Kaksi laupiasta sisarta
Tunnen kaksi suloista tyttöä.
Toinen on Haureus,
toinen Kuolema,
molemmilla antelias syli,
posketkin heleästi rusottavat,
eivätkä kummatkaan
ikineitseelliset, rääsyin verhotut
uumat,
koskaan ole synnyttäneet,
vaikka ovatkin ahertaneet maailman
sivu.
.
Synkkämielinen runoilija, joka vihaa
perhe-elämää,
tuonelan suosikki,
velkaorja, liehakko,
näkee hautausmaan ja ilotalon pyökkikujan
päässä
vuoteen, jonne ei
katumus löydä tietä.
.
Olut ja sänkykamari
kuohuvat kirouksia;
kuin kaksi laupiasta sisarta
ne hoitavat meitä
kaamein nautinnoin, tuskaisin iloin.
.
Etkä jo laskisi minut maisilla
käsilläsi
hautaan, oi Haureus?
Oi Kuolema, kilpasiskonsa
viehkeydessä – etkö jo
istuttaisi kuihtuneen myrtin tilalle mustan
sypressin?
*
Charles Baudelaire: Pahan kukat
*
No comments:
Post a Comment