January 10, 2007

Tiesittekö, että ette tienneet?

Kommentti jarvelaisen kommenttiin edellisessä päreessäni.

*
Järveläinen kirjoitti

Wittgenstein työskenteli Mooren epistemologian kanssa viimeiset vuotensa, ja tästä on julkaistu hänen kirjansa Varmuudesta, joka olisi parempi suomentaa nimellä Visseydestä (Ûber Gewisheit). Hänen mielestään Moore käyttää termiä 'tietää' väärin: riittäisi sanoa, että tämä on käsi, ei tarvitse sekoilla sanoen, että tiedän tämän olevan käsi.

Kun sanon, että tämä on käsi, taustalla on joukko visseysperusteita eli basic beliefs. Itse asiassa Plantingan teoria hyödyntää tätä lähtökohtaa ja olettaa, että uskovaisten basic beliefs ovat foundationalistinen eli kaiken ajattelun ja toiminnan taustalla oleva perususkomusten joukko, joka on yhtä kelvollinen ja itse asiassa luotettavampikin kuin toisenlainen perususkomusten joukko, koska se perustuu nominalistisessa todellisuudessa yleiskäsitteet korvaavaan ikuisten totuuksien lähteeseen, yliluonnolliseen ilmoitukseen.

*

Siteeraan linkistä löytyvän artikkelin kahta viimeistä kappaletta - Wittgensteinin ja Mooren dialogi varmuudesta (kappalejakoa muutettu).

*
"Oletetaan nyt todeksi, että lauseesta ”minulla on nenä pääni etupuolella” seuraa lause ”on olemassa itseni ulkopuolinen maailma, jossa on asioita”.
Jos halutaan osoittaa, että jälkimmäinen lause ei ole kontingentti (eli että maailma on välttämättömyys, että idealistit ovat väärässä), on osoitettava, että edellinenkään lause ei ole (implikaatiotilanteessa täydellisestä varmuudesta voi seurata vain täydellistä varmuutta).

Wittgenstein on sitä mieltä, että Mooren kirjoituksissa esiintyvä ajattelu on harhaa siitä, että nenälause ei olisi kontingentti.
Se ei ole kontingentti meille, sillä todisteet sitä vastaan eivät horjuta sitä.
Wittgensteinin mukaan lauseilla on ”omalaatuinen looginen rooli kokemuslauseittemme järjestelmässä”5). ”Samalla varmuudella, jolla uskomme minkä tahansa matemaattisen lauseen, tiedämme myös, miten kirjaimet ’A’ ja ’B’ on lausuttava, mikä on ihmisen veren väri, että muilla ihmisillä on verta ja he sanovat sitä ’vereksi’.”6)

Pohjimmiltaan kysymys on siitä, että Moore yritti saada todisteita ulkopuolisen maailman olemassaololle, ja nämä todisteet Wittgenstein osoitti harhoiksi. Paljastuukin, että jotta voisi tutkia maailman olemassaoloa, on oletettava todeksi suurehko joukko väitteitä, joista maailma välttämättä seuraa.

Ei ole olemassa mitään tapaa tällaisten kysymysten selvittämiseen – ne ovat kuin ajattelun vankilassa, ja jos haluaa tietää, voiko sieltä päästä pois, on ensin oltava ulkopuolella.
Aine sinänsä on formaalinen käsite. Mooren ”puhtaan järjen lauseet” ovat siellä, mitä Wittgenstein kutsui ”maailman rajaksi” – eikä niistä voi sanoa mitään, ne eivät ole ajattelumme piirissä.

Näin saammekin pienen aavistuksen siitä, miten Wittgenstein selvitti filosofian ongelmia – ”Se, mitä yleensä voidaan sanoa, voidaan sanoa selvästi, ja siitä, mistä ei voi puhua, on vaiettava”."

Sam Hardwick

1 comment:

ninni said...

koska ajatustani seuraa aina tapahtuma joka liittyy hauskasti, opettavasti ja ihanan loogisesti tahan ajatukseen

kuvittelen seurustelevani jumalan kanssa