January 22, 2007

Pohjatonta informaatioaukkoa täyttämässä eli turhautuneen bloggerin itsetilitystä 1

Kirjoitettu kommentiksi Anita Konkan päreisiin 1) "Valitettavaa" ja 2) "Avaruuksia".
(Editoitu viimeksi klo: 05.10)

*
Anita kirjoitti kommentissaan päreessä 1) mm.

Hei Mehtäsielu, tervetuloa blogimaailmaan. Kysyit mikä siinä tympäisee eniten. Se että blogin pitämiseen menee niin paljon aikaa, jonka voisi käyttää - hm - hyödyllisemmin, esimerkiksi romaanin tai muistelmien kirjoittamiseen.
Kun työteko ei huvita, sitä luiskahtaa liian helposti lukemaan toisten blogeja tai kirjoittamaan omaa blogia, minkä jälkeen on äkäinen itselleen. Kun jotain on tehnyt jotain hommaa viisi vuotta niin kyllä siinä tulee kyllästymisen hetkiä ja rupeaa miettimään miksi ihmeessä teen tätä. En osaa vastata siihen kysymykseen.

RR

Anita

Samoja fiiliksiä täälläpäin. Motivaatio tässä alkaa minullakin jo olla kovalla koetuksella.

Todella vakavaa aietta lopettaa koko bloginpito ei kuitenkaan toistaiseksi ole ilmaantunut, joskin viimeksi kuluneen vuoden aikana olen kyllä ajatellut sitäkin mahdollisuutta pari kolme kertaa.

Olen nyt ajautunut - tahtoen että tahtomattani - bloginpitämisessä ja kommentoinneissani sellaiseen tilanteseen, että kokonaisarvion tekeminen tästä "puuhastelusta" lienee enemmän kuin paikallaan.

Ehkäpä saan sillä tavoin tampattua pahimmat, bloggaamiseeni reilun parin vuoden aikana kertyneet pölyt ja turhautumiset ainakin hetkeksi ulos pakkaseen.

En nimittäin pidä siitä suunnasta/linjasta, johon olen viimeksi kuluneen vuoden aikana päreissäni/kommenteissani ajautunut.

Se pelkästään kirjallisesti, filosofisesti ja teologisesti orientoitunut Räsänen oli paljon kiinnostavampi ja mukavampi kaveri kuin tämä nykyinen, joka tuppaa kommentoimaan kaiken maailman muka trendikkäitä ja hyödyllisiä aiheita sekä omissa päreissään että muiden blogeissa.

Nostalgia lienee vielä ymmärrettävä kirjoittamisen aihe ja motiivi yli 50 vuotiaalle erakko-ukolle, mutta yleinen blogihömppäily trendikkäitten "kohuaiheitten" perässä ei sitä ole.

Suunnittelemassani "itseruoskintapäreessä" tarkoitukseni on analysoida ja pohdiskella tätäkin teemaa: - trendikkäistä puheenaiheista keskustelemisen viettelevyys ja mielekkyys Blogistanin loputtomassa kommenttisuossa.

Kirjoitan näistä asiosta Sinun kommenttilootassasi mm. sen vuoksi, että olit ensimmäisiä, joka myönteisessä mielessä huomioi uuden blogini.

Vielä kerran - huomaan nyt tosiaan ajautuneeni varsin kauas toissakevään (2005) ideaaleistani, mitä tulee sellaisen blogin luomiseen, jossa yhdistyisivät sekä omat älylliset ja luovat intohimot että asiallinen informaatio ja tieto noista koetuista intellektuaalisen mielihyvän lähteistä.

*
Tunnen tällä hetkellä eläväni samassa harhassa tai loukussa kuin esittelemäsi Geert Lovinkin bloggeri.

Paljolti myös omia sanoja käyttääkseni - tällainen yleisöosaston skribentti väsää blogijuttuja sekä kommentteja lähes pakonomaisesti.

Hän on trendikkäitten puheenaiheitten lumoissa, ikäänkuin pohjatonta "informaatioaukkoa" täyttävä kulttuurinihilisti, joka ei kuitenkaan saa lopulta aikaan muuta kuin yhä vain lisää tuota uuden informaatioteknologian mahdollistamasta ja ihmisluonteen uteliaasta juoruilun tarpeesta - (Gerede -Heidegger) "sikiävää" sisältö- ja äänisaastetta (noise kuten Lovink kirjoittaa).

(Terveisiä vain Pekka Himaselle hakkerietiikkoineen...)

***

Anita Konkka kirjoittaa päreessään 2):

Suositus kaikille blogeista ja bloggaamisesta kiinnostuneille: Käykää lukemassa kyberavaruuden ja -kulttuurin tutkijan, uusmedian pioneerin Geert Lovinkin artikkeli Blogging, the nihilist impulse.

Artikkeli on perinpohjainen kartoitus blogikultuurista. Varoitus: se voi loukata herkkiä bloggaajia. Tässä muutama Lovinkin yhteydestään irroitettu lausuma:

- Blogs bring on decay. Each new blog is supposed to add to the fall of the media system that once dominated the twentieth century.

- What's declining is the Belief in the Message. That is the nihilist moment, and blogs facilitate this culture as no platform has ever done before. Sold by the positivists as citizen media commentary, blogs assist users in their crossing from Truth to Nothingness.

- Bloggers are nihilists because they are "good for nothing". They post into Nirvana and have turned their futility into a productive force. They are the nothingists who celebrate the death of the centralized meaning structures and ignore the accusation that they would only produce noise.

7 comments:

ciclista said...

Noo kyllä se siitä... On kuitenkin parempi harrastus kuin kaljanjuonti. Tai monihan taitaa juoda ja kirjoittaa samaan aikaan.

Sari said...

Itse turhauduin aikaisemmissa blogeissani noin. vuoden sisällä, yhtä blogia taisin kirjoitta melkein kaksi vuotta, ennekuin alkoi tympiä.

Sitten aloitin blogin, jonka motivoin niin rajatusti, että mitään turhautumista ei voi syntyä.
Miksikö?
En aseta blogilleni sitä vaikeasti toteutettavaa funktiota, että sen pitää peilata persoonaani. Helpottaa huimasti polkkausta.

Mutta tää on nyt tällainen futiili nihilistipolkkaajan seliseli.xfgppnnh

oho, kirjoitin sanaverifikaation tänne.

Anonymous said...

Kuulehan Rauno Räsänen, kertoisitko mitä tarkoitat tuolla viittauksellasi maalaisen blogissa minun vähäpätöiseen persoonaani, voisitko tarkentaa, mikä on sinua noin paljon loukannut?

Kopioin tähän pomintani jossa sanot seuraavasti:

Yritän hillitä hermoni jopa sellaisen henkilön kuin reKompostin suhteen, vaikka juuri hänen teksteistään huokuu joskus enemmän henk. koht. loukkaavaa asennetta (intention ollessa kuitenkin toinen kuin esim. Panulla, joka on ymmärtääkseni hulluimmissa ylilyönneissäänkin "strategi") kuin pelkästään epäasiallisia mielipiteitä.

ReKompostin suhteen pyrin ylipäätään reagoimaan sen vaiston pohjalta, joka aika monelle mielenterveystyötä tehneelle vuosien mittaan kehittyy.
Helppoa ei tämäkään aina ole...

Terveisin reKomposti

Rauno Rasanen said...

reKomposti.

Tarkoitin juuri sitä, mitä kirjoitin.

Kommentoit minua tavalla ja tyylillä, joka on paitsi epäasiallinen myös loukkaava, joskin ongelman ydin piilee siinä, ettet näköjään itse sitä huomaa tai oivalla.

Näin ollen tarkennukset ja selittelyt ovat yhtä tyhjän kanssa.

*
Huumorintajun puutetta tai ei, mutta minä en tarvitse henkilökohtaista kommenttihäirikköä.

(Viittaan tässä s. liuhdon ironiseen "päänpudistukseen":
"Huhhuh. Mäkin tahtosin kommenttihäirikön.")

*
Ei siis ole enää mitään tarkennettavaa. Sinunkaan suhteesi...

Olen nimittäin muutenkin kurkkua myöten täynnä tätä "trendikästä ja muka huolestunutta ja muka vakavaa" jaarittelua kaiken maailman ihmissuhdeasioista, - jaarittelua johon olen hölmöyttäni itsekin ottanut osaa viimeksi kuluneen vuoden aikana ja tehnyt itsestäni lähinnä pellen - tahtoen ja tahtomattani.

Kun aloitin bloggaamisen pari vuotta sitten, en totisesti olisi arvannut, että vajoan vielä näin syvälle siihen paskanjauhantaan, jota Blogistan vähintään 75%:sti on täynnään.

*
Nähtävästi (minun mielestäni) on sittenkin parempi kirjoittaa lähinnä itselleen - viis siitä, onko lukijoita tai ei.

Sillä tavoin pystyy pitämään yllä ainakin jonkinlaista itselleen alunperin asettamaansa ideaalia ja kirjoittamisen tasoa.

Sotkeutumistani tähän - yleensä (mutta ei suinkaan välttämättä!) vain naisväen harrastamaan plaa-plaa-plaa kommentointikulttuuriin, jossa argumentatiiviset virhepäätelmät, mustatuntuu-kehumiset ja - haukut muodostavat kommunikoinnin perusrakenteen; - tähän "asiachattailuun" sekaantumista pidän siis nyt harha-askeleena.

Viimeistään joulun tienoon "pedofiliapurkauksissani" pakotin itseni myöntämään sen realiteetin, että en pääse asiallisen tien kautta Saaran kanssa minkäänlaiseen yhteisymmärrykseen, jos väitän, että hänen jopa "mikroskoopilla" selkiytetyt mielipiteensä saattavat kyllä sisältää järkevän ytimen, mutta koska ne on - kuten niin monta kertaa aiemminkin - sotkettu asennevouhotuksella, jota en ikinä tule sietämään; - kun siis pakotin itseni hyväksymään tämän realiteetin - VIIMEINKIN! - en voinut enää vaieta tai kirjoittaa kierrellen ja kaarrellen eli sanomatta yhtään mitään siitä, miten toivottomaksi koin tällaisen tavan kommunikoida vakavasta asiasta.

*
Kyse oli yhtä aikaa sekä ennakko- että lopullisesta tapauksesta, jossa halusin selvittää keskustelun ja sen mahdollisuuksien demarkaatiolinjat juuri nyt ja tähän paikkaan!

Olen kuluneen kuukauden aikana selkiyttänyt tavoitteitani, ja toivon, että kukkahattumafia alkaa ainakin pikku hiljaa olla selvillä perusteluistani ja siitä, että olen siis tosissani...

*
Tapaus reKomposti, josta jo alussa kirjoitin olennaisen, on hiukan eri tyyppiä ja siinä mielessä vaikeampi, että vaikka hänekin kanssaan on joskus liki mahdotonta pysytellä selkeästi määritellyn asiasisällön ja sen vaatimien argumentaatiosääntöjen puitteissa, niin ongelman ydin piilee tosiaankin siinä, että häntä pitäisi kohdella kommenteissa kuin terapiapotilasta, mikä on - jos ei mahdotonta niin ainakin täysin väärään paikkaan sijoitettua ja väärän henkilön harjoittamaa "terapiasuhdetta".

Kuitenkin reKomposti ilmeisesti kokee haluttomuuteni jatkaa kommentointia hänen kanssaan -näihin mielestäni psykologisesti perusteltuihin syihin vedoten - pelkästään minun henkilökohtaiseksi ongelmakseni - huumorintajun puutteeksi, haluttomuudeksi tarkentaa selityksiäni jne.

Bloggaajan roolissa olen voimaton sellaisten kommentaattoreitten suhteen, joiden oma narsismi hämärtää heidän kykyään erottaa omat tunneprojektionsa toisten henkilökohtaisista, mutta kommentaattorin välittömästi narsisminsa puitteisiin ja ehdoilla tulkitsemista affekteista.

Jos en halua osallistua mihinkään naisbloggaajien "hömppätrendikkääseen ja vouhottavan poleemiseen", miehen ja naisen välillä vallitsevista epätasa-arvo-ongelmista käytävään ihmissuhdekeskusteluun, en myöskään ole enkä halua olla mikään hankalien blogikommentaattorien psykoterapeutti.

Anonymous said...

No eipä tästä kannata enempää keskustella!

Pyydän anteeksi sopimatonta kielenkäyttöäni ja häriköintiä blogissasi, se oli tosiaan turhautunutta yritystä tulla moikkaamaan tuttua, huumorijutussasi kuitenkin, kun viittasit pohjalaiseen tapaan riidellä ja olisi kiinnostanut tietää teidän kantanne asiaan(?) mutta kun ei reakoitu mitenkään niin sanoin rumasti!

Tuosta blogimaailmasta olen kanssasi samaa mieltä ja siksi minäkin poistuin omiin oloihini!

Blogimaailman kiemurat on nyt koettu ja nähty, hyvin raadollinen paikka, eräänlaista Iltasanomameinkiä, jossa jokainen voi kokea olevansa oikea julkku!

Ei muisteltais pahalla kuitenkaan!? Vaikka se maalaisen blogikommenttisi oli kenkku juttu.

Terveisin reKomposti

esko said...

kyllä se sitä

Anonymous said...

älylliset ja luovat intohimot että asiallinen informaatio ja tieto noista koetuista intellektuaalisen mielihyvän lähteistä
sweet dreams are made of