November 22, 2013

Kolme aforismia perjantaille

Elämään sopeutumiseni salaisuus? – Olen vaihtanut epätoivoa kuin paitaa.
.
Idea kärsii, kun sitä syvennetään: niin siltä riistetään viehätysvoima, elämä…
.
Sinä hetkenä, kun uskomme ymmärtäneemme kaiken, alamme muistuttaa murhaajaa.
.
E. M. Cioran
*

2 comments:

Miltton Friidman said...

Ei ihan perjantaille kerinnyt, mutta tässä tulee:

Jälkipohdintoja konservatismin, liberalismin ja libertarismin vertailuun

Rauno Rasanen said...

En ymmärrä, miksi linkkailet kirjoitelmiasi tähän blogiin, Miltton. Mitä haluat todistaa? Ja miksi juuri minulle, joka olen taatusti eri mieltä kanssasi tietyistä yhteiskuntafilosofista ja –poliittisista perusasioista, ja jolta siis tiedät aina saavasi turpaan? Oletko sadomasokisti? - - Luulisi myös, että sinulla on edes pienimässä määrin moraalista itsekritiikkiä pysyä poissa täältä kaiken paskanheittosi jälkeen. Se, että karnevalisoin mauttomat kommenttisi, eli heitin ne takaisin omaan pärstääsi, ei todellakaan tarkoita, että lähden keskustelemaan kanssasi yhteiskuntateorioiden paremmuudesta. Päinvastoin.
.....
Itse asiassa tämä ‘kommentointi’ on kuitenkin ollut varsin paljastavaa libertarismin suhteen, sillä jos libertaristi ei ymmärrä itse hävetä mauttomuuttaan, täytyy vastuutuntoisempien kansalaisten tehdä asiasta selkeät moraaliset johtopäätökset hänen puolestaan. Libertaristeilta kun näyttäisi määrättömässä [ei määrää] ja suunnattomassa [ei suuntaa] negatiivisessa vapaudessaan puuttuvan sisäsyntyinen kyky kokea häpeää: sanalla sanoen heiltä puuttuu omatunto eli taju luonnollisesta kaikkia ihmisiä koskevasta moraalista. Libertarismi [laissez faire] onkin de facto pelkkä yhteiskuntafilosofinen eufemismi, jolla pyritään semanttisen kikkailun avulla mystifioimaan talousrikollisuutta lähenevän epäoikeudenmukaisuuden ja rehellisen yrittäjyyden välinen raja.