Viilaten ja höyläten kielimafian kanssa klo: 18.40.Kun muilla käy Nukku-Matti, niin minullepa tulee iltamyöhällä kylään Nukku-Maija. Kivasti saan unen päästä kiinni, kun Maija vähän rutistelee minua syliinsä. - - Tosin heti ensi rutistamalla ei Maikun kanssa uni vielä tule - kumma kyllä, mutta jo aamuyöstä alkaa väsymys käydä käpälään. - - - Nonniin Maikku - - jokos mennään sänkyyn..? Kello ainakin näyttää sopivaa aikaa...
************
Lisään päreeseen vielä linkin hyvin 'unettavaa' live-musiikkia vuodelta 1968:
Sleepy Time Time - Cream - albumilta Live Cream, Vol. 1 - Cream - 1970
Lyrics
by Jack Bruce and Janet Godfrey (Brucen ensimmäinen vaimo)
Im a sleepy time baby, a sleepy time boy.
Work only maybe, life is a joy.
Well have a sleepy time time.
Well have a sleepy time time.
Well have a sleepy time time.
Well have a sleepy time time.
Sleepy time time, sleepy time all the time.
Asleep in the daytime, asleep at night.
Life is all playtime; working aint right.
Chorus
I have my sunday, that aint no lie.
But on monday morning comes my favorite cry.
Chorus
9 comments:
Olipa nätti kuva sinusta ja Maijasta. Olet näköjään ajanut partasi.
Vaari kirjoitti
'Olet näköjään ajanut partasi.'
Maija sen ajoi. Oli kuulemma vähän liian karhea herkälle iholle. Vaikka karvat on kyllä ihan kiva juttu. - Kasvatan parran(kin) vielä uudestaan ja totutan Maijan oikein kunnolla karheaan.
Noh - - kivahan tuossa on pehmeän päällä maata. En tarvi muuta tyynyä. - - 'Oma-äiti' siinä sopottaa korvaan höpöjä mulle ja ite saan imeä tissiä. Eikös se ole melkein taivas?
Heippa, Rane!
Lainasin kirjastosta Hamlet-filmatisoinnin, jossa pääosassa on Mel Gibson. Sanopa ammattimiehenä, kannattaako tämä versio katsoa, ettei tule heitettyä kallista aikaa hukkaan.
Vaari
Kyseessä on Franco Zeffirellin ohjaama lyhennetty ja/eli pätkitty versio, vaikka olennainen juoni siinä kyllä selkeästi läpikäydään. (Kenneth Branaghin versio on full-lenght eli full-text.)
Ympäristö on varmaankin melko lähellä alkuperäisen ideaa, mutta jos saa kärjistää, niin tila ei merkitse Hamletissa oikeastaan muuta kuin paikkaa avaruudessa.
Olennaista on teksti, itse Hamlet ja ohjaus. Riippuu hiukan siitä, minkälainen produktio on kyseessä. Filmissä tarvitaan tietenkin enemmän tai ainakin erilaista ohjausta kuin näyttämöllä.
Tosin Branagh on mielestäni onnistunut paremmin kuin Zeffirelli alkuperäisympäristöä hakiessaan jopa Hamletin uudelleen sijoittamisessa Blenheimin palatsiin ja antamalla henkilöille viktoriaanisen ajan ylimystön käyttämät vaatteet.
Mutta vertailun vuoksi kannattaa katsoa tuo Gibson-Hamlet, vaikka Branaghin versio mielestäni siis onkin omaa luokkaansa melkein joka suhteessa siihen verrattuna.
Hamletista joka tapauksessa on moneksi, ja jokainen saakoon kokeilla, mitä hänestä löytää (Shakespeare näytteli alkuperäisessä Hamletin isän haamua, ja Hamletia itseään pidetään Shakespearen 'sielunmaisemana'.)
Mel Gibson ei ole huono mutta turhan eleetön. Mutta sille, jonka mielestä Branagh muka ylinäyttelee, rauhallisempi Gibson tietysti sopii hyvin (no - kyllä Mel osaa ärähdelläkin).
Glenn Close on huono valinta Gertrudeksi. Pelokas, liian hauras, liian vähän seksikkyyttä verrattuna Branaghin Julie Christieen. - - Varsinkin makuuhuonekohtauksen ja ylipäätään Hamletin ja äidin välinen insestiteema ei oikein minulla syty Gibsonia vain 9 vuotta vanhemman - teennäisesti miltei psykoottista näyttelevän - Closen hahmosta, vaikka tarkoitus kai olisi! - - Mielestäni Close on väärä ratkaisu ohjaajalta tähän saumaan.
Hamletin isän haamu on surkea versio Branaghin 'ilmestykseen' verrattuna.
Polonius on Zellirellin versiossa pelkästään pahantahtoinen juonittelija, kun taas Branaghin Polonius on inhimillisempi ja humoristisempi, ehkä hieman yksinkertaisen kaavamaisesti protokollaa ja hovietikettiä noudattava sekä puhuva (tästä on seurauksena tahatonta komiikkaa, josta Hamlet tekee räävitöntä pilkkaa pompottaen Poloniusta mennen tullen).
Ofelia on kaunis ja viehko, mutta ei tarpeeksi traaginen kuten on Kate Winsletin kerrassaan oivallisesti näyttelemä Ofelia Branaghilla.
*
Mutta vielä kerran: Hamlet kannattaa katsoa aina. Maailma on mihin tahansa Hamletin versioon verrattuna niin paljon täynnään teollista viihdepaskaa, että jopa pettyessään johonkin versioon Tanskan, alunperin rauhallisen, filosofis-melankolisen, mustasukkaisen ja lopulta harkitusti (sekä parikolme kertaa 'harkitsemattomasti') muuten vain puolisekopäisen prinssin toilailuihin, tulee nähneeksi parempaa kuin, mitä vähintään 3/4 television sarja- sekä filmitarjonnalla on meille annettavaa.
Ei pidä olla niin pinttynyt strukturalisti ja mikrohistorioitsija, että mikä tahansa roina käy taiteesta ja kulttuurista!
*
http://en.wikipedia.org/wiki/Hamlet_(1990_film)
PS.
Loppuun muistuma psykoanalyytikko ('kind of psycoanalyst' kuten hän itsestään sanoo) Zizekin suusta (ei liene Zizekin oma keksimä):
'Kauheinta pojalle on se, ettei isä kuole koskaan.' (muistakaamme Hamletin isän haamu...)
Voi muuten olla joskus myös tytölle...
Piti olla 'toilailuista'.
Kuin fertiiliä piikkilankaa rönsyävät, viittauksia täynnä olevat mammuttivirkkeeni karkaavat joskus kontrollista hetkeksi.
Zizek-sitaatin linkki. Kannattaa lukea.
'Elokuvat opettavat meitä haluamaan' - http://megafoni.kulma.net/index.php?art=478&am=1
Sitaatti edellisestä Zizek-linkistä:
'opimme siis muun muassa, että pojalle kaikkein kauheinta on kuolematon isä ja että miehelle ainoa hyvä nainen on kuollut nainen.'
Hahhaa...(ei mutta - tuohan on aivan totta! - - Madame Bovary, Anna Karenina, Bizet'n Carmen, Hitchcockin Psychon Janet Leigh/Marion Crane ja monet monet muut...).
Pojalle/miehelle on siis parasta, että kaikki ovat kuolleet?
Nimim. "Vauhdin Maailma"n lukija.
Oikeassa olit. Mel Gibson-homma kannattaa katsoa vain vertailevassa mielessä. Eipä oikein sytyttänyt.
Itselleni läheisin Hamlet on Inokenti Smoktunovski joskus 60-luvulla valmistuneessa leffassa. Hamletin idea kantaa vaikka prinssi seikkailisi Afrikassa tai eskimojen igluissa.
Luetaan hyvää kirjallisuutta, naatitaan!
Post a Comment