Kirjoitettu kommentiksi mm. Tapsalle Mummon päreessä Perkussionistin laimea talvi ja maalaisten iloinen yhdessäolo.
(Kielimafia teki tarkistuksia ja lisäyksiä loppuun 1.3)
*
Tapsa kirjoitti:
Pointin kysely, oi Raunolan pyhä panokraattori, johtaa äkkiä keskusteluun, joka liikkuu näköispatsas-tasolla.
*
Vain niin. Hyvä on. Älkää hermostuko minuun liikaa. Ettekä te hermostukaan.
Ettekä te myöskään - luojan kiitos - lankea todistelemaan minulle Ruukimatruunan tavoin omaa oikeellisuuttanne - olkoonkin että 'me' taiteen ystävät toki liikumme aivan eri pätevyys- ja legitimointitason/-ulottuvuusongelmien keskellä kuin Matruuna mekanistis-reduktionistisine maailmankatsomuksineen.
Lukuunottamatta ehkä joitain luupäisiä analyyttisen estetiikan filosofeja, joille esteettinen kokemus on pikemminkin syntaksia kuin elämys.
'Kuolleitten runoilijoitten seuran' 'carpe diem'-Robin Williams inhosi syvästi näitä 'kaavaihmisiä' ja revitytti oppilaillaan pois useita, lähinnä esteettiseen arvoon ja kokemukseen liitettyjä muodollisia kriteerejä selittäviä sivuja, paksusta 'analyyttisen estetiikan' oppikirjasta.
(Muistanette tämän kohdan ko. elokuvasta?)
Toisin sanoen.
Pointin kysymisen ponttini on tietysti sen kuuluisan esteettisen elämyksen/kokemuksen olemassaolon kysyminen.
Mitä edelliseen - (muka) Kilpi-kriittiseen kommenttiini tulee, totean äskeiseen täällä esittämääni kommenttiini viitaten olevani jonkinlaisessa kehässä ja/tai ainakin näennäisessä ristiriidassa itseni kanssa suhteessani modernismiin.
Rekolankin kohdalla nimittäin myönnän hänen huikean lahjakkuutensa, vaikken ymmärrä hänen tekstistään ajoittain juuri mitään.
Mutta minä 'vaistoan' Rekolan säkeitten - sanokaamme nyt sitten klisheemäisesti ja jopa itse käsitteen kyseenalaisuuden uhalla - esteettisen 'tehon'.
Miksen voisi kokea samaa Volter Kilven kohdalta?
Totta kai koenkin, mutta jos minun on valittava (ja on pakko valita, koska kaikkea ei ehdi eikä tarvitse lukea) luen mieluummin Tsehovin kuin Kilven kootut.
Joten se siitä. Preferoin enemmän psykologista realismia ja eksistentialismia kuin varsinaisia modernisteja, mutten halua tällä asenteella rakentaa mitään arvohierarkiaa esteettisesti eri kirjailijoiden välille.
Heidän intentionsa ja lähtökohtansa (kontekstinsa) ovat jo ajallisesti niin erilisia ja moninaisia, että hierarkista verrantoa arvostusmielessä on typerää tehdä muuten kuin subjektiivisesti.
Mutta sen minä kyllä teen (hymiö)!
Ja jos tämä asenne, Tapsa, on sinulle näköispatsas-keskustelua, niin minä mieluusti liikun siellä suunnalla - tietysti omilla ehdoillani ja omaa kriittistä sapeliani heiluttaen!
Modernismi ei muuttanut mitään olennaista kirjallisuudessa esteettisellä tasolla, joskin se ehti kuitenkin hajottaa ja pirstoa kirjallisuuden (esim. Joyce, Eliot, Pound, dada ja ties mitkä kummalliset tyylikokeilut) miltei tuntemattomaksi sanamagiaksi, jonka 'arvo' löytyy enää vaivoin siitä esteettisestä mielihyvästä, jonka 'peräkkäin ladotut' - ehkä enää vasta ja vain salaperäisen intertekstuaalisen koodin kautta avautuvat? verbaalikikkailut itse kullekin antavat (ks. kuitenkin PS.)
Vielä kerran ja yhä uudestaan pitää kuitenkin todeta: - luettavasta saatava elämys/mielihyvä - se vielä jäi. Myös modernismi tuottaa usein/silloin tällöin suurta nautintoa lukijalle, vaikkei siitä välttämättä semanttis-sisällöllistä tolkkua aina saisikaan.
*
Luettuani puoli vuotta sitten Aarne Kinnusen Estetiikan, oletukseni esteettisten ongelmien muodollisesta monimutkaisuudesta haihtui lopullisesti kuin kaasu ilmakehään! (Joskin tietty filosofinen perusproblematikka toki jäi edelleen kummittelemaan.)
(Hänen [Kinnunen] vuonna 2000 ilmestynyttä Estetiikka-teostaan pidetään yleistajuisena teoksena, joka ampuu alas akateemisia auktoriteetteja, teorioita ja turhia termejä.(wikipedia).
Luin Kinnusen kirjan rinnalla samanaikaisesti erään toisenkin - suppean ja analyyttisemman johdantokirjan, joten vertailukohta oli koko ajan käsillä. (Ei tosin ollut huono kirja sekään: Taide ja kauneus - Johdatus estetiikkaan: Arto Haapala, Ukri Pulliainen).
PS.
No - pidänhän minä toki sentään Beckettistä, Ionescosta ja absurdismista yleensä!
19 comments:
Toiselle punaiselle puntille kiitoksia. Oli joustava päivä.
Ding-bat catcheria odottaessani istun tässä ja skivaan aforismejä. Jos joku luuli, että olen baanalla iskemässä miehiä, en ole. Olen vaan täällä himassa as juusual. Home sweet home. Katsokaa sieltä citystä ne, joita kannattaa seurata: minä pidän vain miehistä ns. vasemmalla (Kemppisen kuvan alla).
Vasemmistoa ei silti voi äänestää: menevät äärioikeiston pillin mukaan koska raha vaatii, että sijotttuu johonkin. Koska on vain yksi pelinappula ja se on raha. Ja kun eivät sitä itse ymmärtäneet niin tapahtui se, että menivät vaan mahdollisimman kauas ns. oikeiston leiristä - ja suprise, suprise; kuka siellä ellei worst of the worst: äärioikeisto. Ottivat panttivangeiksi tyhmät ja nyt tiedekin on rautakourassa tämän takia: kun ollaan olevinaan humaaneja ja kyse on samasta pelistä: money - se sama raha joka maksaa pienet ja suuret palkat: sama raha, ei siis eri peli nimeltään sossu-kemokraatti. Ja näillä on suurin etu siitä, että polttavat ns. omiaan - luopuvat oikeasti omistaan kun heittävät tuleen ei-oikeistolaisia juttuja: sillä eivät tuo samalla mittari-uudistuksia mitä pitäisi.
Thats the wrong idea. Miettikääs sitä pojat; dirty harry and the gang. Miettikää sitä.
Money.
K:
Tästä haluan sit seuraavan Obelin. Niin Nobelin.
Aika kova logiikka eix vaan?
Olen toki sen jo aikaisemmin sanonu.
K: paas vauhtia ja ilmoita Norjaan: yks bloggaaja keksi jutun miten panna paremmaksi kuin toi Obama.
Mittarit nääs; sidu sidu mittarit.
Mutta Obama halusi olla vain pressa ja joutui autokauppojen pomoksi ja pankkien pomoksi ja minä halusin olla vain merkonomi (yö merkonomi tiätty) ja sit ne saatanat pani mut tekemäään halosen duunit. Siisi YK:n osuutta. Kotosuomi vorkkii aika fiinisti.
sama peli siis: ei voi pelata kapitalismia ja sosialismia samalla mittarilla.
tajuuuuuuuuutttttxxx???
Hitsi, nyt on pakko sanoa - vaikka sinusta Garrulus pidänkin - että... kun Rauno kirjoittaa järkevyyksiä... mitä vittua Sinä tosiaan haluat? Kun nälviskelet, kuin kettu leppää? Tä. Anteeksi, vaan.
Kyse ei saa olla siitä, että suuri syö pienen vaan siitä, että maan sisällä on tietohierarkiat oltava tasossa.
Muuten tyhmempi mutta korkemmalle tasolle laitettu kulttuuri rupeaa ohjaamaan koko maata ja se ei voi olla kenenkään etu. Näin tapahtuu joka paikassa Euroopassa ja tietoa on pimitetty ja hilattu omiin kammareihin sen mukaan mitä se on opittu. Ei siis katsottu, että seuraavat polvet sen oman hierarkian ulkopuolella saa tietoa. Näin vääristyy maailma kuten äärioikeisto ja äärivasemmisto: puhuvat lopulta samaa kieltä joka on absurdia tulevaisuuden kannalta. Sitä minä syön; täit ja luteet ja kirvat pois lehdeltä. Kaunis pieni leppis saa jäädä kunhan on kilpailukykyinen ja se ei ole kielikysymys vaan älykysymys. On terveellistä oppia monta kieltä ja sitä eivät mitkään intelligentiat missään päin maailmaa kiellä. Mutta jos tontut eivät kieliä enää opi ovat musikaalisesti tai kielellisesti rigidejä ja se ei voi olla hvyäksi ja sen takia ei voi kokonaista kulttuuria pysäyttää.
Capich? Fair play; koskee länttä kokonaisena sillä muuten pelaamme vain aivomme suoraan Kiinalaisten pussiin ja jona päivänä saa leppäkerttu miettiä mistä tuo saatanan suuri keltainen lintu tuohon tuli: sehän syö leppäkerttuja kuin välipalaa. Ei siis ole yhtään sen parempi strategia; vastaa sitä, että lintu lyö pään veden pinnan alle. Ks. rekomposti.blogspot.com ja kuva.
Dumt på svenska. Dumt.
No actuspurunen - pidätkö minusta sitten?
Mutta olen samaa mieltä anonyymi, että ellei valtakulttuuri opi OMSORG (Heidegger) -tajuntaa ja sitä, ettei tarvitse olla vainoharhainen koko ajan mutta kyllä minuakin pelotti, kun rupesin tajuamaan, että minua ajetaan sairaana tai hulluna tai epäsovinnaisena takaa - ja tämä oli sellainen juttu, etten voinut vain sulkea silmäni ja rupea konventionaaliseksi ja jättää asia sikseen. Vedin HY:n kanslerin mukaan ja siitä olen samalla vihainen että iloinen; minä olin ensin kuvitellut pääseväni oikeutukseen (aito auktoriteetti) mutta kun hän ei heti auttanut minä kuvittelin, että ollaan mafian kourissa kunnes huomasin että olemme oman pikku kulttuurin käsissä eli vielä enemmän pelkäävän porukan käsissä. Eihän tämä pelko näin voi toimia: kaikki pelkäävät niin, ettei mitään voi enää syntyä.
Nyt siis pää ylös. Minä toimin muuntajana ja kaikki Jeesuspuheet sitten pois. Se olisi vihoviimeinen juttu: en ole Jeesus, en ole paholainen - en ole kuin luova ja kiltti ja aika yksinäinen rouva jolla kaksi lasta ja vainottu koska minua ei kuunneltu ja kuuntelemattomuus loi lisää magiaa ja typeryyttää entisen päälle. Kunnes ei ollut enää kenenkään syy tai ansio että asiat rupesivat näkymään ns. realismin kartalla. Tässä Räsänen ei ole ollut parempi kuin minä eikä huonompi: minä käytin häntä pallokenttänä ja Räsänen käytti minua. Mummot ja muut olivat mukaan revitty: en tajua vieläkään miksi.
No, tässä ollaan. Terveenä ja joko minä muutan pois ja saatte jatkaa vainoharhaisuuttanne ja lopulta kukaan ei voi enää tajuta mitään.
Olen viimeinen mohikaani sen suhteen: nyt pitää tehdä kun rauta on pehmeä ja Obama passelisti apupoikana.
Paas vauhtia Rässi niin minä rupean kirjoittamaan satuja.
..tai rupeatte antamaan arvoa sille työlle mitä olen täällä netissä ja tuhansien sähköpostien avulla tehnyt. En ole palkkaa nostanut ja avoimuus on kuulemma hyve. No.
? hur skall ni ha det?
HG
En minä ymmärrä, mitä sinä kirjoitat ja puhut. - - - Olen jo sitäpaitsi miltei luopunut ymmärtämästä sinua...
Käytät kommenttilaatikkojani pelkästään toimintaterapeuttisina yksikköinäsi - et aidon kommunikaation välineenä.
No - siinähän käytät. Jos et/en muuta voi.
;)
minä voin hyvin, kiitos. Entäs sinä?
HG: "..tai rupeatte antamaan arvoa sille työlle mitä olen täällä netissä ja tuhansien sähköpostien avulla tehnyt. En ole palkkaa nostanut -"
Mistä sinä olisit voinut nostaa palkkaa? Mikä taho jutuistasi muka maksaisi?
Sinä näköjään ihan tosissasi kuvittelet, että kirjoituksesi ovat jotenkin uraauurtavia ja koko valtakunta lukee niitä henkeään pidättäen?
HG: "minuakin pelotti, kun rupesin tajuamaan, että minua ajetaan sairaana tai hulluna"
Tässähän se tuli. Oikea diagnoosi.
Avaapa lääkärinkirja ja katso mitä siellä lukee psykoosissa olevasta potilaasta. Se on kuin suoraan sinusta kirjoitettu.
Sinä et voi kypsymättömänä ihmisenä keksiä mitään kaukodiagnostisia asioita; kuka sinut siis diagnostisoisi: mikä olisi esim. tunnekylmä, sosiopaatti tai psykopaatti, sarkastinen ja ivallinen eli depressiopotilas joka peittää depiksensä...jne jne eli tohtori K; sinä olet lännen inkarnaatio: se , mitä meitä kansakuntana vaivaa löytyy sinusta -
Mene siis lääkäriin; kerro, että olet täysin täynnä pahaa ja ajattelet muista pahaa ja oletat,että sadismi on luonnollista ns. Darwinin lain mukaista jne?
Ja siitä sinä otat ns. normaliteetin käsitteen ja sen peilin mukaan sinä uskot olevasi terve (kuten Bush ja Berlusconi) ja sitten sitä vasten kaikki muut (naiset aika pitkälle, ellei satu olemaan sellaiset naiset, jotka blankkaavat sinun saappaitasi ilomielin eli huora) ovat ns. psykoottisia?
Missä sellainen lääkärikirja? Eikö lääkärin ole määrättävä kuka on sairas ja kuka ei - sitä ei nörtti voi tehdä sen takia, että on saanut päähänsä kiusaajien puheesta? Olisi siis lähellä Hitlerin tapaa katsoa maailmaa: joku vaan saa sanoa ja sitten muiden on niinkuin oltava samaa mieltä? Entäs jos ns. potilas ei tunne itsensä sairaaksi eikä oireile - mitä nyt on vain sattumoisin eri mieltä. Ei mielipiteistä voi toista sairaaksi pitää.
Jos on (kuten minä) demokraattinen ja hiljainen ei voi olla sairas eikä aiheuttaa mitään pahaa. Mutta jos sinua satuttaa se voi olla sinussa se kipeä asia: mene psykologille tai psykiatrille ja kerro, ettet osaa tuntea mitään oikeita tunteita vaan suojaudut vaan -
Se on nimittäin bias, itseä avittava toiminta joka sinulla lyö noinpäin; suojaat itseäsi ja silloin minulaiset kiltit naiset rupeavat muistuttamaan sinua jostain jota olet kauan torjunut.
En minä mitään kaukodiagnooseja tee, vaan viittaan niihin diagnooseihin joita rivien välissä toistuvasti kerrot itsestäsi tehdyn.
Lyön vetoa, että sinua on pyydetty useasti käymään psykiatrin puheilla. Tuttavasi, työtoverisi, perheesi on pyytänyt, eikö vain.
Vai kiellätkö tämän?
" Jos on (kuten minä) demokraattinen ja hiljainen ei voi olla sairas eikä aiheuttaa mitään pahaa. "
Kyllä voi.
Mieti joskus sitä, miksi kukaan ei viitsi lukea blogiasi eikä kommenttejasi, vaikka luulet opettavasi muita. Ei niitä kukaan lue etkä opeta ketään.
Sinun äärimmäistä kuolenmanpelkoa on puolestaan ällöttävää lukea rivien välistä: voin lyödä vetoa, että sinusta sanotaan, että olet perverssi.
Mutta et kieltänyt. Eli se on totta.
Paljastan sinulle toisenkin asian: kun miehesi varoittelee sinua kirjoittamasta nettiin, hän ei tarkoita, että juttusi olisivat liian arvokkaita jaettavaksi ilmaiseksi - vaan että ne ovat sairaita.
Häntä hävettää sinun puolestasi. Olet varmasti huomannut.
Minun mieheni psyykkiset vammat ovat hänen oma asiansa. Pitäisi mennä psykiatrille luultavasti. Ei mene, ihan kuten ne, joiden olisi ehdottomasti mennä esim. Time Manager kursseille eivät mene. Muut menevät ennemmin; eivät ne, joiden pää sitä tarvitsisi. Niin on meillä maailma hullu: minä kävin heti pyynnöstä ja psykiatri nauroi ja meillä oli oikein hauskaa. Sitten toin hänelle psykologiaa, uusinta pedagogista tajuntaa ja me naurettiin yhdessä. Mutta se, että mies mesoaa täällä kotona ei ole minun eikä lapsemme vika. Se on ihan hänen omansa.
Ota sinä osaa vaan; laita vaan ns. diagnoosisi niille, joihin se kuuluu vaikka ei ulos näy. Ei AIDSkaan näy ulos, silti ovat sairaita. Peitetään. Minä en psyykkeeni suota peitä ja siksi siihen on niin helppo iskeä kun on täynnä komplekseja kuten sinä olet.
Joten. Suu suppuun ja terapiaan.
Ei pidä hävetä toisen puolesta; se osoittaa huonoa käyttäytymistä.
Post a Comment