(Lisäys klo: 13.55 - PS.)
Tämä blogi on perustettu lokakuussa 2004, mutta ennen helmikuun alkua 2005 en ollut kirjoittanut tai väsännyt kuin vasta kuusi postausta, joten hyvällä syyllä blogin 2. vuotis -syntymäpäivää voi viettää vaikka tänään, jolloin 800 postauksen/päreen raja menee rikki.
En juhlista tätä merkkipaalua puheilla vaan gospel-musiikilla.
John Fogerty "Mary Don't You Weep" (1985)
02:38
"This is a great concert, John Fogerty MTV All Stars, 1985. Fogerty shows a side many don't know exists -- the sweet gospel vocals."
On harvinaista kuulla Fogertyn laulavan aitoa gospelia.
*
PS. Ai että minkälaista tämä kahden vuoden "Kausi Informaatiohelvetissä" eli Blogistanissa on ollut? Vastatkoon siihen myös John Fogerty.
John Fogerty - Run Through the Jungle (2005)
03:52
Whoa, thought it was a nightmare,
Lo, its all so true,
They told me, dont go walkin slow
cause devils on the loose.
Chorus:
Better run through the jungle,
Better run through the jungle,
Better run through the jungle,
Woa, dont look back to see.
Thought I heard a rumblin
Callin to my name,
Two hundred million guns are loaded
Satan cries, take aim!
Chorus
Over on the mountain
Thunder magic spoke,
Let the people know my wisdom,
Fill the land with smoke.
13 comments:
Räksä,
älä ny Herran tähden siis ees suunnittele että lopettaisit sun pakinasi! Mitä meille sitten jää? Tuijotettaisiin tyhjyyttä niin että se hermostuisi ja alkaisi tuijottaa takaisin, niinkö? Olet Lahja Taivaasta! (Sieltä muuta ole koskaan saanutkaan. Paitsi kerran iski salama lähelle kun poimin mustikoita. Samperi, että säikähdin.)
800 vuotta ja kaks pärettä palaa juuurileen
Onneksi olkoon jo onnitteluja kaipaat. Tiedänpähän ainakin, mitä en olisi menettänyt, jos olisin jättänyt päreesi lukematta. Myönnän kyllä, että en ole niitä kaikkia lukenut, mutta varmaankin olen useimmat ainakin silmäillyt.
Paljon onnea! Nulla dies sine linea!
jo kaksi vuotta pragmaattista solipismia? kaikkea se kotkalaiskromosomi teettääkin. olen satsannut ainokaisen sieluni ylösrakennukseen lukemalla blogiasi alusta alkaen. luen sitä samalla tavalla kranttuna kuin sorbonnen yliopiston kulinaarinen dosentti lukee kolmen tähden ja viiden punaisen haarukan ravintolan ruokalistaa. muistan keskeltä kosteat kardemummapullasi ( fogerty ), piimäkakkusi ( huumori ), lettusi ( muu musiikki ) ja kesäkeittosi ( sekalaiset aiheet ). samoin marinoidut nilviäiset ( kommenttiosasto ) ja pippuriset kasakkajuustot ( nietzsche ). minua on kiusattu mitä merkillisimmillä meromorfifunktioilla ja semistabiilisten käyrien modulaarisuudella ( teologiset ja filosofiset analyysisi ). minua on siunattu yhteisellä leivällä ja yhteisellä viinipikarilla ( syvä humaanisuutesi ). mikään inhimillinen ei ole ollut blogillesi vierasta. olet lähettänyt sanoja ja lauseita eetteriin ja minä olen tehnyt niistä omat päätelmäni, ymmärtänyt ne oman elämänkokemukseni valossa. blogisi on usein merkinnyt minulle käännekohtaa, jonkinlaista eksistentiaalia alkupalaa elämän suurilla juhlapäivällisillä. kiitos!
Kafkahan sen sanoi kauniisti (tosin en ymmärtänyt siitä paljoakaan) että kannattaa pitää mämmilautasestaan kiinni. Joku sen nääs syö. Juttujasi olen lukenut jo vuodesta 2007. Kits.
Onneksi olkoon!
Pyytäisin Rauno räsästä lukemaan allemassa jutussa olevan viestini!
T. reKomposti
En käy nyt ihan märkänä, kuten tuo kafka tuossa, mutta on sanottava tuoreena noviisina täällä blogistanissa (siis mikä helvetin blogistan, selvää sisäsiittoisuutta?), että Räsänen vakuuttaa tiedoillaan ja asiantuntemuksellaan päreissään.
Eli Räsänen: Vuosia vielä, poika! Vai kerta vielä, pojat...
Sitten olet maksanut velkasi ihmisten yhteiselle ...tiedonhalulle...
Blogistanista vielä yleensä ja erikseen; tyhjien tynnyreiden joukossa on vaikea olla kolisematta, mutta ihmeellistä; Räksä ei kolise?
reKomposti
Mikä viesti? Missä?...
Luuletsä tosiaan, että mä en enää tsekkaa edellisen päreeni kommentteja?
Kyllä varmasti, mutta en sinun käskystäsi!
*
Kiitos kommentaattoreille yleisesti ottaen myönteisestä asenteesta.
Palaan asiaan luultavasti erillisen päreen muodossa.
Huomautan, että ei pidä uskoa kaikkea legendaa mitä Kompostista on likkeellä. Minä kommentoin hyvin vähän kenellekään, enkä ole ne anonyymit häiriköt joiksi minua mahdollisesti luullaan ja niistä profiiliani luodaan.
Vietän blogimaailmassa hyvin vähän aikaa jo ajanputteenkin vuoksi.
Tässä blogissa olen kirjoittanut ne harvat kommenttini omalla vakinikillä! Pyydän anteeksi sivistymättömiä kommenttejani.
Hyvää jatkoa kaikille ja pyydän anteeksi täällä aiheuttamani häiriköinnin!
Terveisin reKomposti
"Tiedon ihmisen ei täydy vain voida rakastaa vihollisiansa, vaan myös vihata ystäviänsä."
Tämä blogi on aurinko blogoversumin pimeydessä.
Post a Comment