oli pianistinero ja sanavalmis kriitikko sekä ajattelija, joka jätti konserttilavat ja yleisömassat jo 31-vuotiaana (1964). Hänen mielestään konsertti-instituutio oli informaatio- ja äänitysteknisesti kehittyvällä aikakaudellamme menettänyt merkitystään jopa siinä määrin, että se instituutiona korruputoi ja rappeutti sekä musiikin, muusikon että kuuntelijat.
Sekä yleisö, kriitikot että muusikot olivat melko lailla eri mieltä tästä lausunnosta, mutta Gould ei siitä piitannut. Tosin ei hän myöskään kieltäytynyt esiintymästä televisiossa duettona konserttien puolesta puhuneen Yehudi Menuhinin kanssa - olkoonkin, että totesi keskustelussa Menuhinille vastaukseksi: 'Höphöpö, Yehudi'. - Herrat esittivät näkemässäni mainiossa Gould-dokumentissa mitä avantgardistisinta nykyklassista musiikkia (en tunnistanut kappaletta, koska olen sivistymätön näissä asioissa).
Tämä päre Goldberg-variaatioineen olkoon kunnianosoitus huipputason luovalle ihmiselle, joka halusi elää (melkein) yksin, poissa julkisuudesta ja yksinomaan taiteelleen. Hän kuuluu siihen harvalukuiseen ryhmään ihmisiä, joita arvostan ja ihailen enemmän kuin yhdestä syystä - myös kaikessa neuroottisuudessaan ja eksentriydessäänkin - tai luultavasti myös näiden ominaisuuksien takia - eikä vähiten siksi, että hän uskalsi asettua aikaansa - tätä kirottua, teollistunutta massaviihde- ja populaarikulttuuria vastaan.
Gouldin luopuminen konsertoimisesta sekä siirtyminen äänitysstudiolle ja radioon kertoo karua kieltään tuon luopumisen syistä. Gould on tällä tavoin oman vastauksensa käytännössä antaneena - samanaikaisesti todella suurena taiteilijana - suurimpia massakulttuurin kriitikkoja jos kuka. Omalla tavallaan ehkä jopa merkittävämpi kuin Theodor W. Adorno.
*
Johann Sebastian Bach oli Glenn Gouldille enemmän kuin rakkaus: - Bach oli hänen elämänsä, niin paljon kuin hän piti myös Beethovenista, Mozartista ja eräistä 1900-luvun modernisteista kuten Arnold Schönberg. - Gould levytti Bachin Goldberg-sarjan alunperin 22-vuotiaana 1954/55. Tässä nähtävä ja kuultava melko myöhäinen esitys on vähintäinkin yhtä vaikuttava kuin alkuperäinen levytys. - - Gouldin gestiikka on luku sinänsä. Soittaessaan syvässä kumarassa hän miltei puhelee pianonkoskettimille huojuttaen itseään tempoa ja rytmiä vahvistaen.
'Soittaessaan Bachia Gould itse muuttui Bachiksi', sanoi eräs hänen muusikkoystävänsä. Gould oli tuon ystävänsä suureksi hämmästykseksi - ikäänkuin transsitilassa - jopa huudahtanut kerran, esittäessään levytystä varten Bachin viimeistä, kuoleman vuoksi kesken tahdin loppunutta, fuugaa, jota hän piti suurimpana teoksena, minkä oli koskaan kuullut, että 'tuossa kohtaa Bach teki virheen kontrapunktissa - - hän olisi varmasti korjannut sen, jos olisi saanut elää...'
Kärjistetysti sanottuna Gouldin suurena vakaumuksena ja ihanteena olikin, että kaikki musiikillinen esittäminen lähenisi säveltämistä, eikä siis enää tunnettaisi ja tunnustettaisi ontologista jakoa säveltäjään ja esittäjään vaan esittäjä loisi teoksen (emootio- ja mentaalitason ideasta lähtien) aina uudestaan - jopa eri esittämiskerroilla. Mieletön idea, joka sopii todella erinomaisesti (ehkä vain) neron lausumaksi, koska silloin se saa kaikkein pätevimmän oikeutuksensa.
*
http://video.google.com/videoplay?docid=-6984208089899995423
Glenn Gould - Goldberg Variations
*
Sekä yleisö, kriitikot että muusikot olivat melko lailla eri mieltä tästä lausunnosta, mutta Gould ei siitä piitannut. Tosin ei hän myöskään kieltäytynyt esiintymästä televisiossa duettona konserttien puolesta puhuneen Yehudi Menuhinin kanssa - olkoonkin, että totesi keskustelussa Menuhinille vastaukseksi: 'Höphöpö, Yehudi'. - Herrat esittivät näkemässäni mainiossa Gould-dokumentissa mitä avantgardistisinta nykyklassista musiikkia (en tunnistanut kappaletta, koska olen sivistymätön näissä asioissa).
Tämä päre Goldberg-variaatioineen olkoon kunnianosoitus huipputason luovalle ihmiselle, joka halusi elää (melkein) yksin, poissa julkisuudesta ja yksinomaan taiteelleen. Hän kuuluu siihen harvalukuiseen ryhmään ihmisiä, joita arvostan ja ihailen enemmän kuin yhdestä syystä - myös kaikessa neuroottisuudessaan ja eksentriydessäänkin - tai luultavasti myös näiden ominaisuuksien takia - eikä vähiten siksi, että hän uskalsi asettua aikaansa - tätä kirottua, teollistunutta massaviihde- ja populaarikulttuuria vastaan.
Gouldin luopuminen konsertoimisesta sekä siirtyminen äänitysstudiolle ja radioon kertoo karua kieltään tuon luopumisen syistä. Gould on tällä tavoin oman vastauksensa käytännössä antaneena - samanaikaisesti todella suurena taiteilijana - suurimpia massakulttuurin kriitikkoja jos kuka. Omalla tavallaan ehkä jopa merkittävämpi kuin Theodor W. Adorno.
*
Johann Sebastian Bach oli Glenn Gouldille enemmän kuin rakkaus: - Bach oli hänen elämänsä, niin paljon kuin hän piti myös Beethovenista, Mozartista ja eräistä 1900-luvun modernisteista kuten Arnold Schönberg. - Gould levytti Bachin Goldberg-sarjan alunperin 22-vuotiaana 1954/55. Tässä nähtävä ja kuultava melko myöhäinen esitys on vähintäinkin yhtä vaikuttava kuin alkuperäinen levytys. - - Gouldin gestiikka on luku sinänsä. Soittaessaan syvässä kumarassa hän miltei puhelee pianonkoskettimille huojuttaen itseään tempoa ja rytmiä vahvistaen.
'Soittaessaan Bachia Gould itse muuttui Bachiksi', sanoi eräs hänen muusikkoystävänsä. Gould oli tuon ystävänsä suureksi hämmästykseksi - ikäänkuin transsitilassa - jopa huudahtanut kerran, esittäessään levytystä varten Bachin viimeistä, kuoleman vuoksi kesken tahdin loppunutta, fuugaa, jota hän piti suurimpana teoksena, minkä oli koskaan kuullut, että 'tuossa kohtaa Bach teki virheen kontrapunktissa - - hän olisi varmasti korjannut sen, jos olisi saanut elää...'
Kärjistetysti sanottuna Gouldin suurena vakaumuksena ja ihanteena olikin, että kaikki musiikillinen esittäminen lähenisi säveltämistä, eikä siis enää tunnettaisi ja tunnustettaisi ontologista jakoa säveltäjään ja esittäjään vaan esittäjä loisi teoksen (emootio- ja mentaalitason ideasta lähtien) aina uudestaan - jopa eri esittämiskerroilla. Mieletön idea, joka sopii todella erinomaisesti (ehkä vain) neron lausumaksi, koska silloin se saa kaikkein pätevimmän oikeutuksensa.
*
http://video.google.com/videoplay?docid=-6984208089899995423
Glenn Gould - Goldberg Variations
*
Glenn Gould - Bach - BWV 891 - Fugue
No comments:
Post a Comment