Kielimafialle tarjosin myöhäiset iltakaffet. Vähän yrmistelivät, etten ollut suoraa päätä kirjoittanut pelkästään tunteistani vaan menin filosofeeraamaan - taas kerran. - - - Totta. Oikeaan osunutta kritiikkiä. - - - Nyt olen yksin (en ollut päivällä, mikä oli minulle 'epäluonollista'), - - kaikki on nyt hiljaa, mikään ei liiku - Klo: 22.00 - Lieviä tarkennuksia 13.6).Yläkuvassa Hamlet pornoilee - anteeksi muhinoi - Ofeliansa kanssa maallisten himojen valtakunnassa. - - Alakuvassa Hamlet sen sijaan on viimeinkin löytänyt ikuisen rakkautensa eli kuoleman maallisen personifikaation. - (Huom. Kyseessä ei ole kuitenkaan Ofelian pääkallo, eikä Hamlet ole nekrofili (vaikka läheltä kyllä joskus liippaa...).
Muutama rivi epäkeskoja sekasikiöitä eli venähtäneitä elliptejä (kirj. Prince Of Fallhill).
I
Ad Dicti
Vetääkö pää täyteen taas kerran ja päästä jonnekin sfääreihin? Miten tylsää. Pitäisikö pikemminkin käyttää kovia huumeita - siis heroiinia ja fundamentalistista kristinuskoa. Viina on litkua minulle niiden rinnalla. Viinasta tulee vain surulliseksi ja pahalle päälle. Skål. - - Krapulat pahenevat vuosi vuodelta. Pitäisi juoda vähemmän kerralla...
II
Fil O' Sophi
Lukeako Nietzscheä, Dostojevskia ja Shakespearea, lumoutuako jälleen Hamletista? Viimein väsyä ja turtua tähän raskaaseen nauruun - kaikkeen elämäntuskaan, kyyniseen huumoriin ja karmeaan traagisuuteen? - - Mutta en saa mistään muualta kirjallisuudesta niin kovia kicksejä kuin näiltä kolmelta. James Joycekin on heidän rinnallaan 'vain' skitsofreeni pelleilijä - 'vastuuton' mies, joka hajoitti kielen syntaksin ja semantiikan eikä jättänyt jäljelle kuin fragmentaarisia kuvia.
Finnegan's Wake ei enää puhu - se sopertelee pimeässä, piirtelee kuvia, näkee näkyjä kuten Hamlet, mutta päinvastoin kuin Tanskan hullu prinssi, Joycelle maailmasta on lopullisesti tullut kieli ja kielestä maailma. Joycella ei ole mitään syvempää sanottavaa - vain viittauksia ja alluusioita. Siksi hänen kielensä voi sanoa ihan mitä vain - kaiken. Ja sitä, joka sanoo kaiken ei voi kukaan ymmärtää. Itse asiassa hän ei silloin myöskään sano yhtään mitään. Vain 'words words words' kuten Hamlet niin ironisen ja itseironisen syvästi oivalsi.
Vain epätäydellinen voi tietää ja kommunikoida. Vain epätäydellisellä on Tahto, ja vain tahtova voi asettaa kysymyksen oikeasta ja väärästä.
Verbaalinero ja intellektuelli - samalla kuitenkin syvästi tahtova - ei ainoastaan kiimainen - Hamlet kuitenkin astui rajan yli ja esitti itselleen - sekä näytellyssä että aidossa hulluudessaan - täydellisiä kysymyksiä. Myös hänen oli siis mentävä hulluuteen asti 'läpinäkyvän olemisen muurin' nähdäkseen, sillä psyykkisesti terve välttää täydellisiä kysymyksiä, täydellisistä vastauksista puhumattakaan. Psyykkisesti täysin terve ei koskaan ole syvä. Hänellä ei ole siihen tarvetta eikä hän sitäpaitsi edes uskalla.
Tällainen varovaisuus on tietysti positiivinen puolustusmekanismi psyykkisen eheyden säilyttämiseksi. Olkaa siis varovaisia! Ajatelkaa siivosti ja hienosti hyvä herrasväki. Välttäkää 'pimeitä paikkoja'. Käyttäkää puuteria ja muuta kosmetiikkaa. Menkää kutsuille ja keskustelkaa uusimmasta idols-tähdestä. Kas siinä teille peili, joka vääristää teidät ja koko olemisen(ne) ah niin kauniiksi. Tuoksukoon ruumisarkkunnekin vain ruusuilta.
Mutta kyetäkseen vastaamaan mielettömän täydellisiin/täydellisen mielettömiin kysymyksiin (sitäpaitsi: miksi ihmeessä ihminen elävänä organismina, tuo Hamletin Tomu, ylipäätään kysyy olemisen mieltä; eikö se ole itsestään selvä juttu: lisääntyä ja kuolla pois!?), kyetäkseen edes vähän rauhoittumaan ja rauhoittamaan itseään, Hamlet tuli takaisin hulluudestaan, jonne Joyce sen sijaan jäi.
Olkoon Joyce minun puolestani nero, mutta odotan itse yhä mieluummin Hamletia ja Godot'a kuin Bloomia ja Odysseusta takaisin kotiin matkaltaan hulluuteen, sillä tiedän, että jopa 'absurdissa' piilee vastaus, koska se implikoi itseensä (kuin rivien väliin) mielekkäitä kysymyksiä, kun taas palindromit ja muut pelkästään kieleen itseensä viittaavat sanaleikit eivät merkitse yhtään mitään!
Tyhjä nauru on aina tyhjää - autistista ja kammottavaa, 'itseään syövää' naurua. - Sen vuoksi dadaismi tyylisuuntana on - käyttääkseni itseironisesti lähes dadaistista ilmaisua - idiootiksi taantuneen nihilistin perverssiä itkua - ei suinkaan hersyvää iloa, joka tunnistaa ja tunnustaa absurdin traagisuutensa sekä siihen annetut mielettömät vastaukset, joiden on kuin onkin tarkoitus lohduttaa sielun yksinäisyyttä!
I
Ad Dicti
Vetääkö pää täyteen taas kerran ja päästä jonnekin sfääreihin? Miten tylsää. Pitäisikö pikemminkin käyttää kovia huumeita - siis heroiinia ja fundamentalistista kristinuskoa. Viina on litkua minulle niiden rinnalla. Viinasta tulee vain surulliseksi ja pahalle päälle. Skål. - - Krapulat pahenevat vuosi vuodelta. Pitäisi juoda vähemmän kerralla...
II
Fil O' Sophi
Lukeako Nietzscheä, Dostojevskia ja Shakespearea, lumoutuako jälleen Hamletista? Viimein väsyä ja turtua tähän raskaaseen nauruun - kaikkeen elämäntuskaan, kyyniseen huumoriin ja karmeaan traagisuuteen? - - Mutta en saa mistään muualta kirjallisuudesta niin kovia kicksejä kuin näiltä kolmelta. James Joycekin on heidän rinnallaan 'vain' skitsofreeni pelleilijä - 'vastuuton' mies, joka hajoitti kielen syntaksin ja semantiikan eikä jättänyt jäljelle kuin fragmentaarisia kuvia.
Finnegan's Wake ei enää puhu - se sopertelee pimeässä, piirtelee kuvia, näkee näkyjä kuten Hamlet, mutta päinvastoin kuin Tanskan hullu prinssi, Joycelle maailmasta on lopullisesti tullut kieli ja kielestä maailma. Joycella ei ole mitään syvempää sanottavaa - vain viittauksia ja alluusioita. Siksi hänen kielensä voi sanoa ihan mitä vain - kaiken. Ja sitä, joka sanoo kaiken ei voi kukaan ymmärtää. Itse asiassa hän ei silloin myöskään sano yhtään mitään. Vain 'words words words' kuten Hamlet niin ironisen ja itseironisen syvästi oivalsi.
Vain epätäydellinen voi tietää ja kommunikoida. Vain epätäydellisellä on Tahto, ja vain tahtova voi asettaa kysymyksen oikeasta ja väärästä.
Verbaalinero ja intellektuelli - samalla kuitenkin syvästi tahtova - ei ainoastaan kiimainen - Hamlet kuitenkin astui rajan yli ja esitti itselleen - sekä näytellyssä että aidossa hulluudessaan - täydellisiä kysymyksiä. Myös hänen oli siis mentävä hulluuteen asti 'läpinäkyvän olemisen muurin' nähdäkseen, sillä psyykkisesti terve välttää täydellisiä kysymyksiä, täydellisistä vastauksista puhumattakaan. Psyykkisesti täysin terve ei koskaan ole syvä. Hänellä ei ole siihen tarvetta eikä hän sitäpaitsi edes uskalla.
Tällainen varovaisuus on tietysti positiivinen puolustusmekanismi psyykkisen eheyden säilyttämiseksi. Olkaa siis varovaisia! Ajatelkaa siivosti ja hienosti hyvä herrasväki. Välttäkää 'pimeitä paikkoja'. Käyttäkää puuteria ja muuta kosmetiikkaa. Menkää kutsuille ja keskustelkaa uusimmasta idols-tähdestä. Kas siinä teille peili, joka vääristää teidät ja koko olemisen(ne) ah niin kauniiksi. Tuoksukoon ruumisarkkunnekin vain ruusuilta.
Mutta kyetäkseen vastaamaan mielettömän täydellisiin/täydellisen mielettömiin kysymyksiin (sitäpaitsi: miksi ihmeessä ihminen elävänä organismina, tuo Hamletin Tomu, ylipäätään kysyy olemisen mieltä; eikö se ole itsestään selvä juttu: lisääntyä ja kuolla pois!?), kyetäkseen edes vähän rauhoittumaan ja rauhoittamaan itseään, Hamlet tuli takaisin hulluudestaan, jonne Joyce sen sijaan jäi.
Olkoon Joyce minun puolestani nero, mutta odotan itse yhä mieluummin Hamletia ja Godot'a kuin Bloomia ja Odysseusta takaisin kotiin matkaltaan hulluuteen, sillä tiedän, että jopa 'absurdissa' piilee vastaus, koska se implikoi itseensä (kuin rivien väliin) mielekkäitä kysymyksiä, kun taas palindromit ja muut pelkästään kieleen itseensä viittaavat sanaleikit eivät merkitse yhtään mitään!
Tyhjä nauru on aina tyhjää - autistista ja kammottavaa, 'itseään syövää' naurua. - Sen vuoksi dadaismi tyylisuuntana on - käyttääkseni itseironisesti lähes dadaistista ilmaisua - idiootiksi taantuneen nihilistin perverssiä itkua - ei suinkaan hersyvää iloa, joka tunnistaa ja tunnustaa absurdin traagisuutensa sekä siihen annetut mielettömät vastaukset, joiden on kuin onkin tarkoitus lohduttaa sielun yksinäisyyttä!
Ylevä ei vaadi mitään muuta kuin kaiken. - Onko dadaismi siis sittenkin ylevyyden eräs 'laji' (hehheh - kaiken voi kääntää perustellusti ylösalaisin).
*
Kielen ulkopuolella on jotain. On pakko olla, jotta kieli voisi merkitä yhtään mitään. Se jokin on - ei suinkaan (empiristien suureksi hämmästykseksi!;]) jokin objektiivinen havainto ulkomaailmasta vaan yksilöllinen emootio, joka muuttuu tahdoksi, siitä ajatukseksi, viimein puheeksi ja kirjoitukseksi. - Joyce yrittää päästä mielekkyyden ja merkityksen kokemuksiin väärästä päästä - ikäänkuin latvasta tyveen: kirjoituksesta kohti tunnetta, vaikka mielekkään ajattelun operaatio voi toimia vain päinvastaisessa järjestyksessä (tiedän: epistemologisesti tämä on kyseenalainen oletus kielen synnystä, mutta okei - todistakoot muut paremmin, toisin - ehkä; - mutta en usko, että pystyvät - en minäkään...).
III
Lord Mas Tur-Bation (suom. R. Inssi Unkku; - Caavo Pajanderin käännös)
Runkatako itsensä kuiviin? Pannako jalatonta hiirtä joka päivä perseeseen? Lilluako irstaudessa kuin kuoriainen sontaläjässä - nautiskellen ja sorminystyröitään nuoleskellen? Olla ihan tosissaan - mutta vain yksilönä, itsekseen, omassa kopissaan kuin Raskolnikov - sitä Saarikosken kaipaamaa 'yhtä eläintä'? Nam. Eikä häpeän häivääkään. - Mutta Saarikoski toivoi hiukan pieleen:- yhteiskunnasta ei tällaiseen, täydelliseen, eläimellisyyteen ole. Ja jos on - se romahtaa omaan sikailuunsa kuten aikoinaan Rooma.- - Se on jo romahtamassa.
Yksilö sen sijaan voi jatkaa, ja hänen täytyykin jatkaa sinuiksi tulemista oman kiimansa kanssa. - - En usko askeesiin, sillä kenenkään fantasiat eivät voi 'pidättäytyä' himosta väkisin. Ja varsinkaan kirkkoisien fantasiat eivät voineet pidättäytyä himosta, niin paljon kuin he askeesia julistivatkin - tai sitten juuri ja nimenomaan tuon pidättäytymisen takia! - Koen olevani Pyhän Augustinuksen rinnalla varsin vähäinen olento - myös perversiivisten mielikuvien 'alalla'. - - Jos/kun himo - Eros - kielletään, se myrkyttää sielun ja muuttuu kalvinistiksi. - - - Mutta minä panen kuin panenkin sinua jalaton hiiri. Vingu siinä sitten. Sekä nautinnosta että tuskasta. Sinä vielä sinä rakastat minua...sano minun sanoneen...
IV
The Hole's Spirit
Mä suuren ilon ilmoitan, maan kansoille nyt tulevan. On Herramme Kristus meille nyt tänään tänne syntynyt.
Jos tämä julistus ei ole hulluuden ja absurdiuden huipentuma, niin ei sitten mikään. - Mutta pitää ehdottomasti huomata, että se on vastaus tarkoin ja harkitusti asetettuun kysymykseen. Kyse ei siis ole mistään palindromista tai muustakaan dadaismista. Hulluudessa on järkeä, mikäli se paremmin mahdollistaa pohdinnat perimmältään tunteen ja tahdon asettamiin ongelmiin eikä lankea leikkimään yksinomaan kokemusta hahmottavan kielellisen logiikan sisäisillä ristiriidoilla ja tautologioilla. - Siten absurdi (kuten uskonnollinen usko) ei ole väärä ja valheellinen ratkaisu olemisen ongelmaan tai pakotie siitä vaan täysin pätevä vastaus, joka sellaisen mielettömyyden kysymiseen ylipäätään voidaan antaa.
Tai - mikäli kokee uskonnon itselleen vieraaksi, on vastattava kuten Hamlet Wittenbergin opiskelutoverilleen ja ainoalle todelliselle ystävälleen Horatiolle juuri ennen kuolleen Ofelian veljen, Laerteen, kanssa käytävää kohtalokasta miekkailumatsia. Tässä lausumassa Hamlet tavallaan yhdistää 'käytännöllisesti' toisiinsa stoalaisen apatian (Seneca) ja 'silleen jättämisen' mystiikan (Mestari Eckhard):
'Valmiina oleminen on pääasia. Koska ei kenellekään jää hyötyä siitä, mitä hän jälkeensä jättää, niin mitäpä siitä, vaikka hän sen ennen aikojaankin jättää: Antaa olla. Tulkoon mitä tulee.'
*
http://eng251.blogspot.com/2007/04/bardcore.html
http://ladderonwheels.blogspot.com/2008_04_01_archive.html
Kielen ulkopuolella on jotain. On pakko olla, jotta kieli voisi merkitä yhtään mitään. Se jokin on - ei suinkaan (empiristien suureksi hämmästykseksi!;]) jokin objektiivinen havainto ulkomaailmasta vaan yksilöllinen emootio, joka muuttuu tahdoksi, siitä ajatukseksi, viimein puheeksi ja kirjoitukseksi. - Joyce yrittää päästä mielekkyyden ja merkityksen kokemuksiin väärästä päästä - ikäänkuin latvasta tyveen: kirjoituksesta kohti tunnetta, vaikka mielekkään ajattelun operaatio voi toimia vain päinvastaisessa järjestyksessä (tiedän: epistemologisesti tämä on kyseenalainen oletus kielen synnystä, mutta okei - todistakoot muut paremmin, toisin - ehkä; - mutta en usko, että pystyvät - en minäkään...).
III
Lord Mas Tur-Bation (suom. R. Inssi Unkku; - Caavo Pajanderin käännös)
Runkatako itsensä kuiviin? Pannako jalatonta hiirtä joka päivä perseeseen? Lilluako irstaudessa kuin kuoriainen sontaläjässä - nautiskellen ja sorminystyröitään nuoleskellen? Olla ihan tosissaan - mutta vain yksilönä, itsekseen, omassa kopissaan kuin Raskolnikov - sitä Saarikosken kaipaamaa 'yhtä eläintä'? Nam. Eikä häpeän häivääkään. - Mutta Saarikoski toivoi hiukan pieleen:- yhteiskunnasta ei tällaiseen, täydelliseen, eläimellisyyteen ole. Ja jos on - se romahtaa omaan sikailuunsa kuten aikoinaan Rooma.- - Se on jo romahtamassa.
Yksilö sen sijaan voi jatkaa, ja hänen täytyykin jatkaa sinuiksi tulemista oman kiimansa kanssa. - - En usko askeesiin, sillä kenenkään fantasiat eivät voi 'pidättäytyä' himosta väkisin. Ja varsinkaan kirkkoisien fantasiat eivät voineet pidättäytyä himosta, niin paljon kuin he askeesia julistivatkin - tai sitten juuri ja nimenomaan tuon pidättäytymisen takia! - Koen olevani Pyhän Augustinuksen rinnalla varsin vähäinen olento - myös perversiivisten mielikuvien 'alalla'. - - Jos/kun himo - Eros - kielletään, se myrkyttää sielun ja muuttuu kalvinistiksi. - - - Mutta minä panen kuin panenkin sinua jalaton hiiri. Vingu siinä sitten. Sekä nautinnosta että tuskasta. Sinä vielä sinä rakastat minua...sano minun sanoneen...
IV
The Hole's Spirit
Mä suuren ilon ilmoitan, maan kansoille nyt tulevan. On Herramme Kristus meille nyt tänään tänne syntynyt.
Jos tämä julistus ei ole hulluuden ja absurdiuden huipentuma, niin ei sitten mikään. - Mutta pitää ehdottomasti huomata, että se on vastaus tarkoin ja harkitusti asetettuun kysymykseen. Kyse ei siis ole mistään palindromista tai muustakaan dadaismista. Hulluudessa on järkeä, mikäli se paremmin mahdollistaa pohdinnat perimmältään tunteen ja tahdon asettamiin ongelmiin eikä lankea leikkimään yksinomaan kokemusta hahmottavan kielellisen logiikan sisäisillä ristiriidoilla ja tautologioilla. - Siten absurdi (kuten uskonnollinen usko) ei ole väärä ja valheellinen ratkaisu olemisen ongelmaan tai pakotie siitä vaan täysin pätevä vastaus, joka sellaisen mielettömyyden kysymiseen ylipäätään voidaan antaa.
Tai - mikäli kokee uskonnon itselleen vieraaksi, on vastattava kuten Hamlet Wittenbergin opiskelutoverilleen ja ainoalle todelliselle ystävälleen Horatiolle juuri ennen kuolleen Ofelian veljen, Laerteen, kanssa käytävää kohtalokasta miekkailumatsia. Tässä lausumassa Hamlet tavallaan yhdistää 'käytännöllisesti' toisiinsa stoalaisen apatian (Seneca) ja 'silleen jättämisen' mystiikan (Mestari Eckhard):
'Valmiina oleminen on pääasia. Koska ei kenellekään jää hyötyä siitä, mitä hän jälkeensä jättää, niin mitäpä siitä, vaikka hän sen ennen aikojaankin jättää: Antaa olla. Tulkoon mitä tulee.'
*
http://eng251.blogspot.com/2007/04/bardcore.html
http://ladderonwheels.blogspot.com/2008_04_01_archive.html
15 comments:
hulluudessa on jörkeä. Sinä löysit sen!
Jörkki jörkki älä törkki -
HG
Kiitos.
No, vingutaan sitten: vingving - ei tunnu missään mutta rakkaus jäähtyy ja uusi Eros kasvaa ajatuksissa, muodostaa tahdon, tahto intention (vai päinvastoin?) ja kaikki lähtee tuosta vingunnasta; se joka on sanan ensimmäinen tavu: sieltä sisältä se tulee. Olen samaa mieltä; ei Homeros tiennyt kuin helminauhoista, osasi laskea ja kuunteli musiikkia - jäi elämän sisäisestä kasteesta ja katseesta (huom sanojen samanlaisuus) pois. Koska rakkaus on se, mistä silmät avautuu, mistä hahmotus alkaa ja minkä kautta on vasta mahdollisuus puhua aisteista. Jos on annettu vuosien ja vuosien varrella soinnuttaa tylsiksi ihmisten sielu (sielu on sitäpaitsi se, kun tajuaa, että kuolee eikä sitten pelkääkään) jää mustaksi ontoksi kuiluksi tai kiviseinäksi jota ei voi siirtää. Yritäpä oivalluttaa ihmistä, joka ei ole irtaantunut vanhemmistaan, äidistään, isästään tai veljistään: jonka elämä on osittan muiden elämä ja ero siitä mikä on oma tahto on vielä avaruudessa, jotain josta ei kiinni saa. Fantasia on siis apuväline, joka tulee realismin tajunnassa kun tajuaa että ON. se on samalla luojan lykky että paholaisen sarkasmi; sitä masokismiä mistä Takkirauta kirjoittaa: voi helvetti, että piti herätä dogmaattisesta unesta - kuten Hume - mutta se on silti tärkeä tie kun Rooma hajoaa. On siis jossain oltava ihan vain tietäjiä (Asterix) koska jonkun pitää tajuta mitkä sotkut ovat tappavia ja mitkä auttavat ihmispoloja.
Mitä minä teen? Menene ensin leiriin, joka tienaa siitä, että tulee pandemioita (haluavatko he päästä eroon minusta koska minä olen realisti myös näissä?) vai ei? Ja sitten menen siihen vastakkaiseen leiriin, joka haluaa, että sairaalat valloitetaan täysin ja niistä tehdään campuksia missä liukuhhihnalla ns. autetaan ihmisiä kun heiltä on ensin viety sielut, mahdollisuudet nähdä, tietoisuus ja omaehtoinen elämä. Heitä sitten voi voi autetaan. Kaupallisesti, tottakai. Ja tätä leiriä käyn moikkaamassa ja heillä on myös motiivi kiusata minua; joten kuka luo minulle kultaisen pikarin, jossa myrkkyä? En tosin usko, että kumpikaan koska ovat ihmisiä, ei elukoita. Kummassakaan leirissä ei sentään ole elukoita vaikka on politikkaa ja toisilla helvetinmoinen hätä - pelkäävät että kuolevat ja sen he silti tekevät. Minä en sille voi mitään; en ole nähnyt ketään jäävän. Miksi eivät halua oppia realismia ? Miksi en saa opettaa emansipaatiota, miksi on kiire poistaa?
Kuka on niin toope, niin tubi?
Tauti. Rakkaus on kaunis tauti ja se on paha. Mitä sinä siitä tiedät, RR: Iinestä haikailet: mene ja pane for heavens sake.
Paas kuule hiirtäsi.
Mitä toi blog admistrator tuolla sekoilee: siinä oli äsken minun sama jörkkijuttu kahdesti: miksi - ja miten se saatiin pois? Kuka olet hyvä Rauno. Ei kenenkään nimi voi olla Rauno. Kaunorauno. Anteeksi Rauno hani beibi, olet ihmeellinen. Minä en voi olla miettimättä, voisitko tulla kaapistasi nyt ja heittää nuo vanhat draamat pois.
Tämän voit pian poistaa: minä rakastan sinua Hamlet. Aina olet ollut Hän. Mutta kuka tämä Rauno on? Jukka tuus jelppiin, olet minun mies varmasti. Tämä toinen jää tänne esittämään kaikenlaista kammarissaan ja nauttii nimenannosta. Rauno Inssi Unkuri.
HG
Okei.
Ole mulle - - (HÄN) hän.
Vähän aikaa vai? Nouway - pidä pääkallosi ja kuolemanpelkosi: niitä olen riittävästi tavannut. Missä mies - siis oikea Lapin Mies.
Miäs. Kalamiäs (suomi24.fi:ssä oli upea vinkurasilmä joka lähestyi: olisi pitänyt napata kiinni kun niin komia näyttäytyi).
HG
Joo. Komiat ei näyttäydy ihan kenelle vaan.
ai eiks toi oossunkuva
tänään kävin kulttuuritalolla, vapaus valita tapauksessa. hyviä puheita..ja kun sanottiin nyt..nouskaa ylös..kaikki nousivat
no
huomenna sen lehdistä näkee, syntyykö suomeen vapautta, lisää
vaikken tää taida hamlettiin liittyä
Mitä sanottiin lehdessä, Hamlet? Ollaanko vaiko eikö olla? Kukas kertoisi sen, olen nähnyt Hänet (uudenlainen hahmo, on paljon tyylikkäämpi kuin edellinen) ja hän on myöntänyt, että olen elämässä mukana; olen alive. Elän siis olen, I'll drink therefore I am. Minä olen, oli Deccarin pahin moka: ei snaijannut sitä mihin sekin kiemurtelu johti. Oli hyvä tokaisu, politiikka sotki - as usual.
No, Hamlet! Oletko hengittänyt sisään ja ulos? Mitä tapahtui kerrostumissasi? Brakasiko suonet ? Vanhat suonenkohjut reisissä tai tyrä peräti? Halkesko tyräsi rakas. Ole minulle ra(ha)kas hani. Minä haluan sen Rawlsin nääs. On parempi minulle koska olen näin oikeudenmukainen.
Jos, if I may say. If. Juodaan viinaa - tai minä hyssynmyssynteetä, joka tosin pääsi loppumaan. Saako ensi jouluna uutta moista? Elämä ON ainakin, voi helvetti.
Tubi or not tubiiii - viittix sanoon sille siell teitin alapuolell, ett se on tosi sööötti. Cute: kjuut. Paha tauti ja sinä meet Iineksen kanssa iniseen pensaisiin, sillä se on sinun juttusi. Maukukaa siellä yhdessä, syökää pikkulintuja.
Minä paan vaakaan tosi kovan panoksen. Roomalaisen soturin. Sitä odotellessani venttaan vaan, että Laurin uusi levy tulisi ulos, saisi tsiigata kuvii jos mökki näkyy.
isö mitro vaakaan. se on ihana!
Isö mitro on minun myyntimies. Miäs. Myy postihevosia nykyään ettei usko jää kalliolle.
Post a Comment