Kielimafia puuhissaan - klo: 19.05. Lisäys mm. animaation grafiikkaan.
Musiikissa on jotain maagista - ihan oikeasti. Voitte vakuuttua tästä katsomalla ja kuuntelemalla näitä Stephen Malinowskin esittämiä (performance) ja visualioimia Bach-Beethoven- ja Debussy-animaatioita.
Animaatiokuvan liike, visualisoidessaan sävellyksen/esityksen eri äänten kulun, pystyy antamaan todella konkreettisen vaikutelman musiikin sisäisestä rikkaudesta, sen teknisen rakenteen moninaisuudesta ja hienouksista.
Esimerkiksi Bachin musiikillisen kontrapunkti-ajattelun luonne avautuu jo hieman selkeämmin, kun seuraa kuunnellessaan tarkasti eteenpäin liukuvien graafisten palkkien ja pisteitten variaatioita, säännönmukaisuuksia, pituuksia/kestoa ja (sävel-)tasojen vaihtelua.
Kyseessä on visualisoitu, 'elävä' korrelaatio siitä, mitä ko. sävellyksessä tapahtuu, vaikka se ei pystykään ilmaisemaan teoksen rakennetta yhtä tarkasti kuin nuottimerkinnät. Toisaalta nuotit eivät liiku kuten Malinowskin grafiikka (paitsi ehkä nuotinlukijan päässä).
(Eteenpäin pitkin palkkeja liukuva valkoinen väri osoittaa, missä kohtaa grafiikan virtaa kappale on menossa. Palkkien väri ilmaisee kunkin sävelen/soundin ja sen korkeuden sekä keston.)
*
Beethovenin Bagatelli ei ollut minulle niin tuttu kuin kaksi muuta sävellystä, mutta nyt - samanaikaisesti animaatiokuvan kulkua seuraten - se lähestulkoon mykisti minut ihastuksesta. Uskomattoman virtuoottista iloittelua ja leikittelyä pianolla. Ikäänkuin viisivuotias lapsi olisi saanut 'tietämättään' neronleimauksen pianoa pimputtaessaan.
Bachin urkuteos - Toccata ja Fuuga D molli - puolestaan ilmentää barokkimaisessa massiivisuudessaan ja raskaudessaan samanaikaisesti merkillisen eteeristä keveyttä - eräänlaista ilmassa leijuvaa väreilyä tai kangastusta - kuin itse Jumala (tai ainakin maailmankaikkeus...) ilmoittaisi olemassaolostaan Bachin kautta, hänen fuugansa muodossa.
Debussyn ihastuttava kuutamo - Clair de lune - assosioituu myös muihin taivaan ja luonnon ilmiöihin. Mielestäni se etenee kuin pienestä kesäisestä ukkospilvestä hitaasti nurmikolle putoavat sadepisarat auringon vielä paistaessa hetken aikaa pilvien lomasta. Vai pitäisikö sanoa, että sen temaattinen melodiakulku on kuin loppukesän puusta pudonnut koivunlehti lipumassa pienen puron suvantokohtaa pitkin veden pinnalla. Tai kuin keltainen perhonen siipiään räpyttelemässä auringonpaisteisen kukkakedon laidalla. - Tai kuin rantapolkua pitkin astelevan - jotenkin surumielisesti ja kaihoisasti hymyilevän maalaisneidon kukkamekon helmat, jotka heilahtelevat järveltä puhaltavassa tuulessa raukean kutsuvasti polvien yläpuolelle - - tai - -
*
Tähän saumaan kerrottakoon tositarina siitä, kun kuusitoistavuotias teini-Beethoven tapasi 1786 Wienissä kolmekymppisen Mozartin, joka - ihmelapsi - oli jo vanha konkari. Seurusteluun kuului tietysti myös pianonsoittokoitos. Ensin kumpikin soitti vuorollaan määrättyjä kappaleita. Mozart ei kovin innostunut. Sitten improvisoitiin, minkä jälkeen Mozart totesi kuulijoille: Pitäkää silmällä tuota nulikkaa, hän tulee antamaan meille vielä puheenaihetta. - - Beethoven puolestaan kommentoi Mozartin pianonsoittoa heviteinin itsevarmuudella: Aika taitavaa mutta vähän liian hakkaavaa - - (ehhehe).
*
http://www.youtube.com/watch?v=ipzR9bhei_o&NR=1
Bach, Toccata and Fugue in D minor, organ
http://www.youtube.com/watch?v=NPZL79cbTCI
Beethoven, Bagatelle, opus 33 #5
http://www.youtube.com/watch?v=LlvUepMa31o
Debussy, Clair de lune
*
http://www.germane-software.com/~dcaley/java.html
http://www.iotacenter.org/store/videos/music_animation_machine
Tähän saumaan kerrottakoon tositarina siitä, kun kuusitoistavuotias teini-Beethoven tapasi 1786 Wienissä kolmekymppisen Mozartin, joka - ihmelapsi - oli jo vanha konkari. Seurusteluun kuului tietysti myös pianonsoittokoitos. Ensin kumpikin soitti vuorollaan määrättyjä kappaleita. Mozart ei kovin innostunut. Sitten improvisoitiin, minkä jälkeen Mozart totesi kuulijoille: Pitäkää silmällä tuota nulikkaa, hän tulee antamaan meille vielä puheenaihetta. - - Beethoven puolestaan kommentoi Mozartin pianonsoittoa heviteinin itsevarmuudella: Aika taitavaa mutta vähän liian hakkaavaa - - (ehhehe).
*
http://www.youtube.com/watch?v=ipzR9bhei_o&NR=1
Bach, Toccata and Fugue in D minor, organ
http://www.youtube.com/watch?v=NPZL79cbTCI
Beethoven, Bagatelle, opus 33 #5
http://www.youtube.com/watch?v=LlvUepMa31o
Debussy, Clair de lune
*
http://www.germane-software.com/~dcaley/java.html
http://www.iotacenter.org/store/videos/music_animation_machine
5 comments:
Beethovenin 15. jousikvartetto (opus 132) on ehkä -- öh, en löydä oikeaa suomenkielistä sanaa -- the most profound -- Beethovenin teos. Erityisesti Allegro Appassionato. Muutenkin myöhäiset jousikvartetot pesevät esimerkiksi miehen sinfoniat mennen tullen.
van Vaariko se taas anonymisoi..? (Te olette oudolla tavalla kiinnostavia arvoisat anonyymit).
Kiitos vain tiedoista - oli sitten kyseessä Vaari tai ei.
Koska olen sivistymätön näissä asioissa, on aivan pakko kysyä, esittääkö Beethoven ihan itse kyseisen 'apassijousikvartettonsa'? (vitsi vitsi!)
Minä pidän kovasti Petoveenin ilmeisesti tunnetuimmasta (enhän ole mikään alan mies) sonaatista Op.13 'Pathetique' - 2. Adagio cantabile - vaikkapa Rubinsteinin esittämänä.
http://www.youtube.com/watch?v=v_aAvJHhYLQ
Olen kyllä kuullut paremmankin version. Tämän tempo on nimittäin hiukan liian hidas minulle, eikä pianisti saa kunnolla vahvaa otetta sonaalin perusideasta (jonka väitän oivaltavani).
Anonyymiys on yksi internetin lahjoista kommunismille.
Oletko kuullut Erik Satieta? Jos Debussy maistuu niin Satie maistunee myös.
Erik Satie - Gnossienne no. 1
Anonyymius lienee myös yksi suurimpia lahjoja paitsi vapaudelle myös rikollisuudelle (ei ihan pelkkä vitsi).
*
Tunnen klassista musiikkia varsin pinnallisesti, mutta kieltämättä Erik Satien Gymnopedie 1 (Gymnopedie lienee Satien ehkä populaarein sävellyssarja) on ollut eräs hyvin varhaisia klassisen musiikin elämyksiä, joka jätti pysyvät jäljet muistiini.
Tuubista löytyy lukuisia versioita tästä pienestä helmestä (kuten Gnossienne no. 1:stäkin). Se on alunperin kirjoitettu pianolle, mutta sopii kummallisen hyvin myös kitaralle, vaikka oktaavit eivät kitaraa soittaessa riitäkään. Tai vaikka riittäisivätkin, niin kappale olisi kitaristille ehkä liian hankala soitettava aivan täydellisesti.
Näin kirjoitti eräs kitaristi:
Not sure who transcribed it for the guitar, but I have to admit this piece is much better suited for the piano because it requires notes to be played on a wide range of octaves. On the guitar, this is compromised and the bass and lead are played not only on the same octave, but also on the same strings.
Tässä hänen versionsa:
http://www.youtube.com/watch?v=B5dt68HpZ7E&feature=related
Tässä yksi pianoversio:
http://www.youtube.com/watch?v=zUJd_QPnuSU&feature=related
*
(Olen unohtanut, koska en opetellut käytännössä, miten linkki aktivoidaan kommenttilaatikossa. Osannet virkistää muistiani.)
jumala jussi on anonyymi ja minulla soi amorphis
Post a Comment