January 26, 2007

On temppu hieno tää - vain tyhjä jää

(Päreen loppuosaa editoitu viimeksi 27.1)

Taideteokselle tai sen tekemiselle ei nykyään ole olemassa selkeitä - jos ylipäätään mitään - sääntöjä.
Tästä seuraa - ainakin mitä moderniin taiteeseen tulee, että taideteoksen itseisarvo - sisältö ja merkitys - on kadonnut/kadotettu.
Taiteesta on tullut pelkkä diskurssi, joka ei viittaa muuhun kuin siitä käytävään keskusteluun.
Voin "kirjoittaa" 200 sivua nonsensea, voin "säveltää sinfonian", joka muistuttaa äänimaisemana remonttityömaata, voin "luoda taide-esineen" mistä tahansa materiaalista, olipa se sitten minkä muotoinen tai oloinen tahansa.
Voin tehdä mitä huvittaa ja alkaa kutsua sitä taiteeksi.
Olennaista tässä on, että käyty taidepoliittinen tai -filosofinen keskustelu ja itse "taideteos" (lainausmerkit, koska siis mikä tahansa voi nykyään olla taideteos) ovat irronneet toisistaan.
Nykytaideteos antaa mahdollisuuden lukemattomiin tulkintohin, mikä tarkoittaa kääntäen, että se voidaan koska tahansa vaihtaa toiseen samannimiseen 'taideteokseen', joka antaa jälleen mahdollisuuden lukemattomiin tulkintoihin jne.
Taide(teos) itsessään on kuollut, mutta taidekeskustelu (kuten kaikki muukin keskustelu) jatkuu entistä kiivaammin - ikäänkuin sanottavaa olisi yhä enemmän, vaikka tilanne on juuri päinvastoin!
Terveisiä vain realisteille.
Mistäs luotte sisältöä ja merkityksiä maailmassa/todellisuudessa, joka on olemassa vain diskurssin/kielen kautta?
Paluu esim. antiikin ajan taidekäsityksiin lienee täysin mahdotonta jo senkin takia, että käsityksemme todellisuudesta on nykyään triviaali.
Todellisuus on "puhdistettu" magiasta ja illuusioista. Sisältöjen, joiden lähtökohta oli aiemmin todellisuuden maagisuudessa, osoitettiin sittemmin olevan pelkkiä ennakkoluuloja - kieleen "kivettyneitä fossiileja".
Eikö olisi nyt aivan johdonmukaista väittää, että kun taideteos ja sen sisältö/merkitys (semantiikka) todellisuuden kuvaajana on kadotettu, myös keskustelu taiteesta tulee vähenemään olemattomiin?
On kuitenkin käynyt miltei päinvastoin, mikä minun mielestäni osoittaa, että kuilun (semanttisen tyhjyyden) partaalla ihmiset yrittävät hölöttää yhä kovemmin ja kiivaammin, jotteivät jähmettyisi tyhjyyden kauhusta (horror vacui)...
Tyhjyys ei nykyihmiselle kuitenkaan merkitse samaa kauhua kuin tuntemattomuus esim. antiikin ja keskiajan ihmiselle, sillä enkelien, demonien ja jumalien sijasta atomit, geenit ja kvarkit selittävät nyt naturalistisen reduktionismin periaatteella sen, mikä kaiken "taustalla" ja "ytimessä" vaikuttaa.
Teologis-metafyysisen (Platon) ja teleogisen (Aristoteles) selityksen on korvannut näkymätön aaltohiukkanen.
Selittäessään kaiken kokeellisen havainnon ja laskelmien avulla juuri tiede kuitenkin tyhjensi etiikan ja estetiikan merkityssisällöistä, mikä merkitsi "vanhan ajan" tuntemattomuuden (tyhjyytenä) kauhun muuttumista ikävystyneisyyden/acedian (tyhjyytenä) kauhuksi. (Acedia tosin tunnettiin jo keskiajalla.)
Kun kaikki pystytään selittämään, mistä seuraa paradoksaalisesti (ja tämä on tiedon kasvun todellinen paradoksi!), että millään tässä informaatioteknologian raiskaamassa ja lisääntyvän vapaa-ajan länsimaisessa todellisuudessa ei ole enää ontologista, semanttista tai arvosisältöä, ovat uskonto, etiikka ja estetiikka syrjäytyneet kulttuurin keskiöstä marginaaliin.
Taiteelle jää lopulta vain yksi funktio - pellen rooli eli sensaatio ja viihdyttäminen - mihin hintaan hyvänsä...
*
Päreen kysymys: kumpi on taidetta - kuvan naisvartalo vai lumppukasa? Vai onko kumpikaan? Ja miksi?

7 comments:

kafkaesque said...

sydäntäni lämmittää, jos reaktiosi taiteeseen on yllä kuvatun kaltainen. olet oikeassa siinä, että kaikki pystyvät ähkäisemään jonkinlaisen taiteen suustaan / kynästään, ja kaikki pystyvät arvostelemaan ja analysoimaan näitä kaikkien taideähkäisyjä. muotimaakarit ja pörssikurssit ovat leiponeet taiteesta markkinatavaraa. kovin helposti kaikki on taidetta ja kovin helposti se on tehty. onko siis kärryjen valjastamista hevosen eteen, jos sanotaan, että kaikki on taidetta? ja tarvitaanko tähän edes mitään eksaktia vastausta? toisen kaviaari on toisen mykysoppa ja päinvastoin.

lumppukasalla voi olla monta attribuuttia. se voi olla a) from rags to rags -niminen tilateos tuntemattomalta taiteilijalta b) aineen häviämättömyyden laki -niminen installaatio turner -palkitulta 'oikealta' taiteilijalta c) emmaus-liikkeen varastossa lajitteluaan odottava vaateapu d) postmodernin muotiroskan tuote e) taiteilijan visualisointi piispa butlerin iskulauseesta "everything is what it is, and not another thing" f) takkitaiteilija kaarina kaikkosen raakamateriaalia seuraavaan tilaustyöhön g) muu, mikä?

seuraavassa muutamia omia 'taide'kokemuksiani: 1) istun savun ja tom waitsin musiikin täyttämässä kapakassa ja puhun le corbusierin tuolista, modernin arkkitehtuurin rappiosta, rahasta, vaginoista ja malevitsin mustasta neliöstä. 2) istun junassa ja kaivan laukusta dylan thomasin lyriikkaa, jossa tämä walesilainen epäsankari kieltäytyy suremasta lapsen kuolemaa. 3) katselen ikkunasta ulos ja näen kuinka puut heräävät elämään tuulen alla ja käyvät tanssia toistensa ympäri. 4) maksan seitsemän euroa päästäkseni modernin taiteen museoon emmaan katsomaan birger carlstedtin kompositiota 5) suoritan valokuvaamisen korkeimman vaiheen ja jätän kuvan kuvaamatta. 6) nukun hyviä yöunia. 6 ) pysähdyn ja havaitsen. 7) mietin onko pessimismini vesiliukoista, koska uinnin jälkeen tuntuu paremmalta 8) istun runoilijan kanssa salvessa ja syön silakoita 9) katson sex and the city -sarjan neljännen tuotantokauden. 10) kuuntelen sakari kuosmasen ähiseväntukkoista tulkintaa ( josta saa vaikutelman kuin kaveri istuisi pytyllä ) ja nautin. 11) kuuntelen taidepaneelia ja eetokseni lässähtää 'reflektoimattoman matalan' pitkästymiseksi. 12) otan myönteistä kantaa monikulttuurisuuteen, vaikka pohjimmiltani luulen, että toinen on aina hutu, toinen aina tutsi.......

Anonymous said...

Kyllä lumppukasakin on taidetta, sellaisen taideteoksen tekijä kertoo mielestäni ajastamme. Kuluta kuluta kuluta kuluta..., jotta olisit kunnon kansalainen, se herättää ajatuksia, sehän on mielestäni hyvää taidetta jota minä arvostan, materiaalikustannuksetkin ovat hallinnassa. Toki en sitä nurkkiini ostaisi, koska nurkissani muutenkin roikkuu etupäässä lumppuja eli voisin luoda vastaavan taideteoksen.

Katsoin äskettäin ohjelman jossa kerrottiin, että muoviastioista yms. liukenee myrkkyjä ruokiin mikrossa. En enää valmista ruokaa muoviastioissa mikrossa, aiemmin olen paljonkin valmistanut, tämäkin tuli mieleeni päreestäsi.

T. terapian tarpeessa oleva "Hullu reKomposti"

Anonymous said...

Niin, piti sanomani, että vasta taiteilijan tunnettu ja arvostettu nimi tekee "lumppu kasata" taidetta ja "sivistynyt, älykäs" katselijakunta ei uskalla sanoa ettei "keisarilla ole vaatteita".

T. syntymä hullu terapian tarpeessa oleva reKomposti

kafkaesque said...

rauno, jaan huolesi arvoköyhiöstä.

tietenkin moni asia olisi helpompi, jos jokaisen sensaatio-viihdyttäjä-taidepellen voisi viedä navetan taakse ja ampua, mutta se tuskin tekisi taiteesta parempaa; ainakaan se ei palauttaisi uskontoa, etiikkaa tai estetiikkaa kulttuurin keskiöön. ja onhan mahdollista, että muka-taide ( taide lainausmerkeissä ) on peili siinä missä korkeakulttuuri on ahdas ikkuna. oma taidekorkeakoulutukseni seitsemänkymmentäluvulla opetti minut teoreettiseksi älyllistäjäksi, jonka napanuora oli kuminauha, ei vähitellensulava vapauttaja. pidin sormeani ontologis-semanttisen arvosisällön valtimolla ja annoin tukeni kaikille tositaiteilijoille heidän vaikeassa ja pyhässä kamppailussaan toritaiteilijoita vastaan. ihanteet jähmettyivät normeiksi. mutta onneksi todellisuus sitten myöhemmin karkasi omia teitään.

vastavoimat ruokkivat ja lietsovat toisiaan ikuisessa elämänpyörässä. plussa ja miinus vaihtavat helposti paikkaa: se mikä näyttää hyvältä sisältääkin vastakohtansa, ja päinvastoin. vaikka huutaisin pyhä!pyhä!pyhä! niin varjoni kulkee vastasuuntan ja kuiskaa häpy!häpy!häpy! ehkä ainoaksi keinoksi jää se, että etääntyy mionenlaisista valtayhteiskunnan ( idols ) ja kulttuurin ( salatut elämät ) pesistä, joiden väliä meidät on suunniteltu ravaamaan. samaan tahtiin kun etääntyy, huomaa, ettei jääkään tyhjän päälle, vaan pääsee mukaan jännittävien elämänprosessien sisälle. kutsuttakoon niitä vaikka vastakulttuuriksi, oleellista on, että ne eivät ole enää ensisijaisesti antiteesejä tuhokierteille, vaan uuden kulttuurin synteettisiä oraita.

A-K.H said...

Hyvä kirjoitus, johon en nyt kuitenkaan halua tehdä syrjähyppyä meneillään olevan leipätyöni takia, vaikka taiteen filosofia on lähellä pumppuani. Sen takia eivät bloginikaan päivity. Tuli vain mieleeni, koska kysyit, että eikö lumppukasa voi olla myös naisläjä? Mitä sanoo hurmaileva sovinisti? No se siitä ja asiaan.
Lieneekö etappisika puskassa pyssyn kanssa vai tiedon valtatiellä Seppälän blogissa.

Sari said...

Vastaukseksi kysymykseesi sanoisin, että kumpikaan ei ole taidetta yksin, mutta yhdessä kyllä, kun tarkastelee nykytaiteen koodin läpi. Ja nykytaiteessa taidetta on se, mikä maksaa. Siis kirjaimellisesti.

Kaikki on minusta (pragmaattinen kun olen)tulosta virheellisestä päättelyketjusta:
taidetta esitellään yleensä gallerioissa->kaikki mikä on esillä gallerioissa on taidetta.
(puhun nyt tietysti suppeassa merkityksessä pelkästään kuvataiteista)

Taidetta on ja merkityksiä on, en vain menisi niitä nykytaiteen näyttelystä ensimmäisenä etsimään.
Minusta nykymaailman tärkeintä taidetta on elokuvataide. Muilla ilmaisukeinoilla ei ole tarpeeksi "virtaa".

a-kh said...

Sirkustaide menee ohi.