Kirjoitettu kommentiksi edellisen päreeni "Ruoska viuhuu - hellyyden ehdoilla" kommentteihin.*
Kommenttiraati on arvovaltainen ja "asiansa osaava", joskin aika monenlaista näkökulmaa löytyi - yllättäen (vai onko se mikään yllätys?) juuri naisten taholta.
Olen itse toiminut melko suuren osan elämääni mielisairaanhoitotyössä, joka on siinäkin mielessä erikoista, että kyseisellä alalla mieshoitajien määrä on lähes yhtä suuri kuin naisten.
Tämän kokemuksen pohjalta täytyy todeta, että henkilösuhteet mielisairaalaosastoilla pelaavat yllättävän hyvin, jos vertaan niitä puheisiin melkein täysin naisvaltaisten hoitoalojen henkilöstöongelmista.
Pitää vielä ehdottomasti sanoa, että naiset työkavereina ovat mielisairaaloissa olleet ihan mukavaa porukkaa.
Toki poikkeuksiakin löytyy, ja tiedän tapauksia, joissa osaston mieshoitajat ovat yksinkertaisesti ryhmittyneet yhteen ja joko savustaneet kyseisen - "hankalaksi" käyneen - naishenkilön ulos tai tehneet hänelle pelisäännöt selväksi.
Jälkimmäisessä tapauksessa oli oma asiansa, jäikö nainen tämän jälkeen sille osastolle vai ei.
Yleisesti ottaen voin sanoa, että mikään nirppanokka määräilijä ei kovin hyvin pärjännyt - ei ainakaan sellaisella osastolla, jossa ainakin puolet henkilökunnasta oli miehiä.
*
Miesten kyky toimia "yhdessä rintamassa" voi saada kuitenkin myös hieman kyseenalaisia piirteitä.
Muistan -70 luvun lopulta Hesperian sairaalan vanhalta puolelta niin sanotun "miesten levottoman osaston", jonne sijoitettiin eräitä kaikkein väkivaltaisimpia ja arvaamattomimpia miespotilaita.
Osasto oli muistaakseni 1/1 (tai 1/2), ja siellä yli 90%:ia hoitajista oli miehiä.
1/1:sta tuli legendaarinen osasto mm. sen takia, että jossain vaiheessa mieshoitajat päättivät käytännöllisesti katsoen keskenään, mitä ylihoitajan tai johtavan ylihoitajan (naisia) käskyjä he noudattavat ja mitä ei.
Eikä tämä kuvaus ole mitään huulenheittoa.
Johtavan ylihoitajan oli lopulta pakko sijoittaa osa miehistä eri puolille sairaalaa, jotta kyseinen "juntta" saataisiin hajotettua ja siten kuriin.
Tähän "skismaan" liittyen muistuu mieleeni juttu, jolle olen nauranut elämäni aikana monta kertaa.
Kuulin sen yli 20 vuotta sitten mieshoitajalta, joka itse oli parhaimmillaan varsinainen välkky, mitä tulee huumoriin ja käytännön piloihin.
1/1:n mielisairaanhoitaja Eki oli lopettanut yövuorojaksonsa ja lähtenyt kotiin varsin tuohtuneena, koska oli kuullut johtavan ylihoitajan esittäneen edellisenä päivänä mm. joitain hoitajien osastosiirtoja, ja koska Eki itse kuului siirrettävien joukkoon.
Eki vetäisi kotiin päästyään ½ pulloa Kossua ja soitti puoli kymmenen paikkeilla ylihoitajalle (Elna Huhmar), kun tiesi tämän jo olevan työpaikallaan.
Esiteltyään itsensä hän totesi pokkana heti perään: "Te olette julistanut sodan!"
En valitettavasti muista jutun yksityiskohtia, mutta koska tiesin tyypin ja hänen sanavalmiutensa, saatoin kuvitella tilanteen, jossa nämä kaksi pohjalaista ottivat yhteen.
Ei ollut Elna suuttunut, koskapa hän kyllä tiesi Ekin pohjalaisen taustan ja tavan, jolla siellä päin riita-asioita puitiin.
Tietenkin ylihoitajan määräys lopulta päti, ja myös Ekin osastosiirto toteutui, mutta ilmeisesti hän sai puhuttua itselleen mieluisamman osaston kuin, mikä alunperin oli määrätty.
http://www.hyksinstituutti.fi/document.asp?intDocID=336&intSiteID=1.
16 comments:
Tämä ehkä kuuluu osittain huumorin puolelle.
Sairastumiseen johtavat syyt Niuvanniemen potilailla vuonna 1890.
Uskonnolliset mietiskelyt
Huolet
Rakkaus
Väkisinmakaaminen
Säikähdys
Suru
Pelko
Epäsäännöllinen elämä
Juoppous
Älyllinen liikarasitus
Pitkäaikainen verenvuoto
Syfilis
Kaksinnaiminen
Verenvähyys
Aivosairaus
Kuumesairaus
Tuntemattomat syyt
Yleisin syy oli tuntemattomat syyt.
Kriminaalipotilaiden hoitoonmääräämisen yhtenä syynä on ollut eläimeensekaantuminen. Olisi kiintoisaa tietää eläimen kanta asiaan ja onko ollut kyse väkisinmaamisesta.
Vuonna 1906 hoitavat vaativat työaikansa lyhentämistä 14 tunnista 13,5 tuntiin, mutta ylilääkäri sanoi, että ehei ja että periaatteellisesti oli mahdotonta, että työaikaa ylipäätään rajoitettiin niin ja niin moneksi tunniksi. Liikarasituksen välttämiseksi annettiin joka kolmas sunnuntai vapaaksi ja viikon kesäloma.
Varoittaisin bloginpitäjää liiasta uskonnollisesta mietiskelystä ja älyllisestä liikarasituksesta.
Siis väkisinmakaamisesta
Hehe! Edellä sanottu kuuluu alhaalta lukien kolmannen kappaleen viimeiseen riviin.
Dignostiikka oli tuohon aikaan mitä oli. Se kuului papille, samoin kuin sairaan hoitoon toimittaminen, jollei sitten pappi itse kajahtanut.
Sukututkimuksia tehdessäni olen havainnut papin usein kirjoittaneen kuolinsyyksi slaagin, mikä onkin varsin pätevä diagnoosi.
Olin vuonna 1967 vipparina eli kesäapulaisena Hesperiassa, ykskakkosella( 1/2). Osasto oli vanhassa punatiilisessä talossa. Se oli naisten osasto. Mielisairaalakokemus oli niin voimakas että se sai minut kirjoittamaan romaanin. Käsikirjoituksen nimenä oli Ykskakkonen. Kun vein sen kustantajalle, hän sanoi että nimi tuo mieleen laudan. Ykskakkonen on jonkintyyppisten lautojen tuumaluku, muistaakseni. Hän ehdotti kirjan nimeksi Irti miehistä. En hyväksynyt ehdotuksen loppuosaa ja niin nimeksi tuli Irti.
anita konkka
Samasta tiilirakennuksesta puhun minäkin, ja osasto oli siis 1/1. 1/2 - naisten osasto sijoittui rakennuksen toiseen päähän.
Sekoitan osaston numeron luultavasti Nikkilän 1/2:een, joka oli vastaavanluonteinen - suljettu, miesten levoton osasto.
Hesperian 1/1 oli ns. uuden, 50-luvulla valmistuneen A-tornitalon (joka äskettäin on remontoitu) puoleisessa päässä.
Itse tutustuin tähän paikkaan noin kymmenen vuotta myöhemmin kuin sinä -70-luvun jälkipuoliskolla.
Kuulin silloin ensimmäistä kertaa mieshoitajien iskulauseen: "Tiilitalossa asuu onnellinen perhe."
Miten ne pohjalaiset riitelee?
T.reKomposti
On se nyt paskaa ettei räsäskä tai muut osaa sanoa miten pohjalaiset riitelee vaikka väittää tietävänsä, tää on tätä paskanjauhanta a la` blogistaniaa taas!
T. reKomposti
Tiilitalossa
Minä olen tämän saman kuullut linnanvenkuloilta. Alkujaanhan se oli maninosslogan. Täälläkin on komea tiilitalo. Katajanokan tiilitalo taidetaan kunnostaa paremman väen hotelliksi.
Olin kesätöissä Oulunsuun mielisairaalassa v. 1991 nimikkeellä "Ulkotyön ohjaaja". Muistaakseni. Kyseinen kokemus oli avartava ja opettava kokemus näissä elämän syventävissä opinnoissa, joita ei löydy sieltä yliopistomaailmasta.
Olin siis eka kertaa tekemisissä "hullujen" kanssa ja kaiken lisäksi silloin sairaalassa jylläsi salmonellaepidemia. Eka aamu oli aika avartava, kun Viipurista lähtöisin oleva avoimen osaston vanha pappa ei suostunut petaamaan sänkyään, koska "joku oli yön aikana katkonut häneltä jänteet ranteesta" !
Hups sentään! 1. päivän ruokailussa en saanut mitään syödyksi, vaan ruoka meinasi nousta takaisin kurkkuun nieltyäni sen.
pikku hiljaa kuitenkin huomasin sen tosiasian, että nämä ko. "hullut" olivat ihan tavallisia ihmisiä, jotka elivät, tuntivat ja olivat "terveitä" suuren osan ajastaan. Tietenkin sairaus näkyi välillä heidän puheissaan ja teoissaan, mutta sinä kesänä ymmärsin, että ihmisten jako "normaaleihin ja hulluihin" on aika epämääräistä puuhaa. Jakolinja on kuin veteen piirretty viiva.
Kyllä kait jokainen täällä räsäsen blogissa pyörivistä voisi hieman käydä lataamassa akkujaan ja aivojaan ainakin siellä avoimella puolella. Vai kuinka ??
"Kyllä kait jokainen täällä räsäsen blogissa pyörivistä voisi hieman käydä lataamassa akkujaan ja aivojaan ainakin siellä avoimella puolella. Vai kuinka ??"
Ellei nyt ihan jokainen, niin ainakin yksi...
*
a-k.h
Tiilitalon vitsi piilee juuri siinä mainoksessa.
Kumpaakohan räsäskä tarkotti tuolla yhellä, mua vai ihteään?
Tosin, eikös se niinki mee, että psykiatriselle alalle hoitohommiin hakeutuu mieluusti itekin hullut. On ikäänkuin kotoista seuraa!
t. mahdollisesti "yksi" reKomposti
reKomposti
Valinta on vapaa. Kuka tahansa saa/voi olla se "yksi".
En minä käy "suosittelemaan" ketään - enkä yllyttämään, vaikka mieli tekisi.
Vanha viisas sanonta kuuluu, ettei "hullua pidä yllyttämän". Siitä ei hyvää seuraa.
*
Mitä tulee tuohon kommenttiin ms-hoitoalalle hakeutuvien persoonallisuudesta, niin saattaahan siinä jotain perää ollakin, mutta en menisi yleistämään, koska kriteerit moiseen oletukseen ovat aivan liian epämääräiset - samaan tapaan kuin joskus ihka "oikean" hulluudenkin kriteerit - tai paremminkin näiden kriteerien soveltaminen.
Myönnän kyllä, että hakeutuessani alalle motiivini olivat yhtä aikaa sekä objektiivisia - (tiedollinen uteliaisuus, jota kokemus, koulutus eivätkä potilaskertomukset suureksi pettymyksekseni lähimainkaan tyydyttäneet - puhumattakaan siitä, että olisin ottanut kaiken diagnostisen retoriikan todesta! Sitäpaitsi vielä -70-luvun puolessavälissä joillain miesten levottomilla osastoilla eräät mieshoitajat suhtautuivat potilaisiin kuin eläimiin...) - että hyvin henkilökohtaisia, sillä lähisuvustani löytyi pari skitsofreenikkoa ja pari muuten vain omituista ukkoa - lähinnä äidin suvusta.
En myöskään pidä jo kuolleita äidinäitiäni ja äitiäni psyykkisesti kovin vakaina persoonallisuuksina.
Ja näinhän sitten päädytään lopulta minuun itseeni...Kyllä niitä psyykkisiä ongelmia minussakin piisaa pelkästään jo sukuperimän myötä.
Joten revi siitä reKomposti. Mutta asiallisesti - jos saan pyytää.
Voisin panna paremmaksi, mutta en viitti revitellä kun tunnutte olevan tosikkotuulella.
Se oli joku niistä sarkasmi-, satiiri-, ironismilajeista, täytyis aina panna se hymiö perään varmuudeksi!
T. ja näkemiin reKomposti
PS Pitäähän blogistaniassakin olla syntipukki, minä varmaan sopisin siihen virkaan!
Huhhuh. Mäkin tahtosin kommenttihäirikön.
Kokeile iinestä.
Post a Comment