November 17, 2009

Peter Sloterdijk - intellektuaalis-populistisen kulttuurirasismin mediajönglööri



(Lisäyksiä ja kofeiinia heti aamutuimaan - klo: 06.50)

I
Slavoj Zizek kertoo haastattelussa, joka löytyy äskettäin julkaistusta, informatiivisesta, ajankohtaisesta ja hauskasta kirjasta: Politiikkaa idiootti! Vastakkainasetteluja Zizekin kanssa mm. seuraavasti:

'Hän [Peter Sloterdijk] on oikeistolainen, mutta pidän oikeistolaisista, kunhan he eivät ole totaalisia idiootteja. Tavatessamme käymme aina saman keskustelun. Hän sanoo, että jos hän voittaa, minut ammutaan. Jos taas minä voitan, hän saa ensimmäisenä menolipun gulagille (s.101)'.
*
Niinpä niin. Pitäisiköhän meidän alkaa kohtapuoliin ryhtyä oikein porukalla ja 'käsityönä' kirjoittelemaan Sloterdijkille, tuolle alunperin kyynisen järjen (muka) kriitikolle, sitä Zizekin lupaamaa (meno?-)lippua vankileirien saaristoon?

Tästä Nietzscheä ja Heideggeria ihailevasta kulttuurihistorioitsijasta ja filosofisesta esseististä on nimittäin viimeistään 2000-luvulla tullut intellektuaalis-populistisella jargonilla ylemmän ja vauraan keskiluokan yhteiskunnallis-taloudellisia etuoikeuksia puolustava sekä yleisesti antihumaanis-sosiaalidarwinistisia arvoja propagoiva mediarasisti.
Mikäli olen ymmärtänyt ymmärtänyt oikein, ei Sloterdijk suorasanaisena mediapersoonana ole avoimesti identifioitunut post-politiikkaan ja sen muka ideologiattomiin poteroihin. - - Toisin sanoen hänelle vastakkainasettelun aika ei ole ohi vaan päinvastoin alkamassa - ja tämähän sopii mainiosti juuri ideologis-poliittisen vasemmistoleirin (erotuksena Michael Hardtin ja Antonio Negrin post-poliittiseen vasemmistoon) ehkä ainoan todellisen 'Don Quijoten' - Slavoj Zizekin ajatukseen siitä, että olemme nykyään väistämättä etenemässä kohti suurempaa aggressiivisuuden aikaa - ja hyvä hyvä niin.
Tosin Zizek kaikessa uhoilussaankin on niin joviaali ja keskustelevaa 'yksinpuhelua' kaikkien kanssa rakastava tyyppi, että en oikein osaa kuvitella häntä ihan oikeasti barrikaadien taakse kotitekoinen kranaatti kourassaan.
Joka tapauksessa - Sloterdijkin (kuten myös Zizekin) rinnalla meidän 'jussi halla-ahomme' ovat oppineisuudeltaan, älyllisyydeltään, luovuudeltaan ja mediataidoiltaan pelkkiä amatöörejä.
*
Pysykää ajan hermolla ja lukekaa tuore, avartavasti syventävä ja 'poliittisesti korrekti' artikkeli aiheesta.

II
German philosopher Peter Sloterdijk defends racist remarks by central banker
By Stefan Steinberg 26 October 2009

The German philosopher Peter Sloterdijk has waded into the controversy surrounding German Central Bank executive member Thilo Sarrazin with an open defence of racist remarks made by Sarrazin in an interview published in a prominent European cultural magazine.

Thilo Sarrazin is a long-time member of the Social Democratic Party and was for a number of years finance senator in the SPD-Left Party Senate coalition in Berlin. Just a few months after his appointment this past summer to the executive committee of the German Central Bank, Sarrazin unleashed a tirade against the poor, the socially deprived and, in particular, immigrant communities in Germany. His interview appears in the latest edition of the cultural magazine Lettre International. (See: “The racist outburst of German Federal Bank executive member Thilo Sarrazin”).

The World Socialist Web Site article noted that in his magazine interview, Sarrazin employed racial stereotypes and “language usually associated with far-right parties… to stir up hatred against the most vulnerable layers of society—the unemployed and poor—and, in particular, against Turkish and Arab residents.”

In his interview, Sarrazin combined racist agitation against foreign “conquerors” with anti-Semitic clichés. He declared: “The Turks are conquering Germany in exactly the same manner as the Kosovars conquered Kosovo: by a higher birth rate. I could accept that when it applied to East European Jews with around a 15 percent higher IQ than the German population.”

Now Sloterdijk, a well-known philosopher and media personality, has publicly defended Sarrazin’s views. In an interview for the forthcoming edition of the German political magazine Cicero, Sloterdijk lambastes those criticizing Sarrazin as opportunists.

“One would think that the circle of German opinion-makers has turned into a cage of complete cowards who complain and chivvy against any deviation from the norms of the cage,” Sloterdijk declares. He goes on to assert that Sarrazin had merely drawn attention to the “undeniable existence of a lack of will to integrate by certain Turkish and Arab milieus in Berlin.”

According to Sloterdijk, even the head of the German Central Bank, Axel Weber, demonstrated that he was not “immune from the plague of opportunism” because Weber made some criticisms of Sarrazin’s remarks after their publication. (In fact, Weber had seen Sarrazin’s text and did nothing to prevent its publication). Sloterdijk concludes that the criticism of Sarrazin’s views by various media commentators shows how “deep we have sunk into the linguistic mire.”

The disingenuous attempt by Sloterdijk to intimate that the debate over the comments made by Sarrazin involves some sort of “linguistic confusion” is absurd. There can be absolutely no confusion over the terms used by Sarrazin.

Anyone familiar with the ideological evolution of Sloterdijk will not be entirely surprised by his comments. Nevertheless, the speed and bluntness with which he has intervened to give his support to Sarrazin are remarkable.

Sloterdijk (62) is currently chancellor of the University of Art and Design in Karlsruhe. He appears frequently on German television, espousing his opinions on a wide range of contemporary ideological and cultural issues.

After completing his university studies, Sloterdijk spent the years between 1978 and 1980 studying under the Indian mystic Bhagwan Shree Rajneesh—a period he has subsequently described as having “irreversible” importance for his later writings. Sloterdijk began publishing a series of essays and philosophical works and first came to wider public attention in 1983, with the publication of his Critique of Cynical Reason (Kritik der zynischen Vernunft).

In this book and subsequent ones, Sloterdijk eclectically draws from the ideas of German thinkers such as Friedrich Nietzsche and Martin Heidegger and from prominent representatives of German critical theory in the twentieth century such as Max Horkheimer and Theodor Adorno.

Echoing Horkheimer and Adorno’s critique of the Enlightenment in their work Dialectic of the Enlightenment, Sloterdijk has sought to bury the Enlightenment, not to praise it. The result is an abstruse, rambling critique of Enlightenment and scientific thought. In common with Heidegger, Sloterdijk implies that Western thought went astray when it embraced the rationalist scepticism of Socrates.

Sloterdijk declares that Enlightenment values in modern times have degenerated and been reduced to “enlightened false consciousness.” “Enlightenment attempts to understand and improve the world have been nullified by the atrocities committed in the twentieth century.” No consistent, materialist analysis of the world and society is possible—all we are left with are shards.

Modern disillusionment in the Enlightenment ideals of rationality, science, equality and justice has grown over into cynicism, he asserts. In the opening chapter of Critique of Cynical Reason, Sloterdijk makes clear that one of the prime candidates for his designation of “enlightened false consciousness” is Marxism.

In line with his rejection of scientific method and historical analysis, Sloterdijk is under no obligation to prove his thesis. He himself says his book should not be taken too seriously.
Adopting the “playful stance” of post-modernist thinkers, he declares his work to be “a labour of entertainment, diversion, amusement: not so much work as relaxation.” The traditional rigours of philosophical thought are dissolved into air by Sloterdijk, who seeks to “reintegrate the truth capacity of literature, satire and art with that of scientific discourse.”

There is not a single original idea to be found in the verbose and self-indulgent arguments that run throughout Critique of Cynical Reason. Not surprisingly, Sloterdijk’s excavation of the Enlightenment concludes that its logical endpoint is the Christian tradition of unhappiness and the nuclear bomb.

Even here, Sloterdijk merely regurgitates the world-weariness and pessimism of one of his mentors, Theodor Adorno, who wrote, “No universal Theory leads from savagery to humanitarianism, but there is one leading from the slingshot to the megaton bomb…”
Purporting to reveal the Enlightenment path, which ends in cynicism, Sloterdijk merely provides a rationale for a cynical outlook.

Sloterdijk’s work, including his swipes at both Marxism and post-1968 “political correctness,” found an appreciative audience in the 1980s amongst a layer of middle-class ex-radicals who had tossed aside their left-wing political and ideological views of the 1960s to concentrate on furthering their own careers and making money.

For some time, Sloterdijk’s own social and political opinions remained buried in the morass of his dense and obtuse texts, but clear signs of a rightward radicalisation of his position emerged in a number of his works written at the cusp of the new century.

In his book Rules for the Human Park (Regeln für den Menschenpark, 1999), Sloterdijk pleaded for an intensified discussion on the implications of genetics and such notions as the regulation of “bio-cultural” reproduction. Sloterdijk’s book caused a controversy for pushing the issue of genetics into the spotlight of public debate for the first time since the crimes committed by the Nationalist Socialists in the name of racial selection.

In Rules for the Human Park, Sloterdijk poses the question whether it is the philosopher’s role to devise “rules for the human park” directed towards the “breeding of elites.” He does not directly answer his own question, but in the book comes down firmly in favour of the Greek philosopher Plato’s vision of a rigidly ordered society based on a dictatorial government drawn from an elite, which exercises absolute control over the population.

In his book Anger and Time (Zorn und Zeit, 2006), Sloterdijk is more explicit in his illiberal views. Sloterdijk declares rage and anger to be the decisive driving forces of human motivation and social action throughout history. He goes on to provide a list of organisations and institutions which, in his opinion, nefariously and illicitly canalise anger. This list of so-called “anger banks” includes revolutionary movements, protest parties, trade unions and religious communities.

At a time when leading politicians, intellectuals and media outlets in Western capitalist countries are warning of a “clash of civilisations” and advocating a new crusade against militant Islamism, Sloterdijk speculates in Anger and Time whether Islamism will take the place of communism in absorbing the “surplus of genocide-willing young men.” He prepares the reader for what he describes as an imminent prospect: “immense conflicts (. . .) which without exception will be instigated by anger collectives and offended civilisations,” and goes on to describe radical Islamism as a “desperate movement of economically superfluous and socially unusable individuals.”

Clearly siding with those seeking to demonise Islamism in the wake of the Iraq war, Sloterdijk is now increasingly turning to Germany itself. In a series of recent comments and interviews, he has castigated the German welfare state system as a form of society, which encourages kleptocracy—theft by the masses.

In the conservative FAZ newspaper in June, Sloterdijk condemned the progressive income tax as “functionally equivalent to socialist expropriation” and referred to a “tendency to reverse exploitation.” The “unproductive,” he claimed, were living at the expense of the “productive,” i.e., top earners and entrepreneurs. He went on to call for the abolition of “obligatory taxes” and for a “revolution of the giving hand,” i.e., a revolution from above aimed at putting an end to the thieving (kleptocratic) tendencies of broad layers of the population.

Sloterdijk’s social Darwinist blathering against the German welfare system, which was developed in the period following the Second World War and has since been significantly undermined by successive German governments, echoes the rants against the poor, sick and disadvantaged by the English bourgeois sociologist Herbert Spencer in the second half of the nineteenth century.

Sloterdijk speaks for a social layer—including an appreciable layer of former middle-class radicals—which fought its way to the top in the 1970s and 1980s. Radicalised to the right by the collapse of the Soviet Union, and in many cases able to make fortunes during the stock market boom at the end of the 1990s, this layer is determined to hang onto its wealth and social privileges at any cost. This process of rightward radicalisation was encouraged by the SPD-Green government of 1998-2005, which opened the sluices for entirely new forms of speculation and wealth for the banks and the rich, while hacking away at the welfare state.

This layer received a shock in the financial crisis of last year, which had major repercussions for their portfolios. Now, however, with the election of the new right-wing coalition in Germany between the conservative union parties and the free market Free Democratic Party, it feels fresh wind in its sails. Sloterdijk is speaking out on their behalf and calling for a revolution from above based on the racist nostrums of a rabble-rouser such as Thilo Sarrazin.

Just over a century ago, the Russian revolutionary Leon Trotsky characterised similar social layers in Germany, who, in the midst of the so-called Golden Age of German imperialism, were avid followers of the philosopher Friedrich Nietzsche.

In his essay on the German philosopher, Trotsky notes that Nietzsche is “the ideologist of a group living as predators at the expense of society but under happier conditions than the poor lumpen-proletariat: the parasite-proletariat of a superior calibre… what ties together all the members of this ill-sorted estate of bourgeois knighthood is… plunder on an immense scale of social wealth without any (we are anxious to underline this) systematic participation in the organised process of production and distribution.”

Sloterdijk is now openly offering his services as spokesman for these modern-day parasites of “offended civilisation” and appealing to the most right-wing and fascistic political forces for a mobilisation aimed at suppressing the working population and the struggle for socialism in the forthcoming “immense conflicts."
*
http://www.wsws.org/articles/2009/oct2009/slot-o26.shtml
*
http://www.google.fi/search?sourceid=navclient&ie=UTF-8&rlz=1T4PCTA_enFI299FI299&q=slavoj+zizek
*
http://woldhek.nl/image/show/618-peter-sloterdijk-1
http://www.psp-tao.de/interview
http://www.ict.mic.ul.ie/websites/2002/Aisling_OMahony/The%20symbols%20of%20Hinduism.htm

14 comments:

Homo Garrulus said...

Oikein hyvä lukea. Olen samaa mieltä, että rasismi tai sanotaanko erottelu on jossain määrin pakostakin tapahtuva; jollain kriteerillähän ihmisiä vaan valitaan ja joillain kriteereillä jätetään pois. Kauneus on arvo, joka on harmillista koska erityisen kauniit ovat vain haluttavia tai kauniita myös vastaanottajan silmälle. Ei voi mitään eikä voi vähätellä: jos jokin suunta on darwinilla toivokaamme, että on mielummin kaunis kuin ruma - ja silti en halua sanoa etteikö rumille ole tilaa; kysehän on aina statuksesta suhteessa johonkin ja rumat joutuvat reuniin ja pääsevät eteenpäin arvoilla tai aivoilla: ei välttämättä kauneudella.

Jotenkin kaikilla on siksi tilanteensa, mahdollisuuksensa ja paikkansa mutta kun kaikki haluavat sinne missä on Kalifikin. Kalifin paikalle.

En pidä jätkän ulkonäöstä silti; jotain ei-symppistä vaikka on filosofi tavallaan. Jotain kovaa, liian älykästä jos voisi sitä sanaa käyttää koska liian älykkäät ovat ihan yhtä pahoja yhteiskunnalle kuin liian tyhmät: kyse on aina kombinaatiosta missä ollaan sekä empaattisia, ihmisystävällisiä tai humaaneja loppupäässä ja sillä lailla eettisiä ja liian älykkäät (brrr, veitsenterävät mutta kypsymättömät) ovat rasite ulkomaailmalle koska viiltävät väärällä lailla uskomusta joka tuntuu uskottavalta mutta on vain kovaa ja raakkaakin.

Hellä sydän, terävät aivot mutta ystävälliset kädet (tahto, osaaminen, kyky) tuovat parhaten yhdessä hyvää tulosta; ei erikseen. Ei kokkikaan katsota siitä, miten hän perkaa kalat vaan miten hän ne valmistaa. Toki torilla ja kauppahalleissa tarvitaan näitä filerausveistä käyttäviäkin...

auno said...

mitä ja miksi ylemmän ja vauraan keskiluokan yhteiskunnallis-taloudellisia etuoikeuksia pitäisi puolustaa? jotta kokonaisuus säilyy? muutos ainakin tulee yleensä ääripäistä eli rikkaista j aköyhistä

ei kuitenkaan ole syytä Otaksua mitään aggressivisuuden aikaa sillä otaksumat yleensä tulevat tapahtumaan. parempi Otaksua jotain Muuta

Anonymous said...

muuten kauniita värit. musta,punainen ja kaunis valkoinen

Anonymous said...

Miksi ihmisia ei voisi jalostaa, ikuista onnellista elamaa..Siksi etta natsit olivat pahoja? Posthuman future, cyborg ihminen. Onko siina ja yhteisollisyydessa ristiriita

ninni said...

http://www.intokustannus.fi/politiikkaaidiootti.html#sisalto

en tiennytkaan etta Suomessa on tallaisia kirjoja, emme olekaan ihan kadotetut

Anonymous said...

Olisi hianoa jos Suomessa olisi paikka - vaikka ihan vaan vaatimaton - josta voisi ottaa kirjoja luettavaksi. Ja tuoda ne sitten, luettuaan, takaisin.

Homo Garrulus said...

On ihmisiä, jotka itse ovat ns. kuivilla ja koska ovat kuivilla (missä keskiluokassa tahansa) se on arvo tai tila, josta on helppo huudella muille, jotka kamppailevat sellaisessa tilassa, minkä nämä valmiiksi pelastautuneet jo oman huvinkin takia laittoi keinumaan. Joten - kuka pärjää missäkin ristipaineessa mutta pahaa rupeaa olemaan kun ns. keskiluokka ja parempikinosaiset valehtelevat kaikenlaista sellaisesta joka juuri haluaisi, että kirjat ovat edes vaatimattoman maan kannalta paikalla. Nyt niitä poistetaan kirjaston kannalta liian ketterästi ja huonot jää ja hyvät poistuu. Minkäköhän takia? Yleisen valheellisen ilmapiirin, jota joku silti tehtaroi koska maassa ei edes auktoriteetit tiedä eikä välitä mitkä asiat ovat fundamentaalisen tärkeitä nimenomaan maalle joka aikoo olla itsenäinen. Ei siis pärjää ikinä jos korkein johto on hipshapulahei ja vähän sinne ja vähän tänne. Joku aikuisuus sentään pitäisi olla.

Yksi lintu ei tee kesää.

ninni said...

http://daronlarson.blogspot.com/2009/11/making-music-with-mind.html

its summer!

Anonymous said...

Puut tekevät tuulenpesiä. Puut, heidän huojuvuutensa. Minä kiipesin kerran kesällä navetan katolle ja putosin sieltä POMP PAM PUMPS alas. Arvaa, sattuiko?

science said...

every breath u take contains atom that was breth by marilyn Monroe http://www.marcuschown.com/quantumintro.htm

n said...

"I teach you the overman. Man is something that is to be overcome. What have you done to overcome him?" n

Anonymous said...

http://www.maxmore.com/becoming.htm täältä fn

Homo Garrulus said...

Titityyyyyyyy godnatt again, tanx rr - olen jäätelökunnossa ensi kesäksi - kun tämä kesi män så fort - mutta oletko sinä pöllö ja öisin ylhäällä? minä en sillä nyt menen taas goisiin gunatt - god natt . God Natt alltså alltså RR min vän - sov sött

Homo Garrulus said...

Hanasaaressa on ilmeisesti kaikkien kuntien postit kuten Stasilla joskus? Minun kunnallinen portaali on kuvattu sieltä, eli Hanasaaren ja Nokian ja Keilaniemen jengi maiskuttaa ihmisten posteja, seuloo, tutkii, ivaa, riivaa, repii, poistaa ja siirtää tietoa.
Ovat aikamoisia. Pitäisikö mainita Hanasaaren omistajille tai siis pääasiallisille järjestäjille? Tulin juuri sieltä ja olivat järjestäneet minulle taksikuskin, joka ei tullutkaan taksikeskuksesta vaan jostain muualta. Hän sekosi täysin kun minä istuin ja sanon, että haluan keskustaan (annoin toisen osoitteen minne minun piti myös päivän aiakana mennä hoitamaan asia). Mies istui hiljaa ja istui hiljaa ja istui hiljaa. Tuijotti eteenpäin ihan kuin helsinkilainen taksikuski ei tietäisi miten ajetaan Katajanokalta keskustaan. Hän ei siis tajunnut mitään miksi en ilmeisesti sanonut Hanasari. Mutta menin sinne minne minun piti - ja sama taksi odottaa käännettynä autossaan eli toisella puolella katua (ei ollut osoite eikä ollut taksiasema) ja näkee kun tulen uudelleen ulos. Minä vilkutin sille ja ihmettelin mitä tämäkin oli. Meinasin ottaa saman taksin uudestaan koska olin jo myöhässä hansaaaresta. Mutta osoittautui, että vaisto sanoi, että älä mene. Ja siksi en mennyt vaan kävelin korttelin ja otin taksin tolpalta kulman takaa.
Mietin mikä juttu oli. Olin soittanut taksiasemalle mutta keskus ei kuulostanut oikealta. Oliko tämä joku jekku?

..

Kun ohjelma oli ohi menin ulos, ja Hanasaaren ulkopuolella oli jälleen ylimääräinen taksi, eli ei kenenkään (ihmisethän soittavat sinne tageja, koska ohjelman loputtua aina joku tarvitsee) mutta ohjelma ei ollut loppu vaan minä lähdin aikaisemmin. Lähdin siis kävelemään Hanasaaren läpi kohti bussipysäkkiä jonka totesin hyväksi kulkuvälineeksi koska olin menossa keskustaan. Minun takana ajoi tuo taksi hiljaan ja perässä mutta en kääntynyt. Sitten se ajoi ohitseni ja näin, ettei siinä ollut ketään. Taksi odotti, että olisi kenties saanut minusta keikan?

Mietin sitä ensimmäistä taksia. MIstä nämä tulevat ja onko heillä laillinen lupa ajaa? Pitääkö laittaa tarkempi seulonta, ettei roistoja pääse hivuttautumaan sekaan?

Joten - kaikenlaista politiikan kulkijaa ja joillain on hunot hermot ja kokevat aina että ovat oikeassa ja kaikki muut ilman muuta väärässä, viisi vuotta, kymmenen vuotta ja viisikymmentä vuotta ja sataviisikymmentä vuotta. Mutta kun demokratia ei niin toimi niin siksi ei voi omia tekniikkaakaan ja jos sen menee tekemään on niin, että jonain päivänä joku hokaa miten jotkut ovat ottaneet etulyönnnin ja operoivat vasten sitä diplomatiaa mitä mm tänään ovat puhuneet EU:n ja Venäjän kesken; valmius ei ole sama kuin supertarkka kontrolli, stalkkaaminen ja pelottaminen jos ei noudata.

Kyse on siis siitä, että herrat pitää tajuta, että yksittäinen pedagogi ei kesää tee vaan tuollainen stalkkaus on paljon vaarallisempi systeemille. Mutta minua on ruvennut askarruttamaan, että tässä ei olekaan itse asia se tärkeä (että saavat ns. kiinni väärin ajattelevia ja liian vapaita ihmisiä kuten DDR:ssä konsanaan) vaan joitakin ihmisiä, joille elämä olisi aivan liian monotonista ja yksisilmäistä,
joten heidän pitää saada vähän aktionia, action, menemällä naisia uhmaamalla eteenpäin ja pitävät itseään kovina kundeina kun voivat rikkoa ihmisten elämää leikkimällä että heillä on siihen oikeus. Ja tämä ei siis ole sitä mitä Reinfeldt ja Putin et co on ajatellut lainkaan; heitä syytetään ihan väärin koska Putin on itse sanonut, että mm ihmisoikeusaktivistien loukkamisessa on ollut nimenomaan heitä vastaan olevat vanhat ryhmät, jotka siis haluavat lyödä uusille politiikoille nenään. Ja sitäkö meidän ns. muuten täysin freessi maailmamme ja tekniikamme yrittää jeesata?
Saako joku ryhmä siis vielä rahaa siitä, että kuljemme kahta suurta, älykästä blokkia vastaan?
Ei kait? Sano, että olen fantasiassani nähnyt unta?

Minä en halua asua Suomessa jos tämä on näin ilkeä ja pelottava maa: minä en ole tehnyt mitään ja joudun vain silti pelkäämään - mistä tämä kaikki tuli?