiden risupartaisten niinkuttelijoiden ja pyhyyden kokijoiden pilkkaaminen oli naurettavan helppoa jo harrastuspohjalta. Kiinnostavaa kuitenkin oli, että samalla tämä aukaisi tien horoskooppien kaltaiselle vapailla analogioilla eteneville yksityisajatteluille kuten persoonallisuustypologiaan (josta varmaan vanhana psykiatrian ammattilaisena ajattelet yhtä korkeasti kuin minä.)
Samoin vaikka filosofian opiskelu olikin selkeää hörhöilyä ja poseerausta, että sosiaalinen statukseni kestää hyödyttömäksi rupeamisen, niissä porukoissa ajateltiin, että jotain jumalan olemassaoloa pohdittiin viimeksi 300 vuotta sitten ja silloinkin tavalla, jolla yritettiin paikata ontologian vuotavaa perälautaa eikä entiteettinä, joka antaa lohtua ja parta väpättäen kieltää käyttämästä kondomia.
Kaikella on aikansa ja jokainen meemi ja liike rappeutuu kansanuskoksi ja Gemeinschaft-yhteisöksi. Se pitää hyväksyä ja mennä itse eteenpäin. Onneksi en ole itse koskaan erityisemmin kaivannut yhteisöä, johon voisin jäädä pysyvästi.
Post a Comment