Kuvan Hamlet alkaa juuri tuijottaa lasittunein silmin isänsä haamua. Poikaansa palvova äiti, kuningatar Gertrude, on kauhuissaan. Jälkikasvulta näyttää menneen nuppi sekaisin. - - Mutta tarkastelkaamme äidin ja pojan keskustelua hieman tarkemmin noin viisi minuuttia tämän kuvan jälkeen. Hamlet on puheissaan todella outo - ja juuri silloin, kun hän nimenomaan vakuuttaa olevansa järjissään!
*
(Sitaatti Stephen Greenblattilta)
Isän kuolema ja äidin hätäisesti solmima uusi avioliitto, eli julkiset tapahtumat, eivätkä mitkään sisäiset paljastukset, ovat ajaneet hänet [Hamletin] ajattelemaan itsemurhaa.
Hamletin ilmihulluus näyttääkin siis olevan naamio jollekin todellista hulluutta muistuttavalle. Itse asiassa hän ei koskaan vaikuta niin selvästi mielisairaalta kuin sillä hetkellä, kun hän äitinsä makuuhuoneessa inttää olevansa täysin terve ja vaatii äitiä pitämään hänen juonensa salassa.
'Mitä tehdä?', parahtaa kauhistunut kuningatar. 'Ei millään lailla sitä, mitä pyysin', vastaa Hamlet ja höystää kieltonsa pakkomielteisillä fantasioillaan:
Teit' antakaa tuon tursaan kuninkaan
Taas viekoitella, poskeen titittää,
Nimittää hiirekseen ja, riettain muiskuin
Ja sormens' irstaat kaulahanne kietoin, ett' en todest'
Olekaan hullu, mut vaan kavaltelen.
http://www.youtube.com/watch?v=gtHk2WEuWaA
Päreen säkeet löytyvät videopätkän kohdasta 4.55-5.20.
QUEEN
180 What shall I do?
HAMLET
Not this, by no means, that I bid you do:
182 Let the bloat king tempt you again to bed;
183 Pinch wanton on your cheek; call you his mouse;
184 And let him, for a pair of reechy kisses,
185 Or paddling in your neck with his damn'd fingers,
186 Make you to ravel all this matter out,
187 That I essentially am not in madness,
188 But mad in craft
Puhuessaan hetkeä myöhemmin Claudiuksen kanssa Gertrude sanoo ehkä täsmälleen, mitä hän ajattelee: Hamlet 'riehuu niinkuin meri ja kuin myrsky/ Kun vallast' ottelee ne'.
*
Stephen Greenblat: Shakespeare, s. 327-328. (Swans Commentary: Stephen Greenblatt's "Will in the World," by ...,)
*
Olen aivan samaa mieltä Greenblattin kanssa. Sain hänen kommentistaan tukea omalle ihmetykselleni tämän näytelmän erään merkillisimmän kohdan tulkintaan.
*
http://www.clicknotes.com/hamlet/H34.html
http://www.moviemail-online.co.uk/film/50999/Hamlet-(Branagh,-1996)/
Hamletin ilmihulluus näyttääkin siis olevan naamio jollekin todellista hulluutta muistuttavalle. Itse asiassa hän ei koskaan vaikuta niin selvästi mielisairaalta kuin sillä hetkellä, kun hän äitinsä makuuhuoneessa inttää olevansa täysin terve ja vaatii äitiä pitämään hänen juonensa salassa.
'Mitä tehdä?', parahtaa kauhistunut kuningatar. 'Ei millään lailla sitä, mitä pyysin', vastaa Hamlet ja höystää kieltonsa pakkomielteisillä fantasioillaan:
Teit' antakaa tuon tursaan kuninkaan
Taas viekoitella, poskeen titittää,
Nimittää hiirekseen ja, riettain muiskuin
Ja sormens' irstaat kaulahanne kietoin, ett' en todest'
Olekaan hullu, mut vaan kavaltelen.
http://www.youtube.com/watch?v=gtHk2WEuWaA
Päreen säkeet löytyvät videopätkän kohdasta 4.55-5.20.
QUEEN
180 What shall I do?
HAMLET
Not this, by no means, that I bid you do:
182 Let the bloat king tempt you again to bed;
183 Pinch wanton on your cheek; call you his mouse;
184 And let him, for a pair of reechy kisses,
185 Or paddling in your neck with his damn'd fingers,
186 Make you to ravel all this matter out,
187 That I essentially am not in madness,
188 But mad in craft
Puhuessaan hetkeä myöhemmin Claudiuksen kanssa Gertrude sanoo ehkä täsmälleen, mitä hän ajattelee: Hamlet 'riehuu niinkuin meri ja kuin myrsky/ Kun vallast' ottelee ne'.
*
Stephen Greenblat: Shakespeare, s. 327-328. (Swans Commentary: Stephen Greenblatt's "Will in the World," by ...,)
*
Olen aivan samaa mieltä Greenblattin kanssa. Sain hänen kommentistaan tukea omalle ihmetykselleni tämän näytelmän erään merkillisimmän kohdan tulkintaan.
*
http://www.clicknotes.com/hamlet/H34.html
http://www.moviemail-online.co.uk/film/50999/Hamlet-(Branagh,-1996)/
4 comments:
Ei ole hulluutta, on vain tulkintoja, joissa ajatus, tavoite ja teko eivät kohtaa. On vain niin, että jääräpäästä ei tule ikinä eikä millään lailla muuta kuin sama jääräpää ja jos oivalluttaa jääräpäätä se uskoo entistä enemmän omaa jääräpäätään. Ei kertakaikkiaan enää opi. Ei opi mitään eikä tajua mitään; tajuaa sitä mitä on ennenkin tajunnut ja ne asiat pyörii kuin hyrrä päässä ja muut ihmiset voivat vain pysäyttää tombolan jossain kohtaan ja se tuntuu sille ääliölle paksuotsaiselle paksuaivolle uudelta tunteelta, se tuntuu vain kun olisi jotain uutta saanut mutta se on se paksu, paksu tombola joka vain pysähtyy ja sen voi nainen pysäyttää mutta opettaja ei voi heille (tälle sortille) tehdä yhtään mitään sillä kaikki yritys viedään hulluuden nimiin.
Mutta onneksi joku aina snaijaa; joku snaijjaa ja asiat vaihtavat suuntaa siitä. Joten vaikka hulluksi luullaan lopputulos menee parempaan kuin ilman yritystä.
Ilman yritystä olisimme jo alistettuja tuhat kertaa.
Eikä sellaista voi enää sanoa mitä olisi voinut tapahtua: se on yhtä vaikeaa kun selittää paksuaivolle yhtään mitään joka ei valmiiksi ole tombolassa.
Pyörii. Pyörii...juonet kenties myös - ja kun eivät uskalla jutella tombola hyrrää suoraan sanottuna vain päissään. Ihminen miettii päissään vaan: ei hyvä.
No mitäs sait Greenblatin kautta ? En jaksa pohtia. Kerro vaan, ja joskus suoraan - kiitos.
ehka on Pojalle vaikeaa jos aiti uudelleen rakastaa.._
mietin suomenmiesten avarqakatseisuutta. jättivät ulkomaalaisen tekemään hommia talooni, jota maalataan
mietin eilista pelia.hurjaa venalaista buumia helsingissä..ja kävin isä mitron kirkossa.
ja mietin niitä armeijan poikia, jotka jäivät kiinni sopelluksistaan vihkoon..henkilökohtaisia mielipiteitä. en minäkään ketään pomokseni halua saati sitten ketä tahanasa? eihan armeija ole miehen paikka.
HG
Stephen Greenblatt lienee kirjoittanut yhden kaikkein parhaimmista Shakespeare-elämäkerroista, mitä koskaan on tehty.
2003 suomeksi julkaistun, hieman aiemman Shakespeare-elämäkerran tekijä Anthony Holden on melko perinteinen biografi ja journalistinen kirjoittaja.
Greenblatt on sen sijaan huipputason kirjallisuustieteilijä ja 'yleiskulttuurihistorioitsija', joka zoomaa Shakespearen (lähes tuntematonta) elämää ennenkaikkea hänen tekstiensä läpi Englannin ja Skotlannin 1500-luvun ja 1600-luvun alun kulttuuri- sosiaali- ja poliittisen historian taustaa vasten.
Opimme myös tuntemaan jotain olennaista Englannin 1500-luvun lopun tunnetuimmista näytelmäkirjailijoista, joilta Shakespeare sai ensimmäiset käytännön oppinsa ja joiden kateuden ja pilkan (Robert Greene) kohteeksi hän yliopistoja käymättömänä näyttelijä-dramaturgina joutui. - - Näyttelijää ei tuolloin arvostettu juuri pelleä korkeammalle - ei edes näytelmäkirjailijoiden piirissä.
Mutta Greenen nousukkaaksi haukkuma Shakespeare ei vain matkinut muita tai varastanut aiheita ja teemoja muilta (oli sitten kyseessä Terentius tai mainittu Cambridgen ja Oxfordin maisteri Greene, joka kuoli lähinnä juoppouteen jo 32-vuotiaana 1592).
Shakespeare loi jotain täysin omaa ja uutta vanhasta materiaalista. Jotain ikuista. Hamlet on tästä vanhan kertomuksen briljantista 'kierrätyksestä ja päivittämisestä' ehkä loistavin esimerkki.
Greenblatt onnistuu erinomaisesti yrityksessään paljastaa meille se, mikä/kuka Shakespeare oli ja mikä hänestä tuli - ehkä myös hieman sitä - miksi hänestä tuli, mikä tuli.
William itse elämänvaiheineen ja oman aikansa tapahtumineen on aina tavalla tai toisella läsnä näytelmissään ja runoissaan. Ja tämän - ehkä jopa ajoittain hiukan 'maagisen' (esim. Hamletin isän haamu) tosiasian Greenblatt osaa meille verrattoman kiehtovasti mutta ei koskaan vain 'hatusta vetäisten' opettaa.
Vaikka emmehän me tietenkään tiedä, miten kaikki lopulta tapahtui. Silti Greenblattin 'arvailut' vaikuttavat yllättävän uskottavilta ja perustelluilta.
Kannattaa lukea tämä kirja. Jo pelkästään humanistisen yleissivistyksen vuoksi.
Post a Comment