January 15, 2007

Ruoska viuhuu - hellyyden ehdoilla

Kirjoitettu kommentiksi maalaisen päreeseen Peniskateus.

JM kirjoitti
"Rauno, miten sinä onnistut väittämään näitä helposti pahastuvia rouvia vastaan, ilman että he suuttuvat, vaan tuntuvat jopa tykkäävän. Onko se sitä, että otat ruoskan mukaan? Tai pitääkö olla pahempi jätkä kuin ne?"

*
Onko näin? Jos on, niin seuraavassa tulee "ohjeita".

Tärkeintä on oivaltaa, että naisten kanssa keskusteleminen on eräs riitelemisen laji.

Miehen pitäisi osata riidellä, mikä ei ole ihan helppoa, koska naisten "freestyle"-riitelemisessä ei ole sääntöjä - siinä vain pyritään koko ajan vetämään mattoa toisen alta niin pitkään, kunnes toinen osapuoli (siis mies) on valmis "antautumaan ehdoitta" eli myöntämään naisen olevan oikeassa.

Mies voi suhtautua häviämiseen kolmella tavalla.

1) Miehen ei tarvitse suostua häviämään, vaan hän voi ovelasti käyttää naisen omia riitelyaseita tätä vastaan eli esittää täyslaidallisen sen kummemmin perustelemattomia (musta tuntuu) tai epämääräisiin tutkimuksiin perustuvia syytöksiä (koska perustelut eivät naista vastaan auta).

Ja oikein ovela jos on, niin mies voi ryhtyä juuri sellaiseksi hirviöksi kuin, miksi nainen hänet pahimmillaan kuvaa (ns. Panu-strategia). Silloin hänestä myös tulee "pahempi jätkä" kuin yhdestäkään tiukkapipokukkahatusta...

Naisen argumentointi riitelemisessä on lähes aina tyyppiä ad hominem (lähtökohtana siis se, että mies on tyranni ja laiskimus!), joka ei suinkaan välttämättä ole virheellistä, joskin siitä varomattomasti käytettynä helposti tulee sellaista, kuten esim. feminismi-, rasismi-, sovinismi- ja tasa-arvoväittelyt osoittavat.

Kaikesta rankkuudestaan huolimatta tätä peliä on ajoittain "mukavakin" pelata, koska miehen tulee oivaltaa, että naiset rakastavat riitelemistä!

2) Jos mies sitten suostuu häviämään, mikä joskus taktisista (ja "hermostollisista") syistä on täysin paikallaan, sillä antaahan se naiselle hetkeksi myös lisää itseluottamusta ja uskoa miehen kunniallisuuteen, niin tämän tulee tehdä se hiukan dramaattisesti eli "ylettömän" rehellisesti - kuitenkaan vaarantamatta omaa "asemaansa" (kts. kuitenkin kohta 3).

Pitää osata pyytää anteeksi oikeassa paikassa, käyttäytyä jonkun aikaa kuin ritari, ostaa kukkapuketteja, teatterilippuja, ym. jne.

Mutta tietenkin kyse on vain eräänlaisen aikalisän saamisesta. Mitään lopullista rauhansopimusta miehen ja naisen välille ei voi syntyä.
Miehen pitää siis jatkuvasti olla varautunut uuteen riitaan juuri tasa-arvoasioista, sillä nainen ei luovuta koskaan.

Sitäpaitsi - kuten jo sanoin - onhan naisen ehkä tärkein "olemisen tapa" suhteessa mieheen nimenomaan riiteleminen.

3) Jotkut - ehkä monetkin - miehet ajautuvat muijan tossun alle Vihtoreiksi, mutta tämä saattaa ennenpitkää latistaa dynaamisen parisuhteen, sillä nainen arvostaa (ainakin tiedostamattaan) miestä, joka osaa riidellä...

Riiteleminen on - sanalla sanoen -"seksikästä"...Ja kyllähän siinä toki voi välillä ruoskakin viuhua - etten sanoisi "hellyyden ehdoilla".

*
PS. Minun "suuri rakkauteni" kysyi kerran, että miksen minä koskaan suutu oikein tosissani ja kerta kaikkiaan, vaikka hän joskus räpättääkin ihan liikaa ja ehkä jopa turhaan.

Tästä käytännön esimerkistä löytynee psykologista evidenssiä edellä esittämieni väitteiden tueksi...

courses.washington.edu/.../bridal/ero.html.

11 comments:

JM said...

Kiitoksia neuvoista. Minä ainakin imin nämä sanat suoraan sieluuni. Ne lankesivat otottliseen maaperään.

Jos tarvitse turvapaikkaa tämän jälkeen, voisin yrittää järkätä sinulle sellaisen ulkosaaristoon.

Itse innostuin tutkimaan nettiä tästä samasta aiheesta.

kafkaesque said...

rauno

sinähän kirjoitat aiheesta kuin eturintaman kirjeenvaihtaja.
parasta on se, ettet hautaa osuvaa sanaa varovaisuussyistä. en tiedä olenko kovinkin kerettiläinen allekirjoittaessani tämän merkintäsi, mutta ihan kylmästi ja ilman lukkarinrakkautta uskon osuvien vastauksiesi ja nasevien repliikkiesi osuvan kutakuinkin maaliin.

olisi minullakin aihetta monenkarvaisiin mietoksiin, mutta en halua että tulevat ja ampuvat pianistin. sitäpaitsi onhan tätä
aihetta jo ratkottu auki kuin höyhenpatjaa, ja melkein jokainen
höyhenkin pesty erikseen - sekä miesten että naisten voimin.

( panu nyt on luku sinänsä; hän tietenkin ottaa oman asenteensa
vihaamassaan feminismissä ja soittaa sen mukaista torvea...)

naisena olen siinä onnellisessa olosuhteessa, että olen huimassa
kehityksessäni ameeban asteelta saapunut kivikauden kautta
tähän pisteeseen, jossa riitely on turhaa ja tarpeetonta. tästä
saan kiittää älykkäiden, huumorintajuisten ja tasapainoisten
naisystävieni lisäksi älykkäitä, huumorintajuisia ja tasapainoisia
miesystäviäni.

kun aikaa sitten kysyin isältäni hänen mielipidettään parisuhteista
ja avioliitoista yleensä, hän vastasi kertomalla seuraavan tositarinan:

helsinkiläinen kauppaneuvos oli tullut kuhmoon katsomaan, millaisen
talon hän oli näkemättä korttipöydässä itselleen ostanut. takaisin palatessa oli vene mennyt keskellä selkää niin pahasti kivelle, että sitä ei työntämällä eikä heiluttamalla saanut irti. ripeäotteinen neuvos kysyi silloin soutumieheltä: ottaako tässä jalka pohjaan? hitaalta vaikuttava poika tuntui vastaavan, että kyllä siinä jalka pohjaan ottaa, jolloin neuvos oitis hyppäsi järveen ja upposi umpisukkeloon. veneen laitaan päästyään hän kiroili soutumiehelle, että tämä oli valehdellut. soutumies tähän: "kyllä siinä jalka pohjaan ottaa, vaan pää ei pysy silloin veen pinnalla".

A-K.H said...

Rauno, olet ovela soveltamaan Machiavellin oppien kaltaisia näkökohtia naisia vastaan miesten hyväksi, mikä on tietysti ihan oikein, koska myös naiset ajavat häikäilemättömästi omaa etuaan, joka ei perustu oikeudenmukaisuuteen, vaan alistamiseen. Pitäiskö heittää hymiöllä, ettei kukan sairastu näistä sanoista.

minh said...

Kyllä mua nyt jo kylmää ja heikottaa.

Tottapuhuakseni(yritän) minusta näyttää usein, että nainen haluaa opetella riitelemään "oikein" tai "hyvin" suhteessa, jossa kokee olevansa turvassa ja jossa viihtyy. Me saamme koko ajan erilaisia näkökantoja parishderiitelemiseen, toiset sanovat, etä se on tervettä ja ilmaa puhdistavaa ja toisten mielestä turhaa ja tappaa koko suhteen. Ja mistä voi tietää, että oma riitely on naistenlehti-parisuhdeterapeutti-oikein? Näytäisi siltä, että miehet riitelevät pakosta ja naiset, koska niin kuuluu tehdä ja koska haluavat kehittyä siinä.

Minä ainakin koin joskus nuorempana, että meidän silloisessa suhteessa tuli harjoitella "rakentavaa riitelyä" ja sitä ilmanraikastusta yms. Ihan perseestähän se koko homma oli, kun minä treenasin asiaa, harjoitin suorastaan riitelyn jaloa taitoa ja toinen järkyttyneenä vastasi aina mitä sylki suuhun toi. Mutta puolustuksekseni sanon, että olen kehittynyt niistä ajoista ja että ei se toinenkaan aina niin fiksu ja oikeassa ollut. Ei ollut!
-minh-

s.liuhto said...

Aion tallettaa tämän viisaan postauksen sydämeeni ja tarkastella sitä ennen kuin menen tapaamaan naista.

Kyllä ne akat on vaikeita. Hulluksi ne tekee.

kafkaesque said...

antaakseni lisäaineistoa tähän kiistakysymykseen ( mutta en suinkaan siinä mielessä, että virittäisin riidan liekkiä )siteeraan tämän päiväistä birdyn merkintää:"vaikka feministi olenkin, pidän enemmän miesporukan atmosfääristä. kokemukseni naisporukoista ja naistoveruuksista ovat sen verran ristiriitaisia ja suoraa ajatteluani hätkähdyttäviä, että suhtaudun naisporukoihin epäluulolla. surullista, mutta näin se on täällä kääntynyt näkymään."

totta. miespuolisten ystävien kanssa on niin helppoa - putket on asennettu, ei muuta kuin kiertämään hanaa auki. naisystävyys vaatii käyttäjätunnuksen ja salasanan, jotka molemmat ovat alati muuttuvia suureita riippuen siitä, miten ovulaatio vaikuttaa aivotoimintaan.

A-K.H said...

Toden sanoakseni olen yleensä tullut paremmin toimeen naisten kuin miesten kanssa (kunhan ei ole tarvinnut seurustelemaan ruveta), mikä johtunee siitä, että olen naisten kasvattama ja kouluttama ilman miehenmallia.

Tuota Raunon postausta lukiessa häivähti hetken mielessäni, että olenko lukemassa Rasasta vai Niitseä, mikä saattoi johtua satunnaisesta tyylillisestä yhtenevyydestä Sarahustra-suomennoksen ja RR:n retoriikan välillä.

Sari said...

Minä en osaa riidellä.
Tulen hyvin toimeen kissojen,koirien,lehmien ja joidenkin ihmisten kanssa. Muista nisäkkäistä ei ole tarpeeksi kokemusta, jotta voisi mitään yleispätevää lausua. Suhteeni kasvikuntaan on ristiriitaisempi, koska osa kasveista on poistunut enennaikaisesti; hyönteisiin, matelijoihin ja kivikuntaan olen luonut vain aika löyhiä ja varsin pinnallisia suhteita, joten niistäkään minulla ei ole mitään erityistä sanottavaa.

dinaa said...

Hieno kommentti eikun Kirjoitus!

Anonymous said...

riitely on turhaa ja tarpeetonta? onko esko viela olemassa

sari oli italiailaisen kanssa naimisissa?

en tykkaa riidela

Anonymous said...

en ole loytanyt kiitollista riideltavaa