Miten mitata 'orgaanisen demokratian' (*) laadullinen
pätevyys?
.
Eikö tässä ole esitetty täysin ‘väärä' kysymys, sillä 'orgaaninen
demokratia' [Benoist, Leskinen] ilmenee [tai sen ymmärtääkseni pitäisi ilmetä] aina kansan tahdon välittömänä vaikutuksena, jota ei
minkäänlaisilla ‘edustuksellisilla’ välittäjillä ja/eli mittareilla tule
vieraannuttaa siitä [siis kansasta] itsestään? Näin tapahtuu
nimenomaan liberaali-demokraattisissa edustuksellisissa demokratioissa.
.
Miten orgaaninen demokratia legitimoi itsensä tai
legitimoituu itsessään? Edessämme on uusi kierros Habermasin, Foucault’n ja Carl
Schmittin [vain nämä kolme mainitakseni (**)] kommunikatiivisen toiminnan,
strategis-diskursiivisen pelin ja poliittisen teologian
kysymyksenasettelujen/ratkaisuyritysten parissa.
.
Onko laatu [semantiikkana] ylipäätään
mitattavissa? Onko semantiikka [laatuna] ylipäätään kalkyloitavissa tai edes
jotenkin objektiivisesti ilmaistavissa? Ei ole. Semantiikka ja matematiikka
kuuluvat ontologisesti eri kategorioihin, jopa toisensa poissulkeviin
kategorioihin. Laatu ja semantiikka ovat yhtä aikaa sekä universaalisia
‘mahdottomuuksia’ [‘Jumala ei ilmesty maailmassa’/Wittgenstein Tractatuksessa]
että sosiaalisia konstruktioita [‘kielipelejä’, ‘käsitteen merkitys
(semantiikka) on sen käyttö’/Wittgenstein Filosofisissa tutkimuksissa].
.
Näistä semanttisista ja metodisista lähtökohdista
on laatua pyrittävä ymmärtämään. Fysikaalinen matematiikka voi paljastaa vain
maailman ‘määrälliset’ lainalaisuudet, mutta ei sen ‘laadullista merkitystä’,
koska sellaista ei ole edes olemassa kuin ‘mahdottomuutena’ [Jumalana], joka
sisältyy matemaattiseen kaavaan sitä vähemmän, mitä eksaktimmin tuo kaava
maailmaa kuvaa.
.
Semantiikka on ihmisen tietoisuuden ‘virhe’,
epätäydellisen representaation ‘tuote’, konstruktio, joka katoaa ihmisen
olemassaolon myötä. Kaikki semantiikka on siten ikään kuin itsestään selvää
uskoa vallitsevan käytännön mukaiseen elämänmuotoon aivan samassa mielessä kuin
kaikki puhe Jumalasta on ihmisen puhetta [olipa se uskovaa puhetta tai ei].
.
Analogisesti ajatellen laadun varmennus esim.
orgaanisen demokratian suhteen voi tapahtua vain eräänlaisena
itselegitimaationa, joka ei tarvitse tiedollista oikeutusta tai määrällistä
evidenssiä, koska a] formaali oikeutus ja b] kalkyloiva evidenssi päätyvät aina
a’] loogisen umpikujaan [regressio, ristiriita, kehä ja siihen verrattavat
tautologia, auktoriteetti ja lopulta trivia] tai b’] joko fallibilismiin
[evidenssi ei riitä – vielä?] tai täydelliseen eksaktiuteen [joka ilmaisee
luonnonlain, jonka ainut ‘merkitys’ on sen kausaalisen tapahtumisen eli
säännönmukaisuuksien ja liikelakien kuvaus, josta on poistettu ‘subjektiivinen
intressi’ niin suuressa määrin kuin se vain havainnoivalle subjektille on
mahdollista [ilman että subjekti tekee itsemurhan saavuttaakseen
objektiivisuuden ;\].
.
Koska itselegitimaatio ei voi tapahtua
oikeutuksen/evidenssin pohjalta kadottamatta/menettämättä ‘varmuuttaan’ joko
sitä arvioivan metodin/kriteerin puutteeseen [muodollinen kriteeri ei pysty
arvioimaan sisällöllistä merkitystä, koska sellaista kriteeriä joko ei ole tai
se väistämättä kadottaa merkityksen mahduttaessaan sen Prokrusteen vuoteeseensa]
tai tuohon kriteeriin itseensä sisältyvälle määrällisen vertailun ja/tai
laskusäännön vaatimukselle [enemmistöpäätös Prokrusteen vuotena], täytyy
itselegitimaation osoittaa ‘varmuutensa’ strategis-hegemonisin keinoin
[vallankumous, suora toiminta, kansalaistottelemattomuus] eikä loputtoman
kommunikatiivisen toiminnan määräenemmistöehtoon sidottuna [kyseinen
määräenemmistöehto ei nimittäin mittaa laatua vaan - - ‘määrää’ ;\].
.
Kyynisesti [foucault’laisesti] ajatellen voisi
väittää, että habermasilainen ideaali eli konsensus on käytännössä yhtä kuin
väliaikainen kompromissi ja kompromissi taas on pelkkä modus vivendi, joka
muutetaan ja muuttuu, kun osapuolille tulee otollisempi hetki strategisesti
toisenlaisen [paremman] kompromissin saavuttamiselle. Niinpä myös orgaanisen
demokratian itselegitimaatio, ellei se tapahdu suoran toiminnan kautta, voi
onnistua vain kompromissipelinä, joka tähtää hegemoniaan [Hitler onnistui tässä
pelissä vallan erinomaisesti 1933-34].
.
[jatkan tästä myöhemmin jossain
vaiheessa]
.
(*) Authoritarian democracy has also been called organic democracy by some proponents) http://en.wikipedia.org/wiki/Authoritarian_democracy
.
(**) Koska en vieläkään ymmärrä, mitä Zizek
‘haluaa’ [;\], pidän häntä ‘vain’ loistavana ideologia-kriitikkona
[frankfurtilaisen koulukunnan lacanilais-hegeliläisenä ‘ilmestyksenä’], mutten
mitenkään uutta luovana poliittisena ajattelijana.
*
*
No comments:
Post a Comment